Aloitettiin lauantaiaamu pikaisella esittelykierroksella ja saatiin heti mielenkiintoista keskustelua aikaan. Kerroin, että meillä on nyt sellainen ilmaisukriteeri, että vahinkolipaisut katsotaan sormien läpi, koska koira ei välttämättä itsekään sitä tiedosta, mutta selkeisiin krokotiileihin puututaan, koska se on varmasti tietoista. Selina kommentoi tähän ihanasti, että hänen mielestään jos koira lipaisee huuliaan ja vain sattuu olemaan vielä liian lähellä kätköä, niin on epäreilua antaa siitä virhepiste. Tämä oli jotenkin ihana ajatus, joka vahvisti myös mun mietteitä asioista. Se on ihan eri asia kuin kunnon SLURPS.
Sitten varsinaiseen treeniin: 3-luokan ulkoetsintä, 2 tilaa aikaa 5 min. 1. tilasta tuli viikonlopun kantava teema, jota muistellaan vielä pitkään: case kaljakorit. KAIKKI koirat hillosivat noita kaljakoreja ohjaajan painostamatta. Mä olin jo pitkään valmis jatkamaan matkaa, mutta Just käytti koreihin + retkituoliin 1min38sek. Hyyde väänsi jopa päänsä korin alapinnalle, mikä on jo todella uskottava reaktio. Viimeinen koira teki jo ilmaisun. Ihmeellisintä oli se, että Selinan koira seuraavana päivänä tuoreilla kätköillä jäi ihan yhtä lailla noihin koreihin kiinni - siis yli 20 tuntia sen jälkeen, kun muut koirat oli niitä haistelleet!!!
2. tilassa Just reagoi voimakkaasti tuolla oikeassa reunassa, minkä totesin ääneen ja Selina kuittasi mun olevan oikeassa. Tää oli saavuttamaton kätkö lautojen takana. Just lopulta ryömi lautatason alle ja sieltä sitten lukitsi ilmaisun. Myös yläpuolelta ois ollut yhtä oikea vastaus. Tässä oli perusteltua hillota, koska koira selvästi etsi reittiä. Kolmas kätkö oli lippusiimassa ja käytännössä kaikki ohjaajat tän bongasi mutta osa koirista ei. Haju oli levinnyt aika voimakkaasti katoksen tukitolppaan ja myös 1.tilan oikeaan takareunaan. Justille ei kelvannut tää ollenkaan ja loppujen lopuksi sillä meni ihan hermo ja se rupesi tarjoilemaan mulle istumisia mihin sattuu. Luulen, että tuo oli sille uudentyyppinen kätkö ja lisäksi voimakas leviäminen, hankala korkeus ja mun lähentelyt ärsytti.
2. kierroksella 2-luokan sisäetsintä, 2 kätköä, 4 min aikaa Pingisladossa. Tää oli myös todella mielenkiintoinen suoritus! Just juoksi suoraan ovelta tuonne ladon takaosaan ja teki todella voimakkaat reaktiot tuohon taimmaiseen pingispöytään. Oikein kynnet räpsyi, kun se teki nopeita käännöksiä. Ja Just etsi todella hienosti, ylhäältä, alhaalta ja ympäri. Mutta minä ihmisen näkökulmasta näin, että yksi hyvä kätkönpaikka sillä oli jäänyt nuuskimatta. Kolme kertaa yritin siihen ohjata ja kolmannella kerralla Just tuli siihen, tarkensi ja ilmaisi. Tässä siis näin heti eron case kaljakoreihin: pingispöytään tuli eka reaktio, nopeat käännökset ja tuollainen kohde, jossa paljon kätkönpaikkoja - on perusteltua hillota.
Just oli myös reagoinut pöydän takana olleeseen nurkkaan, mutta sen tulkitsin ihan oikein siirtymähajuksi. Aikaa oli mennyt paljon mutta oltiin myös ehditty käydä muut seinustat ja toinen pingispöytä, kun tuli 30 sekunnin varoitus. Selina kysyi, mitä käymättä ja mä ohjasin keskimmäiselle pelipöydälle. Ei reaktioita. Selina kysyi uudestaan, mitä on käymättä ja mä nostin pääni suunnilleen tästä, mistä kuva on otettu. Jumankekka, oikeassa etunurkassahan oli vaahtosammutin!! Sinne vaan ja Just taiteili itsensä istumaan vaahtosammuttimen viereen tason päälle mun varmistaessa vieressä, että ei puttoo. Tuo kulma oli ollut mulle täysin sokea piste, kun Selina oli istunut tuossa naulakon alla seinustalla. En ollut huomannut koko sammutinta tutustuessa. Just oli vähän siihen reagoinut, kun oltiin etsitty seinusta oven toiselta puolelta mutta ilmeisesti oven ilmavirta painoi hajua enemmän nurkkaan päin kuin huoneen keskelle päin. Aika siis "melkein riitti" mutta Selina lohdutti, että käytettiin aikaa ihan oikeisiin asioihin kuitenkin.
Paljon oli myös puhetta ajankäytöstä ja tuskasta, että jos koira nuuskii jotain kohtaa, jäädäkö siihen hilloamaan vai mennäkö eteenpäin ja vetää koira pois hajulta. Tää tuntui olevan meillä jokaisella mielen päällä. Ainakin teki mieli nyökytellä suunnilleen jokaisen kommentin kohdalla.
Aloitettiin viikonloppu korkean kätkön treenillä seinustalla, jossa oli kaksi ovensuuta. Olin etukäteen toivonut korkeita vain hyvällä pohjalla ja mieluiten sellaisia, joihin ylettää kurottamalla tai kiipeämällä, ja Selina olikin erinomaisesti tämän huomioinut koko leirin ajan. Tässä tuli ensimmäinen ajankäyttöön liittyvä huomio: Just nuuskii tosi tarkasti kohdan, johon olen ohjannut. Nyt jäätiin kiinni ensimmäiseen ovensuuhun. Olin kuitenkin nähnyt Justissa reaktion toisessakin ovensuussa ja siihen "hophop"-vihjeellä Just nousi ja paikansi kätkön.
Selina sanoi, että voisin alkaa kehua Justia, kun se haistelee ylöspäin. Ois hirveen kiva, jos se lukitsisi korkeammat nopeammin, ettei sen tarvitsisi kovin monta kertaa hypätä seinää vasten. Toistaiseksi ei suostu lukitsemaan kuin tosi selkeät kohteet - jos korkealla on useampi mahdollinen kohde, niin ei ilmaise sitten millään. Eeni "minilapinkoira" oli myös leirillä ja sille saatiin hyvä vinkki nostoihin. Jos koira reagoi johonkin seinällä olevaan kohteeseen, niin ei nosteta suoraan siihen, jolloin koira passivoituu, vaan vähän kohteen sivuun tyhjälle seinälle, jotta koira menisi nenänsä perässä kätkölle.
Sen puolentoista minuutin jälkeen mäkin jo totesin, että eiköhän tässä oo hillottu tarpeeksi, ja ohjasin Justin haistelemaan reunoja, josta löytyikin heti kätkö. Sitten oltiin käytettykin suunniteltu 2 min tähän tilaan ja lähdettiin eteenpäin. Mutta case kaljakorien iso oppi oli: jos on selkeä kohde, jossa ei ole loputtomiin kätkönpaikkoja, niin ei kannata antaa koiran hillota sitä erityisen pitkään. Kyllä meidän koirat tuollaisesta kohteesta kätkön ilmaisee. Selinalla oli tähän "okei"-vihje, jonka toiminnan näin käytännössä sunnuntaiaamuna, kun Selinan koira teki aluetta: se oli kuittaus, että hyvä homma, sitä kohdetta on nyt etsitty tarpeeksi, mennään eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti