Just 6 v!

Just ei halua lähteä treeneistä kotiin

Viime maanantaina Oonan treenit, joihin mulla ekaa kertaa tuplapaikka eli Just pääsi myös. Otinkin Justin ensimmäisenä, koska oli taas aika kuuma päivä. Just oli siis nyt ekaa kertaa Oonan treeneissä ja sai kehuja SEURAAMISESTAAN!!! Ja mä kun olen aina mollannut sitä, että eihän se osaa edes seurata. Se teki ihan näppärästi liikkeestä istumisen, putken ja puolenvaihdon edestä, mutta jäävän (liikkeestä maahan/seiso - kierrä koira) jälkeen se ei vielä ymmärrä lähteä seuraamaan. Toki kun tokossa olen aina palannut sivulle, niin sitähän se odottaa. Ja sitten en saa kehua, kun kierrän koiraa, koska silloin Just lähtee kääntymään. Oikean puolen perusseuraaminen ja liikkeellelähdöt, eteentulot ym. on ok, mutta käännökset on vaikeita. Esim. lopussa oli mestarin kyltti istu-käännös oikeaan -istu ja Just jäi kattelemaan muita koiria autojen luona. Mä oletin, että kyse oli häiriöihin jäämisestä, mutta Oona sanoi heti, että Just oli epävarma, koska ei tajua vielä tuota käännöstä. Eli nyt paljon oikean puolen perusasennon vahvistamista (käsimerkin häivytys) ja sitä kautta noita käännöksiä. Ja Oona oli samaa mieltä mun kanssa, että Just tarvii nopeenopeen 😃 Oman vuoron jälkeen harjoiteltiin vielä maasta liikkeellelähtöä ja se aukesi sillä, että sanoin vapautussanan alle eli "jessivu".

Maailman paras nukkumapaikka

Kerroin Oonalle Lyytin menneistä kisoista, ja hän käski heti unohtaa Inkoon kokeen, koska mökkireissu + lämpö. Lyytille oli erityisen hyödyllinen treeniradan alku, kun ensimmäisenä kylttinä oli liikkeestä istu. Se onnistui nyt kummallakin kerralla hyvin ja pääsin palkkaamaan. Oona sanoi, että kannattaa vahvistaa sitä nopealla palkkauksella ja toinen palkkaus lensikin Lyytille suoraan suuhun, kun peppu osui maahan. Seuraavat kyltit meni ihan hyvin, mutta käännöksissä kontakti putosi ja vire laski. Aloin tietysti itsekin hidastaa, vaikka tiedän, ettei saa ja Oona joutui vähän patistamaan mua jatkamaan seuruutusta. No sieltähän Lyytikin sitten nousi ja pääsin palkkaamaan. Lähdettiin sitten kaivamaan syytä, miksi Lyyti oli juuri tuossa kohtaa (käännös oikealle koira oikealla) latistunut. Sanoin, että jotenkin musta tuntuu Lyytin jännittävän, kun mennään suoraan kylttiä kohti, mutta se selitys ei mennyt läpi. Kokeiltiin ihan tavallista vasemmalle käännöstä koira vasemmalle ja se oli ihan ok. Päädyttiin siihen, että eipä tuu vahvistettua ja palkattua tällaista perusasiaa kuin tavalliset 90 asteen käännökset! Ja sitten käännöstä ei joko tee ollenkaan tai yliyrittää siinä. Eli taas kerran paluu perusasioihin ja taas tietää, mitä treenata!

Vaarunvuoren luontopolku

Tiistaina Justilla ekat agilitytreenit tauon (yli 2 kk) jälkeen! Kuntoutus tuntuu onnistuneen: Just ravaa suorassa, ei väsy rankemmistakaan lenkeistä ja maanantaina kääntyi myös tasapainolankulla molempiin suuntiin. Ja oli kyllä niin onnellinen, kun pääsi agilitytreeneihin!!! Oli estetreenipäivä ja me tehtiin omalla vuorolla hyppytekniikkaa, että tulisi aloitettua "oikein". Ensin perussarjaa, jossa Justilla ihan hirmuinen voima mutta silti tuli nätisti ja tasaisesti kaikki välit! Kasvava sarja on Justin lemppari ja bravuuri, mutta siinä on nähty parempiakin suorituksia. Mutta ei voi olettaa, että hyppylihakset olisi entisellään 2 kk tauon jälkeen, joten oltiin tyytyväisiä tähän. Otettiin loppuun vielä putki + puomi palkkana namipallo, jonka sisällä pala kanafilettä. Eka toisto oli oikein hyvä ja toka aivan loistava! Tähän lopetettiin ja toivottavasti tehtiin tauolta paluu kaikkien taiteiden sääntöjen mukaan.

Joku teki myös perussarjan ja kasvavan. Perussarja ihan tosi hieno, tasainen ja selkä käytössä! Kasvavaa se ei ole vielä koskaan nähnyt, ja se oli maksimitoissa vielä aika vaikea. Kun voimaa on, mutta sen suuntaaminen on haastavaa 😂

Joku vesipeto!

Ke-la oltiin mökillä ja Just sai viettää 6-vuotissynttäreitään suosikkipaikassaan. Vedettiin kaikki suosikkilenkit eli juoksulenkki tullessa ysitieltä mökille (6,8 km), torstaina uusi luontokohde Vaarunvuori (4 km ja 2 miljoonaa hyttystä) ja perjantaina Ahvenusjärven lenkki (9 km). Ja kaiket päivät laiturilla makoilua!


Tällä viikolla myös Joku innostui uimisesta, niin että sitä pystyy käyttämään ihan lenkin ohessa viilentymässä. Liivit päällä tosin vielä paras uittaa, koska häseltää sen verran, että tekniikka hajoilee.

Kasvattitapaaminen

Kuva: Maiju Sandström-Lehtimäki

Just Huippujen 1-vuotissynttäriviikko huipentui kasvattitapaamiseen Asikkalassa. Tällä kertaa järjestettiin yhdessä Taimistojen nuorimpien kanssa. Paikalla oli kaikki (!) Just Huiput, Naava (P. Juhannuslupaus) sekä 3 Taimistoa. Aamupäivällä oli jumppajuttuja ja arkitottista vetäjinä Sonja  ja Heikki, iltapäivällä hakua, vetäjänä Mirkku.

Kuva: Heikki Karjalainen

Joku oli ensin jumpparyhmässä. Mullahan on vähän sen kanssa asennevamma, kun se ei tietenkään ole (ainakaan vielä) yhtä hyvä kuin Just, joka on kuitenkin erityisen taitava jumpissa. Mutta kummasti, kun Jokun kanssa vähän aikaa teki noista juttuja ja pilkkoi tehtäviä pienempiin osiin, niin se teki ihan tosi hienosti! Esim. sillä on nyt sellainen vaihe, että haluaisi laittaa tassuja vain tutuille alustoille, esim. vihreä tasapainotyyny oli ok mutta sininen ei. Tuohon korokkeen päälle ei meinannut ensin tulla ollenkaan, mutta lopputulos oli tämä:

Kuva: Laura Okker

 Superlonien yli kävely meni tosi hienosti ja Joku sai Sonjalta kehua takajalkojen hahmottamisesta! Ne oli siis ensin suorassa linjassa, sitten M:n muodossa ja lopuksi plussan muodossa, kuten kuvassa. Noin muuten Joku pystyi keskittymään uudessa maneesissa sisarusten läsnäollessa erinomaisesti. Kerran väsähti ja silmät alkoi seistä päässä, mutta tauon jälkeen teki ehkä jopa vielä hienommin.

Arkitottiksessa kontakti, hihnakävely ja käsikosketus. Kontaktissa Jokulle oli haastavaa, jos kyykyssä nami oli sivulla mutta jos se oli mun vartalossa kiinni, niin luopui hienosti. Eli nyt pitää treenata luopumista namikäsi eri paikoissa. Hihnakävely meni vähän pieleen, kun Joku oli ihan treenimoodissa eikä lenkkimoodissa eikä siis vetänyt muutenkaan yhtään. Lyhytkestoisen käsikosketuksenhan se osaa mutta opeteltiin sitten sellaista kestovariaatiota, että Joku laittaa leuan mun kämmenelle ja pitää siinä pidemmän aikaa.

Kuva: Laura Okker

Maastotreeneissä nähtiin sellaista, mitä en oo ennen nähnyt: Joku käveli metsässä! Oliko se niin väsynyt, kaikki aivokapasiteetti käytetty, vai oliko jotenkin hämmentynyt tilanteesta, se selvinnee seuraavalla kerralla. Se kyllä sai aina etsittävästä hajun, mutta Mirkun sanojen mukaan "ei tiennyt, mitä tehdä sillä". Näin nyt ekaa kertaa, miten koira käy haistamassa muut perässähiihtäjät ja vertaa niiden hajua maalihenkilön hajuun. Kokeillaan uudestaan joskus paremmalla vireellä!

Maastotreenien jälkeen kaikki keskenään toimeentulevat koirat saivat vielä leikkiä. Jonkin ajan jälkeen Joku tuli hyppäämään mua vasten muutaman kerran ja kun en siitä ymmärtänyt, se lähti kävelemään autolle ja halusi mennä sinne nukkumaan 😂

Martta ja Joku. Kuva: Maiju Sandström-Lehtimäki

Savelan tytöt Naava ja Joku

Joku 1 v!

1,5 viikkoa sitten harjoiteltiin telttailua viettämällä yksi yö Sipoonkorvessa. 

Mukana menossa Joku & Just; 

Lyyti sai jäädä huilimaan porukoille kisapäivän jälkeen. 

Meni oikein hyvin mutta tuli tarpeeseen ennen pidempää vaellusta. Koirat viihtyi teltassa oikein hyvin.

 Just nukkui meidän välissä ja Joku Annun selän takana; aamulla sitten Joku tuli väliin halimaan. 

Retken jälkeen Joku oli taas 5 päivää kiltisti. Sen kanssa pitäisi siis käydä kerran viikossa retkellä,

 niin se toimisi arjessa kuin unelma!

Tiistaina ekat agilitytreenit juoksujen jälkeen. Ohjaustreenin teemana "killikulmat". Lähdettiin sillä ajatuksella, että katsotaan, mitä se osaa ja mitä ei, tehdään ihan minipätkissä, ei jäädä hinkkaamaan mitään, otetaan huomioon vasta loppunut juoksu eikä odoteta maksimaalista vauhtia vaan ajattelua. Alkutreenista tuli ihan tähtihetkiä, kun ensin Joku teki 3-4 takaakierron aivan suvereenisti ja sitten kutosen takaaleikkauksen myös ilman avustuksia! 7-8 ja 13-14 se ei osaa vielä yhtään. Lisäksi unohdettiin in-in-ohjauksen harjoittelu, vaikka tämähän olisi ollut just sellainen kohta. Lopussa Joku tuntui jo aika kuormittuneelta ja otettiin sitten vain loppusuora 17-19 ja se meni varmasti ja vauhdikkaasti. 

Kesäkuun alku

2.6. treenasin Jenny O:n & Messin & Mojnan kanssa rallya Savelassa. Joku teki ensin vähän kaikenlaista. Sen kanssa pitäisi nyt miettiä etukäteen tarkemmin, mitä tehdään. Nimittäin nyt treenaan vain sitä aktiivisuutta ja kun se on koko ajan aktiivinen, jankataan vain yhtä ja sammaa. Eli hyvät mahdollisuudet saada se tylsistettyä.

Justin kanssa treenattiin vähän nopeenopeeta ja vähän oikeaa puolta. Se työskentelee kyllä hyvin oikeallakin, vaikka on niin vähän treenannut! Nopeenopeessa kerran näytti jo tulevan ahaa-elämys, mutta se olisi kyllä helpompi vetolelun kanssa ja koska Just oli vielä vähän saikulla, niin palkkasin vain namipallolla. Lyytillä kesti kolme treenikertaa saada tuo valmiiksi; katotaan, tuleeko Justilla yhtä nopeenopeesti. Justin treenin paras muistutus oli se, että sen kanssa pitää mennä napakasti halki, poikki ja pinoon. Eli esim. pysäyttävillä kylteillä pysähtyä ja sitten uusi käsky ja matka jatkuu eikä jäädä siihen ihmettelemään tai lässyttämään.

Lyyti teki vähän takapäänkäyttöä ja vähän eteentuloja. Radalla se meni ihan superhienosti melkein loppuun asti mutta sitten ihan yhtäkkiä alkoi hiipua. Sen kanssa pitäis olla vielä paljon tarkempi treenin kestosta kuumalla säällä! Se ei vaan kestä kuumaa enää niin kuin nuorena. Lyytin treenin paras ajatus oli se, että alkaisin tehdä seisomasta maahanmenoa kaukojen down-käskyllä, koska Lyyti osaa hienon hissimaahanmenon sillä eikä näin menisi vahingossakaan istumisen kautta.

Seuraavalla viikolla ei ollut treenejä. Superhellepäivät vietettiin mökillä, jossa Joku kävi ekaa kertaa kunnolla uimassa! Se vaan pärskii sen verran, että täytyy vähän aikaa uittaa liivien kanssa, jotta tekniikka vakiintuisi.

Mökiltä tultua 9.6. Lyytillä rallykisat Inkoossa. Tuomarina oli Anna Klingenberg ja radalla paljon pyörimisiä ja niiden erotteluja. Lämpötila tuntui ihanan viileältä, kun 28 asteen jälkeen oli enää 19. Lyyti oli lenkillä tosi iloisen oloinen ja lähdettiin hyvällä fiiliksellä radalle.

Valitettavasti hyvä fiilis loppuikin siihen. Lyyti oli suuren osan radasta huonossa kontaktissa, ei palkkautunut kehuista eikä noussut nopeenopeesta. Lisäksi ekan valkovuokon jälkeen se ei pyörinyt oikealle ollenkaan, ja koska radassa oli monta oikealle pyörimiskohtaa, niin kymppejä ropisi. Arvostelulappu oli aika eksoottisen näköinen: neljä kymppiä ja kaksi uusintaa, ei mitään pikkuvirheitä! Ensin uusittiin tuplasaksalainen ja sitten saatiin siitä lisäksi eriaikaisuuskymppi eli -13. Puolenvaihto edestä meni hyvin mutta oikealle pyörähdys uusittiin ja uusinnallakin tarvittiin rautakankiohjaus, joten tästäkin -13. Tuplasaksalaisesta oikealle tuli myös eriaikaisuuskymppi ja molemmat oikealle täyskäännös epäonnistui täysin eli -10 ja -10. Loppurata meni kohtuullisesti, mutta missään vaiheessa ei tullut sellaista kunnon virepiikkiä, kuten vaikka Lahden kisoissa jalkojenvälipuolenvaihdon jälkeiset pomput. Loppupisteet siis 54. Tuomarinkommenttia ei ollut.

Eipä ole näin huonon vireen kisoja ollut ikiaikoihin. Yritän olla vetämättä tästä mitään johtopäätöksiä ennen seuraavaa kisaa. Onhan tässä mahdollisia selityksiä, edellisten päivien superhelle, mökkeily, liian lyhyt palautumisaika, liian tiuhaan kisoja, liian vähän treeniä välissä. Oona kun kuuli seuraavissa treeneissä jo nuo kaksi ensimmäistä selitystä, käski heti  unohtamaan tuon kisan. Ja onhan Lyytille tuo +20:kin kuuma, vaikka itsestä se tuntuikin oikein sopivalta. Oikealle pyörimisen vaikeus on toki hieman epäilyttävää, vielä kun fyssarista oli vain muutama viikko aikaa.

Lahden kisat 28.5.

28.5. tiistaina ajeltiin Valtion Rautateiden kyydissä Lahteen iltakisoihin, joihin mulla oli ollut fiilis, että pitää päästä. Tuomarina Taru Leskinen. Radan alku oli tosi haastava ja meidän hommat kosahti jo tokaan kylttiin eli liikkeestä istumiseen, jossa Lyyti ei istunut. Olisi pitänyt varmaan kokeilla antaa lisäkäskyn, jos oltais selvitty kolmosella, mutta päätin uusia ja olin niin tyhmä, että juoksin uusimaan!!! Eikä Lyyti istunut ekalla käskyllä toisellakaan yrityksellä, joten -13 tästä. Meille hankalaa oli myös lyhyt kylttiväli liikkeestä kutsuun, minkä jälkeen oli sivulla peruutus kohti putkea. Tämä saatiin kuitenkin menemään virheittä. Putken jälkeen oli istu - puolenvaihto takaa - istu, josta tuli -1 vino. Seuraava jo tutustumisessa hankalalta näyttänyt paikka oli tämän suoran päässä: valkovuokosta lyhyt kylttiväli liikkeestä maahanmenoon. Lyytihän tekee valkovuokon aika isosti ja jouduin linjaamaan seuraavalle kyltille. Lyyti meni kyllä maahan, mutta suorituspaikka oli ilmeisesti hukassa, koska saatiin -1 as. Edessä puolenvaihdossa tein saman virheen kuin rotumestiksissä! Eli astuin liikkeelle lähtevän askeleen vinoon: -3. Hetken aikaa Lyyti seurasi huonommin, kunnes innostui puolenvaihdosta jalkojenvälistä suorastaan pomppimaan! Viimeinen suora meni taas huonommin. Ensin -10 istu-seiso-maahan -kyltiltä, kun Lyyti meni maahan istumisen kautta (tätä en huomannut). Sitten pyörähdys ei onnistunut ekalla yrityksellä, mutta onneksi uusinnalla onnistui. Hypylle Lyyti ei meinannut lähteä, mutta viime hetken pelastuksella suoritti sen kuitenkin. Jäätiin pistettä vaille tulokseen eli 69 pistettä. Kannatti siis lähteä Lahteen asti!!! Onneksi saatiin kannustusjoukoiksi Lyytin lapsenlapsi Martta, niin ei ollut turha reissu 😍

Paluumatkalla junassa oli aikaa analysoida suoritusta. Videolta katsottuna ei näyttänyt niin pahalta; suurimman osan aikaa Lyyti seuraa ihan hienosti häntä heiluen. Nuo pari kohtaa tosiaan tuntui jo tutustumisessa haastavilta, joten ei sinänsä ihme, ettei ne onnistuneet. Radan alku pitää ainakin laittaa treeneihin mahd. pian! Ja lyhyet kylttivälit toki on meille vaikeita noin yleensäkin. Jatkamme harjoituksia!

Vikat treenit ennen taukoa

Maanantaina 20.5. oli mun ryhmän rallytreenit ja otin vaihteeksi Justin mukaan kouluttamaan. Koska se on vielä saikulla, se sai kimppatreeneissä tehdä vain pikatreenit ihan pikkujuttuja: liikkeellelähtöjä molemmin puolin, maahanmenoja ja seisomisia. Ei ihan paras keskittyminen ollut kummallakaan. Justille ei sovi kyllä tuollainen puolivillainen treenaaminen. Sen kanssa pitää joko treenata kunnolla tai ei ollenkaan.

Tiistaina 21.5. Jokun vikat agilitytreenit ennen taukoa. Sillähän oli siis juoksut, niin joutui tekemään pöksyt päällä, mikä oli tietysti hirveää. Ja kyllä taitaa olla niin, että vaikka niin harvoin pöksyjä tarvitaan, niin mun pitäisi ostaa sille vähän ergonomisempi malli. Sunnyn vanhat (!) päällä on hankalaa. Osa treenistä meni tietysti pöksyharmitukseen, mutta sen, mitä Joku teki, se teki oikein kivasti! Oli estetreenipäivä. Aloitettiin renkaalla, joka meni ihan suvereenisti. Sitten keppien ekaa väliä, joista seuraava vaihe on oman sijoittumisen vaihtelu, liikkuminen ja keston lisääminen (yksi väli - palkka - toinen väli - palkka). Lopuksi vielä pieni vauhtipätkä, että varmasti jäi hyvä mieli. Näiden treenien jälkeen Joku pitikin 3 viikkoa agilitytaukoa ja jatkaa taas ensi viikolla.

Lyyti treenasi vielä lauantaina 25.5. Käpylässä Annikan & luppisten kanssa. Tehtiin Oonan kurssilla käytyjä juttuja ja 12 kyltin radanpätkä: eteentulo ja takakautta sivulle, puolenvaihto jalkojen välistä, istu-käännös oikeaan-istu, 1-2-3 askelta istu, molemmat oikeaan täyskäännös, sivulla peruutus, käännös vasempaan, merkki, liikkeestä kutsu, pyörähdys. Lyyti oli todella hyvä, innokas ja tarkka. Erityisen hyvät oikean puolen perusasennot (joita oli radassa 5 peräkkäin)! Radan lopussa oli merkki, jonne oli tarkoitus laittaa valmis palkka, mutta unohdin. Ei se mitään, Lyyti meni sinne tosi hienosti (ja ääneti!) ja otettiin siitä kunnon leikkipalkka ja tauko. Tauon jälkeen vedettiin koko rata läpi ja nyt oli kanafileekin paikallaan merkin takana. Lyyti ei kyllä huomannut sitä! Ehkä se on hyväkin, koska silloinhan se meni merkille silkkaa itsevarmuuttaan eikä palkan perässä.

Oonan valmennus lappalaisille

Jokulla on juoksut ja Just on saikulla, joten ykkösharrastuskoirani on Lyyti. 19.5. oli kauan odotettu Oonan rallykoulutuspäivä lappalaiskoirille. Paikkana oli Agimesta, ja ihan hyvä, että oli hallissa, koska ulkona oli 22 lämmintä. Lyyti oli valmiiksi ihan puhki edellisen päivän tuplakisoista, mutta olin ennakoinut sen ja suunnitellut, että keskitytään pikkujuttuihin ja yksityiskohtiin. Tehtiin myös kahdessa osassa. Ensimetreillä Lyyti seurasi huonosti, mikä keskeytettiin alkuunsa ja otettiin vain pätkä seuraamista molemmin puolin ja palkattiin siitä, ja sit alko Lyyti kirjottaa. Olin varannut kolme teemaa: oikean puolen perusasennot /takapäänkäyttö, ohjaajan ympäripyörimiset ja eteentulot.

Näytin ensin, miten ollaan lätkällä harjoiteltu takapäänkäyttöä, ja koiran toiminta näytti Oonan mielestä hyvältä, mutta mun käsimerkkiä on vaarassa sekoittua pyörähdyksen käsimerkkiin (kuten kerran on käynytkin). Juteltiin taas erillisen käännöskäskyn ("cee") tarpeellisuudesta, mutta tulin siihen tulokseen, että se auttaa kyllä Lyytiä olemaan itsevarma ja heittämään peppua reilusti. Kompromissina tultiin siihen tulokseen, että tää sais toimia pelkällä käskyllä, mikä on täysin loogista, koska vasemmallakin takapäänkäyttöön on pelkkä käsky. Oona kysyi, olenko koskaan käyttänyt lätkää radalla käännöskohdassa. Vastasin, että hei joo, Justille opetin takapäänkäytön radalle sillai! Tästä seurasi tietenkin jatkokysymys: "No mikset sä oo käyttänyt Lyytillä???!!!!" Kokeiltiin sellaista, että Lyyti istui perusasennossa, mä siirryin ihan pikkuisen oikealle ja annoin käskyn "oikee". Tää oli hauska: Lyyti ensimmäiset kaksi kertaa katsoi ihan kulmat kurtussa kysymysmerkkejä pään päällä, mutta kolmannella toistolla lamppu syttyi ja alkoi tosi hienosti tarjota oikeaa toimintaa. Vanha koira oppii uusia temppuja 😍 Tähän kohtaan tauko.

Tauon jälkeen eteentuloja myös lätkällä. Oona mietti, sekoittaako Lyytiä, jos tehdään ihan samalla lätkällä, mutta hetken katsottuaan totesi, että ei näytä haittaavan. Eteentulon paikka ei ole Lyytille ihan selvä, joten tällä treenillä toivottavasti tulisi vähän varmuutta siihen. Eli lätkä mun varpaiden eteen ja eri kulmista eteentuloja, palkka suorista asennoista ja pieni käsiapu sallittu. Voi joko heittää namin kauemmas toistojen välissä tai Lyyti voi hakea apparilta namin, mistä se tykkää. Jo tässä treenissä näkyi, että sillä selvästi oli jo idea oikeasta suorituksesta, koska muutaman kerran itse korjasi jäätyään ensin vinoon.

Ohjaajan ympäripyörimiset on jo vähän edistyneet siitä, kun saatiin ne kotiläksyksi - Lyyti tulee jo edestä takakautta ihan hyvällä innolla ja istuu edessä hyvällä jännitteellä. Keksin ottaa treeneihin mukaan pitkänaruisen lelun ja se toimikin hyvin tämän palkkaukseen. Heitetty nami myös ok. Ohjaajan ympäripyörimisestä pitäisi saada Lyytille yhtä kiva temppu kuin nopeenopeesta, että käsky olisi enemmän lähtölupa. Oonan mielestä eri suuntia kannattaisi tehdä eri treenissä, että käskysanat vahvistuisivat. Näin jälkikäteen tuntuu, että vaikein Lyytille on se ensimmäinen neljäsosakierros eli seuraamasta pyörimään lähtö.

Olipa kiva saada keskityttyä näihin yksityiskohtiin ja niiden treenaamiseen ajan kanssa! Lyytillä meni kyllä 3-4 päivää palautua tästä viikonlopusta 😂 mutta onneksi tällaisia ei ole juuri koskaan.