lauantai 8. syyskuuta 2012

The importance of being Ernest

Maanantaiaamuna avasin silmät ja mietin, että jos en nyt treenaa, niin tulee viikon treenitauko. Siitä sitten vaan ilmoitusta töihin ja hallille ihan kahdestaan. Aloitettiin kepeillä ja nyt tuntuu, että oon ratkaissut vauhtiongelman. Treenattiin nimittäin vaikeita kulmia (90 astetta avo, 90 astetta umpi ja siihen takaaleikkaus) ja kun Lyyti meni oikein sisään, multa pääsi vilpittömän onnellinen kehu ja kannustus. Ja voi luoja, mikä pujotteluvauhti joka kerta! Kyse ei siis ole siitä, että mun pitäisi kimittää kimityksen vuoksi vaan siitä, että mun pitää kehua aidosti ja olla todella onnellinen sen pujottelusta! Juomatauon jälkeen hyppytekniikan kasvavaa sarjaa takaakiertoina, ihan ok, kivan nopeesti pääsi tasapainoon takaakierron jälkeen. Sitten taas vähän pidempi juomatauko, jonka jälkeen kontakteja. Aloitin A:sta, kun se oli viime viikolla vähän niin ja näin. Kun lähdettiin viime talvena siirtymään läpijuoksuun, piti Lyytille sanoa vapautus "jesjes" jo A:n harjalla, että sen sai lähtemään liikkeelle sieltä. Mutta loogisesti ajateltuna mähän vapautan sen jo harjalta, eli periaatteessa se saa sen jälkeen loikata. Nyt sitten käskytin kuten puomilla eli kontaktikäsky "kii" tuli harjalla ja "jes" vasta kontaktilla. Tulos: no problems! :D Jotkut asiat vaan menee niin helposti ton koiran kanssa. Muutkin kontaktit vedettiin läpi, ihan ok kaikki.

Keskiviikkoaamuna Sunnylla oli fyssari, nyt toista kertaa Kirstin käsittelyssä. Eikä kyllä ollut mitään ongelmia, ihan kuin Santeri ois aina Kirstillä käynytkin. Ei yhtään murahdusta eikä hampaiden vilauttelua. Jes. Kirsti sanoi, että se tuntuikin aika hyvältä, varsinkin selässä oli selvästi vähemmän triggereitä kuin yleensä. Päiväksi koirat meni porukoille ja illalla tehtiin sitten vielä pihalla keppejä Lyytin kanssa. Erilaisia kulmia silloinkin ja kyllä ne vaan alkaa sujua. Vain yksi virhe ja sekin tilanteessa, jossa mä ohjasin väärällä kädellä.

Eilen illalla käytiin vielä Hannan kanssa ottamassa kenraalit piirinmestiksiin. Ja kyllä oli taas kivaa - onni on hyvä treenikaveri :-) Ratana oli Hannan torstairyhmän ympyrärata, jossa reunoilla hyppyjä ja keskellä vierekkäin kaksi putkea. Aloitettiin ekalla viidellä eli suoralla hyppy-muuri-pituus, sitten kaksi hyppyä kääntäen Hannasta poispäin ja sitten palkalle. Siitä sitten aina lisättiin rataan pituutta ja Hanna palkkasi aina samasta paikasta. Kivasti meni, vaikka kerran unohdin radan ;) Erityisen makeeta oli se, että alun ekat kolme estettä Lyyti meni samoilla askelmäärillä kuin Sysi! Tauon jälkeen otettiin "kisatreeniä" eli Hanna oli "maalissa" eli sivusuunnassa lähdöstä. Lyytin piti aina kerran ohittaa Hanna, käydä tekemässä vielä yksi kierros ja sitten sai mennä palkalle. Vaikka se alkoi olla jo väsynyt, niin jaksoi ihan mukavasti tsempata. Koska se ei yrittänyt koko treenin aikana karata Hannan luo kertaakaan eikä muutenkaan juurikaan häiriintynyt siitä, päätettiin kokeilla tätä palkkausta sunnuntain kisoissa. Jos se onnistuu, niin upeeta, jos ei, niin sitten ollaan vaan treenattu liian vähän aikaa. Tosi vähän aikaahan me ollaan treenattu, mutta toisaalta Lyyti on omaksunut sen niin varmasti, että pieniä toiveita onnistumisesta on... :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti