Vuodenvaihde

Kuten arvata saattaa, toisessa ultrassakaan ei näkynyt vauvoja. Ultran oli vähän sellainen nollapiste, kun koko kevään suunnitelmat meni uusiksi. Mielessä kävi kaikenlaista, kuten että tuleeko tästä ikinä mitään ja onko tässä nyt jokin syvempi tarkoitus. Sitten vähän rauhoituin ja sovittiin Haltin isännän Hermannin kanssa, että kokeillaan vielä kevään juoksusta astutusta. Jos se onnistuu, meille tulee kesäpennut ja kaikki on hyvin. Jos se ei onnistu, niin sitten totean Lyytin olevan uranainen ja jätetään lisääntyminen muille.

Pennuton masu tietysti mahdollistaa treenaamisen, joka aloitettiin 25.12. Silloin otettiin vain ihan pikkutreenit, lähinnä kontakteja. Samaan aikaan treenaamassa olivat Irene & Wii ja Jenni & Jerry. A ja puomi menivät kivasti, keinu oli vähän hidas. Kepit tehtiin kerran avokulmasta, ihan ok.

Toisen kerran treenattiin 28.12. perjantaina Hannan & Sysin sekä Marin & Sagan kanssa, ja ne oli kyllä kaikin puolin epäonnistuneet treenit. Tuli kiire lähteä töistä, olin hermostunut ja nälkäinen, minkäänlaista suunnitelmaa ei ollut valmiina jne. En myöskään ottanut huomioon, että Lyyti on nyt enemmän valeraskaana kuin yleensä. Jäähkälenkillä oli sellainen fiilis, että pidetään hemmetti taukoa vielä toiset 6 viikkoa mutta onneksi kaverit potkivat persuksille ja vähän siinä rauhoituin. Puhuttiin siinä sitten Hannan kanssa, että nyt suunnitelmia kehiin ja tehdään ihan perusjuttuja vaikka vain kerran viikossa, kunnes Lyytin valeraskaus menee ohi. Hyppytekniikkaa, kontakteja ja yksittäisiä ohjauskuvioita sekä helppoja vauhtipätkiä. Ihan turha tehdä nyt mitään vaikeampaa, kun fiilis ei ole kohdallaan.

Koska otsikkona oli vuodenvaihde, täytyy kai mainita uudestavuodesta jotain. Oltiin perinteisellä lenkillä Haltialassa Lauran & Johkan kanssa ja koirat möykkäsivät niin paljon, etteivät varmaan kuulleet koko raketteja ;-) Aamulla oli aikainen lähtö tallille, joten olin porukoilla yötä. Illan koirat nukkuivat paukkeesta välittämättä ja klo 24 vedeltiin Lyytin kanssa unta palloon jo täyttä häkää.

Santeri oli pakkasten ajan superhyvässä kunnossa, iloinen ja pirteä. Ja voi sitä metelin määrää. Vesikelit kun iskivät, sen liikkuminen meni huonommaksi. Kosteus on selvästi pahempi kuin pakkanen. Enpä ole muuten muistanut laittaa sen verikokeiden tuloksia marraskuulta. Kaikki viitearvoissa eikä edes rajoilla! :-)