Tokomotivaatiota etsimässä

 Viime viikonloppu oltiin mökillä. Myös veljeni perhe oli mukana, joten sunnuntaina kerättiin pikkuketyn eli veljentytön kanssa kaikki tontin kassit ja nyssäkät pihalle, ja tehtiin Justille laatikkoetsintä. Halusin kätköt tiettyihin kohteisiin, joten ei tehty sokkona. Kätköt oli ekana vasemmalla olevassa laukussa, keinun takana olevassa pahvilaatikossa ja ihan viimeisenä olevassa muovisessa jätskirasiassa. Oli tosi vaikeita häiriöhajuja: kaikissa kasseissa oli normaalit täytteet eli esim. ihmisten vaatteita, yhdessä muovirasiassa oli pizzaa ja kahdessa koirannameja. Pizzan kohdalla Just pysähtyi hetkeksi mutta aivan upeasti ohitti häiriöt. 

Oli sinänsä ihan mielenkiintoinen suoritus, koska Just kävi ensin koko alueen läpi, harhautuikin pari kertaa seinustoille, mutta sitten ilmaisi kolme kätköä palkkauksineen puolessa minuutissa. Että jos se katalogisoi, niin oli toikin tehokasta. Olin laittanut lähikätkön tyrkylle, mutta Just aloittikin oikeanpuolimmaisesta rivistä, joten se jäi nappaamatta. Siinä ja siinä, olisiko kannattanut suorastaan ohjata aloittamaan tuosta. Kaikki kätkötyypit tuli ilmaistua yhtä hyvin, mutta pahvilaatikosta haju tuli vain yhdeltä puolelta saumasta, joten sen Just taisi kerran ohittaa, kun haistoi vain yhtä puolta.

Jokukin sai tehdä tän treenin. Se kyllä löysi hyvin ja teki hyvällä fiiliksellä, mutta mä TAAS unohdin, että sen laatikkoetsintäilmaisut pitää kuitata nopeammin, koska sen on vaikea ymmärtää, kun ei saa nenää kätkölle. Ens kerralla ensin mietin, miten tää koira toimii, ja sitten vasta aloitan.

Uusi treenikenttä

Mökiltä ajeltiin kotiin Just sopivasti Ninan treenien alkuun. Meillä olikin kaksari, kun oltiin Veeran kanssa kahdestaan koko ryhmästä paikalla. Mulla oli molemmille koirille paikat. Kaikki teki kahdessa setissä. Oltiin uudella treenikentällä hallin vieressä - on kyllä siistiä, kun seuralla on nyt niin monta treenitilaa! 

Olin laittanut treenitoiveeksi "ohjaajan motivointi". Tällä kertaa suklaa ei ollut avain vaan koiran ilme 🤩 Eihän sitä voi olla itse innostumatta, kun koira on ihan fiiliksissään. Toinen avain oli kouluttaja, joka ei vedä liukuhihnalta ryhmää, vaan huolehtii siitä, että ohjaajalla on selvät suunnitelmat jatkoon ja tulee treenattua ens viikollakin.

Ohjatun käsimerkki. Sormi osoittaa etuviistoon.

Aloitettiin ohjatulla. Viimeksi laitettiin käsimerkit uusiksi; en ollut niitä tässä välillä kovin paljon treenannut, mutta nyt jo näki, että ne auttaa. Ohjatut onnistuivat kaikki, kiertohässäkässä yhden kerran Just meinasi lähteä toisen kerran kiertämään. Tehtiin nyt niin, että tehtiin ensin yksi toisto tosi hyvällä palkalla, sitten muuta, ja myöhemmin vasta toinen toisto. Ajatuksena, että eihän kokeessakaan koskaan noudeta ensin vasenta, sitten oikeaa kapulaa. Molemmat puolet oli meni yhtä varmasti tässä treenissä.

Kiertohässäkässä

Hässäkän paluuhypyn käsimerkki. Käsi taakse.

ensin hieman hämmennystä aiheutti uusi umpieste, joka kieltämättä on vähän erinäköinen kuin seuran muut esteet. Ja tosiaan yhden kerran Just meinasi lähteä tuplakiertoon. Muuten meni kyllä tosi hyvin, ja uusi käsimerkki alkoi tuntua luontevalta ja johdonmukaiselta. Tärkeintä, että yhtään ei tuntunut raskaalta ohjatun ja hässäkän treenaaminen. Lomalla oli sellainen fiilis, etten jaksaisi enää ruveta niitä rakentelemaan... no nyt on fiilis, että siistiä päästä tekemään niitä. Jollain toistolla Just haukkui useamman kerran lähtöpaikalla. Tässä olisi voinut ottaa koko aloituksen uudelleen, eikä jäädä neuvottelemaan, ollaanko hiljaa vai ei.

Lisäksi näiden väleissä tehtiin yksi suora luoksari, jossa ihan todella hieno vauhti loppuperusasentoon asti! Neljäntenä juttuna ällä, jossa ainoa fiba pieni tassuttelu seisomisessa. Vissiin kaukotkin otettiin jossain välissä. Koirien väsähdettyä keskusteltiin vielä treenauksen ylläpitämisestä. Ninalla oli kyllä tosi hyviä ajatuksia siitä, miten tulee treenattua usein ja vähän ilman, että aikaa menee. Jäin ihan miettimään, miten näitä treenihetkiä voisi integroida arkeen ja seuraavalla viikolla kokeiltiinkin.

Joku teki ensin poiskutsuja, joissa nyt päästiin siihen pisteeseen, että oli liian helppoa. Veera juoksi lelun kanssa karkuun, eikä siinä ollut tarpeeksi haastetta. Mietittiin, että tässä nyt varmaankin vaikein, mihin halli-/kenttätreeneissä päästään, mutta viikon päästä löydettiin vielä yksi haastetason nosto. Nina ja Veera ehdottivat saman leikin siirtämistä esim. koirametsään tai sit ihan metsälenkille, jossa Joku liinassa. Varmaan oikein iso koirapuistokin toimisi kerran-pari. Lisäksi Joku teki kiertohässäkän loppuosaa ihan siksi, että mä sain harjoitella käsimerkkiä ennen Justin vuoroa.