Perjantaina 20.1. sitten odotettu valkku, nimittäin Riitta Korrin valkku! Meidän lisäksi oli kaksi muuta lappalaiskoirakkoa, ja aikaa oli 40 min/koira. Aloitin kertomalla meidän kokeista ja siitä, että olen todennut, ettei itse palkattomuus ole ainoa ongelma, vaan se on kisatilanne yhdistettynä palkattomuuteen. Kerroin myös, että ensimmäisen palkan jälkeen kaikki sujuu hyvin, joten en tiedä, pitäiskö palkata kehääntulosta vai ei. Tehtiin sitten kompromissi: kehääntulo, seuraaminen, sosiaalinen palkka - palkka. Vein palkkapurkin valmiiksi puomin päälle, josta saisin sen sit nopeasti napattua.
Riitan ensimmäinen ehdotus oli, että kun tuun kehään, niin jos Just ei ole aktiivinen, niin pyytäisin siltä jonkun tempun. Meidän vahvin temppu on peruutus, joten valitsin sen. Ja tässä kävi ihan mahtavasti. Tulin kehään, Just pudotti kontaktin, pyysin peruutuksen ja siitä uudestaan sivulle, ja ihan kuin mulla ois ollut eri koira mukana 😍 Siis ihan hämmästyttävän suuri ero! Siitä sitten lähdettiin tekemään seuraamista ja siinä oli hyvä kokonaisuus. Hidas kävely oli huonompi ja yhdessä kohtaa Just otti häiriötä viereisen agilitykentän kiljunnasta. Mutta mitä teen minä, kun liike päättyy? Ajattelen vain palkkaapalkkaapalkkaa, sen luo menemistä ja sen antamista. Eli kumpi meistä on enemmän kiinni palkassa?! Mihin jäi sosiaalisesta palkasta nauttiminen?!
Kysyin Riitalta, menisikö tällainen seuraamisohjaus läpi vielä voittajassa, ja hän sanoi, että kiltillä tuomarilla menis, kun kokonaisuus on niin nätti. Eli ei kannata mennä sellaiselle tuomarille, joka laskee jokaisen virheen erikseen. Seuraavaksi saatiin vinkkiä tuohon hitaaseen kävelyyn. Riitta sanoi, että koska mun normaali kävely on niin reipas, niin hitaan ei tarvii olla niin hidas, kunhan tempo on eri. Lisäksi ehdotti, että ottaisin lyhyempiä askeleita hitaiden pitkien sijaan, että pitäisin jännitettä ja että siellä välissä sitten aina tulisi yllätyspalkkoja tai nopeita käännöksiä ja vaikka juoksuun lähtöä tai muuta yllätyksellistä. Kokeiltiin tätä ja tuntui kyllä paremmalta! Mutta selvästi vaatii rutiinia, koska mun pitää myös oppia uusi tapa.
Sitten otettiin luoksarin stoppeja. Valitin, että ne menee hyvin naminheitosta ja apparilta, mutta sen kerran kun tein liikkeenä, niin oli tosi huono. Näytin ensin naminheitosta ja tuli tosi hienoja stoppeja. Riitta kiinnitti haukkana huomiota siihen, että seison kyllä eri lailla, kun otan koiran naminheitosta takaisin. Heitin seuraavaksi namipallon, että sain etäisyyttä, mutta sitten Just jäi etsimään sieltä pallon ympäriltä namia ja kun kutsuin tiukemmin, se kävi nappaamassa pallon suuhun ja tuli pallon kanssa takaisin 😂 Kyllä nauratti! Pyydettiin sitten Sanna appariksi ja näytettiin luoksaripelistä sama. Tässäkin hyvät stopit. Tässä vaiheessa jo itsekin tajusin vastauksen omaan kysymykseeni: Tietysti Just on hämmentynyt, kun se yhtäkkiä pysäytetään luoksarista kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ja - otin aivan liian pitkästä matkasta ekaa kertaa. Riitalta vielä tähän vinkki, että voisin jättää Justin apparin eteen ihan kisamaisesti ja sitten stopista vapauttaa takapalkalle, niin luoksaripelin ja kisamaisen ero olisi pienempi. Toinen vinkki oli se, että opettaisi Justille peruutuksen takapalkalle ja sitten yhdistäisi peruutuksen luoksarin stoppiin niin, että appari seisoisi 2/5 matkasta eli vähän pysäytyskohdan takana. Ja etäisyyttä kasvatetaan pikkuhiljaa!
Luoksaripelissä oli tullut esille myös luoksarin loppu takakautta kiertäen, mitä oltiin kokeiltu kesäkuun valkussa, ja ne meni tosi hienosti. Näytin Riitalle ideani sivulletulosta oikealta takakautta vs. vasemmalta etukautta naminheitoista, ja Riitan mielestä tää näytti tosi lupaavalta, ja Justilla hyvä asenne, kun tuli vähän kuin tarjoamisen kautta. Mainitsen tässä vielä, että läpi koko treeniajan Just tarjosi sivulletuloja ihan superhienosti, vaikka eihän tästä ole kuin kuukausi-pari, kun valitin asiasta Sirkelle! Eli tuntuu, että tää asia ois ottanut suorastaan harppauksen eteenpäin.
Seuraavaksi päivitettiin kaukopeli. Riitta on kyllä melkoinen velho, kun hän näkee heti, mistä kiikastaa. Tässä heti mun selostuksesta nappasi kiinni siitä, että kaukopelin ja kisamaisten kaukojen aloitus on koiran näkökulmasta tosi erilainen. Just ei nimittäin lähtenyt yhtään peruuttamaan, kun jätin sen alunperin kauaus, mutta sitten läheltä kauas teki ihan täydellisesti.
Sitten piti ottaa kuuluisa "yksi viimeinen juttu" ja olin niin tyhmä, että valitsin kiertohässäkän. Tarkoitus oli siis vain superpalkata Just siitä, että se lähtee kiertoon hyppäämättä. Tästä ei tullut yhtään mitään! Vaikka mitä tein, niin Just silti oli menossa vasemmanpuolimmaiselle hypylle. Sentään itse tajusin, että vika on siinä, että Just on jo väsynyt eikä siksi kykene muuttamaan toimintaansa. Riitta neuvoi, että ei kannata kutsua Justia takaisin, jos on menossa hyppäämään, vaan mieluummin pysäyttää. Tällä voi mahdollisesti kokeessa vielä pelastaa liikkeen, ja lisäksi koulutuksellisesta näkökulmasta on parempi; jotkut koirat ymmärtävät tällä keinolla, että ei ole tarkoitus mennä hyppäämään vaan kiertämään. Täytyy sanoa, että tässä vaiheessa en enää itse pystynyt sisäistämään kaikkia neuvoja, kun alkoi jo pää sauhuta sekä informaatiosta että kiertohässäkän vänkäämisestä.
Matkalla töihin yritin epätoivoisesti kirjoittaa kaikki muistiinpanot, ennen kuin unohtaisin ne. Justkin ilmeisesti kerrankin sai treenata tarpeekseen, kun nukahti jo Sadun auton takapenkille niin sikeään uneen, että sitä piti ihan herätellä, kun oltiin perillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti