Uusi noseporukka + torstaitreenit

 Viime lauantaina osallistuttiin Päivin Kokon kokoonkutsumiin nosetreeneihin Espoossa. Olikin yllättävän iso porukka: 7 ohjaajaa, joista muutamalla useampi koira. Teemana oli hajujen kulkeutuminen tuulisessa säässä rakennuksen kulmissa. Kuvat on nyt vähän huonoja, mutta erityisesti mieleen jäi:

Ulkokuntosalilaitteet oli tosi vaikeet oikeastaan kaikille koirille. Itse kätkö oli aika pistemäinen mutta levinnyt vähän kaikkialle. Parhaiten tää löytyi ajoneuvoetsintätyyliin ohjaamalla. Seuraava alue oli rakennuksen ovisyvennys, jossa kätkö hiekotushiekkasäiliössä. Tää taas monelle helppo, ja koirat saivat hajun tästä tosi kaukaa. Tästä muistiin havainto, että pieni ja selkeän näköinen alue voi olla huomattavasti vaikeampi kuin iso! 

Kolmas alue oli iso sisäpiha, kätkö metallisessa säiliössä, vähän saavuttamaton. Just ilmaisi sen eri puolelta kuin muut 😁 Tässä oli hauska seurata, kun lähes kaikki koirat toimivat eri lailla hajua seuratessaan. Esim. yhden koiran kohdalla tuuli pyöritti lehtiä ja tämä koira pyöri ihan samaan tapaan keskellä pihaa hajua etsiessään! 

Neljäs alue oli kahden piilon alue. Eka oli lähikätkö hyvin tyrkyllä ja Just nappasikin sen sujuvasti. Sitten jatkettiin ja Just hölkkäsi tyhjän seinän vierustaa ihan samalla tavalla kuin Kero ennen sitä. Aika hyvin voisi siis luottaa, että jos ei ole mitään reaktioita, niin sitten ei ole. Toinen kätkö oli ihan alueen takareunassa kuormalavojen välissä. Just sai tämän ihan mukavasti, kiinnittyi hajupilveen ja kiersi lavaa, kunnes lukitsi vastauksen. Tästä jäi mieleen, että kun mun pitää tehdä kätkö johonkin isoon tilaan / alueeseen, tekee mieli tehdä useampi kätkö nätisti sommiteltuna. Mutta pitäisi myös treenata sellaista, että on tosi iso alue ja siellä on vain yksi kätkö. 

Tauon jälkeen vielä viimeiset kaksi aluetta. Eka matala portaiden yläpäässä peltireunuksessa. Tästä muistiin, että tuollaisia portaikkoja pitäisi treenata niin, että niissä on kätkö, koska Just ja moni muu vain juoksi sen läpi. Viimeinen kätkö oli n. 120 cm korkea postilaatikossa. Just selvitti tän niin hienosti! Jäi hyvin pyörimään oikean pylvään kohdalle ja tuo olisi ollut sen verran selkeä, että olisin toivottavasti tajunnut ohjatakin sitä nousemaan. Nyt kun tiesin kätkön, annoin Justin itse työskennellä ja se asiaa hetken analysoituaan nousikin pylvästä vasten ja kurotti tarkasti oikean kohdan, ennen kuin laskeutui ilmaisemaan!

Muina arkipäivinä ei treenattukaan mitään, kun oli taas aika vauhdikas työviikko. Torstaina sitten agilityssa estetreenit, joissa sattui olemaan sellainen pohja, että Joku pääsi treenaamaan leijeröintiä 😍 Se on niin siistii! Ja meni tosi hyvin! Tai alussa oli ongelmia, kun Joku lähti sellaiselle kiertoradalle, ettei osunut muuriin. Sitten kun muutin omaa juoksulinjaani ankkuroituen puomin pään viereen, niin kummasti koirakin korjasi omaa tekemistään ja sen jälkeen menikin täydellisesti. Tehtiin kolme eri vaihtoehtoa:

• 13-16 niin, että tein muurin jälkeen valssin ja juoksin puomin vasenta puolta (kuvassa)
• sama suunta niin, että juoksin puomin oikeaa puolta ja tein persjätön putkien väliin (tässä jäin kerran ihailemaan, kuinka upeasti Joku lähti tekemään itsenäistä työtä ja sitten tuli kiire 😂)
• toisinpäin eli 19-22 itse juosten puomin oikeaa puolta (ensin Hanna palkkasi, sitten palkka valmiina muurin takana Jokun näkemättä)

Näiden jälkeen tehtiin puomia, jota ei yrityksistä huolimatta saatu tukevaksi. Tuli ehkä yksi täydellinen osuma, pari loikkaa ja yksi comme ci, comme ca. Todettiin, ettei tulla saamaan parempia ja luovutettiin. Lopuksi vielä keinua, jolla ei pienintäkään ongelmaa edes kovasta vauhdista lähestyessä. Treeniaikaa oli hulppeat 15 minuuttia eikä tällä kertaa Joku oikeastaan väsynyt ollenkaan!

Justin treenit kutistui ihan minimiin. Ensin Sirkuskentällä oli varattu vuoro, joten ei päästy sinne jäähkälenkillä. Tehtiin sen sijaan Annikan liikkuroimana tunnari hallin viereisellä kalliolla. Oma löytyi hienosti ja sen puolesta nappisuoritus, mutta kapuloita alkaa jo olla siellä aika vähän, joten seuraava homma on tuoda sinne uusi satsi kapuloita. Se on kuitenkin helppo paikka tehdä liikkurin kanssa. Kouluttamisen jälkeen mun oikeastaan piti lähteä heti hakemaan Lyytiä hoidosta, mutta kun Hannalla oli namimaatti kentällä, niin oli pakko testata uutta kaukojuttua namimaatin kanssa. Just kävi aika paljon kuumempana kuin kotona, mikä ei tietenkään ole yllättävää. Vähän meinasi kääntyä vinoon ajatellessaan namimaattia liikaa. Joten ens kerralla pitää "aloittaa alusta" eli tehdä ensin ihan läheltä niin, että Just ymmärtää, että kriteeriin kuuluu tasapainotyynyllä pysyminen. Tää oli tosi vain testi ja vielä vähän "juosten kustu" mutta hyvä kuitenkin, että kokeiltiin; nyt mulla on parempi näkemys, miten hommaa kannattaa tehdä. Tässä video kaukojutusta kotona tehtynä. Erona hallin treeniin ainakin koiran mielentila ja se, että kotona tasapainotyynyt on vinossa namimaattiin nähden.