Muuta kuin tokoa

 Loma alkoi ja kruisailtiin saman tien mökille. Piti olla bisneksiä Jyväskylässä, joten ostin pari tuurauspaikkaa Motivaatiolle. No, bisnekset ei onnistuneet ja kaupassakin ärsytti, mutta hauskaa, että vaikka kuinka menis kaupassa hermot, niin heti päivä kirkastuu, kun pääsee Justin kanssa treenaamaan 😍

Ensin Emmi Saleniuksen nosetreenit. Sattumalta (?!) teemana oli 2-luokka, ja kaikkia etsintämuotoja tehtiin. Ajoneuvoilla juteltiin etsintäsuunnitelman teosta ja Emmi vahvisti mun omia ajatuksia, eli koiran ilmavainuunkin pitää luottaa. Mutta kyllä on hemmetin vaikea jakaa aikaa, kun aina jää hilloamaan johonkin! Lähtö oli kuvanottopäädystä. Nytkin Just valitsi hienosti heti auton, jossa oli kätkö! Se oli tuo vasemmalla oleva Opel. Kipitti vähän liian nopeasti oikean kyljen ja sit hillosi auton etuosaa. En taas tajunnut, mistä ihmeestä tähän olisi voinut tulla hajusiirtymää, koska tuuli selän takaa! Sit käytiin tarkasti auton vasen kylki ja tsekattiin vielä perä, ei löytöjä. Sitten oikeanpuoleiselle Toyotalle, josta eturekkarista löytö, joskin ilmaisu aavistuksen kyseenalainen, joten odotin, että sain nätimmän. Sit siirryttiin takana olevalle Caddylle, josta reaktio vasemmasta sivusaumasta. Tässä vaiheessa tuli 30 sekunnin varoitus ja sanoin, että reaktioita on tullut tästä ja Opelin keulasta. Palattiin sinne ja kätkö oli oikean etulokarin takana sivusaumassa! Pari sekuntia meni aika yli, mutta kokeessa olisin ehkä lotonnut löytö-ilmoituksen jo kohdennuksesta. Mutta voi hemmetti näitä ajoneuvon hajusiirtymiä! Nyt Emmi selitti, että saumasta haju leviää auton sisään ja sitten voi tulla ulos käytännössä mistä vaan tuuletusaukosta 🙈 Ihan mahdotonta tuollaistakin päätellä. Ja mä kun olin ajatellut, että Opelia hillottiin ihan urakalla, mutta eipä oltu sitten hillottu oikeaa saumaa. Voi hyvänen aika.

Sitten ulkoalue. Just meni suoraan lähdöstä tuohon etualalla olevalle lavalle, tarkenteli hetken mutta sitten tuhahti ja jatkoi matkaa. Käytiin alue ympäri ja tuolista ilmaisi superhienosti kätkön oikein työntyen tuolin alle tarkentaakseen viimeisen päälle huolellisesti. Sitten jatkettiin ja taas reagoi etualan lavaan mutta ei ilmaissut. Tässä vaiheessa Emmi käski meidät nurkan taakse ja totesi, että siirrännäinen oli pudonnut! Itse olin jo huolestunut, että oliko Just jättänyt kätkön mutta ei se ollut sen vika! Hauskasti tuli mieleen jonkun koulutettavani murjaisu: "Jos Just ei ilmaise, niin kätkössä on jotain vikaa." 😂 No, Emmi laittoi siirrännäisen paikoilleen, tultiin uudestaan ja nyt Just ilmaisi heti, tosin ilmaisu oli aika omalaatuinen, koska se sai vain etupään maahan lavan päällä 😂

Toisella kierroksella tehtiin ensin laatikot yläkerran huoneessa. Annoin Justin etsiä vapaana harjoituksen vuoksi. Täytyy kyllä sanoa, että se käy aika hyvin kaikki laatikot läpi ohjaamattakin! Eka kätkö löytyi keskeltä pahvilaatikosta melko pian. Sitten tuntui, että oltiin jo käyty ihan kaikki läpi, kunnes nurkasta löytyi vielä yksi kassi. Tää oli hauska tilanne, koska kun näin kassin, niin tiesin, että kätkö on siinä ennen kuin koira ilmaisi. Oliko mun tieto sitten peräisin koiran reaktiosta vai oletuksesta, sitä en osaa sanoa 😂 Tähän nurkkalaukulle vähän ruma ilmaisu, kunnon raapaisu, mihin en edes älynnyt odottaa parempaa. Ens kerralla tarkempana tässä.

Sisäetsintä oli aivan huikea. Siinä oli kaksi tilaa, ja Just oli jo lähdössä ihan hippulat vinkuen syöksymässä alueelle. Se vielä lipesi mun sormista vähän eri hetkellä kuin mitä olin ajatellut päästää, mutta se suorastaan rynnisti 1,5 metriä ovelta olevalle pikkulaatikostolle, kiersi sen, tarkensi ja ilmaisi!!! Tästä palkkasin ruhtinaallisesti, vaikka muut alueet olin vetänyt ilman välipalkkoja. Sitten jatkettiin ja Just kävi tarkistamassa toisen huoneen. Hyvin ylimalkaisen kierroksen jälkeen palasi ekaan huoneeseen, jonka takaseinästä reaktio ylöspäin. Olin Emmiltä kysynyt ennen etsintää, onko yli 120 korkeita, joihin ei pääse kiipeämällä ja hän oli sanonut, että ei ole. Just reagoi ihanan selkeästi ylöspäin nokkaansa nostellen, että ehdotin sille viereiselle tuolille hyppäämistä. Se hetken päästä hyppäsikin, mutta sitten näytti vähän hämmentyneeltä, kun oli kääntyneenä muhun päin. Ensin katsoin, että hyppääkö se heti alas, mutta se haistoikin tuolin reunan, kunnes sai käännyttyä ympäri ja lähti haistelemaan seinälle, josta paikansikin kätkön seinän reiästä ehkä n. 130 cm korkeudesta ja ilmaisi istuen tuolille. 😍 Ai vitsit mikä herkku tää etsintä! Ensinnäkin napattiin lähikätkö, sain palkattua siitä ja sitten vielä Just pääsi etsimään muun alueen läpi ja sain luettua siitä toisen kätkön olevan korkealla! Tästä vielä treenilistalle tuolilta etsiminen - tätä vois tehdä seuraavissa hallitreeneissä.

Nosesta kipitettiin portaat alas ison hallin puolelle, jossa Oona Tuormaa-Soikkelin rallytreenit. Olin ensin vähän "uusi tyttö luokalla" -fiiliksellä, mutta ryhmäläiset olivat ihan supermukavia ja ottivat heti porukkaan. Ehdin tutustua rataan pikaisesti ja sitten käydä Justin kanssa kävelemässä, kun otin viimeisen vuoron. Tehtiin kukin kaksi kierrosta, joista ekalla rata läpi ja tokalla tekniikkaa. Ihan makeeta tehdä rataa melkein 2 kk tauon jälkeen! Kehääntulo meni taas hienosti, vaikka tilaa oli tosi vähän! Aika kivaa, että tuolla hallilla ei yhtään jännitä ahdaskaan sisääntulo. Kylttivälit oli aika lyhyitä, mikä oli treenin kannalta hyvä. Eka kyltti oli hitaasti, ja palkkasin jo siitä, kun Just seurasi hyvällä fiiliksellä. Sitten ihan perusmenoa, kunnes eteentulossa pientä sählinkiä ja siitä tuli vinkua, samoin kuin seuraavasta ohjaajan ympäri vastapäivään. Takapäädyssä oli lyhyillä kylttiväleillä monta paikallakäännöstä peräkkäin ja niistä palkkasin jokaisen, jolla Just oli hyvällä ilmeellä. Loppurata meni oikein sujuvasti, paitsi että luulin eksyneeni houkutuksessa, vaikka loppujen lopuksi olin tehnytkin sen oikein 😂

Ensin tuntui, ettei Oona sano oikein mitään, mutta sitten pling! Saatiin aivan timanttinen huomio. Oona kehui ensin, että selkeästi meillä on oma tyyli ja se sopii Justille, ja esim. noissa paikallakäännöksissä saan hyvin tuettua koiraa. Hän oli myös samaa mieltä mun kanssa palkan paikoista, ja että parhaiten tuottaa, kun koiraa palkkaa sen ollessa spontaanisti hyvä. Sitten hän kiinnitti huomiota siihen, että vinkumiset tuli nimenomaan eteentulossa ja ympärikierrossa. No tämähän on ollut tiedossa jo pitkään. Tauon jälkeen toiseen settiin tullessa muistin jo, että meillähän on ennakoivat vihjeet ja kun näytin eteentulon ennakoituna, koira oli täysin itsevarma ja hiljainen. No niin. Sitten näytin ympäri kiertämisen vihjeen ja Oona sanoi, että Just sotkee sen eteentuloon! Ei hemmetti, tästäkö se on ollut kiinni! Mähän tajusin joskus viimeisissä treeneissä ennen taukoa, että Just sotkee kiertämisen ja puolenvaihdon edestä, ja vaihdoin jälkimmäiseen käsimerkin, minkä jälkeen - yllätys yllätys - Just ei oo enää sotkenut niitä. Nyt sitten menee ympäri kiertämisen käsimerkki vaihtoon, kun kerran sillä on noin iso merkitys. On jännä, miten sitä aattelee, että olisi helpompaa, kun on vähemmän eri käskyjä ja käsimerkkejä, mutta loppupeleissä asia voikin olla päinvastoin ja se on koiralle epäselvää ja sekavaa.

Kysehän ei ole siitä, että tässä pelättäisiin vinkumisen aiheuttamia pistemenetyksiä. Oonakin sanoi, että Justin korvat kävi takana siinä kohtaa eli selkeästi siinä on pieni epämukavuus. Toki Just on fyysisestikin kömpelömpi tuohon suuntaan mutta se vaan vahvistaa sitä, että ainakin sen pitäisi olla satavarma tehtävästä. Mä haluan, että sillä on ihan jokaisessa tehtävässä varma olo, sellainen "jes tää juttu, tän mä osaan". Tätä painotin Oonallekin, että ei oo väliä, tuleeko hyvät pisteet, jos koiran fiilis on satasen arvoinen. Tähän Oona totesi: "Justin osaaminen on kyllä niin korkealla tasolla, että jos nää viimeiset silaukset saa vahvistettua, niin alkaa satasia tippua."

 Kuten Oonakin sanoi, jos radalla on vaikka vain 1-2 epävarmaa tehtävää, niin ne heijastuu kokonaisuuteen tai ainakin seuraavaan kylttiin, ja vire ja fiilis ovat epätasaiset. Oona painotti, että tosi herkille koirille pitää olla erityisen selkeä ja niiden pitää osata vähän paremmin kuin "huithapelikoirien". Kun loppupeleissä nää tällaiset kympin tytöt vain haluaa tehdä varmasti oikein! Oli ihana, kun Oona kysyi jossain sivulausessa, minkä ikäinen Just on. Kun vastasin, että täyttää kohta 10, Oonalta tuli ihan sydämestä: "Joo, no on sillä sitten vielä ainakin pari vuotta aikaa!"