Ensimmäinen treeni oli tosi simppeli: kaksi tuolia, joista taimmaisessa kätkö, joka oli levinnyt etummaiseen tuoliin. Tätä sitten varioitiin muuttamalla asetelmaa. Tehtiin tällä kertaa niin, että jaettiin ryhmä kolmikoihin, jolloin saatiin nopeita kierroksia, ihan siis muutama toisto ja pienet tauot väliin. Tää toimi tosi hyvin - jatkoon!
Tavoitteena ei siis ollut tehdä mahdollisimman nopeita löytöjä, mitä pitää muistuttaa itselleen uudelleen ja uudelleen. Koira oli vapaana, mutta jos se lähti tosi kauas, se ohjattiin takaisin alkuun. Just ei oikein kiinnittynyt tuoleihin vaan etsi paljon laajempaa tilaa.
Treeniaiheeseen päästiin kuitenkin täydellisesti kiinni: Just haisteli siirtymähajutuolin aina neliösentin tarkkuudella. Eli tämä on nyt tärkein ohje siirtymähajujen tunnistamiseen. Jos Just haistelee jonkin kohteen tosi tarkasti mutta ei ilmaise, siirrytään seuraavaan kohteeseen tai lähellä olevalle seinälle ym.
Ekalla kierroksella Justilla meni tosi pitkään ennen kuin löysi. Haistoi aina siirtymähajutuolin tarkasti, sitten harhautui muualle. Kun lopulta löysi, oli itsekin ihan hämmästyneen näköinen: "Tässäkö se oli koko ajan?!" Oli mielenkiintoista nähdä, että Just ei erityisemmin fiksoitunut tuoleihin toistojen myötä, kuten ryhmästä esim. Tylli. Just vähän niin kun teki joka kerta etsintää eikä toistoja.
Viimeinen setti tehtiin niin, että haju oli levitetty nurkkaan ja muihin tuoleihin. Ekalla toistolla Just haisteli ensin nurkat ja muut tuolit, sitten otti siirtymähajutuolin ja sieltä suunnalta nappasi kätkön oikeasta tuolista. Ilmaisi tosi kätevästi tuolin alta 😂
Halusin ottaa tähän vielä toiston ja nyt ohjasin Justin nurkkiin toivoen, että se sieltä tajuaisi kääntää pään ja napata kätkön. Onnistui! Tällaisen treenien kopioin omalle ryhmälle vielä tällä kaudella. MUTTA Päiviltä tuli tähän sellainen vinkki, että ei ehkä kannata tehdä ihan samanlaisella asetelmalla toistoa, kuten mä tässä tein. Kannattaa mieluummin tehdä vaikka ihan pienikin muutos alueeseen, esim. kääntää tuoleja toisin päin tai lähettää koiran toisesta suunnasta. Tämä selkiyttää sitä, että voi mennä jo löydetylle kätkölle. Perustelin ratkaisuani sillä, etten käyttänyt "jatketaan"-vihjettä. Mutta silti, onhan tuo nyt vaan järkevää muuttaa asetelmaa vähäsen, kun se olisi ihan helppo ja nopea homma tehdä. Saisi "samalla rahalla" toisen toiston vähän kuin eri harjoituksena.
Tämän kierroksen jälkeen todettiin, että koirat saa nyt huilata ja keräännyttiin loppupalaveriin. Rotumestisten suunnittelun lisäksi käytiin läpi leirin antia ja mietityttämään jääneitä asioita. Kokoan tähän nyt yksittäisiä koko viikonlopun ajalta vinkkejä tai oivalluksia, jotka eivät varsinaisesti kuulu mihinkään tiettyyn treeniin:
- Keskusteltiin siitä, palkkaisiko koiraa (tai avaisi oven seuraavaan tilaan) tyhjässä tilassa siitä, kun se vielä työskentelee aktiivisesti vai kun se ilmaisee tyhjää. Tähän ei ollut suoraa vastausta, joten tultiin sellaiseen lopputulokseen, että molempia voisi käyttää joustavasti.
- Jos koira ehtii ilmaista tyhjän, voi siitä palkata pienesti tai avata oven.
- Jos ehtii kiilaamaan ennen turhautumisen merkkejä, voi palkata pienesti tai avata oven, kun koira vielä työskentelee aktiivisesti.
- Erittäin palkkaorientoituneilla koirilla on olemassa vaara, että ne oppivat ilmaisemaan tyhjää päästäkseen nopeammin palkalle. Tällaisilla koirilla ei kannata palkata tyhjää treeneissä vaan tehdä löytämisestä kaikkein motivoivin asia.
- Satu muistutti tuolitreenissä Rovaniemen leirin Nooran huomiosta, että Justin pitää antaa syödä nami loppuun ennen uutta kohdennusta. Nyt tuossa tuolitreenissä Just kerran nuolaisi kätköä sen takia, että mussutti vielä edellistä namia kohdentaessaan uudelleen.
- Just tarvii lähikätkötreenejä vapaana etsiessään. Sehän tekee tosi hienosti töitä vapaana MUTTA usein lähtee hölkkäämään tilaa ensin ympäri. Lähikätkökuuri voisi olla hyödyllinen muistuttamaan, että pitää olla tarkkana jo ovella. Ja sitten itselle muistutus tähän, että lähikätkön bongaamisesta tulee superpalkka ja sen jälkeen Just saa vielä etsiä muun tilan.
- Aihkilla on kuonokosketusilmaisu. Kun se ilmaisee oikeaa kohdetta, se oikein lyttää nenänsä kätköön ja on kiinnittynyt siihen kokonaisvaltaisesti. Valeilmaisussa taas sen silmät on kääntyneenä vähän ohjaajaan päin, vähän kuin vilkuilisi alta kulmain tai ehdottaisi, että tässä ehkä voisi olla jotain.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti