Keskiviikkona päästiin pitkästä aikaa ohjattuihin treeneihin, kouluttamassa Laura. Olikin vähän vauhdikkaampi rata kuin yleensä noissa. Ei jaksettu nostaa kuin pari rimaa, joten korkeudet oli 40-55. Aloitettiin esteillä 1-8, jonka jälkeen lelu Lauralta. Yhdellä hypyllä vedin liian pitkään ja ohjasin sen törkeen myöhässä mutta Lyyti pelasti tilanteen ja järjesti itsensä sen yli. Koiran toiminta oli 110 %, nopea ja tarkka, palkalle juoksi suoran putken ja hypyn monta metriä mun edellä. Sitten sama, mutta kepit vielä perään (tiukka umpikulma). Rata hienosti ja kepeillä kimitin parhaani mukaan ja kylä oli nopeemmat! Sen jälkeen esteet 10-16, joka sekin meni nollalla eikä odotella tarvinnut. Kiemuraisemmalla loppuradalla alkoi hyytyä, joten palkattiin pari kertaa niistosokkarista. Vaan aika oli loppu ja rupes koiralla olee melko lämmin, joten palkatut kieputukset jäi seuraavaan kertaan.
Torstaina illalla käytiin Hannan & Sysin kanssa vielä iltatreeneissä. Tehtiin vähän lisää suoraa ja sitten leijeröintiä. Laitettiin okseri ja pituus tappiin. Okseri putos kerran, toka kerta ok, sitten laskettiinkin normaalimittoihin. Lopuksi vielä vähän puomia sivuetäisyydellä, hyvin meni. Jäähkälenkillä puheltiin, että luoja kun toi koira on niiiiiin nopee, kun avustajalla on palkka. Mä jään parilla esteellä metrikaupalla enkä mäkään oo maailman hitain juoksija. Vaan sama kysymys toistuu vuodesta toiseen: miten sen sais menemään koko radan yhtä kovaa?!
Tänään oli sitten ekat kolmosten kisat ja kyllä meni niin penkin alle kun vaan voi. Oikein sellanen itku pitkästä ilosta. Tuomarina oli Salme Mujunen, rataprofiilit oli mentävät, ihanneajat löysät (vaadittu etenemä 3,0 m/s) vaan ei kun pitää vaan säheltää. Ekalta radalta meidän ensimmäinen yliaikanolla. Kyllä, etenemä meni alle kolmosen. Noin hitaasti ei menty alemmissa luokissakaan! Terve vaan uudet kolmosluokkalaiset. Rata oli yhtä tökkimistä, töks töks töks. Tokalta radalta ensin väärä keppien aloitus, sitten jostain hypystä ohi enkä ruvennut enää korjailemaan. Tässä vaiheessa oli jo paha kriisi ja piti vaihtaa taktiikkaa. Lelu Ainolle ja avustajapalkan testaus kisoissa. Lähdössä Lyyti vilkuili yleisöön päin mutta tuli sitten ihan hyvin. Alkusuorallakaan ei tullut mitään kiihdytystä eikä muussakaan vaiheessa rataa. Sitten Lyyti kävi tarkistamassa, onko lelu tuomarilla ja sen jälkeen rupesi vilkuilemaan yleisöön. Siinä mentiinkin jo esteistä ohi enkä taas ruvennut korjailemaan. Huooooh. Lyyti ei ollut yhtään oma ittensä, näytti siltä, ettei oikein keskittynyt, vaikka yleensä on niin tarkka. Oli kyllä kuuma ja ainahan meillä on tauon jälkeen ekat kisat menneet hitaasti mutta vähän otti kyllä päähän. Millä ihmeellä mä siirrän radalle sen vauhdin, joka Lyytillä on sen juostessa avustajan luo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti