Tokoviikko osa 2: Pekka Korrin valkku

Keskiviikkona 8.6. alkoi ATD:n kahden kerran kurssi Korrien treenejä. Me oltiin nyt ekalla kerralla Pekan ryhmässä ja tehtiin erilaisia ohjelmatreenejä. Olisi pitänyt aloittaa Justin kanssa vähän aikaisemmin, koska se ei ollut ihan heti parhaassa työskentelyvireessä. Oikeastaan paransi joka kierroksella, mikä oli toisaalta hieno nähdä! Mutta vahvistaa sitä, että sille optimi ei ole suoraan autosta /häkistä / tolpasta. Ekalla kierroksella kehääntulo + hyppynouto + siirtymä + luoksari ja siirtymästä palkka. Hyppynouto ei mennyt kuin Römssöössä, kun Just meni kapulalle, sitten harhautui johonkin vieressä olevaan namiin ja vasta mun "heeei, tuo!" -huomautuksesta muisti, mitä oli tekemässä. Tämä vähän ärsytti, kun olin mennyt mainostamaan, että hyppynouto on Justin lemppari 🙈 Pekkapa ei jää tuollaiseen kiinni, huomautti vaan siitä, että mun "heeei" oli ylimääräinen käsky, pelkällä toisella "tuo"-käskyllä ois voinut saada vielä kasin.

Tässä kohtaa puhuttiin vähän kehääntuloista. Ensimmäisenä Pekka kehui sitä, kuinka hienosti Just lähti kehään harhailevasta fokuksesta täydelliseen keskittymiseen yhdestä "sivu"-käskystä! Sanoin, että ollaan kyllä treenattu paljon kehääntuloja ja aloituksia sekä tokossa että rallyssa. Pekka heitti tähän vinkin, että voisin "ottaa etumatkaa" kehääntulossa eli pyytää Justia odottamaan, ottaa itse kaksi askelta ja sitten kutsua sen mukaan. Hämärästi muistelen, että oon joskus tällaista tehnyt, mutta on kyllä autuaasti unohtunut! Pekka painotti kehääntulon tärkeyttä sanoen, että tuomarit saavat siitä ensivaikutelman. Kun mä sitten totesin, että mulle tärkeämpää on se, että itselle tulee hyvä fiilis heti aluksi, Pekka sanoitti upean ajatuksen, jota mä en ole koskaan tullut ajatelleeksi: "Kun koira tulee tarpeeksi hyvällä asenteella kehään, koira kannattelee sinua." Tää oli musta ihan mahtavasti sanottu - niinhän se todella on! Kun kehääntulo ja ekan liikkeen / radan aloitus menee hyvässä kontaktissa ja vireessä, tulee itselle heti varma fiilis, joka taas välittyy koiralle ja tästä tulee positiivinen kierre, joka kantaa toivottavasti suorituksen läpi. Tämän jälkeen tämä ajatus on tullut mua vastaan monella saralla ja ollaan puhuttu tästä usean kaverin kanssa sovellettuna monen lajin treeneihin.

Otin Pekan kanssa puheeksi sen ajatukseni samanlaisesta jatkamisvihjeestä tokossa liikkeiden välissä kuin mitä nosessa on kahden kätkön alueilla. Pekan mielestä olisi todella hyvä, jos tähän olisi erillinen sana, ja sitä voisi sitten käyttää sekä kehääntuloissa että siirtymissä ("vau" on meillä sosiaalisen palkan sana). Ensin Pekka ehdotti "sivua", kun se toimi niin hienosti kehääntulossa, mutta kun sanoin, että se on meidän seuraamiskäsky, Pekka totesi, että ei se sit käy. Kokeiltiin ensin "tehään lisää" mutta se ei toiminut alkuunkaan, Just pudotti kontaktin joka kerta, kun sanoin tämän! Vaihdoin sitten sanaa ja sanoin "mennään yhessä" ja nyt tuli halutunlaista tekemistä. Mietin treenin jälkeen, mikä "tehään lisää" -sanaparissa oli vialla ja keksin, että "lisää" kuulostaa samalta kuin "missä", joka on meidän bongaus- ja etsintäkäsky (esim. missä ruutu, missä nami). 

Tässä kohtaa otettiin kehääntulo + liikkeen aloitus + siirtymä + kierto + siirtymä + liikkeen aloitus + siirtymästä palkka. Tuntuu kyllä aina niin hämmentävältä, kun saa positiivista palautetta 😂 Pekka kiinnitti huomiota ensinnäkin siihen, että mun reipas kävelyvauhti on tosi luonteva Justin ravata ja kehotti pitämään sen. Paljastin, että se on mun turvaliike... mutta se ei kuulemma ole huono asia! Lisäksi Pekka kehui Justin sosiaaliseen palkkaan vastaamista upeaksi... ja minä kun aina mietin, että ei se voi riittää... Just kyllä hyppi ainakin metrin korkeuteen joka vapautuksesta!

Viimeiseksi otettiin vielä kehääntulo + seuraamiseen lähtö. Tässä vaiheessa Just alkoi vasta olla parhaimmillaan! Teki koko kehääntulon täydellisessä kontaktissa ja sivu-käskystä lähti seuraamaan koko naama hymyssä. Pekka hehkutti Justin kestävyyttä ja vielä sitä, että vaikka Just oli niin korkeassa vireessä, se ei painanut yhtään seuratessaan. Sanoin, että ei se kyllä yleensä juuri paina, ääntelee vaan, jos tarpeeksi korkealle nousee. Tässä kohtaa meidän 20 min treeniaika oli lopussa ja kentältä kävellessä Pekka kysyi, koska aion kisata Justin kanssa. Kerroin, että olen ottanut haasteekseni saada sen vireen kestämään palkaton kisasuoritus iloisesti, ja jos me ei saada ääntelyn takia yhtään pistettä, niin ei voi mitään. Pekka totesi jotenkin kauheen sympaattisesti, että tuollaiset tavoitteet on hyviä, koska arvostelukriteerit ei aina kohtaa ohjaajan omia kriteerejä 😂 Tosin Just ei kyllä näissä treeneissä hirveästi äännellyt, joten Pekan oli hieman vaikea uskoa, että meidät heitettäisiin ulos kehästä ääntelyn takia.

Treenin jälkeen ei muuten saatu paikkisseuraa, mutta Kati tuli Swiitin kanssa hengailemaan viereen ja palkkailemaan Swiitiä kontaktista Justin paikkiksen ajan. Paikkikset yksin on menneet tosi hienosti... mutta heti, kun toinen koira oli ja sai namia vieressä, niin vanha ongelma palasi eli Just meinasi mennä maahan. Ehti kuitenkin vain puoliväliin, kun nousi takaisin istumaan mun käsimerkistä! Eli voisiko toivoa, että se olisi ymmärtänyt/ymmärtämässä, mitä siltä halutaan?! Pidän tätä hyvänä merkkinä, mutta täytyy nyt muistaa treenata paljon toisten koirien vieressä. Onkohan tääkin joku korona-ajan jälkimaininki, että Justin luottamus toisiin koiriin on huonontunut...

Tokoviikko osa 1: kisamainen

6.6. vanhan ajan Ogeli-treenit Annikan kanssa. Joku treenaili Päivin vinkkaamia seisomispelejä, vedettiin kaikki läpi. Nää meni tosi kivasti, ja onneksi otin Jokun jo siihen alkuun, kun myöhemmin illalla rusakko pomppi kentän reunaa ja Jokulla flippasi ihan totaalisesti... 

Justin kanssa tehtiin kisamainen avoin ihan sillä, että olisi kerran tehty läpi. No meni aika kivasti, vaikka ei ihan niin loistokas fiilis kuin viimeksi hallilla. Testattiin kuitenkin uutta palkkaussysteemiä: viimeisen liikkeen jälkeen Annika ojensi Justin palkkapurkin mun olkapään yli. Tää toimi ihan uskomattoman hyvin - Just ei yhtään tajunnut, että purkki tuli Annikalta vaan luuli mun taikoneen sen, ja lisäksi tuli vielä oikeasta suunnasta eli kontaktista. Vähän vaikea muistaa liikejärjestystä näin 2 viikkoa myöhemmin, mutta tällaista jäi mieleen: Kierto oli ihan super, ei tullut edes haukkuja! Jäävä oli liikkeestä maahan.  Seuraamisessa erityisen hyvä fiilis ja jopa käännöksissä pysyi iloisesti mukana! Luoksari oli vika liike ja siinä tuli nyt jo sitten ääntä, varmaan palkanodotus kävi jo liian suureksi. Ruudussa eniten teknistä vikaa; Just meni ihan hyvin, vähän tsiigaili, näkyykö jossain palkkaa ja sitten ei enää kuunnellutkaan käskyjä. Tai pysähtyi vielä ihan hyvin mutta maahan ei mennyt ekasta ja tokasta lähti tulemaan luokse. Selvästi huomaa, että ollaan tehty ruutua takapalkalla vain hallissa ja nyt pitäisi sama yleistää ulkokentille.

Tauon jälkeen halusin vielä kokeilla Justin kanssa "kuunteluneliötä". Laitettiin neljä kohdetta meidän ympärille niin, että klo 12:ssa oli ruutu, klo 3:ssa noutokapula, klo 6:ssa kiertotötsä ja klo 9:ssä hyppy. Aina sai palkaksi namipallon, jos kuunteli oikean tehtävän. Namipallo oli kyllä aika kiihdyttävä palkka ja samoin valintatehtävät meinasivat vähän nostaa kierroksia... Mutta toki pitää muistaa, että tehtiin tätä treeniä ekaa kertaa; voi olla, että kun Just saa pelin ideasta kiinni, niin alkaisi toimia paremmin. Nyt jäi aika pahasti aina kiinni edelliseen tehtävään. Ruutuun meni ihan hyvin. Noutoon lähettäessä olisi tarjonnut ruutua. Todettiin, että kapula ei oikein erotu hiekasta ja otettiin heiton kautta; tää oli helppo. Kiertoon lähettäessä meinasi pari kertaa lähteä hakemaan kapulan. Otin kerran kierron rautalangasta väännettynä pelkillä kehuilla ja sitten uusi yritys - nyt onnistui. Hypylle Just lähti ekalla yrityksellä, joskin ennakoi pallonheittoa. Sitten otin vielä 90 astetta taaksepäin ja lähetin taas kiertoon. Justin kierrettyä hienosti ekalla toistolla käännyin ja lähetin hypylle, jonka jälkeen palkka. Täytyy kokeilla tää treeni uudestaan lähitulevaisuudessa! 

Nosekoe 4.6.

 4.6. osallistuttiin kaikkien etsintämuotojen kokeeseen Askolassa. Olikin yksi meidän parhaita nosekokeita! Justin mielentila oli Just passeli ja saatiin peräti kolme max puolen minuutin löytöä! Koe oli iso, olisikohan lopullinen koiramäärä ollut 38 koiraa, ja porukka oli jaettu kahteen ryhmään, tuomareitakin oli 2.

Oltiin aamuryhmässä, ja suoritusvuoro mukavasti kolmas. Me aloitettiin sisäetsinnästä Miira Hellstenin tuomaroimana. Enimmäisaika 1:45. Lähtö oli kuvanottopaikasta, ja kuvassa ei näy vasen seinusta ja kenkäteline, jotka kuuluivat myös alueeseen. Just lähti huoneen läpi korkealla nenällä selvästi jo hajua seuraten. Haisteli hetken tuolia ja pöytää, kunnes siirtyi tuonne pöydän takanurkalle, josta tarkennus ja ilmaisu ajassa 0:18.88! Eikä vain tuntunut nopealta, vaan tässä Just oli koko kokeen nopein!

Toisena alueena oli laatikkoetsintä, jossa myös enimmäisaika 1:45. Just aloitti haistelemalla kahta lähintä laatikkoa tarkkaan ilmaisematta. Pistin nämä mieleen ja lähdettiin käymään aluetta läpi ihan Justin tahtiin. Ekalla kierroksella aloitti toisesta rivistä vasemmalla, sitten nurkkia käymättä huoneen ympäri. Toisella kierroksella tarkistettiin kaikki nurkissakin olleet laatikot - ei reaktioita. Tässä vaiheessa tuli 30 sekunnin varoitus, ja koska oltiin jo käyty alue läpi, palattiin sinnepäin, mistä oli tullut reaktioita. Ajattelin, että voisin jopa ilmoittaa toisen niistä, jos jokin laatikko pitäisi ilmoittaa, mutta tarkistetaan nyt vielä viereiset varmuuden vuoksi. Ja kätkö olikin ihan huoneen keskimmäinen laatikko, jonka olin omalla sijoittumisella blokannut! Miira sanoi, että ei tosiaan oltu kertaakaan käyty sillä laatikolla ja kehui Justia, että se ilmaisi varmasti heti, kun oikea laatikko vain löytyi. Olin erityisen tyytyväinen siitä, että se ei mun kiinnostuksesta huolimatta ilmaissut niitä viereisiä, joihin reagoi! Aikaa tässä meni 1:23.06 ja lisäksi saatiin 1 virhepiste, koska Just läppäisi laatikkoa teatraalisesti tassulla.

Tauon jälkeen ulkoalueet, joita tuomaroi meille uusi tuttavuus Tapio Vuorenmaa. Enimmäisaika 2:45. Tässä Just oli niin cool odotusaikana, että ei vain odotellut hiljaa ja rauhassa namin toivossa, vaan jopa kävi itsenäisesti nurmelle pötköttelemään! Vielä sopivasti meidät kutsuttiin alueille tästä eli Just sai palkan omaehtoisesta rauhoittumisesta, loistavaa! Ulkoetsintä oli talon seinusta, jatkui vielä kuvasta vasemmalle, jossa oli myös pari tuolia ja jotain tavaroita. Tuuli mukavasti kuvanottosuunnasta, ja Just saikin hajun suoraan lähdöstä. Eteni suoraviivaisesti haistelemaan tuolia ensin toiselta puolelta. Kun sieltä ei löytynyt kätköä, se käväisi pikaisesti maassa olevalla kohteella mutta palasi sitten heti tuolille. Ja sieltä kätkö löytyikin saranasta ajassa 0:31.91! Tässä Justin aika oli 10. nopein. 

Viimeisenä ajoneuvoetsintä, jossa paku ja traileri, enimmäisaika myös 2:45. Lähtö kuvan oikeasta alalaidasta oranssien tötsien välistä, tuuli vastaan. Just lähti ensin vähän harhaillen kuin olisi halunnut etsiä tötsiä. Alku tuntui ihan sähläämiseltä, mutta kun ohjasin autolle, Just oli vienyt mut auton oikealle kyljelle, josta alkoi heti tarkentaa eturengasta. Kun sieltä ei löytynyt mitään, liikkui upeasti saumaa pitkin takarenkaan eteen, josta saman tien tarkennus ja ilmaisu ajassa 0:24.72! Tässä Just oli 6. nopein. Tuomari sanoi palautteeksi, että hyvä, että uskoin koiraa ja tulin sille puolelle autoa. En tosiaan ollut yrittänyt vetää sitä toiselle puolelle, hämmennyin vaan siitä, kun se halusi tarkistella tötsiä. Haju oli varmaan levinnyt kasvillisuuteen, kun tosiaan tuuli tuolta auton takaa. Viimeinen kehu tuomarilta oli: "itsevarma ja päättäväinen koira"

Useammalla alueella Justilla vähän suu aukesi kätköllä, mutta kieli pysyi kyllä sisällä, niin nuolemista ei tullut. En kyllä tiedä, miten tuohon pitäisi suhtautua; onko siinä vaarana, että palkattuna käytös eskaloituu nuolemiseksi?

Kokonaistulos siis 100/1, aika 2:38.6! Kokonaistuloksissa aika oli peräti neljänneksi nopein; toki virhepiste pudotti tuloslistassa, kuten kuuluukin. Olin ihan supertyytyväinen mielentilaan, vireeseen ja keskittymiseen. Erityisesti mieltä lämmitti kolmen hajun nappaamista lähdöstä! Nopeiden löytöjen palkkaaminen on siis kantanut! Nämä oli kyllä myös "koulutuksellisesta näkökulmasta" ideaaleja suorituksia: haju suoraan lähdöstä ja sen työstäminen loppuun asti, kunnes kätkö löytyy. Suurena onnistumisena pidän myös laatikkoetsintää, jossa koira ei tehnyt väärää ilmaisua ja itse osasin toimia 30 sekunnin varoituksen kohdalla, vaikka en ollut yhtään hahmottanut, että ei oltu käyty keskimmäisellä laatikolla ollenkaan.

Kuunvaihde

31.5. rallykimppa, jossa aiheena oikean puolen perusasennot ja käännökset. Alempi rata oli oikeastaan suunnattu takapäänkäyttöön koira vasemmalla, mutta molemmin puolin tehtynä siinä oli kaikenlaisia käännöksiä.

Jokun kanssa en uskalla hirveästi tehdä käännöksiä, joten ei hinkattu mitään, mutta mentiin kerran kumpikin pätkä läpi molemminpuolisella seuraamisella. Vähänkö se osasi hienosti sivuaskeleen! Aina yhtä hämmentävää, kun koira tekee jotain, mitä sille ei ole opetettu. Jokun kanssa molemmat täyskäännökset tehtiin aina koirasta poispäin; ne se osaa aika kivasti. 

Justin kanssa huomasin treenien lopuksi taas palkanneeni kaikesta 🙈 Vastahan Carita mulle muistutti epäsäännöllisen palkkaamisen tärkeydestä. No, Just oli niin hyvä, että teki mieli palkata joka tehtävästä! Aloitettiin persjättökäännöksillä tasapainotyynyllä; kun nää sujui hyvin, jätin tyynyn pois ja edelleen sain sellaisia, joihin olin tyytyväinen. Lisäksi vahvistin takapäänkäyttöä, ulkokaaren käännöksiä, odottamista askelkäännöksessä, hiljaisia istumisia oikealla ja sivuaskelta. Puolenvaihto jalkojenvälistä spiraalin jälkeen oli vähän haastava, kun spiraalissa kävelen tosi reippaasti ja sitten piti sovittaa askeleet niin, että puolenvaihdon ajoitus osui nappiin. Tämäkin onnistui, kun vähän treenasin. Lopuksi sentään otin yhden tuollaisen 6-7 kyltin pätkän ilman välipalkkoja, ja vire pysyi tässäkin tasaisena. Just oli varsinainen työmyyrä ja olisi jaksanut ja jaksanut, vaikka kolmas treenipäivä peräkkäkin. Sekä tekniikka että fiilis oli niin hyvät, että tästä ois voinut suorilta lähteä piirinmestaruuksiin!

Keskiviikkona koirilla oli huoltopäivä, joten Joku ei osallistunut torstain agitreeneihin. Sen sijaan nosetettiin Justin kanssa koeviimeistelyt työpaikalla. Tulikin kaikki etsintämuodot käytyä illan aikana. Aloitettiin kahdella sisäkätköllä toimistossa. Tai oikeastaan Just aloitti löytämällä yhden kätkön heti sisään tultuaan, joten tämä alue piti sitten jättää pois. Nää molemmat varsinaiset etsittävät oli lähikätköjä. Ensimmäinen roskiksen saranassa Justin kuonon korkeudella. Tän se nappasi heti ovelta! Toinen oli pöydänjalan alla eli tosi matala; tässä Just meni ensin huoneen takaosaan (n. metrin päähän) ja sieltä sitten sai hajun, kääntyi takaisin, tarkensi ja ilmaisi.

Laatikkoetsintä tehtiin aulassa 15 laatikolla, joista parissa oli sisällä jotain. Tässä Just ei saanut heti hajua, mikä oli oikeastaan aika hyvä, koska se tarkisti järjestelmällisesti jokaisen laatikon, kunnes tuli hajulaatikolle ja ilmaisi sen huolellisen tarkennuksen jälkeen.

Ulos olin tehnyt 2 aluetta. Ensimmäinen oli iso, koko kuvassa näkyvä alue. Sää oli tuulinen ja sateinen, toki etsinnät oli katoksen alla. Tän alueen Just seilasi pari kertaa edestakaisin, kunnes sai hajun betonin ja puun saumasta, lähti sitä pitkin nousemaan ylös, kunnes löysi n. 110 cm korkeudessa olevan kätkön. 

Toinen ulkokätkö oli ajoportissa matala kätkö (n. 10 cm). Tilanne näytti tältä, kun laitoin kätkön (paitsi että satoi) mutta kun mentiin etsimään, ajoportti oli mennyt jo kiinni. Lähdettiin tuosta kulmalta ja sieltä tuli hirmuinen tuulenpuuska. Just ei kuitenkaan juossut suoraan kätkölle vaan käveli haistellen oikealla olevaa seinustaa ja sitten ajoporttia pitkin tasaisesti, kunnes paikallisti kätkön. Kun ajoportti oli tosiaan siirtynyt, kätkökin oli liikaa näkyvillä ja Just nuolaisi sitä selkeästi. Sanoin: "Näytä nätisti", ja se veti kielen sisään ja varovasti nenällä tökkäsi kätköä. Ai että mä toivon, että nyt on tehty läpimurto nuolemisessa ja oon saanut sen ymmärtämään, ettei se ole suotavaa!

Kouluttamisen jälkeen vielä Hannan tekemä kätkö autossa renkaassa. Tässä Just käveli lähtöpaikalta suoraan kätkölle, tarkensi ja ilmaisi. Hanna nauroi, että tuliko tehtyä liian helppo kätkö, mutta sanoin, että ei kun hyvä, että tuli vielä viimeiseksi ennen koetta vahvistettua ja superpalkattua lähikätkön nappaaminen!

Tehtiin myös illan aikana pari paikkista yksin, ajan lisäyksessä ollaan taas päästy minuuttiin!

Tuplamaanantai, osa 2

 Maanantaina 30.5. ensin Justilla Caritan rally, sitten Joku Päivin tokoon. Ihana Carita Justin maksalaatikkoepisodista kuultuaan oli suunnitellut meille superhoukutusradan, jossa houkutuksen ohi mentiin peräti kolme kertaa. Houkutuspurkeissa oli possunkorvia ja kissanruokaa! Carita oli ajatellut kaikkea ja säästänyt kisuruoasta vähän, joten sain ottaa sitä purkkiin palkaksi. 

Tehtiin oikein kunnon sotasuunnitelma, miten saadaan pilkottua tehtävät järkeviin osiin, että saadaan onnistumisia. Ja siis meni ihan uskomattoman hyvin! Just kyllä kävi vielä vähän kuumempana kuin yleensä, joten varmaan ihanat kisuruokatuoksut vähän nosti kierroksia. Mutta seuraaminen oli kuin malinoissilla, ei tosiaan tarvinnut yhtään innostaa tai motivoida, enemmänkin vain rauhoitella koko ajan. On se makeeta, vaikka mulle vaikeaa! 

Aloitettiin palkkaamalla lähtö, joka oli kohti houkutusta. Pyörähdys ja puolenvaihto edestä menivät hyvin, samoin houkutuksen ohitus tässä. Oikea täyskäännös meni pipariksi; Just haki valkovuokkoa. Täytyy tehdä tuohon nyt vielä selvempi valmistelu, koska nyt ihan useamman kerran Justilla tuli väärinymmärrys. Maahanmeno houkutuksen vieressä muistaakseni ok. Eteentulossa meinasi ihan lähteä lapasesta ja harjoiteltiin sitten namista luopumista siinä. Ei tullut hiljaista toistoa, joten nami jäi antamatta. Käteen jäänyt nami kiihdytti Justia lisää ja sainkin Caritalta noottia, että tuo vähän vesittää luopumisnamin. Kun sanoin, että ei tullut kriteerin mukaista suoritusta, niin siitä ei olisi pitänyt jatkaa vaan vaikka ottaa uusiksi. 

Hypyn jälkeinen peruutus ei mennyt kovin hyvin, en saanut linjattua tarpeeksi hyvin ja Just lähti kolmannella askeleella auraamaan. Täytyy ottaa taas vähän preppausta tuohon, koska kyllähän me se osataan! Takasuora meni muistaakseni ihan hyvin ja tuplasaksalainen onnistui hiljaa! Sitten tuli suurin jännitysmomentti eli merkki suoraan kohti houkutusta. Just oli mahtava: Se bongasi ensin houkutustötsät ja houkutuspurkit. Sanoin, että ei oo se. Sitten Just mietti vähän ja bongasi sitten merkin. Sanoin, että joo, se on se ja lähetin. Ja se meni merkille!!! Tästä tietysti nopealla toimituksella kissanruokapalkka, josta Just yllättyi iloisesti. Siitä sitten kutsu, josta myös palkkasin, kun taas mentiin houkutuksen ohi. Sitten itse houkutus paloiteltuna eli palkkasin ensin läpimenosta, sitten yhdestä kurvista jne. Muutama vilkaisu tuli mutta olin tiukkana ja vaadin kontaktin pysymisen. Carita sanoi hauskasti: "Jos pystyt nillittämään kontaktin pidosta, niin on teidän houkutus sit jo aika hyvällä tasolla!" En ollut itse ajatellut sitä näin, joten aika kiva kuulla! Olin kyllä ihan supertyytyväinen näihin treeneihin!

Sitten reippailtiin kentälle. Jokulle ohjelmassa seisahtuminen mahdollisimman monella tavalla. Tavoitteena saada siitä käskystä niin vahva, että se joskus seisoisi kolme sekuntia paikallaan, ennen kuin sinkoaa jäniksen perään, niin että mulla olisi mahis napata siitä kiinni. Päivillä olikin kivoja pelejä siihen, ja mun mielestä Joku on edistynyt asiassa jo tässä 10 päivässä!

Tehtiin ensin sellaista, että pelattiin lelulla yhdessä, kunnes sanoin STOP ja palkka tuli luopumisen kautta. Sitten heitin pallon pitäen  Jokusta kiinni. Se sai ensin nojata valjaisiin ja pyrkiä pallon perään, mutta kun sanoin STOP, sen piti vähän vetää takakenoon ennen kuin sai vapautuksen. Kolmas peli oli peruutus - tule - peruutus - STOP eli kun koira ajatteli taaksepäin, niin pysäytyskäsky tuli siitä. Kokeiltiin myös namin heitto  ja STOP kohti tulemisesta, mutta sitä Joku ei hokannut eli pitää tehdä vielä suorapalkkausta siihen (namin/lelun heitto sen jalkoihin). Viimeinen tapa, jota olen käyttänyt sen jälkeen lenkilläkin, tuli vähän vahingossa Jokun bongatessa jotain kentän ulkopuolelta ja jäädessä seisomaan ja tuijottamaan. Sanoin STOP aika painokkaalla ja hermostuneella äänellä, kävelin sen luo, nappasin valjaista kiinni ja siitä superpalkka. Tää on niin lähellä aitoa tilannetta kuin lavastamalla saa aikaiseksi! Ja tän Joku on oppinut jo tosi hyvin ja kääntyykin mua kohti siinä kohtaa, kun olen ottamassa valjaista. Katotaan, josko jo kymmenen vuoden päästä sitä voisi pitää vapaana! 🙈

Valkun treenit Asikkalassa 29.5.

 Ihanat Laura ja Marianne oli järkänneet valkkuringille kaikkien lajien kimppatreenit Asikkalan maneesilla kaksi viikkoa sitten. Aamu aloitettiin agilitylla; rata oli mun käsialaa ja mukautettu meidän torstairyhmän viime viikon treeniradasta. Joku antoi taas ekalla kierroksella kaikkensa, joten ei tehty toista kertaa koko rataa. Eka kierros meni kyllä aika hienosti! Ainoastaan yksi ylimääräinen putki tuli suoritettua 6-7-välissä, kun mun kroppa peitti hypyn ja persjättö avasi tien putkeen. 

Tässä radassa mielenkiintoisin kohta olikin tuo 3-7. Muuri oli sen verran sisempänä linjasta, että linjausten kanssa piti olla tarkkana. Jos lähetti koiran vitoselta ulkokautta, ehti ottamaan etumatkaa ja tekemään persjätön 6-7-väliin. Poikkaria seiskalle kokeiltiin myös, homma meni ihan putkeen useamman kerran mutta se onnistui, kun vedin Jokua vain ihan vähän. Jos taas otti etumatkaa 3-putkelta, ehti tekemään persjätön 4-5-väliin ja sitten leveä valssi vitosen jälkeen, mistä ripeästi liikkeelle ja takaakierto seiskalle. 

Alun tein ensin lähettämällä ja takaaleikkauksella putkeen. Lopputreenistä, kun Joku ei enää sinkoillut samalla tavalla, otin pari askelta etumatkaa ja valssasin 2-3-väliin. Tää oli parempi ohjaus, mutta oli kiva kokeilla molempia. 

Agilityn jälkeen rally-toko + toko, josta me tällä kertaa valittiin toko. Tehtiin ensin kisamainen seuraaminen Lauran liikkuroimana. Just olisi vähän enemmän tarvinnut aikaa tsekata ympäristö halliin tultuamme mutta tämä puute aiheutti vain muutaman kontaktikatkon. Kokonaisuus meni tosi hyvin! Täyskäännöksen olisin voinut valmistella paremmin jne mutta aina näiden katkojen jälkeen Just hakeutui itse uudelleen seuraamaan ja jatkoi tekemistä hyvällä ilmeellä. Kaikki liikkeellelähdöt oli ihan super ja viimeinen vasemmalle käännös saatiin onnistumaan, niin palkkasin siitä. 

Toisessa setissä palkattomuustreeni, jossa keskityin tunnetilaan liikkeiden välillä ja palkkasin niitä. Laura valitsi meille tehtäviksi liikkeestä seisomisen, luoksetulon ja merkinkierron. Tää meni oikeastaan kaikkinensa ihan huikean hienosti. Kaikki liikkeet onnistui (paitsi seisomisessa liikahti, kun kehuin) ja seisomisen ilme oli nyt jo parempi kuin ennen. Liikkeidenvälien yhteistyö oli niin ihanaa, että sydän meinasi pakahtua - palkkasin sitä sitten. Oman vuoron jälkeen vielä palkkailin vähän aktiivisuudesta sivulla + liikkeellelähdöistä demonstraationa yhdelle vierailevalle ohjaajalle.

Hallitreenien jälkeen nosettamaan. Yritin olla tosi viisas enkä ahnehtia, ja tein kummankin koiran kanssa vain osan kätköistä. Just aloitti ulkoalue + ajoneuvo valjastuskatoksessa. Tässä kävi vähän hassusti, kun ajoneuvo oli ulkoalueen vieressä ja Just löysi sen kätkön renkaasta heti, vaikka meidän piti etsiä ulkoalue. Marianne sitten sanoi, että kyllä se ajoneuvokätkö on siinä, palkkaa vaan. Ulkokätkö olikin vaikeampi, kun se oli lautaseinän alareunassa ja kätkö oli levinnyt sekä saumaa pitkin että vahvasti ylöspäin aurinkoiseen takaseinään. Tässä kuitenkin se hyvää, että a) tajusin itse, että aurinkoinen seinä nostaa hajua eli kätkö voi olla myös alhaalla ja b) luin Justista, että kätkö ei ole sivulaudoissa. 

Sisällä navetassa oli ensin yksi seinä, jolla Just ei meinannut millään pysyä. Häiriöhajuna oli kuollut lintu 🙈 Itse tarkennus meni hyvin, sitten kun Just keskittyi oikeaan kohteeseen. Sitten takahuone, jossa 2 kätköä. Tässä taas etsintä kesti ikuisuuden. Just oli reagoinut pöytään ja sen vieressä olevaan laatikkoon, joten palattiin sinne, kun muualta ei löytynyt mitään. Yhdessä vaiheessa Just haisteli penkin yli kohti pöytää, joten ehdotin penkille hyppäämistä. Nyt haisteli pöydän reunaa mutta joutui työstämään vielä jonkin aikaa, ennen kuin tajusi, miten kätkölle pääsee - se oli pöydän alla keskellä! Kun sitten lopulta Just päätyi kätkölle, se nuolaisi sitä tosi teatraalisesti. Mä satuin näkemään tämän suoraan ja sanoin: "Hei, ei sun pitänyt nuolla sitä!" Tästä Just katsoi mua hetken pöyristyneenä moitteista, kunnes veti vielä teatraalisemmin kielen sisään ja tökkäsi kätköä supervarovasti nenällä. Tästä tietysti kunnon palkka ja mä niin toivon, että tämä olisi läpimurto nuolemisasiassa! Viimeinen kätkö oli sivuseinällä (ehkä n metrin korkea), ja nyt sitten Just nappasi sen heti, kun vaan vähän lähetin sinnepäin... ei sitten voinut aikaisemmin sitä työstää...

On vähän huono, että kun pyydän kaveria kellottamaan, niin en ota siitä mitään painetta. Kun 30 sek varoitus tulee ja kun aika loppuu, niin ihan sama. Eihän kellottamisesta oikeastaan ole hirveästi hyötyä, jos siihen ei reagoi?!

Joku sai tehdä ulkoalueet. Sekin löysi ajoneuvokätkön heti. Seinäkätköllä se oli nopeampi kuin Just, mutta toisaalta ei voi verrata, kun itse tiesin kätkön paikan. Viimeinen alue tehtiin sokkona ja tämänkin löysi superhienosti! Täytyy kyllä sanoa, että on Jokullakin hyvä nenä - se vaan ei ole niin intensiivinen kuin Just ja jännittää enemmän paikkoja ja alustoja. Oli jotenkin liikuttavaa, että Jokukin olisi vielä halunnut mennä navettaan jatkamaan nosetusta! Olin kuitenkin päättänyt, ettei Joku tee sisäalueita ja pysyin päätöksessäni, mutta silti ihanaa, että sille jäi vielä intoa pitkän päivän jälkeen!

Helatorstai

 Helatorstaina oli tarkoitus mennä halliin treenaamaan kaverin kanssa, sitten ulos treenaamaan kaverin kanssa mutta erinäisten muutosten ja muutosten muutosten jälkeen päädyin hallille treenaamaan yksin. Tein Justin kanssa palkattomuustreenin pitkästä aikaa. Oli tarkoitus tehdä 5 liikettä, mutta en ilmeisesti osannut laskea, kun tehtiin loppujen lopuksi 6 liikettä! Eka hyppynouto, jossa kapula kimposi tosi vinoon, joten annoin lisäkäskyn palautukseen. Just näytti kyllä niin varmalta siinä, että ois varmaan hypännyt ilmankin. Sitten taidettiin tehdä kaukot, jotka meni ihan täydellisesti! Luoksarissa muistaakseni Just ei haukkunut mutta ehkä odottaessaan vinkui vähän. Neljäntenä oli liikkeestä istu, jossa nyt jo parempi ilme, vain yhden asennetreenin jälkeen!!! Seuraavana oli kierto, jossa tuli useampi haukku, mutta teknisesti meni täydellisesti ja itsevarmasti. 

Viimeisenä liikkeenä oli ruutu, jossa vähän epäröin, olisiko pitänyt jättää tekemättä, olisiko tämä se viimeinen toisto, joka pitäisi jättää ottamatta. Oltiin kuitenkin jo lähtöpaikalla ja Just odotti innoissaan lähtölupaa, joten lähetin sen ruutuun kuitenkin. Ja se meni hienosti! Selvästi näkyi, että Just on oppinut takapalkan nimenomaan hallissa, koska meni ruutuun tosi voimakkaasti, pysähtyi kyllä kiltisti käskystä mutta selvästi ajatteli, että missähän pallo mahtaa olla. Pitää siis tehdä vastaavaa treeniä eri paikoissa. Pyysin maahan ja tehtiin loppuosa; tämä on sellainen pala, johon pitäisi lisätä jännitettä ja yllätyksellisyyttä, koska tää oli sellainen potentiaalinen lässähdyskohta. Vapautuksen jälkeen Just taas pomppi vasten ja oli ihan kybällä mun kanssa tekemässä, niin siitä sitten loppupalkka. Olin ihan supertyytyväinen vireeseen ja palkattomuuden kestävyyteen; toki liikkeetkin meni hienosti! Liikkeenvälit sujui niin näppärästi, että en edes huomannut fiilistellä niitä. Jatkossa sitten voisin vielä enemmän keskittyä tunteeseen ja siihen fiilikseen, kun koira vaan tulee mukana silmät loistaen. Oksitosiinit virtaamaan! Että vaikka niitä ei palkkaisi, niin olisi tunteella 100-prosenttisesti mukana. Ja etteivät siirtymät ole vain siirtymistä paikasta toiseen eikä mekaanisesti opetettua sosiaalista palkkaa vaan aitoa tunnetta. 

Hallivuoron jälkeen käveltiin Agitokomaalle Jokun agitreeneihin. Tällä kertaa oli estetreeni. Aloitettiin puomilla, jossa muistaakseni hyviä osumia, sitten yksi loikka, jonka jälkeen Joku oikein ajatteli ja tsemppasi ja teki superhienon osuman, josta triplapalkka JA tällä kertaa ei enempää toistoja. Toisena juttuna keinua, jota Joku tällä kertaa teki täysin itsevarmasti ja jopa vauhdikkaasti! Koska tää meni niin täydellisesti, lopetettiin tähän, vaikka aikaa olisi ollut vielä jäljellä. Eli siitä vielä plussa meille!