Ohjaaja -2 pehmeä

Joku saattaa muistaakin, kun kesällä 2016 kisoissa Hurtta Areenalla (silloinen Purina) Just hyppäsi pahasti rimaa päin ja säikähti. Toisella radalla ja seuraavalla kerralla oli todella ahdistunut ja halusi vaan pois. Otin Nina-valkulta yksärin silloin, ja niillä neuvoilla käytiin pari kertaa hengailemassa siellä kisoja katsomassa vastaehdollistamista käyttäen ja Just pääsi yli säikähdyksestään. Nyt myös pari viikkoa sitten käytiin siellä treenaamassa eikä ollut mitään. Silti mulle oli hirveä kynnys ilmoittaa tuonne kisoihin, mutta rohkaisin mieleni.

Kyseessä oli iltakisat. Tuomarina molemmilla radoilla Ritva Herrala. Ulkona oli pakkasta joku 10-15 astetta, hallissa oli ehkä n. -8 (ainakin vesikuppi jäätyi tunnissa), ja varmaan siitä johtuen rimat 40 cm. Kun tultiin halliin ja menin ilmoittautumaan, Just ei ryöminyt niin paljon kuin tekonurmella, niin mä aloin heti huolestua, että ahistaako sitä. Tehtiin siinä sit vähän temppuja, niin Just oli kyllä ihan vapautunut. Tän jälkeen käytiin vielä vähän lisää lämppäämässä; rataan tutustumisen ajan Just odotteli seinässä kiinni. Tutustumisen jälkeen lämppäesteenä puomia, ja palkkaleikin aikana mäkin aloin vapautua. Rata oli tutustuessa tuntunut aika kinkkiseltä, mutta kun päästiin vauhtiin, niin alkoi tuntua todella hyvältä. Ennen puomia olevalle takaakierrolle olin ajatellut valssia, mutta ei mahiksia ehtiä sinne, kun jäin kalastelemaan A:n alla olevalta putkelta. Suunnitelma vaihtui siis lennossa sylkkäriin, mutta onneksi Just osaa nekin, vaikka itselle on epävarma ohjaus. Puomilla hyvä vauhti, ja olen tainnut olla oikeassa siinä, että siitä ne meidän yliajat on johtuneet, koska nyt suoritusaika oli -3,63 ja etenemä 3,92 m/s. Oli aika erikoinen tuloslista: pelkkiä hyllyjä ja nollia!

Toinen rata tuntui tutustuessa helpommalta mutta enkös vaan osannut kehittää uuden peikon itselleni: Just ei haukkunut lähtöhetsauksessa. Apua apua, nyt se on varmaan lukossa. Vatkasin siinä sitten niin kauan, että Just karkasi lähdöstä! 😂 Ja koska toka este oli takaakierto, niin oli sähellykseksihän se meni. Koulutettavani Liina totesikin osuvasti: "Mitä sä oikein säädit siellä lähdössä?!" Puomilla Just jäi tällä kertaa vähän liian ylös, mutta maltoin pyytää tassut maahan asti. Tällä radalla oli kuitenkin muita erityisen onnistuneita kohtia. Vitoselle vekkasin, niin Just ei harkinnutkaan maaliin karkaamista! Ennen A:ta oikein keskityin lähettämään takaakiertoon ajoissa ja sehän meni. Kepeille avokulmaan meno oli kuin oppikirjasta: maltoin painaa vasemmalle niin kauan, että koira meni sisään oikeaan väliin. Kerrankin voin näyttää koulutettavilleni esimerkkiä iänikuisen: "Tehkää niin kuin minä sanon, ei niin kuin minä teen" sijaan 😁

Yllättäen tälläkin radalla päästiin ihanneaikaan, eikä menny ees tiukille (-4,30) ja tälläkin rajalla sijoituttiin neljänsiksi. Tuplanolla siis! Johtuiko rataprofiilista vai mistä, mutta Justilla näytti olevan tässä vielä parempi draivi kuin ekalla radalla; etenemä oli 3,98 m/s alun pyörimisistä ja puomin alastulosta huolimatta. Kohta ehkä pästään neloseen agilityradoillakin!

Jos ohjaajatkin osallistuisi luonnetestiin, niin mä en varmaan läpäisisi. Just on pehmeä asioille, jotka satuttaa sitä, mutta se pääsee säikähdyksistään yli vastaehdollistamalla toisin kuin minä.

Hallil eka, hallil vika

Torstaina agilitytreeneissä tehtiin tällaista rataa esteelle nro 11 asti.  Sitten jatkettiin suoraan putkeen (joka oli vähän enemmän oikealla kuin kuvassa), jonka jälkeen oli hyppy, putki, takaakierto. Me Justin kanssa jatkettiin siitä vielä puomi, hypyt, keinu, putki, kepit (rengasta oli siirretty).

Alku ok ja hyvin eteni suoralla 3-7. Olin suunnitellut hasardin ohjauksen 7-8-väliin: takaaleikkaus, sylkkäri ja siitä sitten. No eihän se onnistunut vauhdista millään, Just ei ees kattonut, kun kiersi kasin takaa. Ilman vauhtia onnistui. Eipä tuohon kyllä oikein mitään muutakaan ohjausta saatu toimimaan hyvin - olipa hankala kohta meille! Putkelta 11 tullessa piti olla tarkkana, ettei Just menis kepeille. Leijeröinti putki-hyppy-putki meni hyvin - Just eteni todella itsevarmasti. Kerran kääntyi hypylle putken vieressä (kakkonen toisesta suunnasta), mutta sillä kerralla en ollut käskenytkään putkeen eli oma moka. Puomit oli tällä kertaa aika nopeita, mutta yhden kerran Just pysähtyi pikkuisen liian ylös eli ei laittanut tassuja maahan. Keinut oli myös hyvät, mutta keppien sijaan Just valitsi pari kertaa putken, vaikka olin kääntänyt rintamasuunnan selvästi kohti keppejä...

 Perjantaina oltiin taas aamulla hallilla, tällä kertaa rallytreenit Annikan kanssa pitkästä aikaa. Tehtiin tällaista rataa:
http://www.rally-toko.fi/sivusto/assets/radat/2017-04-01_Porvoo_ALO-AVO-VOI-MES_Pia_Heikkinen.pdf
Jokainen koira teki oman tasoistaan. Lyyti aloitti mestarilla. Ensin lämmittelynä pari temppua, peruutuksia ym, mutta aika pian lähettiin tekemään ihan kisamaista ratatreeniä. Alkurata meni hyvin, mutta pyörähdykseen oikealla Lyyti ei lähtenyt. Uusittiin taiteen sääntöjen mukaan ja nyt onnistui. Pujottelu oikealla ok mutta edessä peruutus oli niin upea, että heitin lelun saman tien ja keskeytettiin rata leikkihetken ajaksi. Meni paljon paremmin kuin erikseen treenattuna! Leikin jälkeen jatkettiin pujottelukyltiltä eteenpäin ja loppuratakin meni ilman isompia virheitä. Aika pitkällä Lyyti on jo mestarihommissa! Niin ihana tehdä sen kanssa 😍

Just sen sijaan oli sitä mieltä, että alokasluokan rally on tylsää pelleilyä, saiskos ne agilityesteet tänne. Lähettiin senkin kanssa tekemään rataa, mutta siitä ei tullut ensin yhtään mitään, joten keskeytettiin hetkeksi ja otettiin temppuja erillisenä. Sitten pidettiin tauko, ja otettiin kisakierros erillisenä. Se meni sitten jo ihan kohtuullisesti. Kyllä taas muistin, miksi rally tai toko ei oo Justin päälajeja... Ehkä tullaan jatkossakin treenaamaan niitä enimmäkseen agilitytauon aikana. Toki voi olla, että Justia motivoi enemmän ylempien luokkien liikkeet, kun ne on enemmän temppumaisia kuin pelkkää seuraamista.

Reissuvkl

Hullun Koiranaisen maakuntamatka suoritettu! Käytiin tutustumassa kahteen urokseen, joita olin ajatellut Justille sulhaskandidaateiksi: Tuhkavuorten Kotkanpoika "Keppo" sekä Pilvipolun Hellehuippu "Huippu". Just tuntui tykkäävän kummastakin, joten tämän hetkinen suunnitelma on kaksoisastutus. Toivotaan, että onnistuisi ja tulisi edes toisesta uroksesta pentuja. Huikeeta toki ois, jos tulis molemmista!

Reissuun oli toki yhdistetty agilitykisat lauantaina Oulussa. Nyt ekaa kertaa ikinä osallistuttiin kolmelle radalle. Aamu alkoi Esa Muotkan hyppärillä. Rimat 45 cm. Jo tutustumisessa oli loistofiilis, et tää on ihan meidän rata. Alku lähtikin ihan lupaavasti, mutta sitten keskivaiheilla taas outo virhe - Just kääntyi putkesta takaisin! Luuleekohan se raukka, että kun huudan "Just tänne", niin se tarkoittaa, että on väärällä esteellä!? Täytynee nyt vähän palkkailla noita putkia, että se antais mennä vaan. Siitä sitten jatkettiin - kepit meni hyvin, samoin irtoamiset suoran putken jälkeen ja loppusuoralla PAITSI että Just livahti renkaan sivusta niin näppärästi, että katsojat ei huomanneet. Tuomari oli kuitenkin tarkkana, joten tulokseksi HYL.

Agilityradat tuomaroi Elina Hannikainen-Himanen, ja niissä rimat 50 cm. Nämäkin tuntui tutustumisessa ihan hyvälle. Eka alkoi hyppy - puomi, joten sain lähdössä hetsattua puomin hyvin. Menikin jo vähän paremmin kuin Hyvinkäällä, vaikka hidas se toki edelleen on. Samoin keinu. Kieputukset meni ihan hyvin, mutta sitten menin taas samaan lankaan kuin joskus ennenkin: suoralta putkelta Just lähti sinkoamaan kohti maalia. Kävi vielä tutustuessa mielessä, että tossa pitää olla tarkkana, mutta ei se tarkkana oleminen riitä, kun pitää tehdä kunnollinen jarru! Tästä tuloksena 1,63 yliaikaa ja 2. sija. Ei oo ihme, että tulee yliaikaa, jos puomilla menee joku 5 sekkaa ja keinulla 3 ja sitten vielä heitetään kiekkaa.

Kolmannella radalla alkoi tuo maalivetoisuus mennä vähän överiksi - Just lähti jo 3. putkelta tarjoamaan maalia 😂 Korjauksesta sitten hetkeksi vauhti hidastui, mutta keinu meni jo ihan kelvollisesti. Sen sijaan keinun jälkeiselle hypylle tuli vähän hassu kielto - vissiin mun juoksulinja muuttui. Siitä sitten jatkettiin ja keskirata meni ihan kohtuullisesti. Tuomari oli vissiin lukenut mun ajatuksia, kun oli laittanut puomin tokavikaksi esteeksi loppusuoralle! Ja nyt se menikin jo (hitaalla) laukalla 😊 Alastulokin täydellinen, joten tästä oli ykköslelu ansaittu. 6,77 tulokseksi tältä radalta.

Eli nollat oli taas lähellä, mutta joku hassu virhe kuitenkin joka radalta. Fiilis hyvä - oli kivat radat juosta. Muutama onnistunut ohjaus mahtui matkan varrelle enkä jokaisessa takaakierrossa jäänyt tielle (muutamassa toki). Erityisen tyytyväinen olen siihen, että ilmoitin ekaa kertaa kaikille kolmelle radalle - ei Just tuntunut mitenkään väsyneeltä kolmannella radalla ja omakin pää ja selkä pysyi suunnilleen kasassa. Ja tuo puomi maalisuoralla oli Just sitä, mitä me tähän kohtaan tarvittiin. Taidan jatkossakin ilmoittaa kolmelle radalle, jos on vaan mahdollista, kun nuo kontaktitkin paranee, kun toistamiseen mennään.

Treeniä vierailla halleilla

Kisakontaktien herättämänä järjestin Justille parit vieraan paikan treenit. Lauantaiaamuna treenattiin lapparikavereiden kanssa Sporttiksella. Laitoin pikkuradan ja puomin sekä keinun vierekkäin. Ihan ekalla toistolla puomilla pienenpieni epäröinti, mutta selvästi auttoi, kun olin suunnilleen rinnalla enkä karannut liikaa edelle. Loput suoritukset oli ihan täydellisiä, vauhtikin hyvä. Sama keinulla, ei varsinaista epärointiäkään ekalla kerralla, mutta muut toistot olivat nopeampia. Toisessa setissä otettiin vähän perussarjaa, mutta Just hyppäsi aina vikat välit yhdellä loikalla. Totesin, että varmaan jalkamittani oli aika paljon lyhyempi, kun mittasin ilman kenkiä... Laitoin sekä palloa viimeiseen väliin että pidensin lopulta vähäsen. Otettiin myös takaakiertoina.

Lyyti taas sai myös vieraan paikan treenit la ip, kun oltiin sovittu Outin & kelpieiden kanssa kimpparallytreenit Tuukkilaan. Lyyti oli ihan huippu! Oli niiiiin treenimoodissa kuin olla ja voi - suorastaan veti portaat ylös (ei muistanut, että jännää alustoja) ja varmaan ekaa kertaa ikinä ei kontakti katkennut, kun Outi rymisteli koirineen portaat ylös 😍 Olin suunnitellut avoimen luokan radan, joka tehtiin ensin sellaisenaan, sitten varioitiin peruutuksia (sivulla ja edessä) ja sitten tehtiin loput kyltit oikealla puolella. Vain yksi stiplu: L teki kiepin, kun piti tehdä 360 oikealle. Spiraalissa meillä oli pesuvadit merkkeinä ja niitä piti ekalla kerralla vilkuilla. Myös houkutuksia piti kurkkia mutta hyvin alkoi kontakti löytyä ja pääsin palkkaamaan. Lopuksi reunalla vielä peruutusta oikealla, joka lopulta onnistuikin kaikki kolme askelta. Ihan huikeet treenit 😍

Keskiviikkona lepakkovuoron kimppatreenit Veeran & aussien kanssa Purinalla tai siis Hurtalla. Olikin arvokas tilaisuus, kun päästiin tekemään kaikilla kolmella kentällä kontakteja! Alkoi surkeasti, kun kentällä oli tosi paljon nameja. Justilla meinas mennä haistelun puolelle ja mulla meinas mennä hermo. Hetken päästä kuitenkin lähti yhteistyö toimimaan. Kontakteista eka puomi oli vähän hitaampi kuin muut, mutta sen jälkeen kaikilla puomeilla meni tosi hyvin! Muutama keinusuoritus oli suorastaan täydellinen! Ihan viimeinen kerta oli taas vähän nihkee, mutta sitten otin uudestaan eri asenteella ja nyt meni hyvin.

Lyyti sai myös treenata, aika lailla taas samanlainen setti rallytemppuja. Aika näppärästi meni muuten, paitsi että kerran kaaduin, kun tehtiin peruutusta oikealla puolella... Merkkinä oli valkoinen ämpäri; sille Lyyti ei ensin lähtenyt, mutta sitten kun tajusi, että se esittää merkkiä, teki tosi hienoja suorituksia - jopa laukalla sinne ja laukalla takaisin sivulle. Kyllä tässä alkaa jo kisakuume nousta!

Torstaina sitten vielä treenit omalla hallilla. Ei mitenkään onnistunut kisavalmistelu ja ihan itseäni saan syyttää. Halusin kokeilla sille kepeille avokulmaa suoralta putkelta mun jäädessä taakse. No se oli liian vaikee, ois pitänyt palastella paremmin ja helpottaa. Hienosti Just kyllä jaksoi yrittää ja tarjoili kaikenlaista 😂 Ja onneksi koulutusryhmäni koirakoille tuo oli aivan yhtä vaikea, joten ei ollut vain Just. Tässä oli sitten paras into käytetty ihan turhaan, joten piti taas vähän asennetta nostella muita harjoituksia varten. Leijeröinti meni kyllä ilman ongelmia, ja muutenkin ihan hyvin, mutta tosiaan ei enää parhaassa vauhdissa.

Omalla hallilla

Maanantaina Lyytillä ohjatut rallytreenit. Olikin hauskat kolme pätkää, joissa useampi tehtävä tehtiin samalla kyltillä. Ekalla oli seisomiset, 360 molempiin suuntiin ja istu-käännös-istu molempiin suuntiin. Vasemmalla puolella onnistui kerrasta. Oikealla istu-käännös oikeaan-istu piti vähän auttaa namilla, kun Lyyti lähti taas tekemään ylikäännöstä. 360 oikeaan sujui jo ihan kivasti. Toisessa pätkässä oli eteentuloja ja tuplasaksalaisia, tässä ensimmäiset eteentulot meni vähän yliyrittämiseksi, mutta sitten keskityttiin paremmin ja meni näppärästä. Kolmas pätkä vasta olikin vinkee: samassa kohtaa tehtiin puolenvaihto takaa, välistä ja edestä. Lyytin mielestä tää oli aika siistii, kuunteli tosi hienosti! Tällä pätkällä oli myös peruutusaskeleet kummallakin puolella. Näytettiin, missä ollaan, ja Hannalta tuli ohjeita palkata oikeasta kädestä ja mieluummin yhdestä hyvästä askeleesta kuin kolmesta huonosta (näin olen tehnytkin). Ei oo enää kaukana! Omalla ajalla tehtiin erotteluja ja edessä peruutusta sekä käytösruutua.

Torstaina Justilla omatoimitreenit, kun kouluttajan auto jäi lumipenkkaan. Tehtiin pikaisesti sovellettu rata, jossa oli puomi ja keinu. Eka toisto oli pikkuisen hitaampi kuin jälkimmäiset mutta ei sellaista jumitusta kuin kisoissa. Noin muuten meni ihan ok, vähän jäin hinkkailemaan, kuten helposti omatoimitreeneissä käy 😔

Lyyti sai tällä kertaa ottaa temppunsa Justin jälkeen, kun mun ryhmässä oli poissaolijoita. Tehtiin tällä kertaa vain rallytemppuja, etenkin pyörähdystä, 360 käännöksiä ja peruutuksia. Oon nyt selvästi jäänyt vähän noihin kiinni, kun teen aina niitä! Pitäisi varmaan pyytää jotakuta videoimaan noi, että näkisin, miltä käsimerkkini näyttää, onko ne koiran silmiin ihan samanlaiset, kun joskus niitä sekottaa. No tehtiin putkia ja hyppyjäkin, että sentään vähän vaihtelua.

Nollakoiria!

Eilen Lyyti oli ihan nolla rallytokokisoissa Ojangossa. Nappasin meille nollakoirakon paikan voittajasta, kun aattelin, että kiva saada ilmainen kisatreeni luokasta, jonka tehtävät osataan hyvin. Plussana vielä se, että kerrankin pääsee palkkaamaan heti radan jälkeen kulkematta käytösruudun kautta. Ja hyvin meni meidän nollailut, oltiin ajoissa paikalla eikä mokailtu mitään noloa. Ratakin meni ilman ääntelyitä!

Ensin mentiin siis käytösruutuun ekan koirakon suorittaessa rataa; asentona oli edessä istuminen. Eikä taaskaan saatu kurretemppua, vaan Lyyti istui esimerkillisesti asennossa koko 2 minuuttia. Ajan tultua täyteen rapsuttelin sitä kyykyssä, niin siinä kohtaa rupesi vinkumaan! Nousin sit takas seisomaan ja käskin olla hiljaa, niin oltiin sit vielä asennossa loppusuorituksen ajan.

Itse radalla kaikki virheet tuli ekalta neljältä kyltiltä! Ensin eteentulossa Lyyti lähti tarjoamaan peruutusta, ennen kuin sain sen istumaan -1. Sitten pyörähdykseen Lyyti ei lähtenyt ("ai mitä?!") ja uusin sen vasta, kun olin jo lähestymässä seuraavaa kylttiä eli tästä HYL. Onneksi ei oltu oikeassa kokeessa! Eli koetilanteessa ei olisi kannattanut uusia, mutta toki ihan hyvä, että tällä radalla uusin, niin saatiin kieppi onnistumaan - asiat tehdään loppuun asti. Vaan on se kumma, että saadaan joka kokeessa kiepistä joku virhe! Seuraavalla paikallakäännöskyltillä tuli vielä -10 tuplaistumisesta. Nää saatiin jo syksyllä täsmällisiksi - pitää vahvistaa lisää. Tämän jälkeen radan keskiosa vähän vaihtelevassa kontaktissa, mutta erityisen hyvä puolenvaihto takana ja eteentulossakin muistettiin istua. Spiraali vasemmalle oli varmaan paras ikinä! Eli loppua kohti vain parani. Tuomarinkommentti: "Taitava pari! Hienoa reipasta seuraamista!" No joo-o, meidän seuraaminen on aika reipasta, samoin radalta poistuminen 😂

Sunnuntaina sitten Justin vuoro agilityksoissa Hyvinkäällä. Osallistuttiin taas kahdelle radalle, mikä tuntuu olevan ihan riittävästi mun selällä.  Rimat molemmilla radoilla 50 cm. Ensin oli Anne Viitasen hyppäri, joka radan reunalta näytti aika pahalta. Rata ei kuitenkaan ollut niin ahdas kuin miltä näytti, vaan jo tutustumisessa tuntui olevan mentävissä, haastava toki. Otin tavoitteeksi lähettää takaakiertoihin sen verran kauempaa, että saisin saksalaisen tehtyä ajoissa. Ja ainakin omaan silmään onnistuin eli en ollut koiran tiellä! Tuollaista kepeille menoa ei olla viime aikoina harjoiteltu, mutta otin sellaisen lämppäesteillä ennen rataa ja siellä meni hyvin, niin radalle mennessäkin oli hyvä fiilis siitä. Myöskään putkille en saatellut, joten ehdin hyvin oikaisemaan linjan taimmaisen putken jälkeen. Viimeisellä putkella sen sijaan oli hylly enemmän kuin lähellä. Tein ihan oikeaoppisen merkkauksen putken suulla, mutta silti Just ulos tultuaan lähti hyppäämään kakkoshyppyä. Käsittämättömintä on se, että se oli melkein ponnistuspaikassa, kun korjasi linjansa oikealle esteelle eikä virhettä tullut! Ihme naisen logiikkaa taas 😂 Ehdittiin Just ja Just ihanneaikaan (-1,02) ja näin ollen saatiin meidän eka kolmosluokan nolla! Sijoituttiin kolmanneksi vielä, niin palkintojakin tuli, jee! Vielä ei etenemällä juhlittu (3,76 m/s), mutta kaikkea ei voi saada kerralla.

Sitten Elina Hannikainen-Himasen agilityrata. Tällä radalla oli pitkiä estevälejä ja kaksi takaakiertohyppyä, jotka oli loogisin tehdä pyörittämällä. Tän radan tavoitteeksi otin, että ainakin parissa kohtaa lähettäisin koiraa kauemmas saattamisen sijaan - se kun ei todellakaan saattelua tarvitse. Kakkoshypyn käännös onnistui heti hyvin, mutta sitten Just jännäsi keinulla ja tuli sen ihan hiipien. Tästä jatkettiin matkaa ja kepeille avokulmaan vienti onnistui, joskaan ei kovin nopeasti. Sitten tuli ne kaksi kohtaa, joissa oli tarkoitus lähettää - no vähän lähetin mut pari askelta kauempaakin ois menny. Näyttäis, et korvassakin ois ollu jotain, kun kerkesi ravistellakin pari kertaa 🙈 Sitten tuli puomi, joka oli aivan pohjanoteeraus. Just luuli sitä selvästi keinuksi ja hyppäsi keskeltä ylösmenoa pois. Toisella yrityksellä meni hiipien, mutta vaadin sit etujalat maahan kontaktilla, kun kerran aikapeli oli jo menetetty. Päästiin oikeastaan vauhtiin vasta, kun lähdettiin hallin päästä tulemaan takaisinpäin ja loppurata menikin hyvin, vaikka kierrossa tulikin harvinainen rimanpudotus. Vissiin hyppäsi niin tiukasti! Kiva, kun radalla oli loppusuora, niin ei varmana jäänyt paha mieli. Tulokseksi tästä tuli 10 + varmaan puol tuntia yliaikaa.

Tää tuntuu olevan aika uusi ongelma, kun vielä viime vuonna kisoissa meni ihan reippaasti. Ja treeneissähän on läpi talven tehnyt hyviä puomeja. Jau Areenan kisoissakin oli hitaahkot kontaktit, mutta tämän päiväinen oli vielä paljon pahempi. Nyt tarvittaisiin treeniä vierailla kontaktiesteillä!

Hop, toko, agi

Sunnuntaina oli hyppyteniikkatreenit, mutta koska kouluttaja oli sairastunut, treenattiin Jennin ja Hannan kanssa kolmistaan. Aloitettiin korkeuden arvioinnilla okserilla. Estevälit 6-6-9 ja korkeus 35-40-45-50-50 (leveä) - 40- 30 cm. Hyppyasento oli selvästi paras kahdella korkeudella: 35 ja 50! Kahdella välikorkeudella pää nousi. Leveä 50 cm taas alkoi vaatia melkoista loikkapituutta - eli tällaiselle esteelle olisi paras, että edeltävään väliin saisi laukka-askeleen. Seuraava 40 cm taas meni Batmaaan-tyyliin eli ylimitoitettu hyppy. Viimeisellä sopiva hyppykorkeus löytyi taas.

Toisena harjoituksena taipuminen putkelta. Ohjaajalle haaste löytää sopiva väli putkensuulta ekalle hypylle! Kokonaisuutena harjoitus meni kuitenkin ihan hyvin. Silmällä ei näkynyt puolieroa, mutta videolta katsottuna oikealle meni ehkä vähän nopeammin. Hieno kokoaminen ennen sarjaa!

Maanantaina Päivin toko. Just aloitti aiheena erilaiset sivulletulot ja niiden arvon nostaminen. Heti alussa Just hyvin demonstroi, kuinka tarjoaa kaikkea muuta paitsi sivulletuloa. Tehtiin sitten namin heittoa sivulletulosta, missä rupesi kivasti tarjoamaan sivulletuloa, mutta ai että kun sen kanssa pitäisi olla tarkka kriteeristä! Jo muutaman vinoasennon palkkauksen jälkeen tuli aina vinoon. Ja lisäksi on tottunut mun katseeseen eli pitää treenata myös sitä, että mä katson poispäin. Päivi kiinnitti myös huomiota kentälle tuloon ja tästä kyllä itsellekin tuli suuri oivallus. Päästän Justin häkistä agi- ja tokotreeneihin ihan samalla tavalla eli siis päästän vapaasti kentälle möyrimään ym. Päivi ehdotti, että ottaisin ensimmäisen sivulletulon jo sermin takana ja siitä jatkettais kentälle sivulle. Ja tässähän tulisi samalla hyvä valmistelu eri lajiin! Eli siis agilitytreeneihin saisi mennä vapaasti, tokotreeneihin mentäisiin mukana kulkien. Kesällä opetettua "mukaan"-käskyä pitäisi myös vahvistaa... Tämän jälkeen otettiin kiertoa. Ensin keskusteltiin siitä, saiko kiertäessä haukkua vai ei, mutta jo toisella toistolla tuli oikein hieno, hiljainen suoritus. Tästä lelupalkka, josta taas Päivi sai seuraavan idean: sivulletuloja suoraan leikistä. Nää ei ensin meinanneet lähteä millään sujumaan; Just passivoitui heti, kun irrotti lelusta. Booooriiiing... Täytyy siis aloittaa tämä niin, että tulee "takaa" sivulle eli vain istuu oikeaan paikkaan ja siitä leikki jatkuu. Ja hitailusta voi jatkaa liikkumista ja lelulla härnäämistä, koska "palkka" on vasta kiinni käyminen.

Lyytille teemana se, että vaikka ohjatun kapulat onkin jossain, niin muitakin tehtäviä voi tehdä. Aloitettiin laittamalla ohjatun kapulat koemaisesti, mutta käännyttiinkin toiseen suuntaan tekemään ruutu. Tää meni hyvin, paitsi että mun pitää pitää kiinni siitä, ettei seis-käskyn jälkeen saa liikkua ruudussa. Sitten tehtiin kiertoa kapulat matkan varrella, ja nyt Lyyti jäi niihin tosi vahvasti kiinni. Kierron muisti kyllä hienosti, vaikka sitä niin vähän ollaan tehty.  Muutaman yrityksen jälkeen Päivi sanoi, että kokeilepa kieltää, mutta tähän totesin heti, ettei Lyytiä voi. Päivi ratkaisi asian sitten niin, että seisoi kapulan laipan päällä ja näin esti väärän suorituksen ja tällä tavoin saatiin Lyyti hokaamaan, mitä ajan takaa. Positiivista on se, että Lyytille on tullut noin suuri kapulamotivaatio! Ja kun olen saanut sen palautusvauhtia edes vähän paranemaan, niin kieltäminen voisi olla tuhoisaa. Jatketaan siis näin, että appari seisoo laipan päällä ja Lyytin pitää tehdä joku muu tehtävä. Viimeisenä juttuna Lyyti teki tunnarin, joka oli jonomuodostelmassa merkin takana. Samalla hetkellä halliin tuli seuraava koira (pentu) aika vauhdikkaasti sisälle ja sattumoisin hyvin lähelle tunnaria, niin Lyyti ei voinut lähteä. Kun yhdessä mentiin lähemmäs kapuloita, niin sitten etsi tosi hienosti oman 😍

Vielä otettiin pikaisesti paikkikset. Lyyti teki makuun esimerkillisesti, ja Justin istuminen onnistui myös.

Torstaina Justin agilitytreenit, jotka tällä kertaa meni vähän sekavasti, en oikein osaa sanoa, hyvin vai huonosti 😂 Puomi ei ollut erityisen nopea millään kerralla. Keppien avokulma meni loistavasti joka kerta. Kerran hyppäsi A:n kontaktin. Ohjaukset meni suurimmaksi osaksi hyvin, paitsi kerran livahti sivusuunnassa väärän esteen. Kerran tuli väärinymmärrys ja törmättiin. Keinu otettiin viime tingassa 2 toistoa ja toka oli jo ok nopee. Eli mitäs tästä nyt sanois...