Valkkuleiri - sunnuntain etsinnät

 Sunnuntain aamutreeni oli ulkoetsintä grillikatoksessa leirikeskuksen pihalla. Tällä kertaa oli siis häiriötkin mukana eli toisella puolella oli agility-, toisella rallytreenit. Onneksi Justia ei kiinnosta, mitä muut tekee, kun hänellä on Tärkeä Työ. Aikaa oli taas 6 minuuttia ja kätköjä oli 5 (määrää ei kerrottu). Tällä kertaa osasin jo vähän paremmin käyttää kelloa!

Just halusi aloittaa katoksen sisältä, joten annoin mennä. Ekana taisi napata tuon alakuvan tuolien alla olevan nurkkakätkön! Tää oli erityisen hieno siksi, että koiran piti todella änkeä itsensä tuolien alle päästäkseen kätkölle ja siksi, että kätkö oli puukepissä, joka oli laitettu "yläkautta" eli alhaalla ei ollut yhtään ihmisen hajua. Tämän jälkeen Just haisteli vähän ylöspäin, ja ehdotin sille penkille hyppäämistä. Korkeampi nurkkakätkö löytyi lähes heti, kun Just oli hypännyt penkille. Nää oli nopeasti hoidettu, joten lähdettiin kiertämään ulkoseiniä, josta heti löytyikin matala kätkö tuosta oikealta seinustalta. 

Takaseinältä ja vasemmalta ei löytynyt mitään ja ihan oikein totesin ne tyhjiksi. Aika alkoi käydä vähiin, mutta pyysin Justin vielä etsimään ovenkarmista oikealta. Vasemmalta en pyytänyt, koska siinä oli nokkospuska, ja siellähän se kätkö oli 🙈 Just halusi mennä vielä sisälle ja alkoi pyöriä grillin ympärillä. Haisteli noita mustia nappuloita mutta ei ilmaisua. Tässä kohtaa loppui aika, mutta Miikka sanoi, että anna vaan tarkentaa loppuun. Kätkö löytyi vähän ylempää, tosta grillikuvun reunasta. Just ihan superhienosti selvitti tämän haasteen ihan ite ja oikein taisteli itsensä kätkölle, joten oli palkkansa ansainnut. Multa taas jäi suklaat saamatta... Plussan puolelle jäätiin kuitenkin tässä suorituksessa! Grillikätköstä sain sellaisen opin jatkoon, että materiaalin muutos pitää huomioida. Kun Just haisteli noita muovisia nuppeja, niin olisi pitänyt ohjata se haistelemaan myös ylempää metallista.

Purkkiradasta kirjoitinkin edellisessä postauksessa. Sen jälkeen viikonlopun viimeinen rutistus, ulkoetsintä koko rakennuksen takaseinusta. Etsittävä pinta-ala oli siis metreissä paljon. Taas oli 6 minuuttia ja 5 kätköä ja sekkarin käyttö kehittyi treeni treeniltä. Just oli ihan väsynyt, silmät vain seisoi päässä ja hetkittäin haisteli kasvillisuuttakin, mutta silti se urhoollisesti teki hommia. Lähtö oli tästä kuvanottopaikalta. Just meni suoraan rännille, oli lähdössä jo eteenpäin, mutta teki klassisen nenäankkurin kääntyen takaisin. Olin itse ennakoinut tämän (!) ajatellen lähikätköjä ja odotin poissa tieltä. Sieltä tulikin nopea ilmaisu ja tuplanaksu! Eli suklaata mulle!!!! 

Tuuli menosuuntaan, joten ajattelin, että annan Justin mennä omaa tahtia sinnepäin ja tullaan sitten tarkasti ohjaten takaisin päin. Menomatkalla nappasi myös oven edustalta maakätkön kumimatosta, jonka päällä en onnistunut seisomaan tällä kertaa. Päädystä ei tullut mitään reaktioita, joten lähdettiin vastatuuleen tulemaan takaisinpäin, kun kaksi minuuttia oli kulunut. Seuraava löytynyt kätkö oli tämän kuvan metalliputken ja seinän välissä. 

Sitten löytyi kätkö vesihanasta. Nää kaksi oli aika simppeleitä, selkeässä kohteessa kuonon korkeudella. Ajattelin, että jossain ikkunalaudassa voisi olla, ja pyysin Justia tarkistamaan ne kaikki, niin kuin se kuuliaisesti tekikin. Yksi kätkö löytyikin - kuinka ollakaan - nokkosen alta. En ollut ainoa, joka nokkosen nähtyään arvasi, että tossa on pakko olla kätkö. Tämä kätkö näkyy samassa kuvassa kuin ränni.

Näiden viiden kätkön löydyttyä oltiin tultu viimeiselle ikkunalle, ja Just hyppäsi tutkimaan ikkunankarmeja, kun aika loppui. Miikka sanoi: "Sehän meni ihan hyvin. Kaikki kätköt löytyi." Olin aivan ällikällä lyöty. Mun rättiväsynyt koirani oli sankarillisesti käynyt ison alueen läpi ja napannut sieltä 5 kätköä, mukaan lukien lähikätkön, maakätkön ja nokkosen alla olevan kätkön. Olin itse osannut käyttää kelloa ja tehdä järkevän etsintäsuunnitelman. Miikka kysyi vielä: "Mitä sun pitää sanoa?" ja mä olin ihan ihmeissäni, että mitä mitä.  Miikka odotti siis mun sanovan "valmis", kuten 3-luokassa, mutta eihän se tullut mulle mieleenkään, kun en edes osannut kuvitella, että voitaisiin löytää kaikki kätköt! Mä taas olin olettanut, että Miikka sanoo viimeisen kätkön kohdalla, jos kaikki sattuis löytymään, joten oletukset meni ristiin.  Kun Just haisteli edelleen keskittyneesti, sanoin palkkasanan ja mentiin palkkaamaan samalla, kun mä edelleen haukoin henkeä tästä yllätysonnistumisesta. Aika makeeta päättää leiri tähän - kirjaimellisesti, nimittäin loppupalaverin vietin suklaata mutustaen! 

Ristiriitaisiakin fiiliksiä leiriltä jäi esim. tehtävien tasosta ja koiran palkkaamisesta. Oppia tuli kuitenkin hirveä määrä ja katsotaan, kuinka hyvin muistan ja osaan tehdä treenejä näiden oppien mukaan. Lauantaiaamusta sunnuntai-iltapäivään oli selkeä kehityskaari, ja paljon ihan uuttakin ideaa ja tietoa tuli. Jostain syystä Just ei tainnut nuolla kätköjä juuri ollenkaan koko viikonloppuna! Joko Miikka oli piilottanut siirrännäiset niin tehokkaasti, että kielenkäyttö ei ollut niin herkässä, tai sitten oikeaa ilmaisua tuli vahvistettua niin paljon ja niin oikea-aikaisesti, ettei kieli ehtinyt mukaan. Toki loppupalkallakin saattaa olla vaikutusta tähän, minkä totesin seuraavassa kotitreenissä.