Jari Kantoluodon koulutus

 Ihana rotujärjestömme Lappalaiskoirat ry järjesti taas mahtavan koulutusviikonlopun. Tällä kertaa teemana oli koiran tunnetilat treenatessa ja kouluttajana oli Jari Kantoluoto. Oli oikein innostunut ja eläytyvä kouluttaja, joskin kellonkäyttö ei oikein ollut vahva puoli, koska treeniaika ei tainnut jakautua ihan tasaisesti koulutettavien kesken. Kantoluoto panosti paljon siihen, että mielenkiintoinen ohjaaja ja treenit luovat keskittyneen ja kiinnostuneen koiran. Esimerkiksi kontaktitreenissä ei tehty vain staattista ohjaajan tuijotusta ja kädessä olevista nameista luopumista, vaan kontaktin väliin otettiin haasteita, fyysisiä temppuja, esim. pyörähdys, maahanmeno ja peruutus. Palkka ei kuitenkaan tullut suoraan näistä tempuista vaan kontaktista ja keskittymisestä tempun jälkeen. Tämä oli itselleni yksi lauantain suurimmista ahaa-elämyksistä, kun olen pitänyt kontaktitreeniä tylsänä ja yksitoikkoisena. Tavoitteena olisi, että koira tempun tehtyään katsoisi ohjaajaa kysyen: "Mitä kivaa seuraavaksi tehdään?" Ohjaajan ei tarvitse "vetää lavatansseja" saadakseen koiran kiinnostuksen, vaan monien koirien aktiivisuutta lisäsi hieman salaperäinen ohjaaja, joka kuiskaili ja piti jännitettä yllä. Tämä oli hauskaa katseltavaa! Ja tätähän voisi harrastaa esim. tokossa liikkeiden väleissä! Ylipäätään Kantoluoto korosti kaikenlaisten kaavojen rikkomista, että koira ei keskittyisi palkan odotukseen vaan olisi valmiina seuraavaan temppuun. Esim. pk-kokeen seuraamiskaavioon voi ujuttaa rallytemppuja ja rallyradan lähtökyltillä tehdä peruutuksen tai kiepin. Lisäksi puhuttiin paljon koiran turvallisuudentunteesta ja etäisyydestä, jolla koira vielä pystyy keskittymään häiriöistä (jännittävistä tai kiinnostavista) huolimatta.

Itse treenasin lauantaina Justin kanssa ja sunnuntaina Jokun kanssa, mikä oli loppupeleissä ihan hyvä ratkaisu. Justin kanssa suurin kysymys oli aiemmassa postauksessa mainitsemani "patenttiratkaisu" työvireen löytämiseen. Juuri ennen meitä tehnyt Ruoste-lapinkoira oli treenannut tuota kontakti-temppu-kontakti-palkka -ketjua ja kysyin ensin, pitäiskö meidänkin tehdä sitä. Kantoluoto halusi kuitenkin nähdä, miten yleensä teen ja palkkaan. Just tarjosi kivasti sivulletuloa naminheitosta, kun oltiin sitä just Caritan treeneissä aloitettu. Kantoluoto tykkäsi Justista, kun se osasi kouluttajan lempitemput eli kiepit ja peruutukset ja pelattiin niillä pyytämättäkin 😂 Kouluttaja seuruutti meitä eteen-taakse-eteen, ja siitä huomasi, että olen tainnut aina palkata heti peruutuksesta, koska siitä eteen lähdettäessä Just jätätti vähän. Eli siis Justin kanssa pitäisi tehdä tuota kontaktitreeniä vastaavaa liikkeessä, esim. rallyradalla temppu-seuruu-palkka eikä palkata heti tempusta.  Siirrettiin myös vähän palkkausta eli palkkasin oikealla kädellä mutta vasemman taskun kohdalta. 

Yksi iso ajatus oli se, että jos Just seuraa vähän huonosti/takana, niin mun pitäisi palkata sitä heti, kun se vähän tsemppaa ja parantaa, vaikka se ei vielä seuraisi täydellisesti. Eli kriteerinä on parantaminen, ei lopullinen suoritus. Tehtiin vielä sellaista, että heitin Justille namin taakse ja lähdin kävelemään eteenpäin palkaten, kun koira oli hyvällä paikalla. Jälkeenpäin tuli mieleen, että vilkaisin koiraa sen ollessa lähellä, vaikka paras palkkauskohta olisi varmaan se, kun tunnen sen olevan hyvässä paikassa ja fiiliksellä.

Tauon jälkeen mietittiin vielä sitä treenin aloitusvirittelyä. Kantoluoto ehdotti sellaista, että pyytäisin Justin maahan ja seisoisin itse hihnanmitan päässä katsoen muualle. Sitten siirtyisin n. metrin päähän ja kun koira näyttäisi palavan innosta päästä hommiin, pyytäisin sivulle ja palkkaisin. Tässä vaiheessa Just alkoi olla vähän väsynyt, kun lämpöäkin oli n. 25 astetta, mutta yritti kovasti näyttää aktiiviselta, minkä läähätykseltään kerkisi. Tähän lopetettiin ja tätä jatkan omissa treeneissä sitten.

Sunnuntaina oltiin SPL:n pikkuhallissa, joka oli tosi viileä. Jokulla oli valitettavasti huonompi päivä ja ilmeisesti pitkä autossa istuminen oli myös tehnyt pahaa, koska se pomputteli hallin pihalla ja hallissa sisällä teki ihmeellisen selänköyrityksen, joka kyllä näytti ihan kipuoireelta. Treenattiin kuitenkin ei-fyysisiä juttuja, että sinänsä ei päivän kunto haitannut, paitsi että itselle tuli tosi surullinen fiilis loppupäiväksi.

Olin laittanut ennakkotoiveisiin kaikkea lajitreeniin liittyvää, mutta lauantain jälkeen halusinkin  treenata arkielämän haasteita. Kerroin, että kun Joku on tallilla kiinni, kun hoidan heppaa tai ratsastan, se alkaa helposti haukkua pihalle tulevia ihmisiä. Jos ehdin ennakoida, pysyy hiljaa, mutta aina en huomaa tai ehdi, jos olen karsinassa tai toisella puolella kenttää. Sitten mulla menee hermo ja huudan Jokulle ja sitten huudetaan yhdessä. En oikein tiedä, mikä sillä on tuossa motiivina, vahtivietti, huomionhaku vai stressi. Lopettaa kyllä, jos saa mennä moikkaamaan niitä ihmisiä, eli kohtaaminen toimii jonkinlaisena jännityksenpurkukanavana. Mutta potentiaalinen vaaratilanne se on, koska äkillinen haukkuminen saattaa säikäyttää etenkin tallin nuorempia hevosia.

Treenattiin sitä niin, että laitoin Jokun kiinni hallin seinään ja menin itse muutamien metrien päähän. Sisälle tuli ihminen ja kun Joku katsoi sitä mutta ei haukkunut, heitin sille namia sinne paikalle, samalla ihminen poistui takaisin ulos. Tämä sujui hyvin, joten lisättiin vaikeusastetta: ihminen teki jotain hullua. Edelleen ehdin palkata joka kerta, ennen kuin Joku alkoi haukkua, mutta kerran häntä alkoi nousta. Hetken päästä Kantoluoto kysyi, mikä Jokulle on tässä paras palkka. Arvasin vastauksen itsekin: se, että menen sen luokse. Eli siis jos menen sen luokse, palkkaan namilla ja jännittävä tyyppi menee pois, se on Jokulle triplapalkka. Tässä vaiheessa voi ruveta miettimään, kuinka paljon se on palkkautunut tähänastisista tositilanteista... Kantoluoto suositteli harjoittelemaan asiaa myös lavastetuissa tilanteissa eli esim. olen sopinut jonkun ajavan autolla parkkikselle ja kun Joku on hiljaa, tämä henkilö ajaa pois tulematta ulos autosta. Näissä tilanteissa korostuu ohjaajan tilanteenhallinta ja myös koira huomaa sen. 

Sunnuntaiaamuna puhuttiin myös riistaviettisyydestä, kun Joku ei ollut ainoa nollasta sataan alle sekunnin kiihtyvä koira. Muistin taas asian, jota olen ennenkin miettinyt: Mulla on aina treeneissä paremmat namit kuin lenkillä. Jos Jokulle treenitilanne on itsessään helpompi ja motivoivampi, niin sillähän pitäisi olla lenkillä paremmat namit kuin treeneissä! Toki esim. metsälenkkien palkkauksessa on se haaste, että Joku palkkautuu ihan hyvin pari kilometriä mutta sitten alkaa kyllääntyä nameihin eikä riistahajuista luopuminen ole enää motivoivaa. Kurssilla puhuttiin, että jos koiralla flippaa yli, se pitäisi viedä pois tilanteesta. Tämähän on usein haastavaa, jos rusakoita on joka puolella tai tuoreet peuranhajut risteilee sinne tänne eikä niitä itse tietysti näe/haista. Tästä tuli mieleen, että riistasta luopumisesta ei tavallinen nami taida olla kovin hyvä palkka. Olen sen jälkeen testaillut, että paremmin toimii tosi monta namia, namipussin tarjoaminen ja kanatikku, jonka avulla koiran saa "talutettua" kauemmas kuumimmista hajuista. Toki näissä kaikissa on taas kyllääntymisvaara, että pidemmillä lenkeillä ei varmaan auta. Samat ajatukset koskee toki ratsastuskentän katsomossa haukkumiseenkin. Seuraavaksi kokeilen heittää Jokulle hiljaa malttamisesta kanatikun, jonka syömisessä kestää sen verran, että ihminen mahdollisesti ehtii tulla ja mennä.

Avoin luokka kisamaisesti

 Viime viikon tiistaina Jokulla oli toinen kerta jäsenkorjaajalla, joten jätettiin sen keskiviikon agitreenit väliin. Just sai sen sijaan laatuaikapäivän, kun otin sen mukaan töihin ja kouluttamaan. Kouluttamisen jälkeen Annika saapui kentälle ja treenattiin tokoa. Justille kisamainen avoin luokka kahdessa osassa. Aloitin lähettämällä sen putkeen ja siitä suoraan aloitettiin seuraaminen. Toimi ihan sikahyvin! Oli kyllä niin mahtavassa vireessä heti alusta asti. Harmi, ettei kisapaikalla yleensä ole mahdollisuutta tehdä putkea alle 😁 Seuraaminen oli kohtuulyhyt, pari käännöstä oli ja hidas kävely. Vapautin, kun Just teki hienon liikkeellelähdön. Sitten taisi olla liikkeestä seisominen, jossa stoppi hyvä mutta Just kääntyi vähän, kun kiersin. Myös loppuperusasentoa pitää muistutella, kun siihen tarvittiin kaksi käskyä. Kolmantena liikkeenä ruutu, joka oli hieno! Ei tehty loppuosaa vaan menin Justin luokse sen vielä seisoessa ja vapautin siitä. Viimeisenä hyppy, jossa ei moitittavaa, ja tästä oli hyvä antaa puolet loppupalkasta. Temppuiltiin myös vähän ennen tauolle laittamista, että Justille varmasti jäi fiilis, että se oli ollut superhieno.

Toinen setti aloitettiin kaukoilla. Kyllä muuten nousi hienosti istumiset! Mutta yllätysyllätys maahanmenot ei toimineet. ekoilla käskyillä Sitä saa, mitä vahvistaa, vai miten se oli? Sitten kierto, joka muuten hyvä, mutta Just pysähtyi hetkellisesti tötsällä. Tuli kyllä ihan lisäkäskyä laukalla sivulle, että tuskin tuosta olisi monta pistettä lähtenyt. Noudossa taisi vähän murista kapulalle, mutta hyvä odotus, vauhti ja luovutus. Viimeisenä liikkeenä luoksari, joka ei sitten mennytkään kovin hyvin. Justin lähestyessä mua takaa tieltä alkoi kuulua joku tosi voimakas vinkuna kuin jostain työkoneesta. Jouduin antamaan lisäkäskyn ja Justin ilme ei ollut enää kiva. Yritin siinä äkkiä päättää, mitä tekisin, kun en halunnut antaa loppupalkkaa tuosta fiiliksestä mutta en saanut parempaakaan siinä aikaan. Onneksi Annikalla välähti ja hän ehdotti, että ottaisin vielä putkelta luoksarin lopun. Tein niin, ja Justin silmät alkoivat taas loistaa! Tähän oli hyvä lopettaa. On se hyvä, että on treenikaveri, jolla aivot toimii, kun itse jäätyy ihan totaalisesti kriittisellä hetkellä.

Kokonaisuushan oli oikein hyvä! Hyvät pisteet oltaisiin saatu ja fiilis oli tosi hyvä tuohon lopun työtapaturmaan asti. Just palkkautui hyvin sosiaalisesti ja oltiin liikkeenvälit yhdessä. Treenilistakin saatiin muistutukseksi ennen koetta, joka on siis 3.10.:

• Tekniset asiat
• jäävien erottelu ja loppuasennot
• kaukoissa palkkaaminen tasapuolisesti kaikesta
• seuraamisen peruutus
• ruudun loppuosa
• lähellä koetta vielä luoksarin, noudon, hypyn ja kierron palkkaamista vauhdista JA vauhdikkaasta perusasennosta
• syyskuun alussa koko 9 liikettä putkeen
• "temppurataa" eli kuuntelutreenejä
• kehääntulojen ja siirtymien palkkaamista muun ohessa ja erikseen
• Ja tärkeimpänä "patenttiratkaisu" vireen löytämiseen ennen kehäänmenoa. Että voisin aina tehdä samanlailla, mikä toisi turvallista rutiinia sekä itselle että koiralle

Tuplatuplat

 Maanantaina viimeisen lomapäivän kunniaksi treeniä koko rahan edestä: Joku ja Just Caritan rallyryhmässä, Just ja Lyyti Marin noseryhmässä. Just aloitti noseilulla. Tehtiin ensin laatikkoetsintä, jossa kesti n. 3 sekuntia. Hajulähde oli taimmaisen rivin kolmannessa laatikossa; Just tuli suoraan etummaisen rivin yli, haistoi viereistä, haistoi oikeaa ja ilmaisi. Mari vaihtoi laatikoiden paikkaa ja tehtiin uudestaan suunnilleen samalla etsintänopeudella. Toisena harjoituksena tarkentaminen reikätiilillä. Tässäkin supernopeat löydöt ja myös hyvät tarkennukset. Kolmantena ajoneuvoetsintä, jossa piilot oli pakettiauton "saumoissa" eli ovien tiivisteissä. Justin etsintä oli kuin oppikirjasta: aloitti renkaasta ja pölykapselista, eteni haistellen ovelle, löysi hajulähteen ja ilmaisi. Sama toisella piilolla toisella puolella autoa. Siis kolme täydellistä osa-aluetta! Tähän olisi varmaan kannattanut lopettaa, eikö niin? No, koska ryhmällä oli vielä 10 minuuttia aikaa, kinuttiin Marilta vielä neljäs etsintä. Ja se menikin sitten pieleen 🙈 Hajulähde oli asfaltissa olevassa raossa, mutta Justin mielestä sen olisi kuulunut olla seinässä ja etsi ylöspäin. Sitten sillä meni hermo ja alkoi tehdä valeilmaisuja ja oli sitä mieltä, että etsikää ite, kun kerran tiedätte paremmin. Mari epäili, että haju olisi jotenkin haihtunut, itse en osaa ottaa tähän kantaa, kun en niin tiedä hajujen käyttäytymisestä. Mentiin sitten takaisin laatikoille ja saatiin siinä onnistunut lopetus.

Meidän supermummi Lyyti pääsi ekaa kertaa ohjattuihin nosetreeneihin. Sehän on treenannut yhteensä n. 5 kertaa, ja mun mielestä on käsittämätöntä, että tajusi, mitä ollaan tekemässä! Miten ihmeessä se pystyi lukemaan mun käsimerkin haistelumerkiksi? Lyytikin löysi kaikki ekat kolme osa-aluetta ja oli ihan onnessaan aina löydöistä 💖 Vasta sitten, jos jäätiin hajulle pidemmäksi aikaa, alkoi pelata tassuilla, eli jos palkkasin ajoissa enkä jäänyt siihen, niin toimi vain nenällä. Erityisen makee oli mun mielestä autoetsintä, koska Lyyti ei ole koskaan etsinyt hajua autosta, ja niin se vaan ihan pokkana alkoi haistella. Ekan puoliskon hajulähde ei heti löytynyt, mutta kun lähestyttiin toisesta suunnasta, niin löytyi. Eli olen itse oppinut sen verran, että ilmavirrat voivat tuoda hajun eri suunnasta! Mutta jotenkin niin liikuttavaa, että Lyyti nyt toista kertaa kahteen viikkoon tekee jotain ihan erilaista lajia kuin vain rallypyöritysten variaatiot ja on ihan skarppina ja intona hommissa mukana 💖

Sitten rallyhommiin, jossa vuorossa ensin Joku. Näytin Caritalle, mihin oltiin edetty sivulletulon tarjoamisessa ja vasemmalle sujuu jo aika hyvin. Oikealle ei niinkään. Sitten näytin seuraamista luopumisen kautta. Caritalla oli hyvä sanamuoto: "Toi saattaa toimia...", ja mä jatkoin: "tai sitten ei." Vaarana se, että Joku seuraa väljästi, kun luopuu niin tehokkaasti. Kokeiltiin sitten sellaista, että mun käsi olisi Jokun pään ulkopuolella ja sen pitäisi ottaa viiksillä kosketusta. No Jokuhan lähti tapansa mukaan ihan hienosti tarjoamaan tätä sivulla. Tällä saisi varmaan aika paljon vakaamman paikan, ja sehän on asia, jota en koskaan ole osannut opettaa. Toisaalta mietin, onko Joku liian matala siihen. Katsotaan nyt, mutta tosi mielenkiintoisia nää eri tekniikat! Lisähuomiona treenistä vielä se, että kentällä oli houkutus (lelu ja kumisaapas), joiden luo Joku meinasi kahdesti karata mutta jätti käskystä kummallakin kerralla!

Yritin vähän nostaa Justia ennen vuoron alkua mutta se oli taas sellaista puolivillaista. Tai siis ei se mitenkään surkea ollut ja palkkainkin välillä, mutta Caritan sanoin: "Se näyttää tosi erilaiselta silloin, kun se odottaa saavansa palkan." Esim. meinasi jäädä kiinni houkutukiin, sitten pystyi luopumaan, paransi, kehuin ja se seurasi superhyvin. Sitten taas seuraavassa tehtävässä laski ja sitten keskeytettiinkin. Tässä vaiheessa katsottiin, miten se tarjoaisi perusasentoa ja aika huonosti. Justia auttoi kuitenkin se, että seisoin sivuttain, kun sen piti tulla. Näin saatiin jo pari tosi hyvää ja näitä pitäis varmaan tehdä tosi paljon. Tässä kohtaa mietiskelin, että ollaan joskus   tehty näitä putkelta, minkä Carita kehotti näyttämään. Lähetin ensin oikealta ja Just tuli putken jälkeen oikealle kädelle. Sitten kokeiltiin vasemmalta ja putken jälkeen Just tuli aivan valtavalla voimalla mun sivulle! Ja tässä sillä oli sitten se silmät loistaen -ilme, jonka haluaisin sille aina treeneihin. Tästä kun lähdettiin seuraamaan, niin ai jai, miten mahtava!

Tämä oli nyt neljäs kerta, kun treenin alussa Just on vaisu, sitten teen jotain ja se syttyy. Nyt pitäisi vain keksiä jokin sellainen virittely / aloitus, jonka voisi tehdä pienemmässäkin tilassa, esim. kisapaikalla. Putki oli sikahyvä, mutta on aika harvassa paikassa mahdollinen. Että saisin Justin ensin sopivaan vireeseen ja sitten vasta mentäisiin treeniin / kehään / radalle. Eikä näin, että ensin 3-10 min hipsutellaan ja sitten vasta päästään asiaan.

Viimeiset lomarallyt

 Lauantaina käytiin Annikan kanssa hallilla. Ulkona oli +26 astetta, mutta hallissa ehkä vain jotain 22, tuntui ihan mukavalta. Outoa, kun Annikalla oli vain 1 koira mukana ja mulla 3... Aloitin Jokun kanssa taas pienillä aktiivisilla sivuilletuloilla ja seuraamispätkillä. Sitten päivän pääaiheeseen eli takapalkkaan. Ensin otin luoksaria niin, että lelu oli koiran takana. Vapautin joko sille tai sitten kutsuin mulla olevalle lelulle. Vähän helpotin sillä, kummassa paikassa oli parempi lelu. Vika toisto oli tosi makee: Joku ponnisti jo lähteäkseen mun luo mutta sitten takapalkan sana ehti aivoihin asti, Joku kääntyi kannoillaan ja otti lelun! Tästä kunnon bileet ja sit tauko.

Tokassa setissä jalostin tätä ideaa entisestään. Jätin lelun kentän laitaan (putken taakse pois näkyvistä), tehtiin aina kolme juttua ja sitten vapautin lelulle. Esim. sivulletulo, kierto lyhyestä matkasta, hyppy lähettämällä tai maahanmeno. Aina välissä sosiaalinen palkka. Joku selvästi ajatteli kyllä palkkalelua temppujen välissä mutta lähti sinne vasta oikeasta sanasta. Aika hienosti ekaksi kerraksi! Viimeisellä kierroksella Annika oli "liikkurina", mikä oli Jokulle aika uusi juttu, jota pitää treenata ehdottomasti paljon lisää. 

Lyyti sai tehdä yhden kierroksen ja oli ihan jäätävän hyvä! Upea seuraaminen koko ajan ja tehtävät toimi. Rata meni näin: lähtö-270 vasemmalle - sivulla peruutus - ohjaajan ympäri - istu-puolenvaihto takaa-istu - hyppy - spiraali vasemmalle - eteentulo - molemmat vasempaan täykkäri - liikkeestä maahan - kierrä koira - istu-maahan kierrä koira - hyppy - merkki ja kutsu - 270 oikealle - maali.

Ainoa haaste oli sama kuin viimeksi eli noiden maahanmenojen erottelu; Lyyti olisi halunnut lähteä lennosta seuraamaan myös jälkimmäisellä kyltillä. Niin ja sitten merkille asti Lyyti ei ihan ekalla kierroksella päätynyt vaan jäi haistelemaan puoliväliin. No sieltä löytyi jälkikäteen nami, että se varmaan osui nenään. Toisella yrityksellä toimi. Lopuksi otin vielä radan alun ja palkkasin, kun tuntui hyvältä.

Just teki myös 2 kierrosta. Ensin lähti taas vähän vaimeasti; paikka oli ihan ok ja kontaktiakin piti, että ei varmaan virheitä tulis, mutta ei tunnu hyvältä, kun ei ole sellainen ryhdikäs. Peruutus meni hyvin ekalla yrityksellä! Sitten tehtiin vähän erikseen ohjaajan kiertoa lelupalkalla, kun viime tempputreenien jälkeen vaihdoin siihen käskyn. Ja aika hienoja kiertoja alkoi tulla! Näiden vauhdikkaiden palkkausten jälkeen vire alkoi olla loistava. Jatkettiin rataa ja palkkasin namiheitoilla. Jatkamaan lähtemiset tein jännitteen kautta, eli Just katsoi mua parin metrin päässä, pidin jännitettä, kunnes kutsuin takakautta seuraamaan. Justilla oli niin siistii! Persjättökäännöstä pitäisi vaan treenata jonkun valkun silmien alla, kun se tuntuu helposti menevän eriaikaiseksi. Maahanmenot meni loistavasti ja merkki skipattiin. 

Tauon jälkeen näytin Justille kaikki superherkut, mitä mulla oli, mutta ei ne oikeastaan aiheuttaneet toivottua vaikutusta. Taas lähti vähän vaisusti, joten keskeytin, otettiin pari vauhdikkaampaa palkkausta, taas noita naminheitosta kutsuja jännitteen kautta ja sitten radalle. No Just! Sieltähän se haluamani vire löytyi ja tehtiin merkille asti rata hienosti läpi. Eli päivän opit: Ei Justille kannata palkkoja näyttää nostatusmielessä - se vaan ärsyttää sitä. Työvire löytyy tekemällä, vauhdikkaasti palkkaamalla ja kutsuilla. Tämähän on tietysti ihan loogista periaatteen "älä houkuttele vaan palkkaa" mukaisesti! Pikkuhiljaa alkaa löytyä keinot, miten hyvään vireeseen pääsee, eikä kyse vain ole koiran päivän tuulesta.

Lomahommia

1,5 viikon mökkiloma takana. Hepat olivat mukana, joten ohjelmaan kuului päivittäin tallilla käyminen. Koirat olivat ilmeisen hyvässä kunnossa, koska energiaa oli ihan hulluna ja jos niille ei järjestänyt tekemistä, niin ne keksivät sitä itse. Mutta olipa kivaa, kun sai taas tehdä pitkiä lenkkejä! Viime vuonna retkeiltiin enemmän; tänä vuonna käveltiin vain kerran Haukankierros Korpilahdella. Sen sijaan käytiin kahdesti Viskin ja nuorempien koirien kanssa 8 kilsan maastossa ja tyypit olivat ihan onnessaan päästessään kunnolla laukkaamaan. 

Vähän uusiakin juttuja tehtiin. Käytiin kahdesti nose workissa. Just alkaa kyllä olla aika hyvä! Välillä ehdottaa valeilmaisuja, mutta jatkaa töitä, kun ei pysty näyttämään mulle tarkkaa hajulähdettä. Jokulla alkaa myös olla jo joku haju ( ;) ) hommasta. Sen kanssa opin, että vaikka yritän naksuttaa tarkasti löydöstä, niin en silti saisi painostaa sitä, esim. kumartumalla sen ylle tai ahtautumalla pieneen tilaan. Myös Lyyti osallistui kerran ja jotain sekin nuuskutteli. Naksuttimen äänen sentään kuulee vielä!

Omassa pihassa tehtiin muutamana päivänä jotain pikkujuttuja. Jokulla alkaa olla nyt monesta tokoliikkeestä aika hyvä pohja, mikä tuntuu hassulta, koska vielä 1-2 kk sitten tuntui, että se ei osaa mitään tauon jälkeen. Muuten ei jaksettu mitään kenttälajia treenata, vaikka rallykyltitkin ois olleet mukana.

Viimeisenä lomapäivänä ajeltiin Mirvan luokse kokeilemaan lammaspaimennusta. Just ja Lyyti on käyneet muutaman kerran joskus 5 vuotta sitten, mutta käytännössä kaikki olivat aloittelijoita. Mulle oli täytenä yllätyksenä, että Just oli huonoin! Ehkä sillä oli epävarma olo, kun meillä oli aamulla ollut vähän erimielisyyksiä tontin rajoista ja ehkä ajatteli, että jos ei tee mitään, niin ei ainakaan huudeta. Kyllä se välillä teki ihan ok mutta haki ihan hirveästi tukea musta ja Mirvasta eikä näyttänyt yhtään siltä, että tää on siistii. 

Lyytin mielestä sen sijaan oli ihan mahtavaa! Kuurouskaan ei häirinnyt sitä itseään, meitä ehkä vähän, kun ei pystynyt antamaan mitään käskyjä paitsi viittomalla 😂 Lyyti myös sai pyöräytettyä lampaita metsälaitumellakin kahdeksikon, mihin Just ei pystynyt. Hommien jälkeen Lyyti huokui tyytyväisyyttä ja oli aivan onnessaan. Sen kanssa ois tätä voinut harrastaakin, jos silloin aikoinaan en olisi turhautunut Vantaan paikassa siihen, että en saanut tarpeeksi ohjeita. 

Jokua ensin jännitti mutta hetken oltuaan innostui ja oli mukamas jotain hajuakin hommasta. Aina välillä sai hepulinpoikasen ja pomppi uusien ystäviensä vierellä mutta lopetti haukkumisen aina käskystä. Väsyi kyllä tosi nopeasti mutta toisella kierroksella teki taas hyvin ja käänteli lampaita ihan tohkeissaan.

Itse huomasin, että ihan eri meininki, kun saan neuvoja koko ajan ja jotain vähän ehkä tajusinkin hommasta. Täytyy varmaan yrittää vielä jollain mökkireissulla keretä ottamaan ainakin yksi setti!

Viimeiset treenit ennen lomaa

Sunnuntai-iltana viimeiset treenit ennen lomalle lähtöä, rallya Hannan kanssa Malmilla uudella kentällä. Ei mikään superhyvä kenttä; ahtaan puoleinen ja kävelytiet ja leikkipuisto vieressä, mutta ihan turvalliset häiriöt kuitenkin. Mukana oli Joku ja Just. Jokun kanssa tehtiin ensin seuraamista. Halusin Hannalta neuvoja, miten päästä eteenpäin, kun sivulletulon tarjoaminen ja kontaktikävely sujuvat ihan hyvin. Toistojen välissä kuitenkin keskittyminen herpaantui ja Joku puuhasi muuta. Todettiin, että haluttaisiin palkata sitä nopeammin mutta ei houkutella namilla. Siispä kokeiltiin luopumisen kautta. Tätä on tehty aiemmin sivulla kontaktin pidossa ja ehkä ennen taukoa kerran kokeiltu. Nyt meni aika kivasti! Nami oli siis koiranpuoleisessa kädessä, joka oli kiinni housunsaumassa ja koiran piti pitää kontaktia sen ohi. Tästä saatiin videotkin. Joku on kyllä niin älyttömän söpö hommissaan 😍 ja tuossa vasemman puolen videossa tuli aika pitkä pätkäkin ennen palkkaa.

Toisessa setissä otettiin noutoa. Ensin pitoa, vähän pureskeli. Otin sitten luopumisen kautta ja nyt piti vakaasti. Sitten olisin halunnut vähän liikettä mukaan, mutta takaperinkävely aiheutti taas pureskelua. Hanna vinkkasi, että voisin kokeilla samaan suuntaan kävelyä ja se meni vähän paremmin. Sitten halusin kokeilla vauhtinoutoa, jota on viimeksi tehty varmaan viime kesänä. Se meni yllättävän hyvin! Mutta sain noottia siitä, että päästin koiran suoraan heittoon. Miksi päästäisin sitä lentävälle kapulalle, kun se juoksee hyvin kuolleellekin? Sitä paitsi Joku juoksi niin nopeasti, että oli vaarana, et kapula ois lentänyt päähän... Seuraava toisto otettiin jo pudonneelle kapulalle ja tää oli aika kiva. Lopuksi vielä näytettiin Hannalle Jokun pyörimiset ja jäävät ja Hanna sai hyvät naurut Jokun pomppumaahanmenoista.

Justin kanssa aloitettiin nopeenopee-käännöksistä lelulla. Rallyradalla oli ideana palkata hyvästä seuraamisesta tai muuten sopivista kohdista. Hyvä suunnitelmahan se oli mutta ei sitten kuitenkaan. Tai alussa saatiin ihan tosi hieno liikkeestä seisominen, ja oikean puolen spiraalikin oli ihan jees, mutta sitten suoran päätä kohti mennessä seuraaminen huononi. Pujottelu tuntui myös vaikealta, mutta sivulla peruutus onnistui nyt ekaa kertaa radalla! Vielä seuruutin vähän houkutuksen ohi ja sitten pidettiin tauko.

Mulle jäi kuitenkin vähän hampaankoloon; seuraamisen fiilis ei ollut sellainen kuin on viime aikoina ollut. Mietin siinä Sysin vuoron aikana sitten, mitä vielä kokeilis ja lällytin samalla vähän Sysiä. Yhtäkkiä Just katsoi Sysiä tosi tiukasti ja haukahti pari kertaa komentavaan sävyyn. Kun sitten otin sen hommiin, oli ihan eri asenteella liikkeellä! Otin kyllä itsekin eri asenteen mutta nyt tuli sellaista seuraamista, jota halusin! Tää oli tosi mielenkiintoista, että Jokun kanssa tekeminen ei nostanut sitä mutta toisen lauman koiran lällyttäminen nosti! Ja sit se oma asenne, voi kun sen saisi vain napista päälle ja vakautettua. Treeni pitäisi aloittaa siitä, että vire on hyvä. Jos meinaa palkata, kun koira tsemppaa mutta se ei tsemppaakaan, niin mistäs sitten palkkaa?

Hannan kanssa treenatessa on kyllä aina niin opettavaista. Kaikki ei aina mene täydellisesti, mutta aina on jotain uusia ajatuksia treenaamisesta kotiin mennessä. Tosin voisi kuvitella, että kun näitä ajatuksia on jo näin paljon, niin osaisi jo treenata optimaalisesti...

Rallyt ja seuraamiset

Maanantaina kimpparally, jossa mulla mukana Joku ja Lyyti, koska Just pääsi sitten keskiviikkona laatuaikatreeneihin. Tein Jokun kanssa kaksi lyhyttä kierrosta ja Lyytin kanssa yhden pidemmän. Teemana oli jäävien erottelu. Jokun kanssa otettiin ekalla kierroksella taas vähän perusasennon tarjoamista alustan avustuksella ja tää sujuu jo tosi hyvin! Oikea puolikin menee jo vähän paremmin. Tietysti tehtiin myös aktiivisuutta ja sen kautta seuraamisen tarjoamista molemmin puolin.

Toki tehtiin päivän teeman mukaisesti Jokunkin kanssa jääviä. Ne menee mun mielestä jo aika sujuvasti: Seisomisessa tekee käsikosketuksen, mutta sillä on varma. Maahanmenot tekee älyttömän söpön pompun kautta! Siinä pitää vaan olla tarkkana rintamasuunnasta, kun pomppaa helposti tosi vinoon. Mutta se on niin söpö, etten halua sitä vaihtaakaan maanmyötäisemmäksi.

Lyytillä meni muuten kaikki tosi hienosti, mutta kuulon heikentymisen huomaa siitä, että arvailee enemmän. Paras esimerkki oli kyltti nro 12 eli istu-maahan-kierrä koira. Kun oltiin aiemmin tehty liikkeestä maahan-kierrä koira, jossa otetaan koira lennosta seuraamaan, niin Lyyti oli lähdössä lentoon tässäkin. Piti sitten ihan miettiä, miten pystyisin koiralle kertomaan takaa päin, että sen on tarkoitus pysyä maassa. Ratkaisu oli hidastaminen ja rauhallinen asettuminen koiran viereen. Tääkin on tosi opettavaista ja mielenkiintoista, kun joutuu miettimään ihan uusia juttuja ja muuttamaan omaa ohjausta. Kun koira ei arvaile sen takia, että koira ei osaisi erotella käskyjä tai malttaisi kuunnella, vaan sen takia, että se ei oikeesti kuule niitä. Vaan kyllä se hiton hienosti tekee käsimerkeillä!

Keskiviikkona Justilla laatuaikapäivä. Oltiin tehokkaita ja otettiin pikkuiset seuraamistreenit kouluttamisen jälkeen, ennen kuin lähdettiin kävelemään kentälle agitreeneihin. Kuten arvata saattaa, Just oli ihan liekeissä. Tein ensin paria liikkeellelähtöä peräkkäin palkaten vasta toisesta hyvästä. Sitten täyskäännöksiä vasempaan toimien, kuten rallyn takapäänkäyttökäännöksissä. Meni ihan sikahyvin! Muutenkin onnistuin tällä kertaa pitämään erityisen rennon ja iloisen asenteen ja se näkyi heti koirassa. Käännöksissä yhtäkkiä havahduin siihen, ettei varmaan koskaan olla treenattu neliöseuraamista. Tein sitten sitä vähän kumpaankin suuntaan taas palkaten tokista. Tuntui ihan hyödylliseltä. Lisäksi tein vähän oikean puolen seuraamista, joka oli hyvää, ja peruuttamista, jossa pari loistavaa ja muutama huonompi. Tällaiseen fiilikseen jos joskus kokeissa päästäis!