Loman jälkeen torstaina koirilla oli fyssari, joten torstain agit jäi väliin. Sen sijaan käytiin keskiviikkona treenailemassa Annikan kanssa, kun he valmistautuivat ekaan kokeeseen Elsin kanssa. Katri sattui myös paikalle shelttiensä kanssa, joten saatiin hyvät treenit aikaiseksi. Joku sai tehdä ensin paikkiksen Elsin ja Eenin kanssa. Muuten meni hyvin, paitsi että kun liikkuroin sivullenousut muille ja Annika sanoi Elsille "up", niin Joku kävi pöllimässä etupalkkansa 😂 noh, kyllähän se kuulostaa vähän samalta kuin "vapaa"... 😇 Muuten Jokun kanssa tehtiin ihan perusjuttuja. Palkkailin odottamisesta ja luoksetulosta, sitten mentiin putkeen ja sellaista.
Just sai Agitokomaalla tehdä kiertohässäkkää namipurkillepalkalla. Ai että tää toimii! Vitsit mikä voittajafiilis, kun vuoden etsinnän jälkeen ollaan löydetty toimiva palkkaus! Yhden kerran pitkästä matkasta Justin itsehillintä petti ja se oikaisi suoraan namipurkille. Mutta eihän siinä mitään, purkki on kiinni, joten vahvistetta ei tullut. Seuraavalla toistolla kiersi varmasti. Parasta oli se, että millään toistolla se ei harkinnut hyppäävänsä! Se kyllä juoksi aavistuksen kiemurrellen eli katsoi hyppyä, luopui siitä, katsoi purkkia, luopui siitäkin ja kiersi. Mutta tämähän vain tarkoittaa, että se oikeesti ajattelee eikä vain juokse sokeasti.
Sitten siirryttiin Sirkuskentälle, jossa oli Sirken treenit tuurauspaikalla. Tehtiin ensin tunnaria, josta ei tullut yhtään mitään... Pari hyvää ideaa ja pointtia saatiin kuitenkin: Hyvä yleismuistutus oli, että jos koira tekee virheitä, todennäköisesti joko se ei osaa tai motivaatio ei ole tarpeeksi hyvä. Voi myös olla, että tehtävä on liian tylsä, jolloin kannattaa kokeilla lisätä haastetta. Voisin kokeilla tunnaria nosen laatikkoetsinnän tyylisesti eli pitkä jono tunnarikapuloita ja etsitään hihnassa järjestelmällisesti. Jos koira tuo väärän, Sirke menee itse kapuloiden lähelle "etsimään" - tämä ei myöskään toiminut Justille yhtään, sitä ärsytti, kun sen työtilaan tultiin. Eli Justille parempi, että kapulat on kauempana. Kun koira tuo oikean, sitä voisi kehua ja hyvitellä, kun kapula on vielä suussa eikä kiirehtiä ottamaan sitä siltä. Kapulat ja muut esineet ei tuntuneet sopivan Justille. Sitten totesin, että olen tainnut jättää yhden välivaiheen väliin, kun olen treenannut metsässä lojuneilla kapuloilla ja sitten teen uusilla kapuloilla kentällä. Siispä nyt ottamaan uusia kapuloita lenkille mukaan ja laitetaan niitä metsässä lojuneiden sekaan; toisaalta metsässä lojuneet voisi vaihtaa ja tehdä niillä tunnaria kentillä. Samoin liikkurin käyttö pitää laskea välivaiheeksi eli kapulat mukaan kaverilenkeille tai treenien ohessa täytyy pyytää kaveri tekemään tunnari hallin lähimetsään.
Toisena juttuna ajattelin, että otan härkää sarvista, ja aletaan treenata yskähäiriötä. Sirkellä on nimittäin juuri sellainen kamalan kuuloinen tupakkayskä, jota Just pelkää. Sirkellä oli idea, että tehtäisiin meidän luoksaripeliä yskähäiriöllä ja se kuulosti tosi hyvältä, koska se on Justin suosikkipeli. Mutta lopputulos oli ihan katastrofaalinen. Parin keuhkoyskäisyn jälkeen Just ei halunnut mennä hakemaan Sirkeltä namia, koska olisi joutunut yksin menemään suoraan kohti pelottavaa kohdetta. Justin ilme rupesi menemään vääränlaiseksi, joten vihelsin pelin poikki, kun oltiin jo siinä rajalla, että vahvistetaan väärää mielentilaa. Joten ei, tähän ei saatu mitään käyttökelpoista vinkkiä. Sen sijaan rupesin saamaan näkemystä siitä, että oikea ratkaisu tähän on vahvistaa meidän kuplaa. Tuli mieleen Noora Heikkisen Rovaniemen leirillä heittämä malli "Häiriöihin suhtautumisessa on kaksi yleistä tapaa: joko siedättää koiraa niihin tai sitten opettaa niin vahvan kuplan, ettei koira ehdi huomata häiriötä." Otan tämän asian puheeksi vielä jossain tulevassa valmennuksessa, jossa on valmentaja, joka osaa vähän paremmin toimia arkuuksien kanssa ja lukea tällaista koiraa.
Viikonloppuna oli valkkuleiri, josta teen omat postaukset. Maanantaina Just jäi huilimaan (=mököttämään) ja otin Jokun Päivin treeneihin. Treenit oli tällä kertaa hallissa, mikä oli mukavaa, kun heti treenien alkuun tuli hirveä kaatosade. Halusin tehdä Jokun kanssa tällä kertaa ihan tokojuttuja, vähän tyyliin kaikki läpi, koska en ikinä tiedä, mitä sen kanssa treenata, vaikka se osaa paljon kaikenlaista. Tehtiin sitten ruutua, kiertoa, kierto + paluuhyppy, nouto, kapulanpito, jäävät, alo-hyppy jne. Osaahan se! Pidettiin sitten tauko ja tauon jälkeen vielä vähän seuraamista, jossa kysyin Päiviltä, miten saisin Jokulle itsevarmuutta käännöksiin. Usein, kun tehdään käännöksiä, se katoaa ihan täysin, vaihtaa puolta tai päätyy mun jalkojen väliin 😂 Tehtiin sitten niin, että ennen käännöstä muistutin "Joku, sivu" ja sitten heti käännöksestä palkkasin namilla. Joku tapansa mukaan vastasi heti tähän ja ilmekin kirkastui, kun se tajusi, mitä sen on tarkoitus tehdä. On kyllä hauskaa, miten se osaa niin paljon, vaikkei sen kanssa ole treenattu!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti