Päästiin kuin päästiinkin osallistumaan sisäkolmoseen koeuran aikana. Koe oli Pitskussa 29.11. tuomarina Lasse. Sattuikin raskain koe, mitä olin ikinä nähnyt: kaikilla alueilla 9 minuutin enimmäisaika! Saatiin vielä lähtönumeroksi 8 eli jouduttiin odottamaan suunnilleen ikuisuus ennen etsintään pääsyä. Päivän koko pituus venyi 7 tuntiin. Meidän kohdalla kätköt oli jo tosi vanhat, n. 3,5 tuntia. Yritin kovasti hokea itselleni ja kavereille, että ei ole pakko käyttää kaikkea aikaa. No eipä onnistunut: 36 minuutista käytettiin 32,5. Oltiin otettu hyvät spekulaatiot ja bongattukin monta paikkaa, joissa todella oli kätköt.
1. alueella 3 tilaa: käytävänpätkä, kopiohuone ja kässänluokka. Heti sisääntulosta oikealle oli postilaatikko, joka tsekattiin heti tarkasti mutta siinä ei ollut kätköä. Oltiin tutustuessa katsottu käytävän seinällä roikkuvaa vilttitaideteosta ja siinä sitten oli kätkö. Just ei heti sitä ilmaissut, joten käytiin . kopiohuoneessa, joka oli tyhjä, mutta heti ovelta olevassa laatikoistossa oli paljon siirtymähajua tosta vilttikätköstä. Sieltä kaapiston saumoja pitkin edettiin sitten takaisin käytävän puolelle ja sieltä löytö. Käytävän toisella reunalla oli kaide, joka kuului ja josta oltiin mietitty, missä ihmeessä siellä olisi kätkönpaikkoja. Kun lähdettiin käymään sitä läpi, Just teki puolittaisen nousun yhteen kohtaan ja laskeutui istumaan. Hetken aikaa tuijotin sitä kohtaa ennen kuin ilmoitin löydön: tuossa todella on kätkönpaikka!

2 löytöä siis plakkarissa, mutta molemmat samasta tilasta. Sitten mentiin kässänluokkaan, jossa isot reaktiot kangaspuihin. Käytiin ne joka puolelta läpi ja tarkistettiin myös niiden takana oleva kaappi ja nurkkaus. Ohjasin Justin hyppäämään tota tuolia vasten mutta se ei siitäkään saanut tuota kätköä. Janina kertoi Kiran nousseen tilkkulaatikkoa vasten ja siitä saaneensa hajun eli vaikuttaisi sellaiselta kätköltä, joka on vahvimmillaan kaikkialla muualla kuin hajulähteellä. En pyytänyt Justia tilkkulaatikkoa vasten, koska mun mielestä se ei näyttänyt tukevalta.
Toinen täältä missattu kätkö oli maksimikorkeudessa pylväässä olevassa ea-kaapissa. Just reagoi 2 neliön säteellä oleviin kohteisiin, kuten esim. kirjahyllyyn. Mutta mä kahdesti ehdotin sille hyppäämistä kyseistä pylvästä vasten mutta se ei yhtään reagoinut ylöspäin. No enhän mä voi ilmoittaa löytöä siitä, että itse arvaan kätkön, jos mun koira ei siihen reagoi! Kun tuli 30 sek varoitus, palattiin kopiohuoneeseen ja ilmoitin löydön Justin haistellessa kaapistoa. Tiesin sen siirtymähajuksi mutta nyt osasin kuitenkin lotota, kun ei ollut mitään menetettävää! No väärinhän se tietysti oli. Täältä täydet pisteet vain kahdelle koirakolle, joista toinen oli kätköjen uusinnan jälkeen. Tän alueen mä laitan kyllä "ei voi mitään" -kategoriaan.

Tokalla alueella 2 tilaa, porrastasanne ja puolikas auditorio. Tää oli meidän ehdottomasti paras etsintä tällä kertaa: 3 korkeaa kätköä ja Just otti niistä jokaisen! 😍 Kyllä tuntui hyvältä palkinnolta korkeiden projektista. Taas ajattelin, että otetaan lähtö tarkasti mutta Just porhalsi suoraan 1. tilan läpi auditorioon. Siellä heti takarivin penkin selkäpuolelle isot reaktiot mutta ei ilmaisua - no se olikin siirtymää. Muu takarivi ei kiinnostanut yhtään, kun liikuttiin auditorion oikealle seinustalle ja siellä Just nousi tassut kaidetta vasten ja ilmaisi seinäritilästä ehkä 110 cm korkean kätkön.
Mä olisin kovasti halunnut käydä auditorion penkkejä läpi mutta Just sanoi "ei kiinnosta". Tultiin sitten takaisin vasemmalle seinustalle, jonka oven suussa todella isot reaktiot ja turhauma. Käytiin kaikki mahdolliset kätköpaikat läpi: saranat, lukkopesät, karmit, oven takaa jne - ei löydy. Sitten lähdettiin käymään 1. tilassa, jossa ohjasin Justin hyppäämään penkille. Se kiipesi penkkiä pitkin, kunnes laittoi etutassut käsinojalle, kurkotti nuuhkien kohti kuvan vaahtosammutinta ja laskeutui penkille istumaan 😍 Siis niin täydellinen korkean saavuttamattoman ilmaisu kuin olla ja voi!!!
Tämän jälkeen päätin, että seuraavasta löydöstä sanon valmiin. Ovensuussa oli siis risteävä hajupilvi - siksi Justilla oli meinannut räjähtää pää. Vaahtosammuttimen löydön jälkeen se kipittikin auditorion vasemmalle seinustalle ja siellä lähti tsiigailemaan seinäritilää. Mä yritin suojella, että varovasti, nyt varovasti... koska maksimikorkeuden oli sanottu laskettavan jokaisesta portaasta (penkkirivin levyiset portaat kuten esim. leffateattereissa). Justilla oli kuitenkin erittäin vahva visio siitä, mihin haluaa ja lopulta hyppäsi taas kaidetta vasten ja ilmaisi toisen samanlaisen seinäkätkön 😍 Minä pysyin suunnitelmassani ja sanoin valmiin ajassa 5:57. Justin lisäksi täydet pisteet vain yhdelle koirakolle.
Sit oli tauko, joka kesti ja kesti ja kesti. Mä meinasin jossain vaiheessa saada ihan hermoromahduksen ja lopulta päädyin repimään vihkoni sivuja päreiksi, että rauhoituin. Kavereilla oli hauskaa! Samalla spekuloitiin, että näinköhän siellä on yksi kätkö ja kaikki hilloaa maksimiajan.

3. alue oli todella iso aula sekä ruotsinluokka. Aulassa oli esim. 4 riviä lokerikkokaappeja, 2 pöytäryhmää jne. Kyllä meinasi epätoivo iskeä! Koko alueen ainoa kätkö oli saavuttamaton tällaisessa läppärivaunussa. Eipä olla tuollaistakaan koskaan treenattu! Just ei ilmaissut ekalla yrityksellä, mikä ei tietenkään ollut omiaan lisäämään mun itsevarmuutta. Sitten kun tultiin siihen uudestaan ohjattuna ja se ilmaisi, piti ihan miettiä, painostinko. No olihan se oikein. Sit me hillottiin ja hillottiin ja hillottiin... reaktioita oli kyllä mutta ne oli kaikki siirtymää tuosta yhdestä. Esim. käytävällä oli yksi ainoa avoinainen kaappi ja siitä Just oli kyllä tosi kiinnostunut. Sanoin vielä ääneenkin: "Voiko tää olla siirtymää" eikä kukaan vastannut mulle 😂 Taas ajattelin, että seuraavasta löydöstä sanon valmiin mutta sitä ei koskaan tullut. Jossain vaiheessa Just alkoi kattella mua sen näköisenä, että hoh hoijaa. Eipä ole pitkään aikaan tullut vastaan tilannetta, jossa se ilmaisee tyhjää - ei olla kyllä treenattukaan noin pitkää tyhjän etsintää. Enkä aio treenata jatkossakaan, koska se on TYLSÄÄ!
Täältä 7 koirakolle täydet pisteet, 2 löysi oikean ja väärän ja yhdellä jäi valmis sanomatta epätoivon vuoksi. Meidän aika 8:26 oli kolmanneksi nopein 😂 Monet hillosi ihan viime sekunneille asti.
4. alueella taas kolme tilaa: käytävä, kemianluokka ja pikkuluokka. Just oli todella kiinnostunut kemianluokan takareunasta. Nostin sen jopa ikkunanviereiselle tasolle mutta ei siellä ollut mitään ja se halusi alas. Pari kertaa olin jo varma, että nyt tulee ilmaisu mutta ei - haju oli vain levinnyt niin laajalle. No, päätin sit mennä käymään muualla ja palata sitten. Pikkuluokasta löytyi vihdoin yksi kätkö rullakaapista. Käytiin muu tila läpi ja sitten Just lähti tosi päättäväisesti kohti lähtöä, jonka vieressä hyppäsi penkille ja ilmaisi yläkautta kätkön! Palattiin vielä kemianluokkaan mutta ei silti löydetty kätköä, joten sanoin lopulta valmiin ajassa 8:41.
Alueella oli siis 3 identtistä kaappikätköä, joista me löydettiin vain yksi. Esim. kuvan alueella Just nuuski labratakit mutta ohitti kaapin liian matalalta haistellen. Niin lähellä taas!! Täydet pisteet kuudelle koirakolle.
Tuomari lähetti terveisiä, että Just löysi niin hienosti 2. alueen korkeat kätköt mutta tuollaiset vähän nenän yläpuolella olevat jäi löytämättä - onkohan niska mahdollisesti jumissa. Meillä oli ollut fyssari juuri menneellä viikolla, mutta seuraavalla kerralla jäsenkorjaajalla niskasta löytyikin jumia eli mahdollisesti todellakin oli siitä kyse, että just tuo nimenomainen korkeus oli hankala. On myös mahdollista, että kun ollaan tehty korkeiden projektia, niin noi 70-80 cm kätköt on jääneet treenaamatta.
Jälkikäteisfiiliksiä:
- Ei yhtään krokovirhettä!
- On jotenkin niin raastavaa, kun tietyt koirat (esim. Just) näyttää siltä, että "ei kiinnosta", kun ei ole mitään löydettävää. Aina sitä aattelee, että nyt vika on motivaatiossa tai keskittymisessä tai muussa eikä siinä, että täällä ei oikeesti ole enempää
- Silloin kun kätköt löytyy helposti tsuptsup, niin valmiin sanominen ajoissa on paljon helpompaa. Mutta sitten kun on vanhat kätköt, jotka on levinneet tosi vahvasti ja ilmaisujakin joutuu vähän kaivelemaan, niin on entistä vaikeampi uskaltaa sanoa valmis
- Sitten taas: jos koira näyttää väsyneeltä, niin onko silloin järkeäkään hillota aikaa loppuun
- Erittäin moni spekulaatioista osui oikeaan eli kyllä me ollaan jo aika hyviä alueenluvussa!
- Tällä kertaa oli huono tuuri lähtönumeron kanssa. 3,5 tuntia vanhat kätköt oli kyllä haastavat. Ollaanhan me sellaisia leireillä ainakin treenattu mutta harvoin nämä on olleet kovin onnistuneita treenejä.
- Hienoa kuitenkin, että 12,5-vuotias koira jaksaa tehdä 32 minuuttia töitä heittämättä hanskoja tiskiin