Lauantai-iltana oli mentaaliluento. Valmentaja Tiina Leinonen oli tosi mukaansatempaava ja innostava, ja sai suurimman osan porukan osallistumaan ja keskittymään, vaikka kaikki olivat ihan väsyneitä. Tässä tärkeimmät oivallukset mulle:
Ihminen ei opi negaatioiden kautta. Esim. jos sanotaan "älä ajattele suklaata", mieleen jää vain "ajattele suklaata". Ja mitä enemmän jostain virheestä puhuu tai näyttää "ei näin" -tyyliin, sen vahvemmin se jää mieleen. Mulla on tästä kaksikin hyvää esimerkkiä rallytokosta: Kerran houkutuksessa oli tunnarikapula. Kysyin tuomarilta, kävelläänkö houkutuksesta ulos kapulan vasemmalta vai oikealta puolelta ja hän vastasi: "Ihan sama, kunhan et kävele yli." No mä kävelin tietysti suoraan yli. Toinen esimerkki on uusiminen juosten, mistä Annika nappasi muutaman kympin virheen yhdessä vaiheessa. Me puhuttiin tästä tosi paljon ja hoettiin: "Älä juokse uusimaan." Lopputulos oli se, että mä itse tein saman virheen! Kieltojen sijaan pitäisi sanoa, mitä pitää tehdä. Esim. "ajattele mandariineja", "muista kävellä uusimaan", "kävele kapulan vasemmalta tai oikealta puolelta". Lisäksi meidän epäonnistuneista nosekokeista tuli mieleen: "ens kerralla ohjaa reaktion kohdalla ylös ja alas". Kuulostaa ihan meidän entiseltä estevalmentajalta, virolaiselta Gunnar Klettenbergiltä, joka sanoi aina: "Hyvä mutta, ensi kerralla tee näin ja näin".
 |
Kuva on Kiteen leiriltä mutta sopii kuvitukseksi.
Tältä haluaisin meidän seuraamisen näyttävän.
Ilmeisesti muidenkin mielestä näyttää ihanalta,
koska kuva otettiin ens vuoden valkun mainoskuvaksi. |
Luennolla tuli tehtävä miettiä, mikä on minun ihannesuoritus harrastamassani lajissa. Todella tärkeä pointti oli, että välttämättä itse ei tule pääsemään samalle tulostasolle kuin ihailemani harrastaja. Tämä on täysin ok MUTTA siihen ihailtuun elementtiin voi päästä. Esim. koirani ei ole niin nopea kuin ihailemani harrastajan koira mutta voin saada koiraani sen saman palavan innon. Itselle tulee tällä hetkellä rallytokon ihannesuorituksesta mieleen SM-karsinnan voittanut whippet, joka oli räjähtävän innokas ja iloinen mutta silti suoritti uskomattoman tarkasti. Mä kirjasin tavoitteeni näin: "Koira seuraa hyvässä kontaktissa iloisesti koko radan läpi ja suorittaa tehtävät sujuvasti ja innokkaasti. Ilon pitää näkyä. Vauhdilla ei ole niin suurta merkitystä, mutta koiralla pitää olla ihan hirmuisen hauskaa." Justilla on sellainen tietynlainen tähtisilmäinen hymy, kun se tekee hyvässä vireessä. Tähtään siis siihen, että se kulkisi koko radan sillä ilmeellä.
Viimeinen kysymys vielä: Miksi käyn kisoissa? Tähän oli aika helppo vastata.
- Koska koira on kunnossa ja ylipäätään voidaan kisata!
- Kisat on kehityksen mittari.
- Kisaaminen nostaa treenimotivaatiota
- jo ilmoittautuminen aiheuttaa sen, että kummasti löytyy aikaa treenata
- jos menee huonosti, tietää, mitä pitää treenata lisää
- jos menee hyvin, voi olla tyytyväinen, että treenaaminen on auttanut!
Sunnuntain aamutreenissä oli tarkoitus keskittyä fiilikseen ja aloittaa lähdöillä. Tämä meni pieleen heti kättelyssä, kun otin Justin häkistä ja se näytti jotenkin oudolta, hirveästi maiskutteli ja lipoi huuliaan. Siirrettiin sitten meidän vuoroa ja käytiin ulkona, minkä jälkeen Just vaikutti normaalimmalta. Vaihdettiin kuitenkin lennosta suunnitelmaa tekniikkaan.
Otin aiheeksi pyörähdykset ja sivuaskeleet. Pyörähdyksiin saatiin ihan helmivinkki. Kylttiä lähestyttäessä ohjaaja nostaa koiranpuoleista kättä vähän ylemmäs, mikä kertoo koiralle, että kohta tulee kieppitehtävä. Sitten lähdetään kieppaamaan sillä samalla kädellä. Tää toimi aivan jäätävän hyvin! Just teki ihan uskomattoman nopeita pyörähdyksiä sekä suoralla että puolenvaihdoissa ja myös valkovuokon + oikean pyörähdyksen peräkkäin, mikä ei lauantain radalla toiminut.
Sivuaskeleet saatiin myös toimimaan Eijan neuvoilla. Luotiin siihen tällainen ohjaus: Koiranpuoleinen käsi ihan kiinni omaan takareiteen. Koiranpuoleinen jalka nousee varpaille, jolloin koira nousee seisomaan tai tietää pysyä seisomassa. Toinen jalka ottaa sivuaskeleen ja sitten koiranpuoleinen jalka seuraa. Tää toimi kuin paluujunan vessa. Näitä pitää nyt ruveta ottamaan radalla muiden kylttien seassa, niin tulee harjoiteltua ajoitusta.
Olin aika huolestunut Justin aamun outoudesta, mutta syyksi selvisikin närästys, joten se ei ollutkaan mitään vakavampaa.
Se ois nyt sitten historian ensimmäinen Lappalaiskoirien valmennusrinki paketissa! Hirveä määrä työtä ja aikaa tähän on mennyt, mutta on tämä ollut sen arvoista! Ihan nollasta tämä laitettiin alulle ja loppujen lopuksi kaikki meni yllättävänkin hyvin. Ensi vuoden suunnittelun pitäisi olla helpompaa, mutta miksi tehdä asiat helposti, jos voi säätää? Joten ensi vuonna leirejä on neljä ja lajeja myös - nose tulee mukaan. Itse aion hakea rallyyn ja noseen, ja katsotaan sitten, kumpaan on enemmän tilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti