Viikon noset

 Maanantaina työkaveri teki Justille kolme piiloa toimistoon. Ensimmäinen etsintäalue oli kaksi kirjahyllyä. Just etsi ensin yhden tarkasti, sitten siirtyi toiseen, löysi ja ilmaisi. Toinen alue oli erillinen tomisto ("akvaario"), jossa piilo oli huoneen perällä kirjahyllyssä. Tänne Just meni aivan suoraviivaisesti, tarkensi ja ilmaisi varmasti. Kolmas etsintäalue oli työpöydät ja kätkö oli taimmaisen työpöydän alla roskiksen ulkosyrjällä. Just kävi ensin muut työpöydät aika ylimalkaisesti läpi, sitten oli menossa toiseksi takimmaisen alta ilmaisemaan roskista mutta pyysin takaisin ennen kuin ehti ilmaista, ettei mentäisi pöydänjalkoihin solmuun. Just kiersi sitten toista kautta ja ilmaisi taas roskiksen. Olin itse vähän yllättynyt kätköpaikasta mutta ilmoitin kuitenkin löydön ja sehän oli oikein!

Exe patterikätköllä. Porokoirat tosi 
innostuneen näköisiä...

Tiistaina vierailtiin taas Katrilla. Aloitettiin samasta käytävästä kuin viimeksi, mutta tällä kertaa kätkö ei ollut käytävän päätyovella vaan käytävän varrella kaiteessa. Just ensin meni kaiteen ohi muistellessaan viime treenin kätköpaikkaa, mutta kun ovelta ei löytynyt mitään, lähti itsenäisesti uudelleen tarkistamaan käytävää ja kaidepiilo löytyi hienosti. Verkkovarastoilla oli kaksi piiloa, toinen oli patterin alla ja toinen taempana varastossa. Molemmat löytyi pienen työstämisen jälkeen. Kolmas alue oli kylmä pyörävarasto, jossa oli myös ulkopenkkejä. Kätkö oli etummaisen penkin selkänojan takapuolella, ja se oli kyllä kaikille tosi vaikee. Justhan on tosi varma kaikilla pinnoilla ja nytkin hyppäsi penkille yhtään epäröimättä. Tarkka ilmaisukohta jäi vaan multa vähän epämääräiseksi, ja mietittiin Katrin kanssa, olisiko tuomari hyväksynyt sen vai olisiko pitänyt tarkentaa. Neljäs alue oli lämmin pyörävarasto. Just oli jo edellisessä tilassa haistellut pyöriä kiinnostuneena ja nyt kätkö olikin pyörän lokarissa. Katri oli sanonut, että pyörien väliin ei tarvii mennä, vaan kätkö löytyy kulkureittiä kävellen mutta mä jotenkin oletin sen olevan lattiaan kiinnitetyissä telineissä ja pyysin Justia aloittamaan siitä. Just tunnollisesti kävi koko telineen läpi ja sitten alkoi haistella pyöriä ja löysikin piilon turkoosin pyörän takalokarista. Viimeinen tehtävä oli Katrin auto, johon mä olin laittanut kätköt. Eka oli lohkolämmityksen pistokkeessa (ekaa kertaa). Aloitettiin auton toisesta kyljestä, ja Just eteni tosi järjestelmällisesti kohti auton etuosaa, kunnes löysi piilon. Sitten jatkettiin auton toiseen kylkeen, jossa oli kätkö ovitiivisteissä. Oli kyllä erinomaiset ja monipuoliset treenit Justille!

Joku oli myös mukana. En oikein tiedä, tekeekö tuo sille loppupeleissä enemmän hyvää vai huonoa. Se aika paljon stressaa noissa tiloissa, ahtaissa rappukäytävissä ja liukkailla lattioilla mutta toisaalta voittaa itsensä ryhtyessään töihin. Loppumatkan 3 km oli ihan hysteerisen vilkas ja hirveä työ saada se kävelemään järkevää vauhtia, ettei kiskoisi ihan täysillä. Vetovaljaat mukaan ens kerralla...?

Torstaina käytettiin hyvä sää ja kuorman myöhästyminen hyväksemme ja käytiin Viskin, Jokun ja Justin kanssa Pilvijärven lenkillä aamulla. Otin sitten Justin töihin ja hetken mielijohteesta kutsuin Katrin nosettamaan työpaikan ulkotiloihin illalla. Tällä kertaa kaikki piilot oli mun tekemiä. Ensimmäiset 3 oli sisäpihalla. Eka oli päällekkäisten viemärikaivojen välissä tosi syvällä (se oli pudonnut multa) ja se oli kaikille koirille vaikee. Just kuitenkin totesi, että kyllä se täällä on, vaikka sinne ei pääse, ja ilmaisi. Toinen etsintäalue oli kaksi jätekonttia, piilo tokan kontin tokassa kulmassa. Pyysin Justia aloittamaan ekasta kontista ja se kävi kontin läpi toooodella tarkkaan edeten kuitenkin koko ajan. Kätkö oli n. 70 cm korkeudella eli koiran piti nousta konttia vasten päästäkseen hajulähteen lähelle. Just tekikin näin kätkön paikannettuaan ja ilmaisi varmasti. Kolmas kätkö oli lastauslaiturilla rullakossa olevien pahvien alapinnalla. Taas järjestelmällinen etsintä ja varma löytö.

Sitten siirryttiin eteisaulaan, jossa eka piilo oli rullakossa, postin sinisten laatikkojen välissä. Tässä ihan unelmailmaisu tarkennuksen jälkeen 😍 Sitten nostin toimiston puolelta laatikot kehiin ja nyt päästiin mielenkiintoiseen osuuteen. Muistin vain, minkä näköisessä laatikossa kätkö oli, en tarkkaan, missä niistä punaraitaisista. Kaikille koirille oli tosi haastavaa ja turhautuminen ja väsyminen näkyi. Katrin koirat olivat molemmat ilmaisseet saman punaraitaisen laatikon, joten yllätys oli suuri, kun Just ilmaisikin toisen. Jännityksellä käännettiin Justin ilmaisema laatikko ja kätkö olikin siellä! Jatkossa laatikoita pitää treenata tosi paljon enemmän ja koira ei saa olla väsynyt laatikkoetsinnän alkaessa. Katrin lähdettyä käytiin vielä etsimässä yksi rappukäytäväkätkö, joka oli porraskaiteen alapinnassa kiinni. Just luuli, että mennään kellariin ja juoksi ensin kaikki rappuset alas. Sitten ymmärsi etsintäalueen ja kävi kaiteen läpi, kunnes löysi ja ilmaisi.

Nosepäivitys

 Jonkin verran ollaan noseteltu tässä, kun ei oikein muutakaan tekemistä ole. Ollaan yritetty tehdä paljon erilaisia paikkoja; tässä muutama esimerkki.

Kerran vierailtiin Katrin taloyhtiön kellarissa. Ensimmäinen piilo oli käytävässä, takaovella. Oikeastaan luulin, ettei se viimeinen nurkka enää kuulu alueeseen! Just ohitti seinän ylimalkaisesti, mutta tarkensi takaoven oikeaa reunaa aika pitkään, kunnes löysi piilon vasemmasta reunasta ja ilmaisi varmasti. Katri kertoi, että heidän edellinen piilo oli ollut siellä oikeassa reunassa. Seuraavat piilot olivat verkkovarastossa. Ensimmäiset kaksi oli niitä kuuluisia "kolmen sekunnin löytöjä" ja toisen itse asiassa Just ilmaisi jo ennen kuin olin ehtinyt antaa käskyä, kun vielä sekoiltiin hihnojen kanssa. Kolmatta Just sen sijaan etsi ja etsi eikä meinannut löytää millään. Se oli n. metrin korkeudella verkkoon kiinnitetyn pyykkipojan sisäpinnalla varastokoppien kulmassa, että miten lie haju siitä kulkeutunut. Itse yritin miettiä, mitkä paikat oli etsimättä ja ohjasin sitä etsimään ylempääkin, mutta tuo kulma kuitenkin meni ohi. Sitten vielä autohallissa kaksi mun tekemää piiloa. Autopiilo oli takarekkarin sisäpinnalla, ja se löytyi pienen työstämisen jälkeen. Vielä oli yksi vähän huono piilo maassa olevassa sukassa, mutta senkin Just ilmaisi hyvin etsittyään seinän ja oven tarkasti.

Seuraavan kerran kutsuin Katrin meidän työpaikan kirjavarastoon. Ensimmäinen piilo oli aulassa kassakaappien välisen pahvin sisällä. Koira ei saanut nenää suoraan hajulähteelle ja se olikin kaikille haastava. Mitään apuja ei kuitenkaan tarvittu, vaan Just tarkensi ja rapisteli pahvia eri suunnista ennen kuin ilmaisi. Itse varastossa on neljä käytävää, joista kahteen mä tein piilot ja kahteen Katri. Eka mun laittama oli n. metrin korkeudella Asterixien ja hyllyn tukipuun välissä. Siinä Justilla kesti aika kauan mutta ei tarvinnut mitään apuja kuitenkaan. Toinen oli alimman hyllyn alapinnalla ja se löytyi helposti. Nämä Just etsi Katrin koirien jälkeen ja alkoi olla jo aika hiilenä. Kun pääsi sitten etsimään Katrin tekemiä piiloja ekana, oli motivaatio aivan huipussaan ja löydöt sen mukaisia!

Varastossa Katri kertoi heidän kokeessa olleesta mappipiilosta, joka koiran piti ilmaista mapin "ympyrästä". Katrin lähdettyä oli pakko testata tätä vielä toimistossa - Just tarkensi vähän hämmentyneenä mutta totesi, että kyllä se haju tosiaan täältä tulee, ja ilmaisi. Pyysin vielä Andreasta tekemään yhden piilon huoneeseensa. Se oli laatikoston kulmassa vähän ahtaassa paikassa, mutta hyvin Just änkeytyi sinne ja nousi vielä laatikkoa vasten päästäkseen hajulähteelle.

Viime viikolla vielä toinenkin kirjavarastoetsintä, jossa tällä kertaa piilot laittoi mun työkaveri. Niitä oli kolme ja koko hommaan meni n. kolme minuuttia!

Porukoilla tiistaina etsittiin neljä piiloa, joista mun huoneessa, äidin työhuoneessa, porukoiden makkarissa ja ylätasanteella kussakin piti olla yksi piilo. Etsittiin ensin mun huonetta. Oltiin käyty alue jo aika tarkkaan ilman löytöjä, joten siirryttiin äidin työhuoneeseen. Sieltä hyvin nopea löytö mapista. Siirryttiin takaisin mun huoneeseen ja piilo löytyi jakkaran päältä lohikäärmepehmolelun alta. Sitten siirryttiin ylätasanteelle, jossa ei juuri muita mahdollisia paikkoja kuin kirjahylly, laatikko ja ovenraot. Just etsi nämä kaikki tosi tarkkaan löytämättä mitään. Siirryttiin porukoiden makkariin, jossa kolmessa sekunnissa löytö kirjahyllystä. Palattiin tasanteelle, josta ei vieläkään löytöä, vaikka Just todella etsi neliösentin tarkkuudella kaikki raot ja kirjahyllynkin monelta tasolta. Tässä vaiheessa pyysin äitiä rajoittamaan aluetta. Äiti tuli paikalle, tarkisti kirjahyllyn alareunat ja yhtäkkiä muisti, että olikin siirtänyt tämänkin piilon työhuoneeseen! Eli ylätasanne oli ns. tyhjä alue! Työhuoneen toinen piilokin löytyi nopeasti ja saatiin lopetettua onnistumiseen.

Yksi surkea treenikin oli vireen puolesta, tallilla. Tehtiin ulkoetsintöjä, joista peräkärry, heinävintin edusta ja varsakarsinoiden edusta meni hyvin, mutta Viskin karsinan edustaan Just ei meinannut millään keskittyä. En tiedä, oliko kyse häiriöiden määrästä vai mistä mutta eipä ole pitkään aikaan tarvinnut patistella Justia etsimään. Lisäksi molemmat piilot olivat "kulman takana", joten taas oli epäselvyyttä alueen rajasta.

Joku oli mukana Katrin kellaritreeneissä. Se oli sille aika vaikea paikka, kun oli ahdasta ja liukasta, mutta sai kuitenkin jotain tehtyä ja muutaman kerran saatiin kunnon hännänheilutusilmaisukin. Tässä vaan oli jäätävää se, että kun tultiin ulos Katrilta, niin siinä kadulla Joku pomputti, vaikka oli juuri kävellyt superhyvin 3 km. 🙈 Täähän oli jo toinen kerta, kun nosen jälkeen huononi! Mutta eihän se vaan käy järkeen, ei sit millään. 

Porukoilla sekä Lyyti että Joku ovat myös saaneet etsiä. Niillehän ei sokkoja tuu tehtyä, kun olen ensin tehnyt Justin kanssa, mutta hyvin nekin molemmat löytää. Joku ei etsi niin intensiivisesti, Lyyti ei ilmaise, ja molempien on vaikea nousta tasoja vasten, mutta muuten nekin ovat tehneet hienosti, eikä Joku ole reagoinut fyysisesti näihin treeneihin.

Tokoa ja esteitä

Kelit meni ihan kamaliksi tällä viikolla, joten kävin hallilla vielä toisenkin kerran juoksuttamassa koiria. 

Joku teki samoja kuin viimeksi ja lisäksi tokojuttuja. Puomin alastulon laitoin nyt muurinpalikan päälle, että se oli vähän koholla. Vähän Jokua jännitti siihen hyppääminen, vaikka oli ihan tukeva eikä liukunut, joten ohituksia tuli enemmän. Osumat olivat kuitenkin yhtä hyvät. Tehtiin sellainen peli, että lähetin Jokun ruutuun lelulle, leikittiin, jätin lelun ruutuun, mentiin toiseen suuntaan puomi namikipolle, ja sieltä taas ruutuun. Tuli hyvä luopumis- ja palkanvaihtotreeni samalla! Ja Joku oli onnellinen, kun sai juosta kunnolla. 

Tällä kertaa tehtiin suoraan madallettua keinua. Ensin pamautettiin sitä pari kertaa, sitten kokonaisena kanafilepalkalla. Vähän jännitti mutta jotenkin Joku on rohkeampi tehdessään kuin muuten - tuli samanlainen fiilis nyt kuin silloin syyskuussa raunioradalla. Eli yhtäkkiä se pystyykin ihan pokkana tekemään keinua. 😍 Loppuun vielä vauhtinouto, jossa sain kapulan ihan käteen asti ja siihen oli hyvä lopettaa.

Justin kanssa nyt panostettiin ruutuun. Eka leluruutu, toka tyhjiin + stoppi. Välissä muuta ja sitten pari toistoa niin, että lähetin vähän lyhyemmästä matkasta ja heitin lelun ruutuun Justin tullessa oikeaan paikkaan. Tällä kertaa kaikki ruutupaikat oli erinomaisia eli hyvin toimi jo yksi lelumuistutus. Yhden kerran vain palkka ei ollut kohdallaan, kun heitin tavallisen pallon ja Just olisi halunnut jo namipallon. Eli jatkossa tarkempaa koiranlukua. 

Kiertomerkin sivuille olin tällä kertaa laittanut matalat ufomerkit. Ekassa bongauksessa Justin pää pyöri enkä ollut varma, bongasiko se oikeaa. Oli myös aika kierroksilla tässä, joten otin itse pari askelta eteenpäin helpottaakseni. Toimi ja oikea tötsä löytyi varmasti! Toinen toisto normimatkasta oli myös hyvä. Tauon jälkeen vaihdoin merkin paikkaa ja laitoin sinne Jokun namikupin valmiiksi. Tää olikin erinomainen treeni, koska Just lähti taas vähän epävarmasti, päätti mennä oikealle tötsälle ja löysi sieltä ylläripalkan! Kolmantena juttuna tein seuraamista. Suorat menee taas hyvin mutta voi apua kun käännökset on taas hajonneet! Luulin loppusyksystä vihdoin löytäneeni itselleni luontaisen tavan tehdä käännökset ilman, että Justin kontakti katkeaa, mutta nyt se on näköjään taas unohtunut. Loppuun taas paikkaistuminen välineiden keräämisen ajan. Tällä kerralla olin huomaavinani, että kontakti oli taas aavistuksen huonompi kuin viimeksi. Etenkin namipallopalkan jälkeen Just jää helposti etsimään nameja - joskus on käynyt niin, että namipallosta on pudonnut nami viereen lattialle. Täytyisi vaan orjallisesti olla joka kerta tosi tarkkana siitä, että a) palkkaan omaehtoisesta kontaktin tarjoamisesta ja b) jos meinaa haistella, pyydän heti istumaan tai jättämään enkä ainakaan hermostu.

Jotenkin jäi taas ristiriitainen fiilis tokoilusta. Justilla on tosi kivaa, se tykkää vauhtiliikkeistä ja syttyy juoksemisesta. Mutta jotenkin toko tuntuu niin raskaalta ja vaikealta - kuin mikään ei riittäisi. Vaikka kuinka sanon itselleni, että riittävän hyvä riittää (Oili Huotarin suusta), niin silti omantasoinen koesuoritus tuntuu aika utopistiseltä. Tokossa on vaan liikaa isoja paloja, joiden kaikkien pitäisi toimia yhteen, ja suorituksen pituus hirvittää. Olisi tosiaan pitänyt mennä kokeeseen silloin marraskuussa, kun oli mahdollisuus. Nyt taas kynnys on noussut hirveän korkealle.

Vähän tokoakin välillä

Toissaviikon torstaina treenasin Jokun ja Justin kanssa. Joku teki juoksaripuomia. Olin näppäränä tyttönä unohtanut maton kotiin mutta ei se mitään - Joku teki yhtä hienosti silti! Vähän sillä on vaikeuksia pitää fokus eteenpäin, kun edessä on pelkkä palkkapurkki. Avustajan kanssa ois helpompaa mutta koska avustajaa ei nyt saa, niin pitää pärjätä tällä. Paras fokus sillä oli, jos mä juoksin vähän taempana. Jos olin vieressä, katsoi helposti mua. Kontaktille osui kuitenkin joka kerta! 

Lisäksi otettiin keinua, jossa päästiin aimo askel eteenpäin. Tehtiin ensin kuten ennenkin eli pamauttelua niin, että keinun toinen pää oli hyppysiivekkeen päällä. No tää meni niin hyvin, että rohkeana kokeilin madallettua keinua. Tehtiin ehkä kolme toistoa, joilla yhdellä Jokua vähän jännitti mutta muuten meni superhienosti! Ja fiilis oli koko ajan hyvä ja siirtymillä toistojen välissä tarjosi seuraamista.

Justin kanssa tein vähän tokojuttuja sekä rallyn merkkiä. Hyvin se (tietysti) muisti tokojutut. Erityisen mahtavaa oli nähdä, kuinka hyvin se vastasi edelliskerran treeniin, jossa palkkasin tehtävien välisestä kontaktin tarjoamisesta - se oli 99 % ajasta mukana ja tarjosi sivulletuloa koko ajan! 😍 Muistaakseni tehtiin noutoa, luoksaria, hyppyä ja jääviä. Merkissä panostin nyt palkkoihin ja biletettiin ihan kybällä jokaisesta onnistuneesta. Ei oo vaikee nostaa ton eläimen motivaatiota! Loppuun vielä paikkaistuminen sillä aikaa, kun keräsin välineet. 

Tän viikon maanantaina Lyyti teki vähän randomrallyjuttuja ilman kylttejä. Ei oo yhtään mun juttu tehdä suunnittelematta, mikä valitettavasti näkyy myös koiran vireessä. Oli sillä suurimman osan ajasta kivaa ja tosi kivaa, mutta huomasi kyllä eron. 

Just teki 2 kierrosta. Aloitettiin ruudulla, jossa aluksi jäi liian eteen, korjasi kyllä, mutta seuraavalla toistolla sama. Treenasin sitten vielä vähän läheltä ohjauksia, jotka sujui hyvin. Sitten tehtiin kiertoa, jossa eka toisto tosi mielenkiintoinen: Just lähti vähän keinuheppalaukkaa vaihtoehtoisia kohteita tsiigaillen, sitten päätti kuitenkin kiertää oikean kartion! Tästä tietysti megapalkka. Muutenkin motivaatio merkkiin oli nyt hyvä, joskin ääntäkin tuli. Tässä vaiheessa Just oli aika kiihtynyt, joten tehtiin vähän tokoseuraamista, joka suoralla tuntui hyvältä mutta käännöksissä ei. Peruutusta tehtiin sekä toko- että rallytyyliin. Välillä meni jalat solmuun, välillä meni hienosti. Myös takapäänkäyttö ja sivuaskeleet oli ohjelmassa. Lisäksi tehtiin vähän luoksarin stoppeja putkelta sekä siirtymiä.

Back to basics

Oikeastaan valmennusrenkaan hakemusvideon kuvaamisesta eli loppiaisesta asti olen kiinnittänyt huomiota siihen, että Just namin saatuaan jää etsimään maasta lisää nameja eikä heti tule tarjoamaan tekemisen jatkamista. Tämä ei toki haittaa esimerkiksi radalla, mutta treenatessa se kyllä ärsyttää ja jos satun olemaan kärsimättömällä tuulella, niin tulee helposti sanottua koiralle liian tiukasti. Viime ratatreenin jälkeen päätin panostaa tähän asiaan ja otin sen teemaksi torstaina treenatessa.

Olin tehnyt L:n muotoisen rallyradan, jossa merkki oli ekana ja vikana, keskellä oli oikean puolen kylttejä ja käännökset pysäyttäviä oikealla. Aloitin treenin passiivisena ja naksutin kontaktista ja aktiivisuudesta. Alku meni tosi hyvin ja Just tarjosi lähes herkeämättä. Muutaman kerran heitetyn namin syömisen jälkeen nenä meinasi käydä maassa, mutta Just varmuuden vuoksi vilkaisi mua, mistä naksutin. Maltoin pysyä tässä koko treenin läpi eli keskityin palkkaamaan aktiivisesta "väliaikakäytöksestä". Ja täytyy sanoa, että tulos oli erinomainen! Nuo on Just sellaisia juttuja, jotka nopeasti huononee, jos niitä ei palkkaa tarpeeksi. Ja sitten huononnuttuaan vaikuttavat treenin yleisfiilikseen. Pahinta on jos alkaa itse säätää kesken treenin esim. rataa tai kameraa. Kun itse ei keskity koiraan, koirankin fokus alkaa harhailla. Ohjaajan hermo kiristyy ja koira loittonee vain kauemmaksi (henkisesti ja/tai fyysisesti). Nyt kun itse keskityin koiraan sataprosenttisesti, niin kummasti koirakin keskittyi minuun koko 20 minuuttia!

Rallytehtävistä jäi mieleen, että merkki oli taas vaikea. Naksutin, kun Just katsoi sinnepäin mutta silti lähti sitten suoraan eteenpäin. Sitten taas ekan kerran jälkeen onnistui eli periaatteessa kokeessa tuon olisi voinut uusia onnistuneesti. Vähän hassua, kun merkki lähti jo sujumaan niin lupaavasti mutta nyt on taas niin hankalaa. Täytynee palata treenissä taaksepäin ja pilkkoa taas suoritusta; ensimmäisenä tulee mieleen merkin laittaminen tyhjälle kentälle ja motivaation kasvattaminen tarjoamalla ja valmiilla palkalla. Näitä ens kerralla.

Liikkeestä kutsun jälkeen oli askel oikealle, joka sujui nyt paremmin kuin edellisellä kerralla. Sen jälkeen oli puolenvaihto takaa, joka tuli eteen tosi nopeasti, koska sivuaskel otetaan kyltin jälkeen, mutta puolenvaihto sujuu hyvin nykyään, kun itse pysähdyn. Tämän jutun keksin, kun kuvasin koulutettavalle esimerkkiä sallituista suoritustavoista. Joten kiitos, Kati!

Lyhyt sivu pysäyttävine käännöksineen oikealla puolella meni nyt tosi hienosti ja sain palkattua täydellisen kontaktin liikkeellelähtöjä ja perusasentoja. Edessä peruutus saatiin nyt onnistumaan ihan suorana. Tässä oli vähän jopa niksiä - piti sanoa peruutuskäsky Justille aika ajoissa, jo ennen kuin se oli ihan suorassa mun edessä, silloin peruutti suoraan.

Lyyti oli taas niin pätevä mummo 😍 Silläkin pienet epäröinnit merkille menossa mutta löysi joka kerta perille kuitenkin. Lyytin kanssa oli vähän säätöä lyhyellä sivulla, kun se istuu helposti vinoon oikealla, mutta säätö ei ollut ongelman kokoa. Edessä peruutus toimii Lyytilläkin nykyään samalla käsimerkillä kuin Jokulla eli käsien laittamisella selän taakse. Se on varmaan tarpeeksi selkeä ja erottuva ohjaus puolikuurollekin!

Ratatreeni

 Viime sunnuntaina oltiin ahkeria ja rakennettiin kokonainen MES-luokan ratatreeni. Pohjaksi otin Maria Riskin radan, jonka muokkasin M:n muodosta U:n muotoon. Mietin mielestäni tosi tarkkaan, miten radan laitan, että merkki mahtuu, mutta loppujen lopuksi se oli suoraan kohti puomia, mikä olikin vaikeeta. Lyyti sai tänään synttäreiden kunniaksi tehdä kaksi kierrosta ja Just vain yhden. Lyytin eka kierros oli harjoittelukierros, jossa palkkailin vuolaasti kaikesta. Muistaakseni merkki vaati vähän apuja, kun heti takana ollut puomi varmaan hämäsi. Muuten Lyyti oli aivan ihanalla asenteella liikkeellä. Toinen kierros oli ratakierros, jonka jopa kuvasin. Se meni muuten hyvin paitsi liikkeestä istuminen ei onnistunut ekalla yrityksellä ja merkille tarvittiin lisäohjaus. Erityismaininnan Lyyti saa radan "lyhyestä sivusta" eli ekan suoraan käännöksen jälkeisestä matkasta - sille kun yleensä tuollaiset on olleet haastavia mutta nyt kontakti säilyi katkeamatta. Se kanssa on niin rentoa mennä 😍

Just teki ihan kisamaisen treenin. Otettiin alle hallin ovipäädyssä temppuja erikseen hillityillä palkoilla, kuten tekisin kisapaikoillakin. Tein vähän palkkausvirheitä taas. Edessä peruutuksessa Just peruutti ensin hienosti mutta Just kun sanoin "jes", se ehti mennä maahan. Teki sitten saman radallakin. Toisella toistolla pysyi seisomassa mutta peruutti vinoon ja palkkasin senkin, niin sitten peruutti radallakin enemmän vinoon kuin ennen. 

Eka suora meni oikeastaan aika hyvin. Kontakti oli herkeämätön ja ihan pari pientä vinkua vain kuului. Lyhyt sivu tuntui huonolta mutta videolta näyttää ihan sujuvalta. Edessä peruutuksessa tosiaan ensin meni maahan, sitten pakitti vinoon. Uusin kylmän viileästi kuten olisin kokeessakin tehnyt, mutta Just keräsi jonkin verran painetta, joka purkautui vinkumisena seuraavalla kahdella kyltillä. Puolenvaihdossa sain sitä vähän rauhoiteltua ja sitten putki ja sen jälkeinen pitkä kylttiväli meni taas hyvässä vireessä. Sivuaskel oli ok, parempaankin pystytään. Liikkeestä istu ja kutsu oli näpsäkät. 

Merkki olikin ihan floppi. Suoritusalueella Justille tuli niin vahva konflikti, että se alkoi rapsuttaa itseään! En muista, koska tällaista olisi tapahtunut! Siihen päälle meni vielä maahan. Ja vielä lähetyksessä meni uudestaan maahan. Toisesta käskystä merkki löytyi. Taas esitin hyvähermoista ohjaajaa ja uusittiin. Edelliselle kyltille mennessä Just oli epävarma ja haisteli, mutta olen hirmuisen tyytyväinen siihen, että lähti uuteen seuraamiseen hyvällä asenteella ja nyt merkkikin löytyi varmasti. Loppurata meni taas hyvällä fiiliksellä ja siitä oli loppupalkat ansaittu. 

Sinänsä ihan mielenkiintoista, että vaikka viimeksikin paloina tehtynä merkki ja peruutus sujuivat jo hyvin, niin ratatreenissä ne Just kosahtaa. Voihan tässä olla sattumaakin mukana, esim peruutuksen palkkausvirheet radan alle ja puomi merkin takana, mutta faktat faktoina - ne olivat pieleen menneet kyltit. Radan jälkeen otin vielä muutaman tempun palkattuna ja sitten lopetettiin. Ne itsessään menivät hyvin, mutta jäi ärsyttämään, kun aina palkattuani Just jää etsimään maasta lisää nameja. Kokonaisfiilikseen olen tosi tyytyväinen! Ja nyt täytyy sanoa, että kylttien välinen seuraaminen näyttää huomattavasti paremmalta kuin pari kuukautta sitten. Kyllä niihin panostaminen vain kannattaa. Ja muut 16 temppuakin meni siististi.

Treenilistalle tuli seuraaville kerroille:

•  Itsevarmuutta ja onnistumisia merkkiin
• edessä peruutuksen suoruus
• lyhyiden sivujen ja ahtaiden kylttivälien ahkera palkkaus
• uuden kontaktin tarjoaminen palkkauksen jälkeen!!!

Rallyn jälkeen vielä noseilut parkkiksella: pari seinäpiiloa, autopiilo, ufomerkit ja matalat kartiot. Tällä kertaa kaikki piilot löytyivät tosi varmasti! 

Maanantai ja radalla taas

Vähän pidempi rata tällä kertaa. Mentiin ihan perinteisellä kaavalla, ensin palkaten ja sitten kokonaisena, eikä tällä kertaa tullut mitään kardinaalimunauksia. Mikään kyltti ei tuottanut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, mutta oikealla peruutus on kyllä aikamoista taiteilua. Vinkua tuli jonkin verran, mutta mun mielestä se oli tällä kertaa vain intoilua eikä johtunut stressistä tai konfliktista. Edessä peruutus menee jo tosi sujuvasti ja merkki löytyi ihan suorilta, ilman yhtään kuivaharjoittelua tai helpotusta. Koko rataa mentäessä ainoa helpotus, jonka tein, oli houkutuksen läpi käveleminen ilman kiekuroita. Aletaan kyllä olla aika valmiita kokeilemaan mestarin kisoja, ihan heti kun niitä vaan aletaan taas järjestää.

Joku oli tällä kertaa myös treenaamassa. Aloitettiin juoksarimatolla, jossa ihan huikeat osumat joka kerta! Namimaattia ei ollut, joten käytin palkkana namirasiaa, jonka kannen Joku sai itse auki. Toimi! Tein sekä niin, että juoksin itse vieressä yhteislähdöllä että niin, että seisoin valmiina kontaktin tasolla kuvaamassa ja kummallakin sijoittumisella onnistui yhtä hyvin. Tässä kuvakaappaus:

 

Sitten siirryttiin rallypuolelle ja aloitettiin ohjaajankierroilla. Olin ottanut mukaan meidän ykköslelun, jossa on pitkä naru, että saisin palkattua tarpeeksi nopeasti. Se olikin hyvä palkka; Joku tuskin malttoi päästää edes irti. Pari kertaa meni ihan hyvin, mutta sitten Joku alkoi näyttää vähän epäileväiseltä ja olisi mieluummin vain peruuttanut. Tuntosarvet herkillä vaihdettiin harjoitusta.

Lopussa otettiin pieniä seuraamispätkiä lennosta kummallakin puolella, ilman perusasentoja. Olin käytännössä tehnyt niitä jo juoksaritreenin ohessa, kun käveltiin palkkapurkilta takaisin lähtöpaikalle. Tällöin ne oli menneet superisti, mutta nyt jossain kohtaa Joku vilkaisi kylkeään, ja seuraavan iloisen palkkauksen jälkeen lopetettiin. On kyllä aikamoinen kauhun tasapaino tuo Jokun kanssa treenaaminen. Koko ajan saa olla tarkkana ilmeestä, että osaa lopettaa tarpeeksi aikaisin, jos alkaa näyttää oudolta. Vain Joku voi olla niin epälooginen, että kestää agilityn mutta ei rallytokoa. 

Seuraava perinteinen ohjelmanumero oli parkkisnoseilut, jossa tällä kertaa oli draamaa. Ensin etsittiin kuorma-auton astinlaudassa oleva piilo, jonka mä olin laittanut. Piilo löytyi hyvin, mutta Just oli kerran nousemassa auton perärautoja vasten. Tavallisilla autoilla ei tuota ongelmaa ole ollut, joten täytyy varmaan harjoitella lisää tuollaisilla isoilla autoilla. Loput piilot olivat Annikan laittamia. Seinäpiilo löytyi hyvin. Sitten meillä oli ämpärirata, jossa piilo oli yhden ämpärin kahvan alapinnalla. Meni jo paremmin kuin viimeksi ja Just keskittyi ämpäreihin eikä yrittänyt etsiä kaikkialta muualta. Piilo ei löytynyt suoraviivaisesti mutta hetken etsinnän jälkeen kyllä. Olin palkkailemassa ilmaisusta, kun parkkiksen toisesta päädystä ammuttiin ilotulitusraketti!!!!! 1.2.!!! Vähän siinä kaikkien suu loksahti auki. Tokenemisen jälkeen jatkoin Justin palkkaamista ja heittelin nameja sinnetänne, tehtiin tassutemppuja yms. Samalla mietin, että näinköhän tuo oli ainoa pamaus vai vieläköhän sieltä tulee monta. Vaihtoehtoja oli kaksi: jatkaa treeniä tai hypätä autoon ja ajaa turvallisimmille alueille. Just valitsi ensimmäisen vaihtoehdon ja halusi etsiä seuraavat ufomerkit. Onneksi enempää raketteja ei ammuttu. Jos olisi tullut useampia noin läheltä, niin olisi ollut isot riskit meidän noseinnon hajoamiseen pitkäksi aikaa. Huh! Viimeinen piilo oli autossa etuoven tiivisteen alareunassa. Tämäkään ei löytynyt ihan suoraviivaisesti (ihan ei kenenkään keskittyminen ollut 100 %), mutta kun löytyi, ilmaisu oli aika hauska: Just sai hajun etu- ja takaoven välisestä tiivisteestä. Lähti siinä jo ilmaisemaan mutta nenä tekikin L:n mallisen kuvion ja tarkensi vielä maahan mennessään hajulähteen etuoven puolelle.