Perjantaina valkku, tokoa Ojangossa paitsi että Joku oli puolikkaalla paikalla tekemässä keppejä. Kysyin ensin Ninalta Justin paikkaistumisen palkkaamisen muuttamiseen. Tällaista pohdittiin:
- (näkyvän) namin kanssa kestoa
- ilman namia lyhyempiä aikoja
- tekonurmella voisi käyttää pientä mustaa namia, niin se häviää kumirouheeseen
- appari voisi viedä palkan etukäteen, mutta tällöin nami voisi olla isompi
- voisin itse myös tuoda namin sinne jalkoihin silloin, kun se ei ole siellä valmiina
- vuolaat palkat multa silloin, kun nami ei ole maassa, että Just ymmärtäisi, että se voi tulla myös multa
Marja halusi tehdä kimppapaikkiksen, ja sehän meille sopi. Testattiin heti sitä, että Nina vei pienen mustan namin etukäteen paikalle. No, hyvistä neuvoista huolimatta ei mennyt ihan putkeen vaan oikeastaan kahdellakin tavalla reisille: ensin Just pölli namin ja sitten vielä sekuntia ennen aikaa meni maahan 😂🙈 Se ei siis todellakaan ollut nähnyt namia eikä näin ollen tehnytkään luopumista vaan ajatteli sen olevan pudonnut nami, jonka voi imuroida. Eli jatkossa sitten valmiiksi viedyt namit isompia ja näkyvämpiä, piilonamin kanssa tai ilman lyhyempää kestoa.
Oltiin tokana vuorossa. Odotteluaikana tehtiin pienen tilan treeniä, mitä ehkä tekisin koepaikallakin: sivulletulon tarjoamista, jäävien asentoja, kaukojen istumaannousua jne. Oma vuoro aloitettiin pienellä kisamaisella pätkällä: kehääntulo - seuraaminen - siirtymä - hyppy - siirtymä. Kehääntulo oli niin mahtava, että palkkasin pikkunamilla siitä. Seuraaminen muuten hyvä, mutta yhden vasemmalle käännöksen jälkeen kontakti vähän katkesi. Sen jälkeinen siirtymä taas hyvä, hyppy 10 ja siirtymä edelleen tähtisilmäinen. Herkkutikku ansaittu!
Toinen varsinainen treeniaihe oli merkinkierto. Kerroin, mitä metodeja ollaan tehty ja että ne on toimineet, mutta toistomäärä on vielä vähäinen. Tällä kertaa lisättiin häiriöt sitten sivusuunnassa ja ne oli kaksi hyppyä. Ekalla kerralla Just ei vilkaissutkaan hyppyjä, tokalla mulkaisi mutta kiersi ja sitten oli niin rinta rottingilla, että ihan helppo juttu! Tätä tehtiin vielä yksi toisto, joka sekin onnistui. Sitten vaihdettiin suuntaa ja otettiin kierto pitkästä matkasta "tyhjällä kentällä". No Just, kierron takana oli putkenpaino, jonka Just sitten kävi tsekkaamassa. Nina vähän kohotteli kulmiaan, että "sanoithan sä, että mikä tahansa käy, mut en mä aatellu, että se tonne ois menny..." Otettiin kylmänviileästi uudelleen ja nyt oikea törppö löytyi. Tällä toistolla tuli kaksi haukkua, ja Nina sanoi, että en varmaan olisi voinut mitään tehdä, ettei se olisi haukkunut, koska alla oli epäonnistunut suoritus ja vähän painetta. On kuitenkin tosi helpottavaa, että saan palkata myös nämä.
Joku teki pari merkinkiertoa sillä aikaa, kun Nina viritteli keppejä. Itse kepit ei tosiaan menneet niin hyvin kuin keskiviikkona. Meillä oli pituuden reunakepit eikä niiden välimatkaa saa toki niin standardiksi kuin varsinaisten pujottelukeppien. Joku oli aika huvittava, kun se meni ekan portin, ohitti tokan, sit palasi takaisin, kun itsekin tajusi, että tuli virhe 😁 Mutta tosiaan virheitä tuli jonkin verran ja sillee jäi vähän tylsä fiilis, kun haluaisin, että onnistumisprosentti olisi isompi, eikä Jokun tarvitsisi olla epävarma, kun muutenkin sen elämä on niin vaikeeta. Että sikäli mietin jo metodin vaihtoa, mutta sitten pitää muistaa, että ainahan on huonoja, kohtuullisia, hyviä ja loistavia treenejä ja sellaista se vaan on. Aina ei voi loistaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti