Kun olin viime perjantaina tullut rallyvalkusta, bongasin facesta kaverini myyvän aamuksi Jari Kantoluodon treenejä. Mietin ensin, että en kyllä jaksa herätä! Mutta sitten mietin, että hei, mulla on sattumalta auto ja Just, ei muuta sovittua ohjelmaa päiväksi, treeneihin on 15 min matka ja sain vielä äkkilähtöhintaan. Joten ei kun aamulla reippaasti ylös ja kuuntelemaan Jarin vinkkejä. Jari muisti meidät 1.5 vuoden takaiselta kurssilta, mikä oli vähän pelottavaa 🙈
Me tehtiin viimeisenä, joten ehdin hyvin katsella muiden treenejä ja nappailla sieltä ideoita. Ensimmäinen muistutus oli vapauttavan kehun ja keskittyneen kehun ero. Vapauttava kehu voi olla riehakas ja koira saa siitä nousta ja vaikka hyppiäkin. Mutta jos haluaa treenata sitä, että koira pysyy asennossaan, niin silloin kehunkin kannattaisi olla rauhallisempi, keskittymistä lisäävä, esim. kuiskuttelu. Tää täytyy muistaa!
Ensimmäisen koiran kanssa tehtiin sellaista häiriötreenejä, että Jari oli namin kanssa vieressä ja ohjaaja palkkasi koiraa, kun se otti kontaktia. Jos koira piti kontaktin, vaikka häiriönami tuli lähemmäs, Jari antoi lisäksi namin eli koira sai tuplapalkan, mutta tämä nami tuli myös ohjaajien silmien suunnasta. Koira ei näyttänyt oikeastaan edes huomaavan, kummalta ihmiseltä nami tuli. Tässä oli erityisen mielenkiintoista huomata, että kun Jari yhdellä erityisen hienolla toistolla rupesi myös kehumaan koiraa, niin sitten koira todella käänsi häneen huomionsa. Tää mun mielestä osoitti hyvin sitä, kuinka tärkeitä kehut on vs. vain mekaaninen namin antaminen suuhun.
Samaiselle koiralle oli myös rallyn houkutus hankala, ja siitä asiasta puhuttiin aika paljon, kerroin myös meidän maksalaatikkoepisodista. Tähän oli kaksikin uutta vinkkiä. Oon treenannut houkutuksella lähestymistreeniä eli kun koira vielä seuraa hyvin eikä ole kääntynyt katsomaan houkutusta, olen palkannut poispäin. Tähän lisättiin vielä jokin koiralle vahva temppu, esim. kieppi tai peruutus. Eli koira seuraa hyvin kohti houkutusta, puolikas kieppi (eli rallyn molemmat täyskäännös) ja sitten palkka poispäin houkutuksesta. Siis lisätään yksi pikkutehtävä seuraamisen ja palkkauksen välille, mikä lisää koiralle mielenkiintoa ja keskittymistä, kun palkka ei tule "mekaanisesti".
Toinen ajatus oli se, että vaikka koiraa ei koskaan päästetä ottamaan houkutuksia, niin houkutus voidaan tuoda koiran luo, kun se on aktiivinen ohjaajalleen ja seuraa / luopuu hyvin. Jari käytti esimerkkinä lelua, mutta varmaan namikuppi voisi toimia yhtä hyvin. Eli toimitaan kuten yllä olevassa ohjeessa, mutta appari tuo koiran himoitseman houkutuksen ohjaajalle ja se annetaan koiralle kontaktin suunnasta. Tätä aion todellakin kokeilla maksalaatikko- yms. houkutuksilla, koska ne alkaa olla jo sitä tasoa, että miten sellaisten kanssa pystyy kilpailemaan itsenään koekehässä, kun ei ole palkkoja? Muutenkin ajattelin, että voisin käyttää tuota apparipalkkaa seuraamisessa ja katsoa, miten se toimii liikkeessä.
Ryhmässä oli myös yksi nuori lapinkoira, ja sen ohjaajan toiminnan katsominen oli kuin katsoisin videolta itseäni. Hänellä oli niin vahva halu siihen, että treeni menisi hyvin, että paikkaili koiran tekemistä ja yritti kannatella palkalla. Koira ei kyllä tästä parantanut tekemistään yhtään, päinvastoin. Sitten kun ohjaaja passivoitui ja palkkasi vain, kun koira tarjosi aktiivisuutta ja kontaktia, koiran toiminta muuttui välittömästi ja se alkoi tarjota toivottuja käytöksiä. Ei koiratkaan tykkää, kun ne saa palkkaa liian helpolla. Haasteet ja kiva tekeminen on loppupeleissä kuitenkin kaikkein tärkeintä.
Justin kanssa halusin katsoa fiilistä jäävissä. Mehän saatiin viime syksyn tokoleiriltä Riitta Korrilta saadulla vinkillä kaukoista peli, jolla ne on sujuneet siitä asti, ja nyt tänä keväänä ollaan lähdetty tekemään seuraamisesta ja paikkaistumisestakin peliä, ja nääkin on näyttäneet lupaavalta. Jäävissä kuitenkin on tylsiä hetkiä, joissa Justin vire laskee, ja halusin Jarilta vinkit tähän.
Heti ensimmäinen kysymys oli sellainen, joka pitäisi kyllä aina kysyä itseltään joka kerta, kun tulee sanottua, että jokin juttu on tylsä: "Miksi se on tylsä?" Onko se koiran mielestä tylsä vai vaan mun mielestä? Voisiko siitä tehdä vähemmän tylsän?
Aloitettiin kuitenkin kehääntulolla. Just otti hyvin kontaktia ja tarjosi hienosti sivulletuloa mutta äänteli tosi paljon! Tätä sitten vähän tutkittiin ja todettiin, että Just kerää hirveet kierrokset istuessaan paikallaan. Mä luulen, että oon niin paljon palkannut sitä kontaktin otosta edessä ja sivulla, että palkanodotus on ihan valtavan korkealla tasolla. Ensin muistuteltiin silloin edellisellä kurssilla tutuksi tullutta peliä: temppu - keskittyminen - palkka. Tää meni ihan ok mutta edelleen tuli aika paljon ääntä. Lähdettiin sitten purkamaan tätä liikkeellä eli mä peruutin, ja kun Just tuli mukana rennosti, palkkasin. Tässä käytettiin kriteerinä sitä, että se hengitti suun kautta, mutta nyt en kyllä muista, mikä tähän oli perustelu. Olen ennenkin huomannut, että liike rentouttaa, ja sen takia teen yleensä pääntuuletuksena naminheittoja, jos on tehty jotain tosi keskittymistä vaativaa ja aivot sauhuaa; tää toimii tosi hyvin. Niin tuota kontaktiperuuttelua voisi käyttää vaikka alkupurkuna, jos tuntuu, että Just käy hirveillä kierroksilla ennen kisaa, koska tuo ei kiihdytä sitä lisää, kuten esim. temput.
Sitten itse asiaan eli jääviin. Näytin ensin liikkeestä seisomisen, jossa Just kohteliaasti tekikin ihan normisuorituksen: seurasi hyvin, stoppasi hyvin, fiilis laski seistessä, ilme kirkastui, kun käännyin kohti, fiilis laski taas, kun kiersin sen ja sitten loppuperusasento oli ok. Eli tästä eristettiin kaksi kohtaa, jotka on Justin mielestä tylsiä: kun mä kävelen poispäin ja kun mä kierrän sen. Puhuttiin, että tää voi tuntua hifistelyltä ja pikkuasioilta, mutta sanoin, että mä oon perfektionisti fiiliksen suhteen. Koska mitä enemmän suorituksessa on tylsiä hetkiä koiran kannalta, sen todennäköisemmin ne vaikuttaa kokonaisen suorituksen fiilikseen ja huonolla tuurilla vire saattaa laskea niin, ettei sitä saa enää nousemaan takaisin. Ja jos kaikki liikkeet on vähintään ihan ok kivoja, niin suorituksessa ei parhaimmillaan tulisi yhtään kohtaa, jossa vire laskee liikaa. Eli ei "kiva liike -tylsä liike - lemppariliike - tylsä liike - kiva liike - ok liike - tylsä liike - lemppariliike" vaan "kiva liike - lemppariliike - ok liike - kiva liike - ok liike - lemppariliike" jne.
Kerroin, että olen joskus tehnyt sellaista, että kun Just on paikallaan aktiivisena, appari naksuttaa ja mä käännyn ja heitän Justille namin. Jarin mielestä oli kuitenkin parempi, että mä peruutin sen luo palkkaamaan, koska nyt mun selkä on Justille merkityksetön ja näin siitä tehtiin merkityksellinen. Samaa tehtiin kiertäessä eli palkkaa tuli, kun se jaksoi seistä positiivisen näköisenä, kun mä olin vasta kiertämässä ekaa puoliskoa eli olin sen vasemman kyljen kohdalla. Tää on seuraavan postauksen asiaa, mutta pakko mainita, että jo seuraavissa treeneissä liikkeestä istumisessa Justilla oli parempi ilme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti