Marjo Viljamaan yksäri

Olen ehkä luuseri tai taikauskoinen tai jotain, mutta halusin käydä NAS-hallilla treeneissä, kun oltiin menossa sinne kisoihin. Parilla viikolla kyttäsin ostopaikkoja, mutta aina ne oli huonoon aikaan, vapautui liian myöhään tai autottomana päivänä. Lopulta varasin sitten Marjo Viljamaalta puolikkaan yksärin sunnuntaille 27.1., kun silloin ei ollut muuta menoa (kuin talli). Olin laittanut Marjolle etukäteen juttua ja pari videota meidän tämän hetkisestä tilanteesta: "Mitä on tapahtunut, kun koira on hidastunut marraskuun jälkeen?"

Tehtiin viikkotreenirataa esteelle 18 asti. Eka palkkaus puomilta. Halusin juosta 3-5 seinän puolta. Marjo ehdotti, että olisin mennyt vastaanottamaan kolmoselle mutta itse ehdotin kutsua kakkosen kohdalta ja lähetystä takaakiertoon. Marjo sanoi, että pitäis toimia, jos Just jää tekemään takaakiertoa, kun ohjaaja lähtee jo juoksemaan toiseen suuntaan. Sanoin, että pitäisi jäädä ja sehän jäi! 1-5 meni siis hyvin mut kutoselle tuli jo vauhdintyssäys, kun jyräsin Justin linjalle, puomi ihan hyvä. Tässä kohtaa Marjo sanoi, että Just aika paljon kyseli ja katteli mua. Tämän todenmukaisuus tietysti harmitti mua, kun Just on nimenomaan opetettu kattomaan eteenpäin, ettei kyselis. Marjo kysyi palkkauksesta, mihin mä vähän aikaa änkytin, et Justille paras ois varmaan yllätyspalkkaukset. Kun olin tämän saanut sanottua, niin mullehan tuli mieleen, ettei Justille ole juuri tehty yllätyspalkkauksia melkein koko kaudella! Marjo kysyi, miksi, ja vastasin, että kun ne on kouluttajalle haastavia.

Tästä se sitten lähti aukemaan, kun Marjo on etupalkan kannattaja ja hyvä heittämään. Lähdettiin sitten tekemään uudestaan tota alkupätkää niin, että Marjo seisoi puomin toisella puolella ja heitti pallon milloin mistäkin. Kun päästiin kutoselle, jätin tilaa enkä blokannut hyppyä ja  tadaa: Justin vauhti pysyi, mistä saikin sitten palkan. 9-10-väliin ängin kanssa vähän liikaa ja Just lähti mun liikkeen mukana puomille ekalla kerralla. Sai aika monta kertaa palkan 10-putken päästä (mikä teki sen, että en ehtinyt persjättöön 😂), sitten palkka siirtyi aina esteen-pari pidemmälle. Keinulta myös palkkaus ja viimeinen kepeiltä. Viimeisellä toistolla vaan Just vähän hämääntyi, kun muurin kohdalla seisova kouluttaja kehui juuri siinä paikassa.

Mä olen aina tiennyt, että etupalkka on Justin juttu. Se vaan ei ole aina helpoin tie, jos koira jää kiinni palkkaan tai kouluttaja ei ole niin hyvä heittäjä. Palkka mulla kädessä tuntuu siinä hetkessä paremmalta mutta eihän se kanna pitkässä juoksussa. Selvää kuitenkin on, että niin palkkaorientoitunut AY-nainen kuin Just katsoo ohjaajaa, jos palkka on aina ohjaajalla. Ja kun Just on niin Huippu lukemaan palkan paikkoja, niin paras olisi, että kouluttaja seisoisi jossain ihan muualla ja heittäisi sieltä palkan. Valkussa ollaan monesti puhuttu yllätyspalkkauksesta, ja Ninahan on siinä ihan mestari. Tästä pitäisi pitää kiinni tavallisissa treeneissäkin. Lisäksi tuli muistutus siitä, että Just syttyy etenkin taisteluleikistä - kuollut lelu on ainakin lopputreenistä tylsä ja heitetty pallo pitää saada liikkeelle. Sitten vielä itselle muistutus lelujärjestyksestä: kun huonoin lelu on "käytetty", niin taskusta pitää ilmestyä parempia eikä vahingossa sitä samaa! Tuo lopun hämmennys taas kirkasti mieleen, että Justille (ja kaikille muillekin) pitäisi olla lelupalkkaukselle oma sana, joka ei livahtaisi vahingossa. Kuten purkkipalkalle meillä on "palkka". "Jes" on meillä myös vapautussana eikä se muutenkaan käy, kun se livahtaa ihan vain kehuna vähän väliä. Olen yrittänyt opetella "jipiitä" Jokun kanssa hihnan repimiseen, mutta se pitäisi nyt ottaa systemaattisesti käyttöön kaikille kolmelle.

Joku sai treenata viimeiset 7 minuuttia. Se alkoi lähes välittömästi tarjota aktiivisuutta ja pomppimista tässä uudessa paikassa, mistä olin tosi tyytyväinen. Tehtiin sen kanssa kahta pätkää: 1-2 ja 9-10-40. Joku sai kanssa harjoitella tekemiseen keskittymistä ja palkasta luopumista. Kyllähän se aina yrittää oikaista, mutta kun tajuaa, että palkalle pääsee vain ohjattua reittiä, on kyllä aika magee. Eli jatketaan tällä tiellä sen kanssa KÄRSIVÄLLISESTI!

On se vaan ihmeellistä, kun itse alitajuisesti tietää jonkin asian, mutta sitten joku ulkopuolinen sanoo sen ääneen. Helpottaa vaan omia ajatuksia ihan käsittämättömän paljon.