Mökiltä tullessa jäätiin Justin kanssa kyydistä Asikkalassa, jossa ohjelmassa Riitan ja Pekan koulutuspäivä Lappalaiskoirille. Kummallekin valmentajalle oli aikaa 20 minuuttia ja lisäksi lopussa vielä yhteistreeniaikaa. Just ei ollut kovin hyvässä vireessä, tuntui suoraan päiväunilta herätetyltä. Täytyy kyllä sanoa, että itselläkin oli ihan pöllämystynyt olo, eli ihan ei ollut optimaalista tulla valkkupäivään suoraan mökiltä. Mutta en antanut tahmeuden haitata ja saatiinkin ainakin neljä hyvää ideaa!
Meillä oli eka vuoro Riitalle, ja tehtiin - yllätys yllätys - kiertohässäkkää ja tunnaria. Kerroin Riitalle, että kierto onnistuu hyvin aina, kun käyn ensin kävelemässä itse malliksi tai jos heitän namin sinne hyppyjen ohi, ja että nyt haluaisin edetä seuraavaan vaiheeseen. Riitta sanoi, että voitaisiin ottaa viive kävelyn ja lähetyksen välissä, eli esim. pieni seuraamispätkä. Tehtiin nyt sitten niin, että kävelin kierroksen, tehtiin vähän seuraamista ja sitten uudestaan aloituspaikalle ja lähetys. No, Justilla oli tällä kertaa uusi ajatus kierrosta: se kävi tekemässä oikeanpuoleisen esteen takaakiertona! Tätä ei ollakaan kovin usein nähty, mutta agilitytaustan perusteella sinänsä ihan looginen ajatus. Tässä oli ihan paras, kun pysäytin Justin linjalle ja yritin lähettää kiertoon ja se meni taas hypylle ja taas pysäytin, niin seuraavasta lähetyksestä se käveli ruutuun erittäin mielenosoituksellisesti 😂
Tässä vaiheessa Riitta hieroi leukaansa ja varovaisesti ehdotti, että onkohan kyse kuitenkin motivaation puutteesta kiertoa kohtaan. Myönsin, että parantamisen varaa on. Laitettiin sitten namipallo kierron jälkeen linjalle ja Riitta seisoi palkkavahtina. Tätähän ollaan tehty niin, että pallo on apparilla / koutsilla eli Justilla ei ole mahista oikaista palkalle. No, nyt se ekalla yrityksellä oikaisi, ei saanut palkkaa, yritti jotain muuta, ei saanut vieläkään eikä vieläkään eikä vieläkään, kunnes otin apuaskeleen kohti kiertoa ja sit sai mennä palkalle. Seuraavalla yrityksellä lähti heti kiertoon eikä yhtään häiriintynyt, vaikka verkkoaidan takana meni juuri toinen koira! Tätä ajatusta kehittelin vielä sen verran, että seuraavaksi kokeilen laittaa palkan kannelliseen rasiaan, joka sitten riennetään avaamaan oikeasta suorituksesta. Tämä on kuitenkin huomattavasti pienempi apu kuin linjalla seisova ihminen! Eikä sillä pitäisi tulla vääriä vahvistuksia. Ja aina kun koira lähtee väärään suuntaan, se pysäytetään ja lähetetään siitä paikasta uudelleen. Tätä ollaan kyllä noudatettukin ilman sen suurempaa edistystä...
Sitten siirryttiin tunnariin. Näytin ensin Riitalle videon maanantailta ja hehkutin, että kun tein ohjeiden mukaan, niin näin hienosti on lähtenyt sujumaan. Tehtiin sitten ensin siinä maneesissa yksi, jossa Just teki ihan superhienosti töitä mutta toi sitten kuitenkin viereisen 🙈 Tän jälkeen meni vähän epävarmaksi ja seuraavalla yrityksellä toi vain jonkin. Siirryttiin sitten pihalle ja tehtiin nurmelle ensin niin, että itse vein kapulan. Just lähti "jo muinaiset roomalaiset" -tyyliin ja etsi varmaan jotain 50 sekuntia, kauempaakin mutta toi hienosti oman. Sitten Riitta vei ja nyt oli jo tosi muinaiset roomalaiset, kun Justilla kesti yli minuutti, se surffaili monen metrin säteellä. Tässä vaiheessa taas Riitta hieroi leukaansa ja sitten sanoi ääneen sen, mikä mullakin on alitajunnassa kolkutellut mutta en ole uskaltanut sanoa ääneen: Pitäiskö Justin olla korkeammassa vireessä?!
Otettiin sitten namipallo esille ja vielä yksi toisto, jolla Just löysi oman 3-4 kertaa lyhyemmässä ajassa kuin aiemmilla toistoilla. Olen selvästi liikaa pelännyt vireen nousua tunnarissa ja ajattellut, että tämä liike pitää tehdä tosi rauhallisessa mielentilassa. Ojasta allikkoon - oon sitten sortunut rauhoittamaan Justia liikaakiin ja sen mielestä on vähän tylsää, jolloin ei ole kiire mihinkään. Ollaan nyt jo ehditty pari toistoa kokeilla lähipöpelikössä aavistuksen korkeammassa vireessä ja nopeus on kasvanut. Enkä nyt nopeudella tarkoita mitään "sinkoa kapuloille - löydä oma sekunnissa - sinkoa takaisin" vaan sitä, että Just menee laukalla, etsii määrätietoisesti ilman turhia surffailuja ja palauttaa myös laukalla heti oikean löydettyään. Ollaan nyt ehditty kahdesti kokeilla tätä lähipöpelikössä ja heti näkyi eri positiiviseen suuntaan! On tää tunnari kyllä melkoinen projekti kaikkine tasapainoiluineen.
Sitten reilun tunnin tauko ennen Pekan treenejä. Pekan kanssa olin suunnitellut pureutuvani kaukojen haasteeseen koekehässä. Edellinen koirakko lopettikin hieman etuajassa, niin mun ajoitus ei ollut ihan täydellinen, mutta selostin Pekalle ongelmaa siinä samalla kun keräilin palkkoja taskuun. Ja heti tuli ehdotus, jota en ollut kokeillut! Pekka nimittäin kysyi, olenko tehnyt sellaisia ohjelmia, että pari liikettä alle + kaukot ja vauhdikas palkkaus, sitten toiset pari liikettä + kaukot ja vauhdikas palkkaus jne, niin että kaukoista tulisi tosi arvokas liike. Vastaus oli tietysti "en"... Joten kokeiltiin tätä.
Onneksi Pekka sanoi, että älä välitä, miten muut liikkeet menee: ne nimittäin meni tosi huonosti 😂 Ihan puolivillainen seuraaminen, luoksarissa hämmennystä lopussa, kierto oli sitä ja tätä jne. No, yritin kestää. Itse kaukoissa Just kuitenkin nousi hienosti istumaan heti ekalla yrityksellä mutta sitten ei lähtenyt peruuttamaan, vaikka yleensä innostuu siitä suorastaan kuumumiseen asti. En kuitenkaan luovuttanut vaan menin lähemmäs ja pyysin uudestaan, kunnes lähti peruuttamaan ja siitä palkkaus. Toisessa setissä otettiin istu-maahan-istu ja siitä palkkaus.
Sitten katsottiin vielä loppuperusasentoa. Pekka suositteli käyttämään siinä apuna käsikosketusta, että saa koiran varmasti nousemaan ylös asti. Pekka onnistui myös hämmentämään mua ihan viimeisen päälle käyttämällä vihjesanaa "koske", niin unohdin ihan totaalisesti meidän vihjesanan ("käsi") 😂 No tulihan se sieltä, ja Just vastasi ihan ok. Kaukotreeni onnistui siis tosi kivasti, joskin jälkikäteen tuli mieleen, että voi hemmetti, munhan piti pyytää ihmishäiriötä siihen... Se sitten unohtui ihan kokonaan.
Aikaa oli vielä, joten valitin Pekalle siitä, että Just on huonolla ilmeellä ja vinkuu, kun kävelen sitä kohti, esim. kaukojen ja ruudun lopussa. Pekalla oli tähänkin välitön helmivinkki: jätin namipallon maahan ja lähdin kävelemään koiraa kohti ja kesken kohtikävelyn vapautin palkalle. Tää toimi superhyvin! Just oli koko ajan korvat ylhäällä eikä yhtään rauhoitellut kattellen muualle. Tässä oli myös hauska, kun tosiaan muut liikkeet oli menneet niin hienosti ja olin harmitellut, että kun Justilla on niin hieno ruutu, niin ärsyttää menettää pisteitä vinkumisesta lopussa, niin sitten ruutuun lähetys meni ihan oikeasti täydellisesti! Ja Pekkakin sanoi, että onpa sillä tosiaan hieno ruutu! Että jotain sentään onnistui. Tähän lisättiin vielä vaikeustasoa niin, että otettiin loppuperusasentoon asti ennen kuin vapautin palkalle. Ekalla kerralla stiplu - Just ei noussut sivulle ekasta käskystä, kun jäi kiinni palkkaan. Ei muuta kuin sakkokierros ja uudestaan - nyt nousi ja heti vapautus. Tää on varmaan ihan tosi hyvä metodi meille. Pekka sanoi myös, että vaikeuttaa myös kävelemällä itse kohti uhkaavan näköisenä, mistä koira oppii, ettei tarvii välittää, jos ohjaaja näyttää vähän kummalta, oma tehtävä on olla skarppina ja siitä saa palkkaa.
Yhteistreeniajalla tehtiin paikkikset. Just teki yhden istumisen, jossa palkkailin, koska muutenkin oli trafiikkia (palkkailua). Lisäksi evl-koiran kanssa tehtiin niin, että palkkasin Justia, kun se ei reagoinut vieruskaverin käskyihin. Paikkamakuussa Pekan kävellessä takaa Just käytti kerran korvat takana eli ihan varma se ei ole, että takaa kävely on ok. Tätäkin pitää muistaa vahvistaa. Paikkisten lisäksi palkkailin Justia siitä, että se piti kontaktia sivulla ja seuratessa, vaikka ympärillä oli 6 vierasta koiraa. Hyvä setti kaiken kaikkiaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti