Viime viikon omat treenit

Torstaina iltatokot Ogelissa Maijan kanssa. Lyyti aloitti kaikilla ruudun osilla. Ensin pitkästä matkasta lähetys, Maija heitti lelun, kun Lyyti oli ruudussa. Itse asiassa ei oltu tarkkaan sovittu, millä hetkellä se pitäisi heittää, mutta tulikin sattumalta ihan täydellisesti. Sit loppuosaa, kuten Pipsan treeneissä. Pakoon juoksu lelu kädessä, kävely lelu kädessä ja juoksu lelu taskussa; Maija sanoi, koska heittää. Joka kerta lähti laukalla, mutta kun juoksin, lähti hippulat vinkuen. Kolmantena keskikohtaa minä ruudun lähellä, Maija kauempana. Mun sijainti vaikutti tosi paljon paikkaan, jonka Lyyti otti. Meni tismalleen keskelle vasta, kun olin vähän pidemmällä sivussa. Jos olin "linjalla", päätyi etunurkkaan. Tätä pitää miettiä. Sitten kapula suussa sivulletuloja, peruutuksia ym, mitä Pipsalla oltiin tehty. Tämän lämmittelyn jälkeen hetsattua ohjattua. Eka Maija hetsasi kapulalla (oikea puoli), sitten mä hetsasin Lyytin seistessä. Ja löytyihän se kapulamotivaatio sieltä, nimittäin tokalla toistolla Lyyti lähti jopa aavistuksen ennen käskyä :D Tämän takia en vapauttanut palkalle suoraan liikkeestä vaan otin sivulle asti ja vielä peruutin alta pois, vapautus palkalle, kun liikkui reippaasti.

Justille eka kiertoa, teki tosi varmasti ja vauhdikkaasti, mutta aina 1-2 haukkua livahti. Sit piti tehdä sitä takapäänkäyttöä frisbeen päällä, mutta sekin oli unohtunut, joten palataan kotitreeniin. Vaihdettiin lennosta suunnitelmaa asentopeliin, jossa nyt muistin tehdä niitä istumisiakin kauempana (käsimerkin kanssa). Ekalla kerralla oli vähän kysymysmerkkinä ja seisoi hetken, ennen kuin istahti. Sit tajusi, mistä on kyse ja teki tosi näyttäviä stoppeja. Jatkettiin vielä kaukoilla, jossa pidensin vähän matkaa mutta palkkailin joka vaihdosta. JA pysyin kriteerissä tsäpäkästä istumisesta. Loppupalkalle Just teki kehääntulon, noudon ja siirtymän. Justille pitää kyllä opettaa joku "mukana"-käsky, kun nytkin se tuli hyvällä asenteella mutta ilman kontaktia kehään enkä haluaisi tähän pilata sen muutenkin huonoa seuraamista. Ekalla yrityksellä varaslähtö. Maija kysyi ihan pokkana: "Haluatko uusia heiton?" ja uusittiin sitten. Nyt malttoi pysyä paikallaan ja muutenkin aika täydellinen nouto. Myös siirtymän ja aloituksen tuli hyvin, siitä vapautus palkalle.

Sunnuntaina taas koulutusryhmäni tuurauskerta, jonka jälkeen treenasin omat koirat. Justin kanssa vedettiin toi rata pari kertaa läpi, ensin 6-7 vedolla, josta lähdin pinkomaan niin, että juoksin seuraavan suoran vasenta puolta ja lähettämällä seuraavaan putkeen. Toisella kierroksella otin ekan putken eri päästä ja kutoselle takaaleikkaus ja jäin seuraavan suoran oikealle puolelle. Kaikki toimi oikeastaan yhtä hyvin. Palkan olin jättänyt valmiiksi maaliin, ekalla kierroksella tuli tosi hieno pujottelu, tokalla yksi fiba keskellä.

Sitten vielä puomin kontaktia, putki-puomi-hyppy-palkka. Ekalla kerralla jäin taakse, tokalla juoksin täysii ohi, kolmannella otin paljon sivuetäisyyttä. Varmat kontaktit joka kerta. Vielä kun malttaisi pitää niistä kiinni ratatreenissäkin, kun ei ole etupalkkaa... Loppuun vielä yksi A ja siihen jätettiin.




Lyytille kokeiltiin lennosta seuraamaan tuloa niin, että mä lähdin kävelemään valmiiksi ja Annika päästi suoraan autosta perään. Hyvin tuli koko matkan ja heitin lelun vasta kun näin koiran vieressäni! Tää on kyllä hyvä tapa mihin tahansa vauhtia vaativaan juttuun, pitää tätäkin jalostaa pidemmälle. Sitten tehtiin itse seuraamista namit Annikalla. Ensin vain käveltiin ohi, sitten Annika käveli mukana ja namia sai mennä hakemaan, kun sanoin: "jes, karkkii". :D Eka kerta, kun Annika käveli mun oikealla puolella, oli selvästi haastavampi mutta hienosti lähti parantamaan jo tän yhden treenikerran aikana. Sitten tunnari, jossa pitkä jono (20 kapulaa). Aloitti haistelun lupaavasti mutta ei ihan malttanut tarkentaa ja toi seuraavan. Toisella yrityksellä toi edellisen :D Vielä kolmanteenkin lähti reippaasti ja nyt tuli oma. Jälkeenpäin tuli mieleen, että Annikalla on tapana laittaa kapulat lähemmäksi toisiaan kuin mulla, koska se on Selmalle helpompaa, mutta Lyytillä taitaa olla päinvastoin. Mut hyvä, että tuli ilmi; tämän takiahan me treenataankin kavereiden kanssa, että huomattais, jos ite on jäänyt kiinni johonkin tapaan! Ja kun seuraamisen makuun päästiin, tehtiin vielä ohjatun alkuosaa. Ensin palkka seuraamaan lähdöstä, sitten pidemmältä, sitten täyskäännöksestä. Nyt oli taas hyvä ilme ja asenne tässä :) Viimeisestä kerrasta sai lähteä noutamaan (hetsasin äänellä ennen lähetystä) ja sinnekin meni vauhdilla mutta palautus tunnetusti ravilla, joten pyörittiin vielä kapula suussa ennen vapautusta palkalle.

Maanantaina vähän huonompaa tunnaria vielä keskenämme, mutta luulen syyllistyneeni koirani hämäämiseen. Oli nimittäin tervarasvan ja Vetramilin hajuiset kädet, joten ei ihme, jos nuo hajut peittää muut hajut alleen. Oma löytyi kyllä toisella yrityksellä ja kokonaan uusi toisto meni ok.