Rallyn rotumestikset

Viime lauantaina ajeltiin Annikan kanssa Tampereelle, kun oli rallyn rotumestaruudet. Kuten mainittu, olin ilmoittanut Justinkin, "kun kerran sinne asti lähetään". Menomatkalla naureskeltiin, että ei tarvii odottaa samanlaista menestystä kuin viime vuonna, kun meidän "paremmat koirat" ei oo enää alemmissa luokissa. Vaan toisin kävi!

Justin A-rata oli ensin. Alkoi ihan lupaavasti, mutta pujottelussa tuli merkin haistelu -1 ja taluttimen kiristyminen -1. Sitten 270 oikealle käännöksessä tuli vielä -1 maan haistelusta ja toinen -1 ohjaajavirheestä. Eli ihan Just ei tajunnut, mitä oltiin tekemässä 😁 Loppuradalla tuli enemmän koiran tehtäviä (vasemmalle käännöksiä) ja niissä Pätkis skarppasi, joten enempää virheitä ei tullut. Lopputulos siis 96 pistettä ja 3. sija! Kyllä alokkaassa on löysä arvostelu... Tuomarinkommentti: "Hieno maahanmeno ja hyvä takapäänkäyttö". Etenkin tuo takapäänkäytön onnistuminen lämmitti mieltä, kun se seuraamisen yhteydessä on loksahtanut kohilleen vasta viime aikoina.

Toiselle radalle ennakoin itse nuo mahdolliset kontaktin katkeamiskohdat eli vähän taktikoin pujottelussa ym. Ja sehän toimi, nimittäin puhtain paperin tultiin maaliin! Tuomarinkommentti oli "Hyvä rata, hienoa yhteistyötä." Sijoituttiin luokassa ja alokasluokan rotumestaruudessa toiseksi. Aika hienoa koiralta, joka "ei harrasta rallytokoa"! Voittona voin pitää myös sitä, että meidän aika EI ollut nopein. Olenko mä oppinut liikkumaan radalla vähän rauhallisemmin?! 😂

Iltapäivällä sitten Lyytin vuoro. Haaveena oli eka tulos ja peruutusaskeleiden onnistuminen. Ennen rataa otin jonkun verran tulevia tehtäviä, kun odotusalueella oli hyvin tilaa. Lyyti katsoi taas mua ilmeellä: "Mitä sä siinä hikoilet, kyllähän mä osaan nää temput" ja niinhän se osasi! Ekana tehtävänä taas hyppy, niin lähdössä ei pysynyt kontakti, mutta onneksi heti hypyn jälkeen Lyyti tuli hyvin puolenvaihtoon. Pujottelussa muutama haukahdus suunnanmuutoskohdissa. Molemmat täyskäännös oikeaan -kyltillä tuli -3 tvä. Ei ihme, että oli epätarkka, kun unohdin sanoa käskynkin. Myös pari haukkua tuli tässä. Tuplasaksalaisessa tuli myös pari haukkua. Seuraava virhe liikkeestä seiso, kierrä koira -kyltistä -1 as. Eteentulokyltissä tuli ylimääräinen istuminen, joten se uusittiin. Siitä -3 uusi ja -1 vino. Peruutusta edeltävältä kyltiltä lähtiessä sanoin: "Nyt, Lyyti, tsempataan" ja mehän tsempattiin niin hyvin, että tuomari kirjoitti peruutuskyltin kohdalle "Hieno!" 😍 Videolta näkee, että oltiin aika tyytyväisiä, kun ollaan molemmat kuin lentoon lähdössä maaliin tullessa! Käytösruutukin (edessä istuen) meni nappiin, sain Lyytin lopettamaan vinkumisenkin tiukalla käskytyksellä, joten saldoksi tuli 88 pistettä (-4 ääntelystä). Oli aika makeeta, kun Selma voitti 92 pisteellä, Lyyti toisena ja muita tuloksia ei radalla tullutkaan! Tuomarinkommentti: "Oletko huomannut, että koirasi haukahtaa kun annat voimakkaan käsimerkin. Muuten kauniisti ohjattu."

Tässä vaiheessa olin jo ihan onnesta soikeena, eikä sinänsä mitään odotuksia toiselle radalle. Tiesin, että Lyyti oli jo aika väsynyt, kun se ei nuku autossa ja kuudelta oli lähdetty. Radan alkupuolella olikin aavistuksen tahmeampaa menoa, mutta toisaalta liikkeellelähtö tuli kontaktissa! Rataantutustumisessa tuomari oli sanonut, että jos tekee pyörähdyksen liian aikaisin, saa -1 ov, joten tein sitten just niin 😂 Persjättökäännöksestä tuli -3 tvä ja heti perään tuplasaksalaisesta -1 tvä. Houkutus meni nyt huonommin kuin viimeksi (-1 ov) - ehkä ei kannattaisi sanoa koiralle "jes" siinä!!! Vaan sen jälkeen ollut peruutus onnistui taas, ja mikä parasta, Lyytin vire nousi tästä niin, että loppuradan kontakti oli aivan ihana 😍 Myös käytösruutu edessä istuen onnistui eikä yhtään haukkua koko radalla kuulunut, joten saatiin niin uskomattomat pisteet kuin 94! Tällä irtosi sekä luokkavoitto että voittajan rotumestaruus. Tuomarin kommentti: "Tosi hyvä rata, upea peruutus".

Totta kai olen onnellinen Justinkin hienoista radoista, mutta kyllä nuo Lyytin esitykset lämmitti sydäntä eniten. Hinkattu peruutus onnistui molemmilla radoilla, pujottelu oikealla puolella ei aiheuta enää ahdistusta, paikallakäännökset oli täsmällisiä ja ekan radan haukut tuli loogisissa kohdissa eli ison käsimerkin käännöksissä. Sekin oli mielenkiintoista todeta, että syyskuun Ojangon kokeen vire oli selvästi liian korkea. Näin pitkällä jo ollaan, että kisavire voi olla liian korkea! Ja kun tähän asti on tuntunut siltä, että voittaja on "tosi vaikee luokka", niin nyt se tuntuu ihan hanskattavalta. Haastavalta tietysti, mutta niin pitääkin olla, haasteita ja monipuolisia tehtäviä. Kyllä tää vaan on Lyytin laji, itse oon lämmennyt hitaammin...