Tänä vuonna Lappalaiskoirien valmennusringillä on vähän eri formaatti. Yhdistys ei enää tue, joten budjettia on pitänyt kiristää ja varsinainen haku muuttui ilmoittautumiseksi. Asikkalan leiri on jaettu kahteen: nyt keväällä oli agi + nose, syksyllä sitten rally + toko. Kouluttajina tällä noseleirillä oli lauantaina Päivi Kokko ja sunnuntaina Jenni Punttila, molemmat siis lappalaiskoirien kanssa nosea ja pelastuskoirahommia harrastaneita.
Päivi taiteilijana oli tehnyt ennakkotietojen pohjalta aivan ihanan piirroksen jokaisen koirakon vahvuuksista. Aika liikuttavaa, että lähes jokaisessa mainitaan yhteistyö 💖
Odottelutilan kaapin oveen oli laitettu aiheeseen sopivat post-it -laput, jotka käytiin yhdessä läpi ennen etsintään lähtöä. Tästä treenistä ei ole videota. Kysyin Päiviltä alueen teeman ja se oli
tunkeuduttavat kätköt. Ekassa luokassa oli kolme samannäköistä pöytäryhmää ja kätköt oli kahden pöytäryhmän keskellä olevissa tuoleissa. Ekaan Just tarttui hyvin nopeasti, meni itsenäisesti pulpettien ali ja etsi tarkan paikan. Toinen oli huomattavasti vaikeampi paikantaa ihan kaikille koirille. Haju oli levinnyt ekan pöytäryhmän suuntaan ja koirat vähän "eksyi" risteäviin hajupilviin. Jos joskus mennään tuonne vielä kokeeseen, pitää muistaa, kuinka selkeästi haju leviää luokan etuosan suuntaan.
Kun Just sitten oli saamassa oikean hajupilven reunasta kiinni, mä avasin oven ja sillä katkesi ajatus. Eipä olla tällaisessa tilanteessa varmaan ikinä oltu, joten laitettiin treenilistalle oven avaaminen ja ohjaajan siirtyminen viereiseen tilaan.
Toisesta huoneesta löytyi ihan näppärästi kätkö lattialla olevista kohteista. Tässä oli hauska, kun ryhmän kaksi lapinkoiraa ilmaisivat työkalupakin toisesta päästä ja kaikki muut toisesta.
Lapinkoirat olivat enemmän oikeassa, kätkö oli siinä päässä, mutta hyväksyin itsekin Justin ilmaisun, koska haju oli niin selkeästi levinnyt pakin onton putken kautta toiseen päähän. Tän löydön jälkeen Just tarkisti vielä pari korkeaa paikkaa ja sitten alkoi näyttää tylsistyneeltä, jolloin varmistin Päiviltä, että täällä tilassa ei ole muuta. Aika loppui, mutta palattiin toiseen tilaan, josta osasin sanoa, missä Just ei ole etsinyt, mutta en osannut sanoa, että taemman pöytäryhmän keskellä ei oltu käyty. Tää oli kyllä kinkkinen piilo!
Sitten käytävän toiselle puolelle, jossa sama teema jatkui. Tällä kertaa sovittiin, että Päivi sanoo, kun löydetään viimeinen piilo eli ei jäädä hinkkaamaan tyhjää. Just meni ensin taimmaiseen ryhmätyötilaan ja aloitti haistelun takaovelta ja sen edessä olevalta pöydältä, jotka tulkitsin olevan häiriöhajureaktiota. Siitä siirryttiin kohti kaappeja, joita Just nuuski tosi tarkasti, sitten tuli saumakohtaan, tuhahti ja jatkoi matkaa. Keittiön kaappi: häiriöhajua. Olin reipas ja sanoin tän ääneen ja sain vahvisteen, että oikeassa olin. Kun Just tuli lähimpänä kuvanottopaikkaa oleville tuoleille, se nosti nenän ylös ja lähti haistelemaan pöytien alapintoja. Tässä kohtaa sanoin: "Nyt etsii reittiä." Ja niin se teki! Oli tosi hienoa seurata, kuinka Just eteni itsenäisesti pöydältä toiselle "ei tää, ei tää, ei tää, ei tää, täällä on!" Kätkö oli siis keskimmäisen pöydän pöytälevyn ja metallisen jalan välissä. Sitten mentiin toiseen tilaan, jossa Just kiersi ensin huoneen ympäri, sitten meni pöydän alle ja nappasi sieltä laatikosta kätkön, joka olikin viimeinen. Tää alue meni kyllä kaikin puolin nappiin. Oon erityisen tyytyväinen itseeni siitä, että uskalsin kommentoida ääneen kaikkea, minkä näin. Ja kun mulle vastataan, että olin oikeassa, niin itsevarmuus kyllä lisääntyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti