Laatikko- ja ulkopreppausta

Tiistaina mun ryhmän treenit työpaikalla. Nosewiikon lähestyessä painotettiin toiveiden mukaisesti 1. luokan ulko- ja 3-luokan laatikkoetsintää. Ykkösen alueita oli neljä. Just oli aivan liekeissä heti työpaikalle saavuttuaan ja nähtyään, että täällä on nosea tiedossa! Ei ois malttanut viittä minuuttia odottaa! Silti kaikki ilmaisut putipuhtaita ja keskittyminen ihan 10.

1: alue: Kuvasta puuttuu rajamerkkinä toiminut sininen laatikko alueen takarajalta.

Ideana se, että aluetta mennään myötätuuleen ja takarajalla on kivoja kohteita, joihin on todennäköisesti tarttunut siirtymähajua. Kätkö oli siis sinisen parkkikyltin alla ja sen sai, jos kääntyi ympäri takarajan kiinnostavilta kohteilta. Just toimi myös näin.

Vähän korkeampi kätkö (sähkötolpan kansi reunuksen päällä). Tällä alueella oli pari kohtaa, joita jäätiin hilloamaan ja alueen keskiosan suurin osa koirista hölkkäsi nenä alhaalla. Kätkön sai kyllä hyvin, kun vaan lähti vähän nousemaan. Tää meni Justilta aivan loistavasti, löytö n. 30 sekunnissa.

Tästä muistiin, että jos jokin esine on sellaisessa paikassa, jossa se ei luonnostaan olisi, kannattaa se tarkistaa. (mutta ei saa jäädä jumittamaan tai painostamaan!)

Kätkö syvennyksessä. Kukaan ei kysynyt, kuuluuko syvennys 😃 Olin laittanut piilon vielä takakautta eli siellä ei ollut yhtään mun hajua. Osa ohjaajista halusi jäädä hilloamaan rullakkoa, ja olihan se herkullinen kohde ja siinä varmasti siirtymähajua. Mutta jos koira ei ilmaise, niin sit pitää mennä eteenpäin.

Suurin osa koirista tajusi ihan itse mennä sinne. Mulla ei ole koskaan ennen ollut tuolla kätköä, mutta koirat kyllä ovat sitä tarkistelleet menneissä treeneissä.

Just pyöri myös aika lailla kohteita, kunnes maassa olevalta rampilta yhtäkkiä sai kiinni hajun suunnasta ja sitten paikansi kätkön heti.

Kätkö hiekkasäiliön kulmassa. Odotetusti tuuli oli heittänyt hajua kaikkiin kohteisiin, jotka tarkoituksella olivat hajua keräävää materiaalia. Tässä ohjaajat joutuivat harjoittelemaan kohteiden läpikäymistä ja poissulkemista. Eli jos lapio on haisteltu yltä päältä, niin sitten kätkö ei ole siinä! Koirat pyörivät hajun perässä - se ei varmaan juurikaan vahvistunut kätkölle päin, vaikka kaikilta lopulta löytyikin ilman apuja. Loppuillasta kävin vahvistamassa sen, mikä oli hyvä ratkaisu.

Just pyöri myös noita kohteita ympäri ja ympäri ja selvästi päässä raksutti, että mistä ihmeestä haju tulee?! Kunnes sitten ihan yhtäkkiä käänsi päätä hiekkasäiliölle ja sieltä välitön ilmaisu.

Laatikoilla yksi alue oli sisällä ja toinen ulkona katoksen alla. Ulkona olevalla alueella oli suurin osa Postin sinisiä laatikoita hämäyksenä: niitä oli niin paljon, että ajattelin ohjaajien tuumaavan, että pakko niissä on yksi kätkö olla. No siihen lankaan ei menty. Justin nollaillessa ei ollut vielä pahvilaatikoita mutta ryhmälle lisättiin vielä n. 10 pahvilaatikkoa. 

Muovilaatikkokätkön Just ilmaisi hienosti mutta matkalaukkua ei. Videon katketessa käyn laittamassa matkalaukun toisen remmin sinne saumaan, että haju tulisi paremmin ulos. Voi olla, että siirrännäinen (vanulappu) valahti samalla laukun pohjalle, koska Just ilmaisee sitä kautta. Eli ens kerralla matkalaukkuun huopatassu lähelle ilmarakoa. Tää alue oli Kiralle ja Eenille tosi vaikea, eivät meinanneet millään ilmaista noita.

Just ilmaisi superhienosti pahvilaatikon ja muovisen keksilaatikon. On kyllä maagista, miten se käy vapaana aluetta läpi. Mutta sitten kylmälaukkuun ei tullut oikein edes reaktiota. Videon katketessa käyn avaamassa kylmälaukun vetskaria, että haju pääsisi ulos. Huopatassu oli ilmeisesti Justin jälkeen pudonnut laukun alasaumaan, joten oli tahattomasti "mahdoton tehtävä" muille koirille. Toki kylmälaukku on myös uudenlainen laukkutyyppi; onkohan niiden tarkoitus olla ilmatiiviitä? Sitä jäin myös miettimään, että onhan toi Justille aika iso vinkki, että mun haju on ihan tuoreena yhdessä kohteessa - ilmaiseeko sitä sitten. Hieno etsintä joka tapauksessa!

Justin osalta saldo: Piilot onnistuneet, 7/9 ilmaisuista priimaa 9/9, koiran into olosuhteisiin nähden 9/9, keskittyminen 9/9, treeniaiheiden toteutuminen 7/9. Mielentila oli aivan käsittämättömän hyvä, ja huippufiiliksillä sitten torstain sisäkakkoseen!

Kimppanose

 Kylläpäs tuli loman aikaan nosetettua paljon! Hassua, kun on enää vain yksi laji, niin sitä tulee treenattua ihan eri tavalla. Sunnuntaina alkoi uusi kimpparyhmä hallin pihalla, mukana "the usual suspects". Olin toivonut ajoneuvoetsintää niin, että autoja on reilusti mutta ne eivät ole ihan kiinni toisissaan. Lisäksi olin toivonut ulkoetsintää, jossa lähekkäisiä kätköjä / risteäviä hajupilviä. 

Joku sai aloittaa kanelikätköillään Uraputkessa. Muistaakseni yksi jäi löytymättä mutta suurin osa meni tosi hienosti. Vaihtelin palkkaa lelun, ruoan ja yhdistelmän välillä. Vielä vähän varmuutta, niin meidät voi palkita tekemään häiriöitä!

Aloitettiin ekan ryhmän 1-luokan ulkokätköillä hallin takana olevilla konteilla. Just haisteli kontin ekan lyhyen sivun tosi huolellisesti mutta ilman reaktioita, sitten hölkkäsi pitkän sivun aika nopeasti, kunnes tuli toiseen päätyyn, jossa intensiteetti muuttui ihan täysin. Sieltä löytö lukosta. Toisella kontilla kätkö löytyi kuormalavasta suunnilleen heti. Molempiin aivan puhdas ilmaisu ja palkkasin molemmat. Kuvassa eka.

Viljasiilon jalassa oli kolmas näistä kätköistä. Sille Just näytti siltä, että olisi halunnut kaivaa hampailla mutta malttoi silti ilmaista nätisti!

Tauon jälkeen ajoneuvoetsintä 6 autolla. Ei tehty ihan puhtaasti kolmosena; appari kertoi, että tässä on 2 aluetta, ekat 3 ja tokat 3 autoa. Nyt onnistuin huomattavasti paremmin orientoinnissa ja valmistelussa ja Just tekikin todella keskittynyttä työtä. Aloitettiin oikeasta reunasta Kiasta, jonka tiesin tyhjäksi. Justkin totesi sen tyhjäksi suunnilleen 5 sekunnissa. Sieltä siirtyi Bemarille, jonka haisteli ylimalkaisesti kerran läpi ja siirtyi eteenpäin. Seatilla intensiteetti muuttui ihan täysin ja Just alkoi hinkata etuosaa. Sieltä löytyikin rekkarikätkö, johon ihan ok ilmaisu; palkkasin tämän.

Palkkauksen jälkeen jatkettiin Yarikselle, jota Just haisteli aivan eri tyyliin pari kierrosta ympäri löytämättä mitään, kunnes eturenkaan kohdalla kääntyi vasemmalle ihan kuin ois todennut: "Ah, täältähän se haju tuleekin." Yaris oli siis varmasti ihan täynnä siirtymähajua, kun sen molemmin puolin oli kätköt. Olin tosi tyytyväinen siitä, että en jäänyt hilloamaan pakkomielteisesti koiran reaktioista huolimatta ja että Just osasi itse todeta, että kätkö onkin viereisessä autossa. Meidän auton takarenkaasta löytyi piilo, johon erinomainen ilmaisu, johon ilmoitin valmiin. Viimeisessä Skodassa olisi myös ollut kätkö, mutta mehän ei käytykään siellä, joten ei haittaa. Parempi vaan, etten mennyt riskeeraamaan, kun saatiin täydellinen ilmaisu nappisuorituksen jälkeen loppupalkattua. Mutta ens kerralla pitää varmistaa apparilta, minkä luokan etsintää ollaan tekemässä! 

Pienen tauon jälkeen vielä kolmosen ulkoetsintä, jossa myös vähän ristiriitoja apparin kanssa. Kysyin, oliko "lähekkäisiä kätköjä", hän vastasi "toivoit kolmosen etsintä" mutta olihan niitä lähekkäisiä 😂 Aloitettiin tarkasti, mutta sitten Just lähti hölkkäämään eteenpäin melko selkeästi hajun perässä. Haisteli ränniä mutta vähän liian ylhäältä ensin, pyörittiin siinä hetki, kunnes Just työnsi päänsä torveen ja ilmaisi 😂 Sitten taidettiin mennä vasempaan reunaan, josta toinen löytö tiiliseinän reiästä. Saara sanoi, että ehkä vähän kävi kieli, mutta en itse nähnyt, joten ei ainakaan törkeä nuolaisu ollut. Ohjasin nousemaan mustalle pömpelille, ei mainittavia reaktioita.

Tämän jälkeen oltiin käyty kaikkialla kertaalleen, joten ohjasin Justia vähän ylemmäs. Pellin reuna oli sen nenänkorkeuden yläpuolella, joten se oli ihan perusteltua: sieltä löytyikin kolmas kätkö vääntyneen pellin saumasta (toinen nuoli oikealta). Tässä kävi hassusti, että kun Just ilmaisi ja mä odotin uudelleenkohdennusta harjoituksen vuoksi, se ilmaisi n. 7 cm eri paikkaan. No tällaisissa tilanteissahan oikea kätkö on aina sen eka kohdennus, mutta odotettiin vielä, että tekisi uuden kohdennuksen tarkasti. No sehän teki eikä vieläkään käyttänyt hampaita, joten ilmoitin löydön ja valmiin ja loppupalkkasin tästä. Mustassa pömpelissä olisi ollut korkea kätkö, joka oli kuulemma ollut haastava kaikille. Ehkä se oli jokin ilmanvaihtokanava, joka heitti hajua mihin sattuu. Tosiaan olin ohjannutkin Justin nousemaan siinä, mutta se ei tarttunut hajuun. Jo toisen kerran samana iltana (!) päätin jättää hyvään enkä ottaa enää yhtä piiloa. Palkitsin itseni Pätkiksellä!

Päivän saldo: Ilmaisuista priimaa 7/8, koiran into olosuhteisiin nähden 8/8, keskittyminen 8/8, treeniaiheiden toteutuminen 6/8. Ajoneuvoetsintä oli kyllä hieno ja ulkona Justilla ei yhtään mennyt hermo risteäviin hajupilviin, joten tuntuu, että ollaan oikealla tiellä.

Jälkikäteen jäin miettimään, onko mulle tullut taas ilmaisusta pakkomielle. Mulle tulee aika helposti pakkomielteitä, esim. siitä, että kätköä ei saa jättää tai että kaikki hajupilvet pitää työstää loppuun. Mun pitäis olla aika varovainen tuollaisten ajatusten veivaamisesta, ettei ne pääsisi pakkomielteiksi; pakkomielteet harvoin toimii hyvin eläimen kanssa harrastaessa. Eilen kun tehtiin etsintää, niin tuntui, että kiinnitin huomiota vain siihen, tuliko puhdas ilmaisu vai ei. Toki ajoneuvoilla ihailin, kuinka hienosti Just työsti ja vaihtoi autoa hajujen perässä. Mutta palkkaamisen ainoa kriteeri oli ilmaisu 🙄 Eihän sen nyt niinkään pitäisi mennä, ilmaisuhan on vain yksi osa etsintää ja sen puhtaus vielä pienempi osa. Etenkin kolmosen etsinnässä on "vähän" muutakin. Mielentila oli tosi kiva eilisissä treeneissä ja sitähän enimmäkseen pitäisi seurata; ilmaisuhan on sitten palkinto hyvästä mielentilasta tai oire huonosta.

Torstain agi + laukkusulkeiset

Analyysien innoittamana torstaina agissa ohjaustreeni: "Minkä ohjauksen valitsen?"

Mystinen riimu esittää rengasta. Oikeassa yläkulmassa oleva hyppy on 1A ja rengas on 1B, sen jälkeen normaali numerointi. 12 tuli vahingossa kumitettua, se on putki.

Joku taattuun nollakoiratyyliin sai kokeilla monta vaihtoehtoa. Aloitettiin pätkästä 1-7. Ekana persjättö 5-6-väliin, toinen vaihtoehto persjättö 6-7-väliin ja viimeinen poikkari ennen seiskaa. Näistä vaihtoehto nro 2 oli paras ja sujuvin.

Sitten 7-13. Valinta nro 1 oli lähetys putkelle 12 kauempaa, keppien leijeröinti ja persjättö 13-putken jälkeen. Tää oli makeeta! Ekalla yrityksellä Joku ei irronnut putkeen 12 mutta hieman huolellisemmalla lähetyksellä meni upeasti. Toinen vaihtoehto oli juosta niin maan perkeleesti ja ehtiä tehdä persjättö putken 13 suulle. Tässä pääsin harjoittelemaan persjätön uuden ohjauspuolen kääntämistä jo edellisellä putkella. Joku vilkaisi rengasta mutta valitsi ohjaukseen tulon. Kutsu olisi voinut tulla vähän terävämmin, nyt oli vähän sellainen "Jokuuu".  Loppupätkä 13-21 meinasi mennä vähän sekoiluksi, koska Joku ei tee A:ta ja keppejä, niin ei oikein meinattu osata päättää, mitkä hypyt ja miten päin suoritetaan 17 ja 18. No mentiin jotain ja meni jotenkin 😂 Kyllä muuttuu linjat paljon, kun yksi este jää välistä.

Perjantaina päästiin treenaamaan matkalaukkuja oikein urakalla. Tehtiin yksi alue sokkona ja kaksi omatekemillä kätköillä. Laukkuja oli 10-15 per alue. Eka tehtiin sokkoalue. Eka kätkö löytyi 15 sekunnissa nurkassa olevasta valtavasta työkalupakista. Tähän hieno ilmaisu. Kun oltiin kerran kierretty alue reunoja pitkin, Just ekan kerran ehdotti eteenpäin siirtymistä, minkä huomioin ja sanoin ääneenkin. Sitten tsekattiin vielä keskellä olevat laukut, joista yhdestä löytö. Tämän jälkeen Just yritti eteenpäin toisen kerran, mistä ajattelin, että nyt alkais olla valmista. Tarkistutin vielä valkoisen pöntön ja keskellä olevat toiseen suuntaan, minkä jälkeen ilmoitin itsevarmasti valmiin.

Toisena mun tekemä alue, 2 kätköä. Just löysi oikealla olevan kätkön mutta ei ilmaissut sitä heti. En puuttunut asiaan vaan pysyin täysin rauhallisena, koska kätkön jättäminen liittyi epävarmuuteen. Just löysi 2. kätkön sillä aikaa, siitä vain sosiaalinen palkka. Sitten rohkeutta kerättyään meni uudestaan oikeanpuoleiselle laukulle ja nyt ilmaisi sen, mistä sanoin valmiin ja annoin loppupalkan.

Kolmantena alueena pikkualue varastossa. Kätkö oli kitaralaukussa, ja Just yritti kaivautua kätkölle käyttäen sekä tassua että hampaita. Sanoin nätisti, sain maahanmenoilmaisun, jatkettiin alue läpi ja sanoin valmiin tyhjän etsinnästä. En tiedä, oliko tällä kertaa kyse ihan uudenlaisesta laukkutyypistä vai menikö valmisteluissa jotain pieleen. 

Piilot onnistuneet 5/5. Ilmaisuista priimaa 3/5, koiran into 4/5, keskittyminen 3/5, treeniaiheiden toteutuminen 5/5. Oikein hyvät treenit kaiken kaikkiaan ja kyllä mulla nyt alkaa olla varmempi olo matkalaukkujen suhteen. Kyllä Just niistä kätköt löytää ja jos ei vielä ekalla yrityksellä uskalla ilmaista, niin tokalla ainakin! Pitää vaan itse muistaa palata, jos johonkin tulee jotain mysteerireaktioita. Painostamaan ei kuitenkaan voi ruveta; voihan reaktio olla häiriöönkin.

Miiran valkku 22.5.

 Palattiin mökiltä keskiviikkona. Torstaina sitten aktiivinen päivä, kun ensin Viskin kanssa valkku, sitten Justin kanssa nosetreenit ja illalla vielä agilitytreenit.

Justin kanssa oltiin ostopaikalla Miiran treeneissä Varustelekalla Konalassa. Oli kyllä erinomainen treenipaikka! Tarkoitus oli jatkaa ulkoetsinnän haasteiden taklaamista mutta en malttanut olla tekemättä ajoneuvoetsintää, kun siihen oli erinomainen mahdollisuus. Se menikin sen verran huonosti, että siinä on seuraava projekti!

Etsintään kuului 6 autoa, joista osan väliin tai taakse ei tarvinnut mennä. Kysyin kätköjen määrän: kolme. Oltiin keskustelu Miiran kanssa ennen etsintään lähtöä ja Just makasi sen aikaa mun edessä maassa selkä autoihin päin.

Lähdettiin sitten etsintään niin, että Just haistoi ensin kolmen ensimmäisen auton etuosaa, sitten palasi takaisinpäin ja nosti ekan auton vasemman etukulman lamppusyvennyksestä kätkön nuolaisten sitä oikein kunnolla. Otettiin reset ja uusi yritys, nyt tuli siisti. Toka auto ohitettiin melko nopeasti ja sitten käytiin taas etuosia, kunnes päädyttiin kahden etualalla näkyvän valkoisen pakun väliin, josta toinen kätkö löytyi saumasta. Ja nyt kävi hampaat! 🙈 Taas resettiä peliin ja turhauma nousi yhdellä sun toisella. Sitten jäätiin taas pyörimään autojen etuosia, kunnes Just päätti edetä vasemman reunan lava-auton taakse, josta löytyi lokarikätkö, jonka Just onneksi ilmaisi korrektisti, niin pääsin superpalkkaamaan.

Käytiin tässä kohtaa Miiran kanssa keskustelua ensinnäkin tosta nuolemisaiheesta. Miira muistutti, että usein nuoleminen kumpuaa stressistä, ja sitä voi provosoida ohjaajan jännitys, turhauma tai muu negatiivinen mielentila. Tää oli erittäin tärkeä muistutus. Lisäksi hän sanoi, minkä tajusin itsekin jälkeenpäin, että olin tehnyt resetit aivan liian pitkinä. Nopeampi ja neutraalimpi olisi parempi, koska nyt tuli motkotusta ja fiilis laski. Tauolla mietin myös sitä, että tuo kyllä laskee ilmaisun motivaatiota, kun "aina tulee sanomista". Ekalla kätköllä jo läheltä piti, että Just ois jatkanut etsintää, kun ei kerta kelvannut. Jos mulla on jo valmiiksi sellainen ajatus, että Just nuolee ajoneuvoja, niin silloinhan mulla on myös asennevamma ajoneuvoetsintää kohtaan. Ja jos mietin, miksi tuntuu, että Justilla olisi matalampi motivaatio niihin, niin eipä tarvii syytä kaukaa etsiä. Koska Just ei oo moneen viikkoon nuollut ihan noin paljon, vaikka ollaan tehty ihan nuolemista provosoiviakin kätköjä, jäin myös miettimään, nousiko sillä turhauma siinä, kun ennen aluetta Miiran kanssa jutellessani "unohdin" Justin eli en kiinnittänyt siihen huomiota. Lisäksi se, että Just oli selin alueeseen, ei varmasti orientoinut yhtään. Koiran oli varmasti vaikea hahmottaa, mikä on aluetta. Kaiken kukkuraksi Joku haukkui autossa 5-10 metrin päässä, mikä kiristi mun hermoa aika huolella. Ens kerralla pitää jättää auto kauemmas etsintäalueesta ja luukku kiinni, jos mahdollista!! Kongi sillä oli, mutta ehti syödä sen tyhjäksi liian aikaisin.

Toinen asia, joka korostui näissä treeneissä, oli alueen läpikäynti. Taas mentiin siihen sekoilumoodiin, että ei käyty yhtään autoa kerralla kunnolla läpi enkä osannut todeta yhtään tyhjäksi. Toki se on vaikeaa, kun on erittäin lähekkäin samannäköisiä autoja - esim. kummasta valkoisesta pakusta me löydettiin se saumakätkö... Selkeästi erillään olevat tai erilaiset ajoneuvot on tietysti helpompia pysyä laskuissa. Nyt jouduin koko ajan puhumaan, että tosta me löydettiin, toi on käymättä jne. Pitäisi jotenkin jaotella tutustumisessa ajoneuvot esim. numeroida ne. Ja sitten strategia, antaako Justin päättää vai mennäkö järjestyksessä! Tuntuu, että kumpikaan ei ole hyvä vaihtoehto: Jos annan Justin valita, menen itse sekaisin ja jotain todennäköisesti jää käymättä. Jos taas menen järjestyksessä, vedän Justin hajulta pois ja sitä ärsyttää, kun mä puutun. Kummastakin tapauksessa on jäänyt satanen kiinni kolmosen kokeesta. Kun saadaan ulkoetsintä vähän paremmalle tolalle, niin tästä sitten seuraava projekti.

Tauon jälkeen kolmen tilan ulkoetsintä yläpihalla, neljä kätköä. Nyt tuntui, että sain sopivan iloisen ja rennon mielentilan ennen etsintää. Lähtö oli oikeasta alakulmasta. Oikeanpuoleinen kätkö rappusista löytyi tosi nopeasti. Tässä oli hauska, kun Just ensin kohdensi mutta sit joutui taas miettimään, miten tuon ilmaisisi. Lopulta kääntyi ympäri, katsoi mua ja sitten laski pepun ylemmälle rappuselle 😂 Tää oli niin hieno suoritus, että otin välipalkan. Koska tarkoituksena oli olla hilloamatta yhtään, kysyin Miiralta, tarviiko enää ylemmäs rappusiin mennä - ei tarvinnut. Lähdettiin sitten kaiteen reunaa vasemmalle. Just reagoi selkeästi rampin alle vasemmalle. Ajattelin, että siinä reunassa voisi olla jotain mutta se olikin siirtymää. Aivan täysin looginen reaktio siis koiralta mutta taas itsellä oli vain mielessä, että tonne ei tarvinnut mennä...

Edettiin sitten rappusten editse alueen vasempaan syvennykseen. Sieltä rappusten reunasta löytö ja upea ilmaisu metalliin!!! Pakkohan tääkin oli sit välipalkata. Mulla oli ajatus, että toi pääty pitäisi vielä käydä ja Miira vahvisti, että näin on. Miira myös tässä kohtaa kehotti katsomaan, missä täällä voisi olla kätkönpaikkoja. Kaiteessa ja päädyssä oli metalliosia, mutta ne Just kävi löytämättä: siirtymähajua siis. Vasemmalla olevassa betonisessa kukkalaatikossa oli rako, jossa kätkö oli. Yli kyllä hankala paikannettava, kun oli niin ahtaassa paikassa ja lähellä toista kätköä, mutta nyt tuntuu, että Justilla on kehittynyt risteävien hajupilvien käsittely, koska sillä ei yhtään mennyt hermot vaan jaksoi työstää ja miettiä eikä jumittanut toista kätköä. No pakkohan tääkin oli palkata 😂 

Sitten palattiin alueen keskelle. Sanoin ääneenkin, että pöytäryhmät on vielä käymättä. Just etsikin niitä niin huolellisesti, että rupesin jo miettimään, että siirryttäis ständi/hissi-nurkkaukseen, kun se yhtäkkiä alkoikin kohdentaa toisen pöydän alapintaa mun ajatuksista huolimatta! Tähän sitten löytö ja valmis ja pizzapalkat oli niin ansaittu!! Tässä oli kyllä monta kohokohtaa:

• Puhtaat ilmaisut myös metallista
• Loppuun asti työstetyt hajupilvet hankalissakin paikoissa
• Risteävien hajupilvien selvittäminen ahtaassa paikassa
• Pöytäkätkön kohdentaminen ohjaajasta huolimatta
• Sujuva jatkaminen välipalkankin jälkeen,
• Fiilis pysyi tasaisen iloisena ja keskittyneenä läpi etsinnän, yhtään ei tullut "tylsää"-ilmettä

Aika ihmeellinen mielentilan muutos tuli alueiden välillä. Mulla oli jotenkin ihan pää tyhjä tauolla, kun yritin miettiä, mitä mä oon treenaamassa, mitä piti muistaa sanoa Miiralle jne, ja aivot löi vain tyhjää. Sit jotenkin siinä Justin lämppäillessä se näytti niin iloiselta, että tulin itsekin hyvälle mielelle. Vaikka kuinka miettisin strategioita, ajankäyttöä, muistilistaa yms, en saisi koskaan unohtaa koiraa. Vaikka mulla olisi huipputason taktiikka, en saa yhtään löytöä, jos Just ei niitä viitsi mulle ilmaista. Pitäisi siis aina muistaa alueelle mennessä, että esim. hetsaaminen ei tuota oikeaa mielentilaa, rento yhteistyö tuo. Toki voi sanoa lähdössä "muista nätisti" ja käyttää muita työkalujani suunkäytön hallintaan. Olipahan taas ajatuksia herättäneet treenit. On tää kyllä jatkuvaa itsensä ja mielensä hallintaa ja kehittymistä tämä koiraharrastus.

Mökkinoset

 10 päivän loma alkoi perjantaina ja lähdettiin heti lauantaina mökille viideksi päiväksi. Sunnuntaina järkkäsin Justille oikein KEKin tontille. Aloitettiin laatikkoetsinnällä, jossa 15 kohdetta: laukkuja, ämpäreitä ja muovisia keksirasioita. Häiriöinä oli äidin vaatteita mustassa kassissa, jotain rasvoja yms meikkilaukussa, tuhkaämpärissä tietysti tuhkaa ja muita vastaavia, mutta ei ruokahäiriöitä tällä kertaa. Tässä ihan mielenkiintoinen suoritus, kun annoin Justin etsiä ihan itsenäisesti ja se kävi taas nuuskimassa kaikki muut kohteet paitsi sen, jossa oli toka kätkö. Ekaan ämpärissä tuli kyllä hieno reaktio, täyskäännös heti ohi mentyä. Olin tahallani laittanut kansituolin kätköllisen salkun viereen ajatellen, että siihen leviäisi siirtymähajua ja näin myös kävi. Kivasti Just haisteli viereisen keksipurkin, haisteli salkkua, tarkisti tuolin ja palasi analysoimaan salkkua, kunnes lukitsi vastauksen. Helppohan tässä on pysyä kärryillä, mitä on nuuskimatta, kun kohteita on 15 erilaista mutta 60:stä samanlaisesta laatikosta on kyl mission impossible...

Aitasta oli nyt viety osa kesäkamoista ulos, joten siellä ei tällä kertaa labyrinttia vain kahden lähekkäisen kätkön sisäetsintä. Ja nyt rupeaa sujumaan hajupilven vaihtaminen pienessä tilassa! Tää kun vielä saadaan yleistettyä ulkoetsintään!

Kolmen kätkön ulkoetsintä oli ulkorakennusten välissä. Eka kätkö verkkomerkissä, sen Just otti aika suoraan lähdöstä ja hienosti jatkoi siltä melkein heti seuraavalle kätkölle, joka oli portaiden alla. Jompaankumpaan näistä otin välipalkan. Sitten Justille tuli taas sellainen turhautunut ilme, vinkui eikä oikein tiennyt, mihin oltais menossa. Reagoi kompostin vieressä olevaan luutaan (tarkoituksella siirtymähajua keräämässä) ja siitä vinkkasin, että kivelle saa hypätä. Sit Justin ilme kirkastui, se hyppäsi kivelle ja sieltä alkoi välittömästi kohdentaa kompostin yläreunassa olevaa piiloa. Muu alue ei "voinut vähempää kiinnostaa".

Viimeisenä rastina oli ajoneuvoetsintä, jossa meidän auto ja peräkärry, kätkö peräkärryn aisan ja kärryosan liitoskohdassa. Lähinnä ajattelin tässä sitä, että tuo kohta on helppo oikaista ja saattaisi olla potentiaalinen nuolaisukohta. Just haisteli ensin meidän auton varmaan kolme kertaa ympäri ja selkeästi oletti, että siinä pitää olla kätkö. Voisikohan se ajatella, että jos on vain yksi kohde, niin siinä on kätkö? Koska sitten, kun vinkkasin, että kolmen metrin päässä olevalle peräkärryllekin voi mennä, sen ilme selvästi kirkastui. Superhieno kohdennus ja ilmaisu saatiin.

Hyvä saldo: Piilot onnistuneet, treeniaiheet toteutuneet 8/8, ilmaisuista priimaa 8/8, koiran into ja keskittyminen 7/8.

Joku aloitti sen kanelinetsinnän ulkona; tähän asti ollaan ilmaistu hajupurkkia sisällä. Eka kätkö löytyi haravan alta hienosti mutta toinen ja kolmas ei. Otan kyllä vian itselleni, ei ollut tarpeeksi helppoja kätköjä ekaan treeniin.

Maanantaina ostopaikalla Selinan viikkotreeneissä Jyväskylässä Leppäveden koululla. Sen verran pitkä matka oli kyllä tavallisiin treeneihin, että mielessä kävi, onko tässä mitään järkeä... mutta kyllähän siinä taas oli! Kerroin Selinalle, että musta tuntuu, että meillä on ulkoetsinnässä jonkinlainen motivaatio-ongelma, joka ei kuitenkaan mun mielestä liity palkan arvoon vaan tehtävän epämielekkyyteen. Ensimmäinen etsintä oli 2-luokan alue, 2 kätköä: pyörätelineet ja kaukalon seinusta. Päästin Justin lähdössä pitkällä liinalla ja se kävikin harvinaisen tarkasti lähdön vasemman puolen läpi, kunnes lähti hölkkäämään kaukalon seinustaa eteenpäin. Päädyssä käännyttiin ympäri ja Just lähti haistelemaan tarkemmin viimeistä pömpeliä, josta saatiinkin eka löytö. Otin tähän välipalkan (lettua) ja sit jatkettiin. Hienosti saatiin esiin ongelma jo heti tässä ensimmäisessä etsinnässä! Jatkamisvihjeen jälkeen nimittäin Justille tuli juuri se "ei kiinnosta" -ilme, se haahuili haistelematta kunnolla ja piippasikin pari kertaa. Lähdin sitten ohjaamaan pyörätelineille ja nyt Just lähti taas työskentelemään kivasti. Päätyyn tullessa olin vähän kääntämässä sitä liikaa takaisinpäin, mutta se jäi upeasti itsepäisesti työstämään oikeaa etunurkkaa, jonka päädystä toinen kätkö löytyikin - ja ihme kyllä malttoi myös tulla irti piilolta ennen kuin nuoli huuliaan, vaikka tuo oli oikein tuollainen herkullinen kohta. Tästä sit rasiapalkka.

Jotenkin mulla on jäänyt tässä näkemättä se, että tuo "tylsää"-ilme tulee nimenomaan jatkamisen yhteydessä. Tätä samaa asiaahan me käytiin silloin Ellin yksärillä viime elokuussa, mutta en hahmottanut, että kyseessä on saman ilmiön toinen puoli. Eli kun sanoin "jatketaan" ja Justilla ei ole seuraavaa hajupilveä nenässä eikä selkeää kohdetta, mistä lähteä etenemään, sille iskee turhauma. 

Seuraavana tehtävänä oli korkea kätkö kiipeilyseinällä. Tässä tuli päivän "paska ohjaaja" -hetki, kun mähän olen ajatellut, että me jätetään nykyään korkeiden kätköjen teematreenit väliin, mut en sit jättänyt!!! Ajattelin, ettei tää nyt niin vaikee ois, mut se oli, koska Just ei ylettynyt kätkölle eikä myöskään pystynyt lukitsemaan, mikä noista otteista on oikea vastaus. Pyörittiin siinä varmaan ikuisuus eikä lopultakaan saatu ilmaisua aikaan - pakko oli vain jessata oikeasta suunnasta. Yritin lohduttautua sillä, että hyppyjä / kurotuksia ei loppupeleissä tullut niiiin paljon; enimmäkseen Just yritti paikantaa piiloa neljällä tassulla. Mutta jatkossa sit skipataan nämä! Erityisesti, jos ollaan tutkimassa jotain muuta asiaa, niin käytetään aika siihen.

Tauon jälkeen oli koulun seinusta, myös 2-luokan etsintä 2 kätköllä. Just kävi ensin n. 5 metriä, sitten sai ajatuksen ja palasi lähtöön. Sieltä tuli vielä uudestaan, nyt vielä tarkemmalla nuuskutuksella, kunnes paikansi kätkön ehkä n. 70 cm korkeudesta eli juuri nenänkorkeutensa yläpuolelta. Ilmaisu oli aivan mahtava - lähes kurreasento 😂 Tästä sosiaalinen palkka ja ohjasin jatkamaan eteenpäin. Aivan supersujuva jatkaminen eikä mennyt kauaa, kun toinen kätkö oli jo ilmaistu. Ei sitten tehty enempää. 

Tämän perusteella mietin vielä sitä viime tiistain kimppatreeniä Saaralla, jossa palkkasin joka löydön. Sillä tuntuu siis myös olevan vaikutusta, otanko väliin sosiaalisen palkan vai namipalkan - mutta eri päin kuin mitä äkkiseltään ajattelisi. Tän perusteella näyttää siltä, että namipalkka vähän keskeyttää fokusta. Tää sama ilmiö on muuten näkynyt meillä joskus tokossakin! Ajatteleekohan Just, että pitemmästä etsinnästä tulee superpalkka ja vaikka välinami on ihan kiva, niin sitten tulee kuitenkin turhauma? Jos ajattelee, niin sehän on aika hienoa! Toki aion jatkossakin antaa välipalkkaa erityisen hienoista löydöistä. Pitää sitten vain vähän muokata jatkamiskuviota silloin, kun annan välinamin eli ottaa esim. pieni jännite ja "uusi lähetys" naminsyönnin jälkeen.

Tällaisilla seinustoilla jatkamaan ohjaaminen on toki helppoa, kun on vain yksi kohde, johon ohjata. Kysyin Selinalta myös sitä, miten toimin, jos on paljon kamaa. Hän ehdotti, että voisin sanoa ensin "jatketaan", katsoa nopeasti, onko Justilla ajatusta seuraavasta suunnasta, mutta jos se näyttää turhautuneelta, niin hyvin nopeasti ohjata johonkin. Muistelen 2.5. sisäkokeen alueita, joissa jatkamiset meni tosi sujuvasti - niissä Justilla oli selkeä ajatus, mihin haluaa mennä seuraavaksi.

Nyt kun noi lähekkäiset kätköt alkaa sisällä sujua paremmin, täytyy ruveta asiakseen teettämään niitä ulkoetsinnässä, aluksi tietäen kätköpaikat, ja sitten keskittyä jatkamisen ohjaamiseen. Vois yrittää tehdä sellaisia alueita, joilla on kamaa mutta ei ihan vieri vieressä vaan laajemmalla alueella, ettei hajupilvet aluksi sekoittuisi niin paljon.

Ison kentän agitreenit!

 Uuden kimppanosen lisäksi seura järjestää tänä kesänä ison kentän agilitytreenejä vieraissa halleissa. Ihan superjuttu! Eka kerta oli viikko sitten lauantaina Ojangossa. Jokun kanssa tehtiin rataa 5-25. Aloitettiin ottamalla puomi ja keinu erikseen, ja Joku meni ne ihan reippaasti jännittämättä. Kepit jätettiin väliin eli tehtiin putki-putki sen sijaan. Olin ajatellut, että tietysti leijeröisin ne ja muistin jopa liikkua oikeaan suuntaan, mutta jostain syystä se kuitenkin meinasi tulla kepeille nro 9, vaikka ei edes osaa keppejä!? 8-putken suu kyllä antoi keskemmälle. Luovutin sit ja juoksin mukana. Puomin kontaktille ei tainnut tulla kunnon osumaa kertaakaan mutta ihan turvallinen suoritus kuitenkin.

Mulla oli todella isoja vaikeuksia kohdassa 14-18. Joku irtosi hienosti 13-15 takaakiertoon, mutta mä halusin joka kerta välttämättä tehdä valssin 15:n jälkeen ja sitten en osannut valita oikeaa kolmesta edessä olevasta esteestä. Sitten kun vihdoin sain kaaliini jatkaa oikealla kädellä, niin kummasti lähti homma skulaamaan. Keinun jälkeen skipattiin tiukin wrappi 22:lle ja otettiin muurilta putkelle suoraan. 20-21-käännöksen Joku teki hyvin joka kerta, vaikka alkuradasta oltiin menty siinä kohtaa putkeen. Tässä vaiheessa Joku alkoi olla väsynyt, joten otettiin tauko. Tauon jälkeen vielä palkankorotus ja "nollavetona" koko rata. Sen jälkeen Kaarin kysyi, oisinko halunnut videolle 😂 Joten ei kun uudestaan.

Torstaina estetreenit. Otettiin ensin vähän kuvioita alle: ensin vauhtipätkä, jossa mun tehtävänä oli ehtiä persjättöön. Muistin hienosti, että leijeröintitilanteessa pitää törkätä koira putkelle, mutta tällä kertaa sitä ei ois tarvittu 😂 Toisella yrityksellä huikkasin vain "putkeen" juostessani ja sain persjätön tehtyä täydestä vauhdista tavoitteen mukaisesti. Sitten kokeilin backlapia, joka oli mulle haastava, kun piti jäädä paikalleen! Joku teki kyllä ihan hyvin mutta mä olen niin tottunut liikkumaan koko ajan, että tuollaiset on mulle tosi vaikeita. Esteistä tehtiin keinua ja puomia. Keinu meni oikein harvinaisen täydellisesti sekä erikseen että vauhdista. Puomilla yksi aivan upea osuma ja toinen ihan ok, ja siihen jätettiin.

Treenitilat on hajukarenssissa, joten Just ja Pika saivat pyöritellä rallytemppuja tällä kertaa. Pitääkin muistaa pitää tämä repertuaarissa, koska Just oli ihan liekeissä. Vaihtelu todellakin virkistää! Ja ihanaa tehdä välillä kontaktilajiakin Justin kanssa 💖

Uusi kimppanoseryhmä

 Tällä kaudella meillä on uusi kimppanoseryhmä, joka kokoontuu joka kerta eri paikassa ja jokainen osallistuja on kerran vetovuorossa. Viime tiistaina oli eka kerta, ja oltiin Saaralla. Ensimmäisenä jatkettiin projektia "matkalaukut tutuiksi": täsmätreeninä kolme isoa matkalaukkua, joissa kaikissa kätköt. Alun perin ne olivat vielä vähän lähempänä toisiaan, mutta siirrettiin sinistä, kun sen lähellä oli pissaa. Just jäi hienosti pyörimään sinistä ja ilmaisi sen myös varmasti. Punaisilla sitä hämäsi, kun ne oli niin lähekkäin. Se jättikin kätkön, kun piti varmistaa oliko se tuossa vai tuossa vai tuossa vai tuossa. Lopulta kyllä ilmaisi kaikki.

Muut alueet oli kolmosen ulkoetsintää. Tulikin hyvin paljon ajattelemisen aihetta näistä treeneistä. Mä menin taas johonkin ihme zombitilaan ja pyörin vain kohteita ympäri ja ympäri. Tästä ekasta tilasta Just löysi tuolikätkön ja ilmaisi sen harvinaisen lyhyen kohdentamisen jälkeen. Tästäkin olisi voinut vetää jotain johtopäätöksiä. Me hillottiin noita kymmentä kohdetta 2,5 minuuttia!!!! 1,5 minuutin kohdalla olin sanonut ääneen, että pitäisi mennä toiseen tilaan mut sit johonkin katosi minuutti. Toinen tila oli samannäköinen kuin tämä, mutta se oli tyhjä. Jossain viiden minuutin kohdalla käännyin katsomaan Janinaa ja sanoin: "ei täällä taida olla enempää" - ei ollut niin! Just oli kyllä reagoinut molempien tilojen muovilaatikoihin ja lumikenkäkasseihin mutta ei kiinnittynyt niille eikä ilmaissut. Kottarin takana olevan autorampin reaktion sentään pystyin kuittaamaan siirtymähajuksi. Käytännössä siis pyörittiin ja pyörittiin mutta en silti pystynyt poissulkemaan kohteita.

Toinen alue oli terassilla. Oikeanpuoleinen nuoli oli roikkuva letku; sen olin arvannut ja se löytyi nopeasti, samoin kuin sohvankulma. Sitten me oltiin käyty mun mielestä koko alue mutta multa oli jäänyt ihan totaalisesti sokeaksi pisteeksi tuo pöydänalus ja alueen vasen takanurkka. Ryhmän pienet koirat saivat sen kyllä paljon paremmin ja toki ilmavirroillakin (=sattumalla) oli vaikutusta; ainakin Helvin kohdalla tuli juuri sopiva tuulenpuuska sieltä ja Helvi kipitti sinne suoraan. Justilla meinasi mennä hermot, kun pyörittiin samaa ympyrää, ja oisin kyllä sanonut valmis aiemmin, ellei Janina olisi vahvistanut, että 1 on vielä.

Viimeinen alue oli etupiha. Just nappasi hienosti oikeanpuoleisen kätkön ja keskittyi upeasti nättiin ilmaisuun. Vasemmalla oli laatikossa syvä kätkö, joka myös löytyi hyvin. Mutta kolmas kätkö ilmalämpöpumpun pömpelissä tuottikin paljon päänvaivaa. Ensinnäkin laatikkokätkön hajua tuli myös tuonne välikköön, ja aina kun Just oli menossa peremmälle, se harhautui laatikon hajupilvelle, jota ei välttämättä tajunnut samaksi. Sitten kun työnsin sen pidemmälle, olin itse edessä / liian lähellä. Justilla alkoi mennä hermot ja se tarjoili randommaahanmenoakin johonkin. Ehkä tässä vaikutti myös se, että palkkasin joka kätkön ja tulin aina palkkaamaan alueen ulkopuolelle eli ei jatkettu "siitä mihin jäätiin".

Tässä kohtaa otettiin aikalisä, tultiin pois alueelta ja pyysin Justin maahan odottamaan, kun kävin Katrin kanssa läpi aluetta. Etualalla olevat kamat olin saanut nopeasti suljettua pois, samoin oikean reunan. Oven edessä roikkuva takki oli todettu tyhjäksi. Vasen seinusta ei kuulunut naulavaaran takia. Vihreään roskikseen Just oli reagoinut, mutta siinä oli siirtymää. Eli käytännössä osasin kyllä rajata alueen tuonne syvennykseen mutta mielestäni oltiin jo käyty siellä, mutta arvelin, että olin pyörinyt tiellä, minkä Katri vahvisti. Otettiin sitten kokonaan uusi lähetys ja jäin kauemmas. Vihdoin Just paikansi kätkön, kun sai ohitettua "tiellä" olevan hajupilven, mutta sen verran oli turhauma noussut sfääreihin, että kunnon krokotiili iski. Ei muuta kuin resettiä peliin ja uusi yritys; nyt malttoi ilmaista ihan ok. Ens kerralla pitää varmaan aikalisän ajaksi antaa Justille nuuskumatto, että sen turhauma ei nouse entisestään ihmisten keskustellessa.

Hyvät treenit, kun tunti treenattiin ja tunti syötiin suklaata 😂 Loppuanalyyseissa olikin paljon keskusteltavaa. Sanoin nyt kavereilleni ääneen sen, mitä olen tässä miettinyt jo varmaan vuoden päivät: tuntuu, että Justin motivaatio on matalampi ulkoetsinnässä. Nyt tuntuu, että olen löytänyt todennäköisiä syitä tähän:

• Just lähti joka etsintään hyvällä motivaatiolla. Palkkasin joka kätkön, eli palkattomuudesta ei ollut kyse.
• Lähekkäin olevat kätköt ja risteävät hajupilvet on sille edelleen vaikeita. Nythän ollaan jo treenattu niitä sisällä, mutta ulkona tulee vielä tuulen ja siirtymähajun vaikutus kehiin.
• Kun on kohteita lähekkäin toisiaan ja siirtymähajun aiheuttamia reaktioita, mä jään hilloamaan ympäri ja ympäri. Kun yritän käydä pienehköä aluetta läpi, se menee pyörimiseksi ja Justia alkaa turhauttaa. 
• Ei ihme, että vaikuttaa sen motivaatioon: sillähän menee ihan hermot, kun pyöritään lähellä jo löydettyä kätköä mutta enempää ei ole
• "Kun ei se oo nuuskuttanut noita"
• No ei kai oo kun siellä ei oo piiloa!
• Eihän motivaatio ole sama kuin palkan / vahvisteen arvo. Siihen liittyy myös se, onko tehtävä tarpeeksi mielenkiintoinen ja mielekäs. Toki silläkin voi olla vaikutusta, että ulko- ja ajoneuvoalueet tehdään lähes aina hihnassa.
• Tämä näkyi hyvin terassilla ja etupihalla: kaksi kätköä löytyi tehokkaasti mutta kolmannella meni hermot.
• Esim. ohjaajan törttöily ja myös liika ohjaaminen vähentää Justin motivaatiota
• Jotenkin tuntuu, että ulkona ja ajoneuvoilla ohjaan enemmän, kun yritän käydä aluetta läpi.
• Onhan siihen perustelukin: meillä on jäänyt kätköjä niin, että ollaan käyty kyseisellä kohteella ja Just on reagoinut siihen mutta esim väärältä puolelta
• "Vapaa lähtö" seisomasta nostaa Justin virettä eli se on yksi keino nostaa motivaatiota esim. helteellä tai väsyneenä. Mutta sitten taas maasta lähteminen tasaa Justin mielentilaa ja ilmaisut on keskimäärin siistimpiä.
•  Just on muutenkin itsenäinen koira. Nyt pitäisi siis löytää ulkoetsintään tasapaino itsenäisen työskentelyn ja tarvittavan ohjauksen välillä.
• Ei oo ihan helppo kuulua Team Turhautujiin!

Koetan saada nyt jonkun valmennuksen ostettua tässä loman aikana. Jatkossa pitää varmaan kirjoittaa ohjeet itselleni ihan tavallisiinkin treeneihin, että pystyisin keskittymään ja toimimaan eikä homma menisi ihme zombeluksi. Joskus voisin myös pyytää kaveriani lukemaan mun muistilistaa etsinnän aikana, että havaitsisin niitä kohtia, joissa pitäisi toimia hilloamisen tai zombeilun sijaan.

Vähän ehkä jäi harmittamaan, että kaikki etsinnät päättyi siihen, että Justilla meni hermot. Toisaalta uskon, että päästään tästä nyt hyvin eteenpäin, kun pääsin niin sanotusti asian ytimeen ja löysin todennäköisiä syitä motivaation vaihteluihin.