Torstaina ennen agilitytreeneihin lähtöä tein Justin kanssa yhden laatikkoetsinnän työpaikallani. Just on kahdesti kokeessa jättänyt tuollaisen frisbeelaatikon, ja koska vien aina kaikki laatikot töihin, oli mahdollisuus treenata kyseisillä laatikoilla. Tein kolme kätköä, joista jokaisessa eri siirrännäinen: yhdessä topsipuikko irrallisena laatikon sisällä, toisessa pumpuli, kolmannessa huopatassu liimattuna laatikon kylkeen. Lisäksi alueella oli Postin sinisiä laatikoita.
Just haistoi lähteissään pikaisesti ekaa laatikkoa, jossa huopatassu, mutta ei saanut hajua laatikon oikeasta reunasta. Sitten kävi tilan oikean reunan läpi, siirtyi vasempaan nurkkaan ja ilmaisi satavarmasti ekan kätkön, jossa pumpulisiirrännäinen, ajassa 0:17. Jatkon jälkeen ohitti ekan kerran kätkölaatikon ilman suurempia reaktioita. Minuutin kohdalla eka reaktio topsikätkölaatikkoon; Just haisteli sen kaikki yläreunat mutta ei lähtenyt ilmaisemaan vaan tarkisti viereiset. Seuraavat 1,5 minuuttia se sitten pyörikin aluetta ympäri ihan kysymysmerkit pään päällä, että onhan se kumma, kun tässä haisee mutta en saa kiinni kätköstä. Pari kertaa kävi myös jo löydetyllä kätköllä; ensin ohitti sen hienosti "jatketaan"-vihjeellä, mutta turhauduttuaan vähän kävi vielä ilmaisemassakin hyvin painokkaasti. Sen jälkeen tuli tokalle kätkölle uudestaan nenä alempana ja kun haisteli logon kohdalta alhaalta, lattianrajasta, oli tyytyväinen hajuun ja ilmaisi. Sen jälkeen menikin vain 15 sekuntia, että löysi viimeisen (huopatassullinen) - tän ilmaisi, kun sai nenän takakulmaan.
Perjantaina sitten Päivi Kokon nosevalkku pienelle porukalle ATD:llä. Oltiin toivottu kätkölle jäämistä vahvistavia treenejä. Ensin tehtiinkin kolme settiä labyrintteja. Näiden treenaaminen onkin jäänyt aivan liian vähälle! Just yllättäen piti hidasteiksi tarkoitettuja jumppaesteitä rajoina, joita ei lähtenyt ylittämään, vaan tuntui olettavan, ettei siitä saa mennä. Sai selvästi hajun esteen yli, mutta aina lähdettyään kiertämään muita kohteita, stoppasi vadin kohdalla. Kun vati poistettiin, Just käveli suoraan kätkölle ja ilmaisi heti. Otettiin tähän sitten uudelleenkohdennus niin, että vati oli paikallaan, ja nyt Just juoksi sinne heti tosi innoissaan.
Kolmannessa setissä ihan sama juttu mutta nyt Just jäi hilloamaan lähdössä olevia jumppa-alustoja kolmeksi minuutiksi... (Kätkö siis postilaatikossa.) Niissä toki oli varmasti myös siirtymähajua ja kätkökin oli ollut kengässä esteen vieressä eli ehkä tekonurmeen tarttunut vähän hajua, mutta silti. Lopulta turhautui niin paljon, että ilmaisi puolivillaisesti ilman kunnon kohdennusta ekaa pinkkiä joogamattoa. Kun Päivi sitten poisti jumppa-alustat, Just käveli suoraan kätkölle. Eli labyrinttitreenejä nyt ehdottomasti lisää ja paljon!!!
Toinen tehtävä oli leiriltä tuttu siirtymähajutreeni, jossa kätkö oli tuolissa ja tuuletin oli heittänyt hajua toiseen tuoliin ja seinälle. Tässä nähtiin aika mielenkiintoista nenän perässä kulkemista, kun koira saattoi haistella tuolia ja ihan yhtäkkiä rientää seinustalle missaten kätkön. Tästä mieleen kaksi tärkeää pointtia:
Uraputken seinät on tosi huokoista materiaalia eli haju tarttuu niihin aika paljon. Ei ole siis todellakaan mitään betonia!
Jos koira tekee reaktion johonkin kohteeseen ja irtoaa siitä johonkin löytämättä, pitää olla tarkkana, että kyseinen kohde tulee haisteltua ympäri. Tämähän on vähän sama efekti kuin jos koira irtoaa ajoneuvoetsinnässä auton pinnasta esim. seinälle, niin kyse voi olla siirtymähajusta ja kannattaa ohjata samaan paikkaan.
Sama efekti on näkynyt meillä parissa kokeessa ja myös edellisen maanantain treenissä. Joskus ei riitä, että haistaa kohdetta yhdeltä puolelta, vaan pitää käydä ympäri.
Viimeinen tehtävä oli korkea, kiivettävä kätkö, joka oli kaikille koirille yllättäen kiva ja helppo! Tässä näkyi hyvin ryhmän koirien kokoero: belkkarit ylettyivät kätkölle suoraan maasta käsin kurkottamalla; Eeni-sheltti tarvitsi nostoapua; Just ei ihan ylettynyt ja tarvitsi rohkaisua kiipeämiseen.
Videolle tallentui hienosti Justin ilme, kun se tekee tuon katsomisilmaisun. Tässä kuvakaappaus!
Tämän perusteella alan olla sitä mieltä, että Just tekee noita katsomisilmaisuja, kun ei ole tyytyväinen tarkennukseen mutta kätkö ei kuitenkaan ole selvästi saavuttamaton. Eli kuten tässä tapauksessa jäi ihan muutaman sentin tarkasta paikasta. Kuin se sanoisi: "Kätkö on tässä mutta en saa tarkkaa paikkaa, ei voi ilmaista." Voi olla ihan hippusen liian korkea tai matala jonkin kohteen alla tai sitten tuollainen frisbeelaatikko, josta haju ei tule niin hyvin yläsaumoista, koska välissä on useampi kerros pahvia.
Tässä perjantain kiivettävän kätkön tilanteessa vastasin Justin avunpyyntöön ehdottomalla, että voisi hypätä penkin kautta tason päälle. Se oli Justin mielestä erinomainen idea ja sitä kautta pääsikin ihan tarkasti kätkölle, johon ilmaisi oikein tyytyväisenä. Palkkasin kanatikulla suoraan sinne tason päälle maahanmenoon, koska muita ei ollut enää tulossa. Palkan syömisen jälkeen otin varovasti alas ja pyysin vielä pari kertaa uudelleenkohdennusta, jolloin Just kiipesi sujuvasti ylös-alas.
Ehkä noi sen katsomisilmaisut ovatkin olleet avunpyyntöjä. Nyt pitäisi sitten miettiä, minkälaisia strategioita voisin kehittää avunpyyntöihin vastaamiseen. Tuolla korkealla nyt oli selkeä, ohjata vain kiipeämään. Joskus ollaan päästy kätkölle, kun olen ohjannut toisesta suunnasta. Mutta mitä muuta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti