Onko vauvoja? - JOOOOOOO!!!

Nyt se on sitten varmistunut. Ultrassa näkyi "ainakin 3 pentua"! Lyyti istui ultratessa mun sylissä vähän mykkyrässä, joten ei sitten tutkittu ihan koko mahaa, mutta 3 oli ihan selvästi.

Oon niin kuin ihan pikkasen onnellinen <3

Tokoa!

Kaikki kaverit on varmaan kuulleet, kun oon tässä koko alkuvuoden mainostanut: "Sit ku Lyyti on astutettu, niin sit me tokoillaan!" Kaksi viikkoa meni ilman mitään. Siis miten toteuttaa uhkauksensa? Vastaus: Sopia treenit maailman parhaan lenkkikaverin eli Annikan kanssa ("mennään vaan lenkille mikä päivä vaan, mihin aikaan vaan, säällä kuin säällä")   :-) Siinähän se eilisilta menikin. Ulos lähdettiin 19.30 ja sisälle tultiin klo 22. Kierrettiin pelto ja treenattiin neljä koiraa ;-)

Ensin paikallamakuut yhdistelmillä Sunny & Selma sekä Lyyti & Sky. Sunnylle menin auton taakse piiloon, se pysyi hienosti ja rauhallisesti hiljaa. Lyytille olin n. kolmen metrin päässä ja palkkailin usein. Pysyi tosi hienosti paitsi kun viereiseltä fudiskentältä lensi pallo 10 cm päästä ;-) Ei kuitenkaan ottanut painetta ja meni maahan ja pysyi loppuajan. Sitten liikkeet. Sunnyn vuorolla kävi vähän huono tuuri, kun kolme kuumailmapalloa lensi yli. Ja Santeri kun ei voi niitä sietää, nuorena pelkäsi, nykyään haukkuu paheksuvasti. Seuraaminen ja jättöliikkeet ehdittiin ottaa ennen pallojen ilmestymistä. Luoksetulo meni joka kerta niin, että kesken kaiken piti alkaa rähjätä palloille, samoin ruutu. Ooteltiin sitten hetki, että pallot lensivät yli ja saatiin sit pari onnistunutta ruutua. Loppupalkalle tehtiin vielä seuraaminen ja metalli. Seuraaminen oli kauniisti sanottuna vietikästä, suomeksi sanottuna edisti ja painoi :D Metalli oli vauhdikas ja epätarkka, siis juuri sopiva vanhukselle.

Lyytihän on viimeksi treenannut tokoa kunnolla helmikuussa 2011. Tällä kerralla oli siis tarkoitus katsoa, mitä se oikeesti osaa ja osaako yhtään mitään. Aloitettiin ruudulla. Ensin lelu ruudussa, sitten olin itse siinä metrin päässä ruudussa, sitten näyttöruutu ja lopuksi vielä lelu ruudussa. Musta toi toinen tapa tuntuu Lyytin kanssa parhaalta, lisättynä välillä lelu ruudussa. Sitten seuraamista. Todettiin, että Lyyti osaa seurata aika hienosti n. 5 askelta tai sitten kolme askelta, käännös ja pysähdys. Täyskäännös tehdään vasempaan taitavasti! Paikallakäännökset oli vähän unohtuneet. Lyyti on aika oikeella paikalla, mikä musta tuntuu olevan takana, kun oon tottunut Sunnyn painamiseen. Tekniikkaa siis on, kestoa vaan tarvii. Jättöliikkeitä ei oo tehty seuraamisen yhteydessä, mutta peruuttelusta Lyyti ne hokas tosi nopeesti. Kaukoista kaikki asennonvaihdot on olemassa, mutta etäisyyttä ei oo harjoiteltu. Istu-maahan meni kyllä kauempaakin. Eli Lyytillä on oikeestaan ihan kohtuulliset pohjat moneen liikkeeseen, vaikka ei mitään valmista olekaan. Motivaatiota ja keskittymistä riittää, ääntä ei ole yhtään. Vaikka ei se nyt sillee kiihkeä ole niin kuin Santeri :-) Oli kyllä tosi kivaa treenata, nyt täytyy jatkaa tästä.

Tänään Sunnylla alkoi uusi kurssi, nimittäin vanhojen koirien aktivointikurssi. Tehtiin rallytoko-tyylisiä liikkeitä, erilaisia käännöksiä, kiertämisiä, ämpärin kantamista ja sellaista. Lyyti sai lopuksi tehdä pallolla kolmen tötsän kiertämistä. Nää on aina niin innostavia, ei sadekaan haitannut :-)

Näyttelemässä ja paimentamassa

Lyytillä on nyt menossa 3. raskausviikko. Pahoinvointia ei ole ollut, ruokahalua on paljon, ja Lyyti on kovin rauhallinen ja hellyydenkipeä. Samanlailla siis kuin syksyllä. Ultraan päästään 1,5 viikon päästä, siihen asti pitäisi jaksaa jännittää. Lyyti osaa kyllä pitää hullua jännityksessä... ;-)

Muuten ollaan oikeestaan vain lenkkeilty, mutta torstaina ylimääräisen vapaapäivän kunniaksi oli ihan kaksikin menoa. Ensin aamulla PK-rotujen erikoisnäyttely Tuomarinkartanolla. Oli itse asiassa aika kivaa pitkästä aikaa, käveltiin sinne, ilma oli hieno ja paikalla paljon tuttuja, niin oli jännitettävääkin. Lyyti heräsi taas eloon parin viikon juoksu/raskausfletkuilun jälkeen ja kiskoi kavereiden perään, minkä kerkisi. Ootellessa tehtiin sitten x-kymmentä kurretemppua yms ;-) Oman kehän jälkeen se taas rauhoittui ja oli ihan cool loppuajan. Porkkiksia oli ilmoitettu 19, mutta muutama poissaolija taisi olla. Tuomarina oli Marja Talvitie.

Lyytin arvostelu: "Hyvin liikkuva, mittasuhteiltaan erinomainen, kaunis pää ja ilme, riittävät etu-, erinomaiset takakulmaukset, hyvä karvanlaatu mutta ei täydessä turkissa, hyvä häntä, kaunis kokonaisuus."

Tällä esityksellä saatiin AVO ERI2, SA ja PN4. Eli aika hienosti :-) Lyyti esiintyi tosi hienosti ja kerrankin juoksi kunnolla! Muutamassa viime näyttelyssähän meillä on ollut ongelmana se, ettei Lyyti oo jaksanut innostua ympyrän ravaamisesta (se on niiiiin tylsää, pomppinen ois paljon kivempaa). Tässä vielä Aino Vakkilaisen nappaama kuva:

  

Näyttelyn jälkeen käytiin veljen luona välipalalla ja sitten huristeltiin Seutulaan lampaita kattomaan. Tällä kertaa Lyyti oli mukana erottamassa uuhia ja karitsoja "treenilampaista" eli käytännössä ensin kasattiin ne aitauksesta kaistaleelle, sitten haettiin ne kaistaleelta portille ja pidettiin (=Lyyti haukkui) siinä sen aikaa, kun 2 muuta ohjaajaa saivat lammasmammat ja -lapset toiselle puolelle. Siitä jatkettiin sitten hallintatreeniä kaistaleella eli ajettiin kohti lampaita ja mä pysäytin Lyytin aina välillä. Pysähtyi hienosti joka kerta ekasta käskystä.

Toisessa setissä tehtiin kuljetusta eli mä kävelin lampaiden kanssa ja Lyyti tuli takana. Aluksi Lyytillä oli apuohjaaja liinan päässä. Siinä sitten tehtiin pysähdyksiä. Tämä pätkä meni ihan supersuperhienosti, Lyyti pysähtyi ja lähti jatkamaan aina ekasta käskystä eikä liina kiristynyt kertaakaan. Ainoa vaan, että se unohti haukkua :D Ilmeisesti ihmetteli vähän sitä, että mä olin siellä lampaiden seassa. Pikkutauon jälkeen Lyyti lähti vähän kiihkeämmin ja sitä joutui vähän jarruttelemaan. Siinä sille sitten tuli vähän tenkkapoo ja jouduin antamaan "lähtöluvan" parikin kertaa. Se jotenkin luki pysähdyksiä jostain mun eleestä, ei vain käskystä. Päästettiin se sitten vapaaksi ja tehtiin vielä pieni pätkä näin. Vapaana oli kyllä yhtä hyvin hallinnassa. Tästä on hyvä jäädä mammalomalle, syksyllä jatketaan taas :-)

Sunny 12 vuotta

Oikeastaan Sunnyn synttärit olivat jo viime perjantaina eli 26.4. mutta vasta eilen pääsin käymään Kumpulassa ottamassa synttärikuvan :-)

Tässä siis Sunny eilen, ikää 12 vuotta ja 2 päivää:

Tässä vertailun vuoksi tilanne neljä vuotta sitten eli 8-vuotiaana:

Lyyti astutettu

Viime viikolla Lyyti oli niin juoksuinen niin juoksuinen, mikään ei innostanut paitsi lammaspaimennus, joka meni aika kivasti ja edistystä oli selvästi nähtävillä :-) Sunnuntaina istuttiin sitten junaan ja ajettiin Rurikin luo, kotiin palattiin tänään. Ja arvatkaapa, minä päivänä astutus onnistui? No tänään tietysti, klo 11, kun 12.40 lähti Helsingin-juna. Ei tullu ees kiire ;-) Nyt sitten sormet ja varpaat ristissä, että se ois tullut kantavaksi.

Sitten vielä kuvia. Vauhdikkaat ensimmäiset yritykset:

Nämä kuvat ovat tältä päivältä, kotiin lähdön hetkeltä. Huom. Ruutin valtava into poseeraukseen ;-)

Yritettiin saada kuva, jossa molemmat tekisi yhtä aikaa kurretempun, mutta ei kädet riittäneet. Siispä vuorotellen:

Lyytin ja Rurikin ekat treffit :)

Viime syksynähän Lyyti astutettiin Kuuraukon Haltilla, mutta se jäi tyhjäksi. Alunperin oli tarkoituksena kokeilla uudestaan Haltilla, mutta reilu kuukausi sitten selvisi, että yhdistelmässä olisi epiriskiä. Ylittää rodun keskiarvon, eikä näin ollen jtk:n hyväksyntää saa. Rupesin sitten katselemaan muita uroksia eikä oikein tuntunut mitään löytyvän - paitsi Rurik, Poropeukalon Sokeri-Jussi. Juttelin kahden jtk:n ihmisten kanssa ja molemmat oli sitä mieltä, ettei epiriski olisi niin suuri, ettenkö voisi Haltia ja Lyytiä yhdistää. Kuitenkin tästä jäi ajatus kytemään. Epilepsia ei todellakaan ole mikään pikkujuttu, vaan se on niitä sairauksia, jotka todella haittaavat koiran elämää (vrt. esim. HC, joka harvoin ehtii koiraa sokeuttamaan). Vieläpä se, että Lyyti kerran oli jäänyt jo Haltista tyhjäksi, mietitytti. Oliko siinä sitten luonnolla näppinsä pelissä, että yhdistelmässä on jotain "vikaa"?

Rurikin omistajan Heidin kanssa käytiin sitten jonkin aikaa sähköpostikirjeenvaihtoa ja eilen sitten tehtiin "pikavisiitti" (13 tuntia reissussa) Savonlinnaan. Ja hyvä että käytiin. Nyt nimittäin loppui pähkäilyt ja eestaas vekslaamiset; Rurik tulee olemaan Lyytin mies.

Kuva: Heidi Kemppainen

Kriteereinähän mulla oli, että pitää olla harrastava uros. Koetuloksia ei tarvitse olla mutta todisteita siitä, että koira on motivoitavissa yhdessä tekemiseen, ahneus on hyvästä. Haltin myötä vahvistui se, että pelastuskoira olisi ihanne. Uroksella pitäisi olla kanttia, itsenäisyyttä ja itsevarmuutta, kun ne ei "kiltin tytön syndrooma" -Lyytillä ole vahvimpia puolia. Pehmeyttä ja vilkkautta ei saisi olla ylitsevuotavan paljon, koska sitten tulisi niitä hiukkaskiihdyttimiä :D Perusterveys ja -terppatarkit on tietysti itsestäänselvyys. Paljon uroksia karsiutui pois sukulaisuuden takia. Aikaisempia pentueita ei saisi olla ainakaan kahta enempää, ja niistäkin pitäisi mieluiten olla kulunut aikaa (tästä olisin joutunut joustamaan Haltin tapauksessa). Rakenteeltaan uros saisi olla vahva mutta ei liian korkea, ettei tule vinttikoiria ;-) Ja sitten se epiluku, sen pitäisi olla aika matala, kun Lyytin oma luku on jo hieman yli rodun keskiarvon.

Heidi ja Rurik ovat mukana pelastuskoiratoiminnassa. Haun peruspäiväkoe on läpäisty, pimeäkoetta on taas tarkoitus kokeilla tulevalla kaudella. Ruuti on BH ja tokosta on ALO1. Näyttelyissä herra on pärjännyt tosi hyvin, titteleitä on siunaantunut FI MVA ja JV-10. Rurikilla ei ole aiempia pentueita, se on rakenteeltaan vahva ja ihannekokoinen (51 cm). Lonkat ovat B/A, kyynärät ja polvet 0/0 ja silmät sekä selkä terveet.

Se, mikä tässä yhdistelmässä kovasti mietitytti, oli se, että Lyytin veli on juuri astunut Rurikin siskon (Poropeukalon Sandur - Kirjokannen Pilven Veikko). Tästä tuli nyt sitten tämän yhdistelmän se yksi iso kompromissi, koska en usko, että enää on uroksia, jotka noihin kriteereihin osuu.

Lyyti auttoi valintaani. Tykkäsihän se Haltistakin, mutta ei Halti saanut osakseen tuollaista määrää kielareita ;) Ehkä liikuttavinta oli se, kun Ruu ja Lyy heiluttivat häntää samaan tahtiin! Noita poseerauskuvia ottaessa pyysin Lyytiä vain istumaan Ruutin viereen, mutta se ihan itse änkeytyi Ruutiin kiinni, niin kuin kuvasta näkyy. Toivottavasti tämä ihastus jatkuu astutukseen asti...

Lisää juttua kirjoittelen myöhemmin tuonne pentuevälilehteen mutta loppuun täytyy laittaa vielä pakollinen painikuva:

Pääsiäisreeniä

Ihanaa, kun pääsee treenaamaan vapaapäivänä ja ihmisten aikaan! Perjantaina käytiin ihan kahdestaan aamupäivällä. Tehtiin samaa rataa kuin teetin torstai-iltana koulutettaville. Muuten meni tosi kivasti, mutta puomi oli aika hidas. Tehtiin sitä sitten jonkin verran erikseen ja kyllä se vähän paranikin. Keppejäkin mentiin, muistaakseni kerran jätti kesken, muuten ok.

Tänään varattiin ihan tunti ja käytiin Heikin ja Venlan kanssa. Lyytille lämmittelynä hypylle lähtemistä mun seistessä paikallani. Treeni kolmessa setissä, erilaisia ohjauskuvioita, palkka tuli Heikiltä. Persjätöt meni hyvin, back flap ei toiminut ollenkaan, serpentiini takaaleikkauksilla oli ekalla kerralla hakemista mutta tokalla sujui, leijeröinti samoilla hypyillä toimi, välistävedot ekalla kerralla super, tokalla yks moka, lopuksi Heikin palkan ohitus ja siitä ennakoiva valssi takaspäin ja siitä palkka. Viimeiseksi vielä suora ja vauhtia riitti sillekin kierrokselle. Hyvät treenit siis :-)