Ne kaikki hajoo

Viime päivitys jäi siihen, että Lyyti oli treenitauolla, kun liikkui "vähän huonosti". No, maaliskuun ekana viikonloppuna alkoikin ihan kunnon oireet. Perjantain ja lauantain aikana Lyyti äännähti (vinkaisusta älähdykseen) neljä kertaa noustessaan makuulta. Lisäksi lauantaina autoon hypätessään meinasi jäädä puolitiehen. Onneksi olin varannut Kirstille ajan jo maanantaiksi. Lyytin lonkankoukistajat oli niin kipeät, että se vinkui niitä hieroessa. Ei ole ikinä ikinä vinkunut hieroessa. Lisäksi oikea puoli oli niskaa myöten jumissa. Kirstin ehdotuksesta varasin Lyytille sitten ajan ortopedille saman viikon torstaiksi.

Erittäin pitkän ja raskaan päivän jälkeen saatiin tällainen diagnoosi:
"ONTUMATUTKIMUS
Ontumatutkimuksessa havaittiin Lyytin liikkuvan lanneselkä hieman köyryssä. Myös takajalkojen liike oli hieman lyhyehkö. Vasemman takajalan lihakset olivat jännittyneet ja Lyyti aristi reiden loitonnusta. Oikean takajalan kintereen ala-takapuolella oli havaittavissa paksuuntuma ja arkuutta painettaessa. Saman jalan reiden lihakset olivat myös arat. Lyyti aristi ristiselkää ja lannerankaa. Asentotuntoreaktiot olivat normaalit.

DIAGNOSTINEN KUVANTAMINEN
Lyytin selkärangasta (rinta- ja lanneranka, ristiselkä), lonkista ja kintereistä otettiin röntgenkuvat. Röntgenkuvissa havaittiin rappu viimeisen lannenikaman ja ristiluun välillä. Muussa selkärangassa ja kintereissä ei havaittu muutoksia."

Hoidoksi kipulääkitys, lepo ja fysioterapia. Ensi viikolla pitäisi sitten saada vielä röntgenlausunto. Nyt se voi ihan hyvin, haluaisi leikkiä jne. mutta on kyllä sen verran tymäkkä lääkityskin, että jos se ei tuohon vastaisi, niin sitten pitäisi jo valmistautua sen menettämiseen.

Agilityharrastus on tietysti loppu, mutta sepä tässä on murheista pienin. Eniten pelottaa se, saadanko se niin oireettomaksi, että se pystyisi elämään edes normaalia elämää vapaana juoksemisineen ym. Lääkärin mukaan saa harrastaa "yhdessä tasossa tehtäviä lajeja" eli ensimmäisenä tulee mieleen jälki, paimennus ja toko (ilman hyppyä).

Toinen suuri kysymysmerkki on tämän rapun alkuperä. Lyytin selkähän on kuvattu viimeksi syksyllä 2012 eli sen ollessa 3,5-vuotias. Silloin ranka näytti tältä:

Itse en ainakaan näe tuossa mitään rapun alkua, ja silloin kuvannut lääkärikin sanoi, että todella siisti selkä. Toimitan ensi viikolla tämän kuvan nyt kuvanneelle lääkärille, katsotaan, mitä hän asiasta sanoo. Jos se on rappeumaa, niin onpahan aika ärhäkästi tullut. Mitä tässä 1,5 vuodessa on tapahtunut? Lyyti on saanut pennut. Ollaan treenattu 9 kuukautta, 1-3 kertaa viikossa ja kisattu 4 kisaa. Viime syksynä aloiteltiin matalilla rimoilla ja lyhyillä pätkillä kerran viikossa, nyt joulusta asti tehty vähän reilummin. Kuten blogin lukijat tietävät, meillä on ollut hyviä, jopa muutamat loistavat treenit. Jos vika on trauman aiheuttama, niin on ollut aika kova tälli (tai pahaan paikkaan). Lyytille ei ole käynyt mitään auto- yms. onnettomuutta, joten sen olisi varmaan pakko olla ollut toiseen koiraan törmäys. Kyllähän niitä kai sattuu, jopa halvaantumisiin johtavia. Onko se tuo suuri intohimomme agility, joka hajottaa mun kaikki koirat? Pitäisikö tehdä Justin kanssa ikuisesti pentutreenejä eikä ikinä nostaa rimoja?

Kaikenlaisia kysymyksiä pyörii mielessä. Onko Lyyti jo kauankin painanut selkä kipeänä?! Miten se voi oireilla niin vähän (ennen ongelmia makuulta noustessa) noin isoa asiaa? Ja tärkeimpänä: olisiko tuon voinut jollain ehkäistä...? Tässä nyt sitten jokaiselle koiranomistajalle muistutus: Jos koira ei kulje, oletko ihan 100 % varma, että sillä on fyysisesti kaikki hyvin?