Tuplasunnuntai

 Viime sunnuntaina olikin aktiivinen päivä. Ensin ajeltiin Porvooseen, jossa koirakoulu Heiluvan Hännän järjestämä hyväntekeväisyystapahtuma. Just pääsi nosettamaan 2-luokan tasoiseen sisäetsintään, jota veti Miira Hellsten. Just oli ihan liekeissä mutta malttoi silti upeasti keskittyä. Lähtöalueella oli 4 purkkia, joista yhdessä eucalyptus, yhdessä laakerinlehti ja 2 tyhjää. Just ilmaisi nämä aivan oppikirjasta.

 Ekaan tilaan tullessa lähti suoraan ovelta nenä ylhäällä kiertäen huoneen keskellä olevaa laatikoiston, kunnes tuli sivuovelle, jota alkoi tarkentaa. Sieltä ilmaisikin oven vierestä listasta kätkön, jolla oli korkeutta ehkä n. 90 cm. Nyt muistin sanoa sosiaalisen palkan sanan ja päästiin jatkamaan ilman välipalkkaa. Just kiersi huoneen ympäri, kunnes selkeä reaktio takaseinustalla tuolien luona. Kätkö löytyi tuolilla olevan repun soljesta. Oikein nätti ilmaisu! Erityisesti mieltä lämmitti se, että ovikätkö oli laakeria eli Just nappasi sen ekana! Ovelta tuli hyvät ilmavirrat, ja oli hienoa nähdä, kuinka Just seurasi ilmavirtaa lähdöstä asti! 

Toisessa huoneessa myös 2 kätköä. Just lähti taas vähän vauhdilla mutta saikin hajun heti vasemmalta seinustalta. Haisteli siinä hetken tuolia ja lipastoa ja sitten seurasi hajua alaspäin ja alaspäin, kunnes ilmaisi matosta hieman hämmentyneen näköisenä, kuin itsekin olisi ihmetellyt, että voiko olla. No, kyllä se oli oikein! 

Taas jatkettiin kiertäen huone, kunnes toisesta takanurkasta Just ilmaisi nopeasti henkarin reunan. Tässä kyllä täytyy sanoa, että itse olin ihan yhtä hätäinen ilmoittaessani löydön. Miira sanoi, että olisi kokeessa hyväksynyt tämän, mutta treeneissä suosittelee odottamaan koiralta tarkan paikan ilmaisua. Olin toki samaa mieltä, 

joten odotettiin vähän ja Just nousi uudelleen seinää vasten tarkentamaan ja nyt kohdennus olikin erinäköinen, tarkka eikä hutiloitu. Tämä nyt itselle mieleen, että jos Just tekee "pikailmaisun", niin paikka ei välttämättä ole ihan tarkka. Tälläkin alueella oli yksi kumpaakin hajua mutta nyt en muista, kumpi kätkö oli kumpaa.

Joku sai osallistua virikerataan, joka olikin sille aivan erinomainen treeni! Rata oli sermien sisällä ja koiran sai päästää vapaaksi. Ajattelin, että Jokua varmaan aluksi epäilyttää ja niin se olikin, hiippaili siellä vähän pälyillen...

(c) Heiluva Häntä

...kunnes bongasi tasapainotyynyn! Sitä alkoi ensin tarjota ja samalla innostua. Aluksi vielä vähän korvat heilui epävarmuuden merkkinä. Tasapainotyynyiltä kokeiltiin vasemmalla olevaan koriin menoa ja sinne meni ensin yksi etutassu, sitten kaksi ja hetken päästä koko koira. Myös noilla renkailla Joku pääsi näyttämään, että osaa hienosti asetella tassuja. Kuvassa vasemmassa yläkulmassa oli jotain riistaleluja, niitäkin Joku kävi haistamassa mutta ei jäänyt niihin mitenkään kiinni.

Tässä vaiheessa Jokua ei enää jännittänyt yhtään; päinvastoin se oli ihan liekeissä ja tarjosi kaikkea häntä heiluen. Esim. kompostikehikon päällä käveli kuin ei jännittäisi yhtään rämiseviä ja heiluvia alustoja. Myös vähän liukkaalle korokkeelle kiipeili etuperin ja takaperin ja sivuttain. Viimeisenä ohjelmanumerona oli maistelulautanen, jonka Joku söi tyhjäksi! Oli hauska nähdä, kuinka se valkkasi parhaimmasta huonompaan syötävät mutta söi kuitenkin kaikki viimeistä marjaa myöten.

 Illalla sitten Justin kanssa uuteen tokoryhmään, jota kouluttaa Korhosen Veera. Halusin vinkkejä siihen, miten saisin Justin keskittymään tehtävään, vaikka appari olisi palkan kanssa valmiina esim. ruudun vieressä. Ja saatiinkin hyvät vinkit ja omaan mieleen selvyyttä asiaan. Aloitettiin seuraamisella Justin omien palkkalelujen ohi. Tää meni hyvin. Sitten Veera otti narupallon ja vapautin Justin sinne leikkimään kahdesti. Kolmannella kerralla seuruutin ohi ja vapautin, sitten alkoi narupallo vähän kokea inflaatiota, joten nostettiin panoksia ja vaihdettiin palkaksi namipallo. Nyt oli kerran tosi vaikeeta mutta sen jälkeen taas Just seurasi hienossa kontaktissa.

Toisena liikkeenä tehtiin kiertoa, Veera seisoi narupallon kanssa kartiosta n. metrin päässä ja mä palkkasin koko ajan itseni luota. Eka kerta oli mahtava: Just kiersi kartion, kävi kysymässä Veeralta, tullooko palloo, kun ei, meni uudestaan kartiolle kuin merkille, että tätäkö te halusitte. Sanoin sit uudestaan "kierrä" ja palkkasin pikkunamilla, kun Just tuli Veerasta ohi. Sen jälkeen 2-3 toistoa meni ihan täydellisesti, eikä Just yhtään välittänyt Veerasta! Tässä lämmitti sydäntä myös se, että kaikki toistot olivat tasalaatuisia. Jätettiin se siihen.

Vinkit jatkoon: 

• Luopumista namikädestä. Palkka tulee vasta, kun Just luopuu aidosti eli "aukeaa" muhun päin.
• Ruudun ja kierron viereen voisi aina pyytää kaverin tuijottamaan, niin Just tottuisi siihen, että ihmisiä seisoo siellä täällä mutta palkka voi silti tulla ohjaajalta.
• Lelupalkalle olisi selkeää käyttää erillistä sanaa. Nyt sanoin "jes, missä pallo", niin tän voisi lyhentää esim pelkkään "palloon".