Oikeastaan valmennusrenkaan hakemusvideon kuvaamisesta eli loppiaisesta asti olen kiinnittänyt huomiota siihen, että Just namin saatuaan jää etsimään maasta lisää nameja eikä heti tule tarjoamaan tekemisen jatkamista. Tämä ei toki haittaa esimerkiksi radalla, mutta treenatessa se kyllä ärsyttää ja jos satun olemaan kärsimättömällä tuulella, niin tulee helposti sanottua koiralle liian tiukasti. Viime ratatreenin jälkeen päätin panostaa tähän asiaan ja otin sen teemaksi torstaina treenatessa.
Olin tehnyt L:n muotoisen rallyradan, jossa merkki oli ekana ja vikana, keskellä oli oikean puolen kylttejä ja käännökset pysäyttäviä oikealla. Aloitin treenin passiivisena ja naksutin kontaktista ja aktiivisuudesta. Alku meni tosi hyvin ja Just tarjosi lähes herkeämättä. Muutaman kerran heitetyn namin syömisen jälkeen nenä meinasi käydä maassa, mutta Just varmuuden vuoksi vilkaisi mua, mistä naksutin. Maltoin pysyä tässä koko treenin läpi eli keskityin palkkaamaan aktiivisesta "väliaikakäytöksestä". Ja täytyy sanoa, että tulos oli erinomainen! Nuo on Just sellaisia juttuja, jotka nopeasti huononee, jos niitä ei palkkaa tarpeeksi. Ja sitten huononnuttuaan vaikuttavat treenin yleisfiilikseen. Pahinta on jos alkaa itse säätää kesken treenin esim. rataa tai kameraa. Kun itse ei keskity koiraan, koirankin fokus alkaa harhailla. Ohjaajan hermo kiristyy ja koira loittonee vain kauemmaksi (henkisesti ja/tai fyysisesti). Nyt kun itse keskityin koiraan sataprosenttisesti, niin kummasti koirakin keskittyi minuun koko 20 minuuttia!
Rallytehtävistä jäi mieleen, että merkki oli taas vaikea. Naksutin, kun Just katsoi sinnepäin mutta silti lähti sitten suoraan eteenpäin. Sitten taas ekan kerran jälkeen onnistui eli periaatteessa kokeessa tuon olisi voinut uusia onnistuneesti. Vähän hassua, kun merkki lähti jo sujumaan niin lupaavasti mutta nyt on taas niin hankalaa. Täytynee palata treenissä taaksepäin ja pilkkoa taas suoritusta; ensimmäisenä tulee mieleen merkin laittaminen tyhjälle kentälle ja motivaation kasvattaminen tarjoamalla ja valmiilla palkalla. Näitä ens kerralla.
Liikkeestä kutsun jälkeen oli askel oikealle, joka sujui nyt paremmin kuin edellisellä kerralla. Sen jälkeen oli puolenvaihto takaa, joka tuli eteen tosi nopeasti, koska sivuaskel otetaan kyltin jälkeen, mutta puolenvaihto sujuu hyvin nykyään, kun itse pysähdyn. Tämän jutun keksin, kun kuvasin koulutettavalle esimerkkiä sallituista suoritustavoista. Joten kiitos, Kati!
Lyhyt sivu pysäyttävine käännöksineen oikealla puolella meni nyt tosi hienosti ja sain palkattua täydellisen kontaktin liikkeellelähtöjä ja perusasentoja. Edessä peruutus saatiin nyt onnistumaan ihan suorana. Tässä oli vähän jopa niksiä - piti sanoa peruutuskäsky Justille aika ajoissa, jo ennen kuin se oli ihan suorassa mun edessä, silloin peruutti suoraan.
Lyyti oli taas niin pätevä mummo 😍 Silläkin pienet epäröinnit merkille menossa mutta löysi joka kerta perille kuitenkin. Lyytin kanssa oli vähän säätöä lyhyellä sivulla, kun se istuu helposti vinoon oikealla, mutta säätö ei ollut ongelman kokoa. Edessä peruutus toimii Lyytilläkin nykyään samalla käsimerkillä kuin Jokulla eli käsien laittamisella selän taakse. Se on varmaan tarpeeksi selkeä ja erottuva ohjaus puolikuurollekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti