Agit ja Caritan rally

 10.11. agissa ratatreeni. Ekalla kierroksella Joku oli kuin saippuaa ja lipesi mun ohjauksesta kahteenkin kertaan 😂 Huh kun sai juosta - ihan mahtava fiilis! Koomisin on tuo viimeinen kurvi, kun Joku vaan kääntyy putkesta kohti hallin päätyä menemättä kuitenkaan kerjäämään palkkaa keltään vaan kurvailee vaan sieltä, ihan kuin ois pitänytkin 😂 Jatkoin tietysti rataa kuin ei mitään maaliin asti mutta sitten tuumaustauolla keräsin sellaisen suklaanhimon siivittämän voitontahdon, että nyt me tehdään se nolla!!! Ja niinhän me tehtiin! Parissa kohdassa olin extratarkkana ja homma oli siinä ja siinä varmistelun rajoilla mutta sekin vaihe pitää varmaan käydä matkalla kohti nopeaa JA tarkkaa suoritusta. Extramausteena vielä tehtiin ainoa nolla, joten Jokun nimiin kirjattiin tämän treenin nollavoitto!

Seuraavana torstaina oli teema lähdöt. Olin suunnitellut neljä eri pätkää, joista valittiin kolme. Prioriteettiykkösenä tehtiin sinistä pätkää. Joku teki tosi hienot lähdöt! Kerran jännitti sen verran, että nousi ravistelemaan. Sitten toisen kerran se ravisti ja itse palasi istumaan! Kokeiltiin myös sellaista palkkausta, että Hanna sanoo "jes" ja heittää namipallon mun kävellessä poispäin. Tää toimi tosi hyvin. Jotkut varmaan ajattelee, ettei koira saisi lähteä toisen ihmisen vapautuksesta ja treenata tuollaista häiriötreeninä, mut meille tää oli ihan täydellinen systeemi.

Mustassa inniradassa ensin olin sijoittuneena väärin, ja silloin tehtävä oli Jokulle vielä liian vaikea. Hanna korjasi mun sijoittumista ja  saatiin kaksi ihan täydellistä onnistumista! Joku on kyllä hieno, kun se on niin ajattelevainen ja hoksaa uudet temput tosi nopeasti! Nyt vihdoin keksin tähän käskysanankin: "toista" - kuten lenkillä puuta kiertäessä "toista kautta". Tällä radalla täydelliset lähdöt!

Vielä tehtiin vihreä pätkä ja nyt keräsin itselleni vähän paineita pyytäen koulutettavia oikein katsomaan, teenkö oman koiran kanssa lähetyksen ykköselle, kuten olin tutustuessa näyttänyt. Ja Joku olikin oikein täydellinen esimerkkikoira ja saatiin pätkä tehtyä ihan yhtä hienosti kuin kuivaharjoitellessa!

Maanantaina 14.11. Justilla oli Caritan rallytreenit. En laita nyt ratapiirrosta, koska sillä ei ole merkitystä. Kuten oltiin sovittu viimeksi, rata alkoi merkillä, jonka jälkeen lelupalkkaus pitkän kaavan kautta, että Just sai vähän purkaa höyryjä. Sitten testailtiin, miten menee puoli rataa ilman välipalkkoja, kuinka paljon tulee ääntä. Alkoi lupaavasti, kun seuraavat 5 kylttiä meni ihan täydellisesti, mutta kun radassa alkoi tulla pyörityksiä, niin vinkuja alkoi tulla samaa tahtia. Sitten otettiin uudelleen käyttöön luopumisnamit eteentuloissa ja takaakierroissa ja ne kyllä auttaa, mutta niiden jälkeen ääntely alkaa uudelleen. Parhaan pätkän sain, kun aina annoin sen namin, josta Just oli luopunut, mutta tässä taas tuli palkkaa tyyliin joka toiselta kyltiltä. Pohdiskeltiin sitten eri tapoja, joilla systeemiä voisi muuttaa, esim. sitä, kiihdyttääkö vai rentouttaako vauhdikas palkkaus, jota melkein aina käytän. Carita ehdotti, että voitais kokeilla tehdä treenejä vähän tylsemmiksi eli esim. tehtäisiin pari kylttiä, sitten "käy siihen", johon rauhallinen palkkaus. Mun pitäisi olla ääntelyn suhteen mustavalkoisempi, että homma menis eteenpäin. Tässä vaiheessa Just alkoi näyttää vähän siltä, että mitkä ihmeen treenit nää on, kun pitää vaan ootella 🙈

Treenien jälkeen mulla oli huono fiilis, vaikka oltiin sovittu Caritan kanssa etukäteen, että näissä treeneissä testaillaan vireasioita. Mutta aina vaan tulee huono fiilis, jos koiralla ei oo ihan älyttömän mahtavaa treeneissä. Ei muuta kun laittamaan viestiä luottokavereille Annikalle ja Hannalle ja sieltä tulikin hyvät terapiat, kiitos 💖💖  Loppujen lopuksi oli ihan tosi hyvä, että otettiin tällainen treeni ja käytiin tää keskustelu Caritan kanssa Just nyt. Tää nimittäin selkeytti mulle, mitä mä haluan ja mitä mä en halua:

• Mä haluan, että sekä koiralla että mulla on treeneissä mahtavaa. Ihan joka kerta. Ja ihan kiva ei riitä. Toki joskus voi olla treenejä, joissa syystä tai toisesta tämä ei toteudu, mutta lähtökohtaisesti tavoite on tämä.
• Mä haluan, että Just on rallyradalla innokas ja mahdollisimman rento. Meillä on edelleen tekemättä se "unelmarata", jonka otin seuraavaksi tavoitteeksi valioitumisen jälkeen. Ei ole tänä vuonna ollut sellaista rataa, että Just olisi ollut täysin itsevarma läpi ihan koko radan.
• Mä en halua puuttua ääntelyyn hauskuuden kustannuksella. Mä en halua pilata kaikkien näiden vuosien aikana rakennettua intoa ja motivaatiota sillä, että nillittäisin piipeistä.
• Jos saataisiin joskus tehtyä "unelmarata", jolla Just olisi täysin itsevarma ja rento, ei mua oikeastaan kiinnosta, onko siltä päässyt siellä ääntä.
• Tähänkään asti kisaradoilla itse ääntely ei ole ollut ratkaiseva ongelma. Jos ollaan saatu hirveästi miinusta ääntelystä, niin koko mielentila on ollut huono, kerran maksalaatikon ja kerran kehäjännityksen takia.
• On monia ratoja, joilla ei olla saatu yhtään miinusta ääntelystä!
• Yhteenveto: Mä haluan treenata Justia varmemmaksi esim. nurkkia ja yleisöä kohti menemisen suhteen. Jos siltä pääsee vinkua, en nyt toki palkkaa siitä, mutta yritän vähän rauhoittaa tilannetta. Jos se rupeaa ihan haukkumaan, niin sitten keskeytetään treeni ja otetaan pieni hengittelytauko. 

Kaikkein hämmentävintä tässä jälkipuinnissa oli se, että mun kadonnut rallyinnostus heräsi! Oikein naisen logiikka taas! Ollaan jo kavereiden kanssa katottu pari kisaa alkuvuodelle. Joten alkuharmistuksen jälkeen tää oli tärkeä juttu käydä läpi: nyt taas tiedän, mikä on mulle tärkeetä ja mikä ei.