Valkkuringin Seinäjoen leiri lauantain iltapäivätreenit

Tauolla oltiin puhuttu esimerkiksi jatkamisesta. Mä olin valittanut, että meidän jatkaminen on ruosteessa. Terhi oli sitä mieltä, että olen todennäköisesti tehnyt liikaa treenejä ilman välipalkkaa, mutta tässä tapauksessa ei ole siitä kyse: Ollaan tehty viimeiset kuukaudet joko ykkösluokan tai kolmosluokan treenejä. Silloin kun käytiin kakkosen kokeissa, jatkaminen oli paljon sujuvampaa. Kovin montaa välipalkatonta jatkamista ei tullut viikonlopun aikana, mutta loppupäätelmä oli, että ei meillä ole mitään ongelmaa 😂 Näin sosiaalisessa palkassani siis kaksi ongelmaa: 1. Justin huomio kääntyy liikaa minuun ja siitä menee hetki, että fokus kääntyy taas täydellisesti itsenäiseen toimintaan, 2. pomppuja ei voi tehdä liukkailla pohjilla. Terhi kertoi, että hän sanoo koiralleen vain "hyvä, jatka". Mä oon ajatellut, että sosiaalisen palkan pitää olla tosi hyvä, että se kantaa, mutta nyt en ole ihan varma... joskus nosessa Just näyttää siltä, että mitäs siinä heilut, päästä mut töihin. Joten mä taidan tehdä videoidun tutkimuksen eri variaatioista ja katsoa, mikä niistä näyttää parhaalta.

 Lounaan jälkeen siirryttiin toiselle puolelle käytävää kirjastoon. Kirjastotreenissä osa koirakoista teki sokkona, me myös. Taas tehtiin "ajoneuvoetsintää" kirjavaunuilla. Mä tein heti ensin kardinaalimunauksen ajattelematta yhtään, että vieressä on toinen alue. Lopputulos oli se, että Just oli löytämässä toisen alueen kätkön, kun vedin sen pois sieltä ja sitten sille tuli paha mieli eikä haistellut alkua tarkasti. Näin missattiin lähikätkö ekasta kärrystä. Sitten Just ohitti tokan kärryn aika nopeasti ja jäi hinkkaamaan viimeistä kärryä. Sieltä ikkunan puolelta kärryn alapinnalta saatiin löytö. Sitten siirryttiin takaisin tokalle kärrylle. Just haisteli sen niin tarkasti, että uskalsin sanoa ääneen, että aika siirtyä ekalle kärrylle. Sieltä löytyikin renkaasta kätkö, jota Just nuoli oikein antaumuksella 🙈 

Toi lähtötilanteen moka oli kyllä sen laatuinen, ettei toista kertaa saa vastaavaa käydä. Kokeessa ei tällainen tietysti olisi mahdollista mutta treeneissä kyllä. Justista huomasi, kuinka se oli turhautunut ja huonossa mielentilassa. Hyvää tässä treenissä oli taas se, että luin Justista, että vikassa kärryssä on kätkö ja keskimmäisessä ei. Erityisesti positiivisena nostettiin esille se, että uskalsin todeta keskimmäisen kärryn ääneen tyhjäksi. Tästä itse asiassa käytiin paljonkin keskustelua vielä loppupalaverissakin. Jenni totesi, että kun sanon ääneen, oon aika varma asiasta ja/tai ilmapiiri on niin turvallinen, että uskallan arvata väärän vastauksenkin pelossa. Tätähän ollaan aloiteltu omissa treeneissä, että ajoneuvo todetaan tyhjäksi ääneen, ja se on kyllä ollut tosi hyvä homma. 

Esitin loppupalaverissa tästä asiasta sellaisen vertauksen, että äiti näytti mulle sen jotain 55 vuotta vanhaa luokkakuvaa ja pyysi mua bongaamaan sen kaverit sieltä. Ensin tuijotin kuvaa enkä ollut varma, niin en kehdannut arvata mitään. Sitten kysyin: "Saako vastata väärin?", johon äiti totesi, että totta kai. Mitä ihmettä? Miksi mä edes mietin sellaista? Kyse oli täysin turvallisesta tilanteesta, jossa ei ollut mitään panoksia, eli mua ei palkita oikeasta vastauksesta eikä rangaista väärästä. Sehän on ihan sama, mitä mä tuollaiseen kysymykseen vastaan! Samaa voi vallan hyvin soveltaa koiratreeneihin. Jos vastaa väärin, niin mitä sitten? Sitten vain mietitään, miksi mä tulkitsin niin ja mikä tulkinnassa meni pieleen. Ja toivottavasti opin lisää.

Toinen kirjaston treeni oli edelleen matalia kätköjä, joten niille tuli hyvin tehokuuria viikonlopun aikana, kuten olin toivonutkin. Nyt Just sai napata jo edellisen treenin alussa löytämänsä hyllykätkön ja sai siitä hyvän palkan. Toinenkin kätkö löytyi hienosti ja siihen lopetettiin.

Louhi tarjoaa purkin tuijottamista

Louhille ja Itulle tehtiin erillinen ilmaisutreeni, joka oli erittäin mielenkiintoinen. Treenin tavoitteena oli hajulle jääminen ja treeni oli niinkin yksinkertainen, että ohjaaja tykitti namia matalaa hajupurkkia kohti. Oli ihan maagista, kuinka koirat vastasivat tähän! Tyyliin kolmannessa setissä koirat alkoivat spontaanisti tuijottaa purkkia, koska sinnehän namit ilmestyivät. Tuijottaminen ei siis ollut mitenkään kriteerinä tai vaatimuksena tässä vaan koirat tekivät sen itse. Tää menee heti käyttöön muutamalle mun ryhmäläiselle.

Viimeisenä huomiona lauantain treeneistä oli insinöörimies Murrin vaatimus tarkkuudesta. Jos oikein kuulin ja ymmärsin, Murrille on niin tärkeää tehdä oikein, että jos se ei omasta mielestään ole tarpeeksi tarkka, ei se palkkaannu samalla tavalla. Tää oli tosi silmiä avaava huomio, kun ite aina vaan palkkaa pahan mielen ehkäisykeinona. Mutta on siis koiria, jotka kokee tällaisen "huijauksena" ja tyhjästä kehumisena.