Niinhän se on, että tiineyden merkit alkaa näkyä ihan pari päivää ultran jälkeen. Jo viikonloppuna Lyytin masu alkoi kasvaa. Eilen tuli 5 viikkoa täyteen, painoa tuli 1,5 kiloa viikossa lisää (!) ja vyötärönympäryskin kasvoi ainakin 5 senttiä :-)
Maanantaina käytiin Terhin, Esan ja Nekun kanssa lenkillä ja siinä sivussa otettiin myös pikkutokoilut. Ensin paikkamakuu, nyt kävin usein palkkailemassa mutta menin selvästi kauemmas kuin edellisellä kerralla. Varmaan alkoi olla jo alokasluokan etäisyys. Ei ongelmia. Sitten seuraamista, tarkoituksena pidentää siitä viidestä askeleesta. Tää oli vähän epätasaista, mulla on vaikeuksia löytää sopivaa kävelyrytmiä, kun Lyytille sopii hitaampi kävely ja Sunnyn kanssa oon tottunut harppomaan. Siitä jatkettiin jättöliikkeillä, joita on vaikee yhdistää seuraamiseen, kun Lyyti alkaa heti ennakoida (jää kesken seuraamisen seisomaan). Erikseen menee ok. Lopuksi varmaan jotain kaukovaihtoja tms. Lyyti oli jonkin verran vaisumpi kuin edellisillä kerroilla, johtui ehkä kuumasta kelistä, kun jo kuuden aikaan treenailtiin.
Tänään Lyyti oli Johannalla Tapaninvainiossa hoidossa päivän, ja kun sillä suunnalla oltiin illalla, niin pyysin Hannaa ja Sysiä lenkille. Käytiin ensin Tuomarinkartanon kentällä lappalaistreeneissä, tosin kun me ehdittiin paikalle, niin muut oli jo lopettelemassa. Otettiin Lyytille ja Sysille paikkamakuu, vajaa 2 minuuttia vain yhdellä välipalkalla! Tässä ei kauan mee, että tää liike ois koekunnossa. Sitten seuraamista, joka meni sata kertaa paremmin kuin maanantaina. Tehtiin pitenevää pätkää, päästiin ainakin kymmeneen askeleeseen ja saatiin myös käännöksen jälkeen seuraaminen jatkumaan. Tähän astihan me ollaan otettu käännöksen jälkeen aina pysähdys. Hanna ansiokkaasti muistutti ekasta askeleesta palkkaamisesta. Vaikka periaatteessa ideani eri juttuihin keskittymisestä eri treenikerroilla on hyvä, ei se estä palkkaamasta välillä ekasta askeleesta, vaikka treenattaisiinkin pitenevää pätkää. Ja kas kummaa, jo ekan palkan jälkeen Lyytin seuraamiseen lähdöt parantuivat... Kuinka yllättävää, koira parantaa sitä, mistä sitä palkataan! Suorastaan maailmaa mullistava huomio ;-) Ja sit vielä pitäis muistaa sanoa aina naksusana jes ennen namin antamista. Ja sitten palkkausta helpottais, jos namit menisivät mun kädestä koiran suuhun eivätkä putoaisi aina maahan... Treenin loppuun vielä yksi hetsattu luoksetulo ja sitten lenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti