Valkkutreenit

Tällä viikolla ohjatut jäi väliin, mutta sen sijaan treenailtiin keppejä porukoilla keskiviikkoaamuna. Se meni vähän pieleen, kun Lyytin bestis Tara kuuli Lyytin haukun ja vastaili vastapäisen talon ikkunasta. Taran odottaminen on vähän ylivoimainen häiriö ;) Pari kertaa saatiin kyllä menemään ihan kivasti.

Eilen oli sitten aluevalmennus, tällä kertaa Ojangossa. Ensin oli ohjaajien fysiikkatreeni, sitten rata, sitten sen alku toisella tavalla ohjaten ja lopuksi katsottiin jokaiselta jotain ongelmaa. Rata tais olla 19-20 estettä pitkä ja rimat oli varmaankin 50-60 cm mutta en voi olla varma, koska siivekkeissä ei ollut korkeuksia merkittynä. Me yllätettiin ittemme menemällä rata heti ekasta nollalla läpi :-) Vielä ihan sujuvaa menoa eikä sellasta tökkimistä, kuten Porvoon kisat tai viime valkkutreenit. Kepit oli 2 kertaa, toisella kerralla umpikulmasta pakkovalssilla, toisella kerralla avokulmasta loivalla takaaleikkauksella, molemmat onnistui. Kokeiltiin jälkimmäiseen myös ilman takaaleikkausta, sekin onnistui ja oli nopeempi. Alku (hyppy-takaakierto-takaakierto-hyppy-putki) tehtiin ensin saksalaisella ja twistillä, tokalla kerralla pakkovalssi-valssilla ja twistillä eri kautta kiertäen. Eka oli selvästi nopeempi.

Ilta pimeni eikä valot syttyneet mutta saatiin silti katsottua meidän ongelmaa. Arvaattekin varmaan, mikä se on. Nyt kun ollaan kesällä käytetty paljon avustajaa lelun kanssa, palkka on lähes aina tullut suoran päästä. Näin ollen suorista on tullut koiralle huippukivoja ja kääntyilyistä tylsääääää. Eli siis taas kun oon yrittänyt parantaa jotain, niin oon samalla aiheuttanut hallaa toiselle puolelle ongelmasta. Tähän nyt sitten pureuduttiin Ninan kanssa. Aloitettiin ihan vain yhdellä hypyllä poispäin Ninasta ja siitä 180 astetta käännös takaisinpäin leluun kiinni. Koiralla taas silmät syttyivät. Pari kertaa tätä, sitten kaksi hyppyä Ninan ohi, käännös takasin ja leluun. Viimeiseksi otettiin vielä kahta hyppyä eestaas valssin kautta, jolloin Nina tuli ohitettua 2 kertaa. Sekin meni hienosti ja Lyyti keskittyi tosi hyvin ohjaukseen, vaikka syöksyi sitten Ninan luo leikkimään ihan onnessaan. Kyllä oltiin tyytyväisiä itseemme! Mun mielestä Lyytillä on pikkuhiljaa parantunut toi avustajan luo meno - se ei enää oio kaikkia esteitä - mutta se järjestelmällinen työ tossa on tekemättä.

Nyt siis

• treenataan avustajasta poispäinmenoa ja hänen ohittamista. 
• Muistan antaa selkeän vapautuksessa.
• Palkataan vaihtelevasti suorista ja käännöksistä.
• Joskus palkka tulee vauhtipätkän jälkeisestä käännöksestä, joskus käännöksen jälkeen saa "palkaksi" mennä suoran avustajan luo.
• Saadaan pikkuhiljaa kasvatettua koiran kärsivällisyyttä - kun menee nää kaikki esteet, niin sitten pääsee avustajan luo leikkimään
• Päästään ehkä joskus siihen tilanteeseen, että voin antaa lelun kisoissa avustajalle ja mulla on radalla itsenäisesti etenevä mutta keskittynyt koira :D