Katastrofikisat ja niiden purku valmennuksessa

Yhdistän nyt tähän julkaisuun raportin viime perjantain katastrofikisoista ja eilisestä valmennuksesta, jossa niitä purettiin. Viime perjantaina siis Haun kisat Purinal... eiku siis Hurtta Areenalla. Tultiin suoraan töistä ihan kuin treeneihin :D Tuomarina Arto Laitinen. Oli iltakisat, mutta aika lämmin päivä eli illallakin varmaan vielä lähemmäs 20 astetta. Eka oli agilityrata hallissa. Valmisteluna taas lähtöjä radan reunalla. Alussa  Justille eeppinen ponnistuspaikkavirhe ja rysäytti suoraan päin ekaa rimaa. Sit tuli paha mieli ja mäkin vähän säikähdin, että sattuiko pahasti. No, oikaistiin siitä sitten putkeen ja Just lähti juoksemaan ihan normaalisti, joten jatkettiin rata loppuun ja se menikin oikein mallikkaasti. Valitettavasti tekniikka petti radan alussa ja videolla näkyy vain hyvin mennyt osa kepeistä eteenpäin.

Ratojen välissä Just oli ihan ylirauhallinen. Vaikea sanoa, mikä osa oli pahaa mieltä ja mikä kuumuutta /nestehukkaa mutta jälkimmäiset ei varmastikaan ainakaan auttaneet asiaa. Toinen rata, hyppäri, oli ulkokentällä. Otettiin pari lämppäestettä ja niillä Just leikki vielä ihan normaalisti. Mutta sitten rata-aluetta lähestyessä alkoi laskea ja lähdössä ei enää yhtään ollut mun kanssa. Ekasta kahdesta esteestä lönkytteli ohi, sit meni putkeen ja loppuradasta vielä pari esteen ohitusta ja kokonaisuutena aivan kamala rata, ihan kuin olisin eri koiran kanssa ollut liikenteessä. Eikä halunnut leikkiä maalissa! Videokin tästä olisi, mutta blogspot sensuroi sen liian suurena tiedostona.

Tästä sitten itelle tietysti hirvee ahdistus ja spekulointi. Sattuiko sitä tosi paljon rimaa päin hyppääminen? Vai sattuiko henkisesti, ei enää halua lähteä radalle? Ulkokisat niin paljon vaikeampi tilanne? Nestehukka? Jnejne.

Keskiviikon agilitytreeneissä ei juurikaan ongelma näkynyt, koska lähtö oli kutsuna ja tehtiin vielä medirimoilla. Sen sijaan eilisessä Ninan valmennuksessa oli aika samantyylinen lähtö:

Jätin Justin lähtöön, menin kutsumaan 1-2-väliin ja se sinkosi suoraan paikaltaan kepeille ja pujotteli ne superhienosti, vaikka olinkin siellä tosi kaukana! Tämä oli tietysti tosi hauskaa sinänsä, mutta kun senkin jälkeen pari toistoa ohitti joko esteen tai putken, niin ihan selkeää sijaistoimintoahan toi oli.

Muuten rata meni tosi hienosti, kutoselle tein vähän liikaa vekkiä ja puomilla Just ei ihan laittanut tassuja maahan asti, mutta ei mitään virheitä ja Just oli selvästi nopeampi kuin on ollut nyt kesäkauden treeneissä hiekalla! Oltiin siis Jau Areenalla, siellähän on hyvä Jutagrass-pohja. Voi meidän lellivauvaa, on tottunut liian hyvään ;-) Ihan on noilla hiekkatreeneillä tuntunut, että mä kerkeen ja vähän olen jo kriiseillyt, että oonko onnistunut tappamaan koiran vauhdin -_-

Toisessa setissä selitin sitten Ninalle kisoista ja näytin jälkimmäisen radan videon. Nina oletti, että luultavasti ekan riman räsäytys teki sekä fyysisen että henkisen iskun, itsevarmuus otti kolausta. Ihan selän takana lähdössä ollut yleisö, renkaan ohi kävellyt tuomari, ratahenkilöiden moikkaus varmaan oli sijaistoimintaa, koska eihän Just niistä aiemmissa kisoissa ole välittänyt tuon taivaallista. Sitten Nina esitti kysymyksen, miksi otin lähdön noin puolivillaisesti enkä normaalisti jalkojen välistä. Vastasin, että musta tuntui, ettei Just ollut yhtään mun kanssa, että jos se lähtis tollee lentävällä. Ei mennyt selitys läpi ;-) Jos koiraa jännittää, niin silloinhan nimenomaan pitäisi pitää niistä rutiineista kiinni, että sillä olisi turvallinen olo!

Harjoiteltiin sitten pelkkää tuota lähtöä eli jätin koiran ihan samoin kuin kisoissa ja ekassa setissä, paitsi että tulin itse keppien puolta. Nina heitti pallon kakkosen jälkeen, ja ekan toiston jälkeen myös käveli siellä takana Justin istuessa lähdössä. Heti lähti paranemaan ilme ja kolmannella toistolla vauhtikin oli ihan entisenlainen.

Nyt pitäisi päästä tätä harjoittelemaan mahdollisimman moneen paikkaan ja etenkin ulkokentille. Mahdollisuuksien mukaan myös epiksiin, jotta tulisi kisaympäristö siihen. Lisäksi pitää muistaa olla tarkkana lähdössä, että vapauttaa vasta, kun koira katsoo estettä, ei mua.

Niin tyypillistä mua, että vedän hirveet paineet ongelmasta miettimättä mahdollisia ratkaisuja :D Ja kummasti rauhoittaa, kun voi jonkun kanssa purkaa sitä ensin sanallisesti ja sitten harjoituksilla.