Sinkkutreenejä

 Leirin jälkeisellä viikolla oli kuin paluu kaksi vuotta taaksepäin: pitkät työpäivät, ei mitään ohjattuja tai kimppatreenejä, vain joka ilta sama lenkki keväisessä joenrannassa. Loppuviikosta olin jo ihan kyllästynyt, joten järjestin itse itselleni treenit. Torstaina nosetettiin kotona. Aloitettiin kylppäristä, jossa oli helppo lähikätkö saunan oven alasaranassa. No eipä Just napannut lähikätköä vaan etsi koko kylppärin läpi ensin. Sitten 150 cm korkea kätkö saunassa. Just hyppäsi heti reippaasti ylälauteelle. Kätkö oli "ikkunanpuitteessa" laudetta vastapäätä eli sille yletti joko sivusuunnassa ylimmältä lauteelta tai kurkottamalla nenällä keskilauteelta eli ihan saavutettava oli. Just ilmaisi ensinmainitulla tavalla. Seuraava alue oli rappu, jossa kaksi kätköä. Ensimmäinen ulko-ovessa ehkä n. 130 cm korkea. Täältä tulee tosi hyvin ilmavirrat, joten Just nappasi hajun kaukaa ja palkkasin heti kurotuksesta oikeaan pisteeseen. Toinen kätkö oli alimman rappusen alla keskellä eli koiran piti työntää kuono syvälle rappusen alle päästäkseen lähelle, mutta ihan siirrännäiseen asti ei päässyt. Just pyöri rappusta ympäri aika kauan ja yritti päästä kätköön kiinni. Palkkasin, kun kävi maahan ja työnsi kuononsa mahdollisimman pitkälle. Tokavika alue oli parveke, jossa kätkö kevythäkin sisällä roikkuvassa tukitangossa. Just ilmaisi tän häkin verkon läpi alle kymmenessä sekunnissa! Palkkasin tietysti tästä mutta sitten kävi vielä ilmaisemassa häkin sisältä. Tämän oli tarkoitus olla sellainen saavuttamaton kätkö, johon koira pääsee, kun kiertää toista kautta (häkin sisälle) mutta tukitanko roikkuikin sen verran lähelle verkkoa, että oli sitä kautta saavutettavissa.

Tämä olisi nyt ollut se kohta, johon olisi pitänyt lopettaa. Mutta koska olin tehnyt "viimeisen helpon" alueen makkariin, niin en edes ajatellut sen olevan se toisto, joka kannattaisi jättää tekemättä. No ei mitään katastrofia mutta Just etsi ja etsi ennen kuin löysi kätkön sängyn päätypuun kolosta. Tää oli siis ihan turha toisto. Paljon järkevämpää olisi ollut jättää partsin superonnistumiseen. Olipa oikein oppikirjaesimerkki!

Perjantaina treenikassi mukaan töihin ja töistä tullessa pysähdyttiin avaamaan ulkotreenikausi Ogelin kentällä ihan keskenämme. Olin luvannut yhdelle valkkurinkiläiselle kuvata esimerkkejä aktivoivasta palkkauksesta, joten Joku sai toimia esimerkkikoirana siinä. Oikein pätevästi toimikin - hyvä video saatiin aikaiseksi. Toisena juttuna treenattiin Jokun kanssa merkinkiertoa, joka sujui hienosti. Tässä vaiheessa muistin, että meillä oli kotiläksynä agitreeneistä namipallon asennus, joten tehtiin se tähän väliin. Joku pelasi pallolla yhden kerran, kunnes haistoi namin ja heti keksi, miten se toimii. Sen jälkeen käytti namipalloa kuin olisi aina sitä tehnyt! Sille ei vaan saa jättää palloa, kun se jyystää kaikki lelun rikki. Lisäksi Joku teki vähän noutoa, joka on kyllä melko lähellä valmista liikettä! Erityisen hienoa Jokun kanssa oli, että se oli 100 % tekemässä mun kanssa eikä tippaakaan skannaillut kentän takana olevaa nurmea ja metsänreunaa, jossa usein on hyppinyt rusakoita.

Justin kanssa oli tarkoitus treenata kaikkea vauhdikasta. Laitoin kiertomerkin juoksulinjan sivuun toiselle puolelle mun repun, toiselle treenikassin. No, eihän Just tietenkään ekalla kerralla mennyt kiertämään vaan kävi tsekkaamassa kassin. Tokalla yrityksellä onnistui. Sitten tehtiin luoksaria 35-40 metristä. Eka toisto sivulle asti, tokalla vapautin lelulle, kun juoksi ihan täyttä laukkaa. Noudossa sama juttu, pitkä matka ja yksi toisto kokonaisena, toisesta vauhtipalkkaus. Just oli edelleen aivan liekeissä, ja ajattelin, että nyt otan pitkän seuraamisen loppupalkalle. Ja NYT tuli mieleen, että ei, tämä on se toisto, joka kannattaa jättää ottamatta. Joten lähdin vain seurauttamaan kohti Jokua ja kamoja ja palkkasin melkein heti, kun Just oli superhyvä. No niin, nyt olen yhden kerran onnistunut jättämään riskialttiin toiston ottamatta!