Valkkuringin Asikkalan leiri - sunnuntai

 Sunnuntaina kouluttajaksi vaihtui Punttilan Jenni. Oli oikein toimiva systeemi, kun Jenni oli itse ollut osallistumassa lauantaina Heksun kanssa, joten hänellä oli hyvä käsitys koirakoista. Sunnuntaille oli ohjelmassa pikkutreeniä ohjaajahäiriöillä. Meillä oli uutena ideana oven avaaminen kesken etsinnän, mikä tuli esille lauantaina. Kätkö oli tuolissa. Kierrettiin ensin huone yhdessä ympäri, sitten Just tarttui ekan kerran hajupilveen. Sillä hetkellä avasin oven ja poistuin paikalta. Oli tosi mielenkiintoista, kuinka Just lähti kyllä pois kätköltä mutta ei tullut mun kanssa toiseen tilaan vaan jäi kuitenkin yksin etsimään! Koska edellisenä päivänä oli tehty labyrinttejä, se meni pöytäryhmän alle ja yritti sitä kautta päästä kätkölle. Sitten kun liina oli ihan solmussa tuolien ympärillä, mä tulin askeleen ekan huoneen puolelle setvimään sitä. Silloin Just meni takaisin kätkölle ja mulle tuli kiire poistua paikalta. Nyt Just hoiti homman maaliin asti, joskin käytti tilaisuutta hyväkseen ja rouskaisi oikein kunnolla, kun ohjaaja ei ollut näkemässä! 😂

Toiselle toistolle Jenni siirsi tuolit toiselle puolelle käytävää. Just ei tarttunut hajuun ensin, ja oltiin jo toisella ovella, kunnes Jennin ehdotuksesta lähdettiin tulemaan takaisin lähtöä kohti ja poistuin toisesta ovesta takaisin eteiseen. Nyt Just jäi tosi hienosti tarkentamaan ja ilmaisemaan, vaikka mä en ollut näköpiirissä. Eikä edes purrut kätköä! 

Toinen harjoitus oli kapea pikkuhuone, jossa lähikätkö. Aluksi todettiin, että Just lähtee huoneeseen pitkälle, kun mäkin astun sinne. Otettiin sitten lähtö uudestaan ja mun piti lähteä liikkeelle vasta, kun Just tarttuu hajupilveen. Videolla näkyy hieno hetki, kun mä nostan jalan astuakseni huoneen puolelle ja Just mulkaisee mua, että pysy siellä!! Eli siis jo mun jalan liikahdus on sille liikaa, ei voi jäädä kätkölle, ettei ohjaaja jyrää. Annoin sen sitten tarkentaa, ennen kuin lähdin liikkeelle, mutta se ehti jo ilmaisuun. Kävelin sitten makaavan Justin yli ja palkkasin sen pitäessä asennon. Otettiin sitten vielä  kaksi uudelleenkohdennusta "näytä"-vihjeellä. Ekalla lähdin yhtä aikaa liikkeelle ja jessasin heti ilmaisusta. Tokalla lähdin samaan aikaan liikkeelle kävellen tosi reippaasti, avasin takaoven ja poistuin huoneesta ja Justin edelleen ilmaistessa jessasin ja palkkasin. Tää oli kyllä hieno ja silmiäavaava! Selvästi nuo uudelleenkohdennukset toimivat myös tosi hyvin vaikeusasteen lisäämisessä. Just pystyy siis etsimään ihan yksin ja eri tilassa, mutta päin ei saa tulla. Kuinkahan monta kertaa mun yksi askel väärällä hetkellä on torpannut sen hyvät ideat?! 

Tätä harjoitusta tehtiin koiran mukaan; mä taisin olla ainoa, joka availi ovea, muut olivat vain selin tai viereisen huoneen puolella. Todella vaikeaa oli koirille! Muutamalla nähtiin aivan huikeita edistyksiä, tyyliin ekalla toistolla meni 5 min, tokalla 1,5 min ja vikalla 30 sek. Joka tapauksessa tähän pitää kiinnittää todella paljon huomiota, sekä treenata sitä että kokeessa olla "sulkematta" mitään kohtia alueesta. 

Kukaan ei varmaan ollut odottanut, että tähän "pikkutreeniin" meni seitsemältä koiralta kolme tuntia, joten aika alkoi olla lopussa. Päädyttiin sitten tekemään lisäalueet itsenäisinä Jennin uusittua hajut. Otin Justin kanssa sisältä vain yhden piilon, saavuttamattoman tuolipinon, joka meni kuin oppikirjasta. Ulkona sovellettiin sen verran, että jätin tyhjän tilan etsimättä. Eka kätkö oli vaikeasti saavutettava rullakkohäkkyrän takana. Toinen oli lastauslaiturilla ovenkarmissa. Tässä oli kiva, kun tultiin maantasolla, niin Just nosti nenän, haistoi ylöspäin ja kävi itse kiertämässä laiturin päähän, josta oli portaat ylös. Kirsikkana kakun päällä puhdas ilmaisu tähänkin!!! Olisin halunnut tehdä ajoneuvoetsintää pakuilla, mutta niissä oli lähes 4 tuntia vanhat kätköt ja ajattelin, että todennäköisesti olisi saatu ties minkälaisia ilmaisuja niille väsyneellä koiralla, niin olin kerrankin järkevä ja lopetin siihen.