Superpäivä!

Lappalaiskoiraharrastajat ovat yllytyshullua porukkaa. Kun yksi laittaa facepäivityksen, että onpa Kuopion uusi Koiramekka mahtava paikka, toinen kommentoi siihen, että järkkääpä tonne monen lajin treenipäivä lappalaiskoirille. Parin kuukauden päästä tämä superpäivä sitten toteutui ja missä mittakaavassa! 114 ilmoittautumista! (siis yhteensä treenipaikkoja, samalla koiralla saattoi olla useampi paikka) Koska minä kuulun näihin yllytyshulluihin, innostuin heti. Pienen säädön jälkeen sain haluamani ryhmäpaikat ja matkaseura & majoituskin järjestyi. Siispä viime viikon perjantaina 12. päivä lähdettiin Vickyn & Urhon (Justin puoliveli) ja Hertan kanssa ajelemaan kohti Savonmuata. Oltiin Varkaudessa yötä ja lauantaina aamulla sitten ajettiin loppumatka Koiramekkaan.

Olin varannut neljä ryhmäpaikkaa: Justille agility ja dobo, Lyytille rally ja Jokulle toko. Päivä alkoi Justin agilitytreeneillä, joita veti Sanna Katainen. Aikaa 15 min kahdessa osassa, rimat 40 cm. Rata oli oikein hauska, haastava mutta virtaava. Siinä oli aika monta paikkaa persjätölle, pari japanilaiselle, pari välistävetoa ja pari keppien avokulmaa. Jäätiin jumiin heti 3. esteelle, kun Just tuli putkesta ulos ja hyppäsi suoraan edessä olevan esteen, vaikka kuinka jarrutin ja kutsuin 😂 Muutaman rautalankaohjauksen jälkeen todettiin, että sillä on nyt niin vahva näkemys radan kulusta, ettei mun ohjauksella ole mitään väliä, joten Sanna meni palkkaamaan sitä putken jälkeen. Tämän uudelleen reitityksen jälkeen Just totesi "joo joo mutsi, kyl mä tiiän, et tästä piti mennä" ja sitten päästiin yhteiselle matkalle. Vielä ennen taukoa ehdin kokeilla japanilaista 270 asteen kulmaan! Toimi muuten ihan sikahyvin!

Tauon jälkeen kulki paremmin, joskin yhdessä välistävetokohdassa Justilla oli taas oma näkemys. Ei se sitä keskimmäistä estettä takaa mennyt, se lähti mun liikkeen mukana ihan toisessa suunnassa olevalle esteelle! Kun tähän kohtaan saatiin "joo joo mutsi" -asenne, päästiin kunnolla eteenpäinkin. Tässä olikin hauska 2 persjätön + japanilaisen yhdistelmä -kohta, jossa tokan persjätön olisin saanut aloittaa pikkuisen aiemmin mutta japanilaistani Sanna kehui päivän parhaaksi siihen mennessä. Keppien avokulma meni ihan hyvin. Viimeisenä tehtävänä otettiin loppurata puomille asti, josta kanatikkupalkka. Ennen äitiyslomaahan Justilla oli vaihe, että jännitti vieraita puomeja, niin ajattelin pelata varman päälle. Ja puomi menikin tosi hienosti! Sen sijaan itse unohdin yhden valssin ja ohjasin koiran putkeen A:n sijaan, mut se oli ihan ajatusvirhe. Sannan palautteesta jäi erityisesti mieleen se, että japanilaiset sujuu nykyään tosi varman näköisesti, koira lukee ihan optimaalista linjaa. Ei ole pitkä aika, kun se oli yksi mun epämukavuusalueohjauksista. Nyt pitäisi varmaan ruveta käyttämään niitä enemmänkin! Toinen mieleenpainunut lause oli: "Ei oo nenästä vedettävä tää kaveri." Ihan samaa, mitä ollaan Maijunkin kanssa pohdittu alkukauden treeneissä!

Seuraava treeni oli Lyytin rallytoko, jota koulutti Tiina Suuronen. Kehässä oli pystyssä voittajaluokan rata, joka mentiin kyllä läpi, mutta pysähdyttiin myös hiomaan kohtia, joihin kouluttaja kiinnitti huomiota tai jotka mua itseäni oli mietityttänyt. Esim. se, mihin Oonan treeneissä viimeksi jäätiin eli isommat kaaret pujottelussa. Ensimmäisenä naksutettiin 360 astetta oikeaan kyltin käännökseen lähdöstä, kun Lyyti tuli hyvin mukana. Sitten kouluttaja tarttui kuitenkin peruutukseen lähtöön, että en voi harppoa kyltille ja sit lähteä harppomaan samaa vauhtia taaksepäin. Luulen, että opetusvaiheessa tähän kiinnitettiin huomiota, mutta sitten se on unohtunut. Harjoiteltiin sitten niin, että harpoin - lyhensin askelta - lähdin peruuttamaan. Eli sipsutin muutaman viimeisen askeleen ennen pakittamista, niin Lyyti ehti valmistautua siihen, että jotain tapahtuu. Tämä pitäisi muistaa! Sitten jotain pikkujuttuja ennen kuin päästiin asiaan eli pujottelu edestakaisin oikealla puolella. Kokeilin niitä laajempia kaaria ja ne auttoivatkin vähän mutta edelleen en pystynyt kääntymään harppoen. Tehtiin sitten tässä samanlaista sipsutusta eli kävelyrytmi oli sama, askelpituus vain lyhyempi. Tuntui oikein lupaavalta - tätä jatketaan! Yleisesti olen erityisen tyytyväinen siihen, että saatiin samanlaista "appari naksuttaa kaikesta" -treeniä nyt tuolla uudessa paikassa ja uudessa tilanteessa ja Lyyti tekikin hyvää kontaktiseuraamista!

Joku innokas pieni tokoilija

Rallyn jälkeen oli pari hyppytuntia, joiden aikana hengailtiin Lyytin kanssa oleskelutilassa, söin ja käytin koko lauman pidemmällä lenkillä. Neljältä Joku oli tokovuorossa, jota koulutti Hertta Mikkonen. Hertan treeneihin olen jo pitkään halunnut vaikka kaikkien koirieni kanssa, hän kun auttoi mua ja Lyytiä tunnarissa! Hertta kysyi, aloitetaanko aktiivisuudesta ja asenteesta, vastasin, että joo, haluan tehdä Just sitä. Tehtiin sillee, että mä peruuttelin ja aina, kun Joku oli aktiivinen mua kohtaan (esim pomppi tai muuten tuli hyvin kontaktissa), Hertta naksutti ja mä palkkasin. No Ninja olikin nimensä veroinen tässä ja oli suurimman osan ajasta tassut ilmassa 😂 Sitten välillä käännyin menosuuntaan ja Joku teki kontaktikävelyä jommallakummalla puolella ja sitten taas käännyin peruuttamaan. Kontaktikävelyähän ollaan itsekin tehty, mutta tässä tehtiin erilailla tuo peruutus. Itse olisin jäänyt vain etuperin ja pitänyt peruuttamista vaiheena. Hertta sanoi, että tätä voi tehdä aikuisenkin koiran kanssa treeni- tai kisalämppänä. 

Lisäksi treenattiin sivulletulon alkeita, ja Hertta heitti mulle, että voisin opettaa sivulletulon vatitempun kautta. Hahaa! Sanoin, että olen herännyt siihen, että olen tehnyt ihan liian vähän kehonhallintatemppuja, johon Hertta lohdutti, että ei ole liian myöhäistä! En edes kriiseillyt! 😂 
Näytin myös Ninja-maahanmenon, jota Joku näytti nyt oikein hienosti, vissiin oli tarpeeksi pehmeä matto. Sitten halusin tehdä sosiaalista palkkaa. Hertta kysyi, mitä temppuja Joku osaa. Hetken piti miettiä, ennen kuin keksin... Peruutustemppu oli vielä liian vaiheessa toimiakseen hyvin uudessa ympäristössä, joten valittiin tylsästi istuminen ja maahanmeno, väliin sosiaalinen palkkaus ja loppuun lelupalkkaus. Eka kierros meni ihan hyvin, mutta toisella kierroksella Joku katteli jotain muuta aloituksessa. Käsikosketuksen kautta sain sen sitten mukaan, mutta Hertta muistutti, että käsikosketus lasketaan myös tempuksi! Eli käytännössä tein tällä kierroksella 3 temppua... Viimeisenä juttuna tehtiin luoksetulo, jossa Hertta piti kiinni ja mä seisoin "asennossa", kunnes koira oli tullut noin 3/4 matkasta vauhdikkaasti, siitä vapautus leluun. Hertta kommentoi vielä mun kutsua "Jokutuleeeeee", että se voitaisiin tulkita kaksoiskäskyksi, että käviskö "Jokutule". Sanoin, että ei käy, kun sen pitää kuulostaa hauskalta, niin päästiin sitten kompromissiin, että kaksi e-kirjainta riittää 😂 "Jokutulee"

Illan viimeinen treeni oli Justin dobo, jota veti Anita Pesola. Se olikin vähän erilainen dobo kuin Kompassin kurssit: ihan vain muutama ohjaajan lihaskuntoliike ja koira ei tehnyt pallon päällä,  vain tasapainotyynyllä / fitbonella. Kuten arvata saattaa, Just oli ihan elementissään ja teki kaikki tehtävät saman tien vaikeutettuina. "Ällöttävä hikari"!

Kaiken kaikkiaan mahtava päivä! Tuolla olisi viihtynyt toisenkin päivän - vielä kolme lajia jäi kokeilematta 😂 Erityisen arvokas kokemus toki pennulle.

Itku pitkästä ilosta - sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Just alkoi yskiä, joten me ollaan nyt sitten treenitauolla vielä ainakin pari viikkoa.