Helsingin valkkuleiri - sunnuntain treenit

Sunnuntaina treenattiin kokonaan kahviossa ja ei-sokkona. Teemana siirtymähajut: ohjaajat harjoitteli tunnistamaan, miltä koirat näyttää siirtymähajulla ja koirat harjoitteli siirtymähajulta etenemistä seuraavalle kohteelle. Aivot meinasi räjähtää, kun Päivillä oli mukana tuuletin, jolla teki siirtymähajut!!! 😲 Miksen mä ole tätä keksinyt? Nyt saatiin haju siirtymään just sinne, minne oli tarkoituskin eikä ties minne tarvitsematta odottaa tuntikausia. Tää menee välittömästi käyttöön omalle ryhmälle.

Ensimmäinen treeni oli tosi simppeli: kaksi tuolia, joista taimmaisessa kätkö, joka oli levinnyt etummaiseen tuoliin. Tätä sitten varioitiin muuttamalla asetelmaa. Tehtiin tällä kertaa niin, että jaettiin ryhmä kolmikoihin, jolloin saatiin nopeita kierroksia, ihan siis muutama toisto ja pienet tauot väliin. Tää toimi tosi hyvin - jatkoon! 

Tavoitteena ei siis ollut tehdä mahdollisimman nopeita löytöjä, mitä pitää muistuttaa itselleen uudelleen ja uudelleen. Koira oli vapaana, mutta jos se lähti tosi kauas, se ohjattiin takaisin alkuun. Just ei oikein kiinnittynyt tuoleihin vaan etsi paljon laajempaa tilaa. 

Treeniaiheeseen päästiin kuitenkin täydellisesti kiinni: Just haisteli siirtymähajutuolin aina neliösentin tarkkuudella. Eli tämä on nyt tärkein ohje siirtymähajujen tunnistamiseen. Jos Just haistelee jonkin kohteen tosi tarkasti mutta ei ilmaise, siirrytään seuraavaan kohteeseen tai lähellä olevalle seinälle ym. 

Ekalla kierroksella Justilla meni tosi pitkään ennen kuin löysi. Haistoi aina siirtymähajutuolin tarkasti, sitten harhautui muualle. Kun lopulta löysi, oli itsekin ihan hämmästyneen näköinen: "Tässäkö se oli koko ajan?!" Oli mielenkiintoista nähdä, että Just ei erityisemmin fiksoitunut tuoleihin toistojen myötä, kuten ryhmästä esim. Tylli. Just vähän niin kun teki joka kerta etsintää eikä toistoja.

Viimeinen setti tehtiin niin, että haju oli levitetty nurkkaan ja muihin tuoleihin. Ekalla toistolla Just haisteli ensin nurkat ja muut tuolit, sitten otti siirtymähajutuolin ja sieltä suunnalta nappasi kätkön oikeasta tuolista. Ilmaisi tosi kätevästi tuolin alta 😂

Halusin ottaa tähän vielä toiston ja nyt ohjasin Justin nurkkiin toivoen, että se sieltä tajuaisi kääntää pään ja napata kätkön. Onnistui! Tällaisen treenien kopioin omalle ryhmälle vielä tällä kaudella. MUTTA Päiviltä tuli tähän sellainen vinkki, että ei ehkä kannata tehdä ihan samanlaisella asetelmalla toistoa, kuten mä tässä tein. Kannattaa mieluummin tehdä vaikka ihan pienikin muutos alueeseen, esim. kääntää tuoleja toisin päin tai lähettää koiran toisesta suunnasta. Tämä selkiyttää sitä, että voi mennä jo löydetylle kätkölle. Perustelin ratkaisuani sillä, etten käyttänyt "jatketaan"-vihjettä. Mutta silti, onhan tuo nyt vaan järkevää muuttaa asetelmaa vähäsen, kun se olisi ihan helppo ja nopea homma tehdä. Saisi "samalla rahalla" toisen toiston vähän kuin eri harjoituksena.

Tämän kierroksen jälkeen todettiin, että koirat saa nyt huilata ja keräännyttiin loppupalaveriin. Rotumestisten suunnittelun lisäksi käytiin läpi leirin antia ja mietityttämään jääneitä asioita. Kokoan tähän nyt yksittäisiä koko viikonlopun ajalta vinkkejä tai oivalluksia, jotka eivät varsinaisesti kuulu mihinkään tiettyyn treeniin:

• Keskusteltiin siitä, palkkaisiko koiraa  (tai avaisi oven seuraavaan tilaan) tyhjässä tilassa siitä, kun se vielä työskentelee aktiivisesti vai kun se ilmaisee tyhjää. Tähän ei ollut suoraa vastausta, joten tultiin sellaiseen lopputulokseen, että molempia voisi käyttää joustavasti. 
• Jos koira ehtii ilmaista tyhjän, voi siitä palkata pienesti tai avata oven.
• Jos ehtii kiilaamaan ennen turhautumisen merkkejä, voi palkata pienesti tai avata oven, kun koira vielä työskentelee aktiivisesti.
• Erittäin palkkaorientoituneilla koirilla on olemassa vaara, että ne oppivat ilmaisemaan tyhjää päästäkseen nopeammin palkalle. Tällaisilla koirilla ei kannata palkata tyhjää treeneissä vaan tehdä löytämisestä kaikkein motivoivin asia.
• Satu muistutti tuolitreenissä Rovaniemen leirin Nooran huomiosta, että Justin pitää antaa syödä nami loppuun ennen uutta kohdennusta. Nyt tuossa tuolitreenissä Just kerran nuolaisi kätköä sen takia, että mussutti vielä edellistä namia kohdentaessaan uudelleen.
• Just tarvii lähikätkötreenejä vapaana etsiessään. Sehän tekee tosi hienosti töitä vapaana MUTTA usein lähtee hölkkäämään tilaa ensin ympäri. Lähikätkökuuri voisi olla hyödyllinen muistuttamaan, että pitää olla tarkkana jo ovella. Ja sitten itselle muistutus tähän, että lähikätkön bongaamisesta tulee superpalkka ja sen jälkeen Just saa vielä etsiä muun tilan.
• Aihkilla on kuonokosketusilmaisu. Kun se ilmaisee oikeaa kohdetta, se oikein lyttää nenänsä kätköön ja on kiinnittynyt siihen kokonaisvaltaisesti. Valeilmaisussa taas sen silmät on kääntyneenä vähän ohjaajaan päin, vähän kuin vilkuilisi alta kulmain tai ehdottaisi, että tässä ehkä voisi olla jotain. 

Olipahan siinä taas oppia yhdelle viikonlopulle! Omille koirille ja omalle ryhmälle on niin paljon treeni-ideoita, että saa nähdä, riittääkö koko kausikaan tähän 😂
 

Helsingin valkkuleiri - la iltapäivätreenit

 Lauantaina keskipäivällä otettiin vielä toinen kierros kahviota.  Tämä osoittautuikin kaikille koirille vaikeaksi ja kukaan ei tainnut löytää useampaa kätköä kahden minuutin ajan sisällä. Oli oikein klassinen "pikainen kierros" 😂 Me ei löydetty yhtään mitään kahteen minuuttiin, sen jälkeen löydettiin yksi tuolikätkö ja lopetin siihen. Pohdiskeltiin loppupalaverissa mahdollisia syitä, miksi tämä oli niin vaikea. Vaikka aamun kahviotreenistä oli kulunut jo useampi tunti, voi olla, että siitä oli vähän henkistä taakkaa, "ei täältä kuitenkaan löydy mitään". Jos tämä etsintä olisi tehty ensin, voi spekuloida, olisiko lopputulos ollut erilainen. 

Tässä välissä kävin viemässä Justin pariksi tunniksi kotiin lepäämään. Sieltä tullessa iski vähän stressi, kun olin tehnyt virhearvion aikataulu- ja kenttäsuunitelmassa, mikä on tietysti aikataulu-Agopovin painajainen. Väliaitoja ei ollut tarpeeksi meidän erottamiseen rallytokokentästä. Hetken aikaa mietittiin vaihtoehtoja (haetaan väliaidat ulkoa, tehdään laatikkoetsintä ulkona tai parvella), kunnes päädyttiin hakemaan väliaidat ulkoa. Ne oli verkkoaitaa eli niihin tarvittiin lisäksi näköesteet. Näin hieno tilataideteos tuli, kun kaikki hakivat autoistaan peittoja 😂

Tällä kierroksella Just oli viimeisenä, että ehdin hakea sen takaisin kotoa. Vähän meni ajeluksi, mutta sen sijaan koira sai 2 tuntia laadukasta lepoaikaa kotona. Laatikkoetsintää ei kukaan tehnyt sokkona, mikä oli ihan hyvä, niin saatiin varmasti Päivin ideat hyödynnettyä. Laatikot olivat L:n muodoissa. 

Ensimmäisessä tehtävässä kätkö oli aina ekassa laatikossa. Tää oli todella hyvä treeni Justille, koska se lähti aika vauhdilla ja olisi saattanut ohittaa ekan kätkön, jos olisin dyykannut perään. Mutta jäin paikalleni ja jarrutin vähän, jolloin Just saikin hajun ja jäi tarkentamaan. Seuraava L oli muovilaatikoita. Lähtöpaikalle mennessä Just jäi haistelemaan hallin pohjaa; siellä oli varmaan namimuru. Jyväskylän treenistä reipastuneena sanoin sille saman tien "jätä", ja se oli välittömästi taas työmoodissa. Tämä täytyy nyt muistaa ja ottaa rutiiniksi. Jos koira haistelee maata sellaisessa kohdassa, jossa ei mitenkään voi olla kätköä, sanon "jätä" ja ohjaan sen lähimmälle kohteelle. Maassa voi olla häiriöhajun lisäksi siirtymähajua (esim. ulkona kasveissa), joten ei kannata lähteä siitä kovin kauas kuitenkaan. Sitten jatkettiin. Ja kylläpä Just oppii nopeasti! 😍 Jokaisella toistolla tämän jälkeen jäi tosi tarkasti haistelemaan ekaa laatikkoa / kohdetta eikä meinannutkaan rynniä ohi. Kohteina oli alusta lukien: pahvilaatikot, muovilaatikot, pahvilaatikot, reput + ämpärit, muovilaatikot. Repulla Justilla kesti tarkentaminen pidempään mutta silläkin ankkuroitui heti siihen. 

Tämä oli enimmäkseen koiran treeni - ja tulokset olivat erinomaiset, oppimista tapahtui selkeästi. Itselle tästä muistiin se, että odotan rauhassa, että koira menee alueelle ja itse hiippailen perään vasta liinanmitan päästä. Jos itse lähtee liikkeelle koiran kanssa yhtaikaa, sitä helposti blokkaa ensimmäisen laatikon, ellei koira ole todella itsevarma siihen jäämiseen. Sitten oli mielenkiintoinen ero mun suunnittelemiin treeneihin, että jos itse tekisin laatikkoekstraa, siinä olisi yksi kutakin piilotyyppiä, esim. yksi lähikätkö, yksi nurkkakätkö, yksi keskellä jne. Mutta tällaisella toistotreenillä saatiin koirille odotusarvoa siihen, että heti lähdöstä kannattaa olla tosi tarkkana.

Toisessa treenissä kätkö oli aina kulmassa. Edellinen treeni näkyi siinä, että Just haisteli erinomaisesti ekat laatikot. Ekalla kerralla niiasi jo vähän eli harkitsi ilmaisua mutta sitten teki itse ratkaisun jatkaa matkaa - super! Kulmakätköt löytyivät hyvin yhtä lukuun ottamatta. Tällä yhdellä laatikko oli aavistuksen ulompana muuta rivistöä eli ei ihan suorassa kulmassa. Tämä muistiin treeni-ideaksi. Otettiin uudestaan alusta tämä kuvio ja nyt Just liikkui loppuun asti. Tästä myös sellainen ajatus, että jos mahdollista, mun kannattaisi liikkua rivin ulkokaarta, se tukisi Justin etsintää. Vähän kuin agilityssa loppusuoralla magneettitasapaino. Nyt tarkoituksella liikuin koko ajan, etten vihjaisi sille kätköpaikkaa omalla liikkeelläni, kun kerran tiesin kätköt. Just  pysähtyi hienosti heti, kun sai hajun ja jäi tarkentamaan eikä lähtenyt mun liikkeeseen mukaan. Just oli vissiin ainoa, jota ei väsyttänyt ympäristön ärsyketulva; sille oli ihan samantekevää, mitä muut koirat tekivät väliaitojen takana. On kyllä jännä, että se kestää nosessa lähes mitä vaan, mitä muissa lajeissa pitäisi harjoitella erikseen. 

Helsingin valkkuleiri - la aamutreenit

 

Viime viikonloppuna oli odotettu Helsingin valkkuleiri, jota koulutti "meidän oma" Päivi Kokko, joka kisaa lapinkoiransa Keron kanssa nosessa kolmosissa. Päivi on vienyt suunnitelmallisuuden ihan uudelle tasolle ja tekee aina taiteelliset muistiinpanot niin treeneistä kuin luennoistakin. Ennen leiriä pidettiin etäpalaveri, jossa käytiin läpi toivomuksia ja tavoitteita leirin suhteen. Saatiin myös ennakkotehtävä, josta on varmasti hyötyä jatkossakin. Täytyy laittaa se tulostettuna vakiovarusteisiin!

Lauantaina aloitettiin aamu kahviosta. Oltiin Justin kanssa ekana vuorossa. Tämä oli ohjaajille erittäin hermoja raastava ja samalla opettavainen treeni. Aikaa oli 4 minuuttia, kätköjen määrä ei tiedossa. Etsittiin ja etsittiin eikä mitään löytynyt... aika kului loppuun ja yritin keksiä, mitä ois vielä käymättä... mistään ei ollut tullut reaktioita... Pää sauhuten otettiin aikalisä, jolloin Päivi sanoi: "Palkkaa koira, se on tehnyt tosi hienoa työtä, alue on tyhjä." Tuijotin Päiviä muutaman sekunnin monttu auki, kunnes repesin ihan totaalisesti nauramaan 😂 Oli kyllä kunnon källi! Oman vuoron jälkeen oli ihan parasta viihdettä seurata muiden ohjaajien ilmeitä samassa tilanteessa! Koirille tää oli ehkä vähän raskas treeni heti viikonlopun aluksi, mutta saatiin kyllä tosi tärkeää informaatiota. Videolta näkyy, että: Ensimmäisen kerran Just vingahtaa 1,5 minuutin kohdalla. Tällöin ei vielä katso mua. Kahden minuutin jälkeen aletaan olla käyty koko tila päällisin puolin läpi ilman reaktiota. Sen jälkeen vingahdukset lisääntyy. Tällä kertaa Just ei kuitenkaan ravistellut. Kolmen minuutin jälkeen ohjailen vielä Justia tarkkuusetsintätyylisestä käymään esim. tuolien välikköjä läpi. Neljän minuutin jälkeen mun aivot sauhuaa ihan hulluna ja olen ihan hiessä... Nyt Just alkaa jo vähän väliä vinkua ja katsella mua. Aina kuuliaisesti menee tarkistamaan, mihin ohjaan. Viiden minuutin jälkeen olen jo itsekin luovuttamassa ja Just tulee viimeisen tarkistuksen jälkeen katsomaan mua vinkuen. Tässä kohtaa otan aikalisän ja Päivi kertoo, että alue on tyhjä. 

Tällä alueella ei tietenkään ollut siirtymähajua, kun ei ollut kätköäkään. Häiriöhajuja sen sijaan oli reilusti: ruokakassi, korppupussi, teetä ja kahvia, käsidesiä, jääkaappi ym. Just kyllä kiinnostui näistä kaikista mutta kiinnostus oli hetkellistä. Eli tsekkasi, totesi vääräksi hajuksi ja jatkoi matkaa. Jos ohjasin takaisin sinne, mihin oli reagoinut, Just ei jäänyt tarkentamaan vaan etsi häiriön ympäriltä. Ihan sama näkyi Jyväskylän KEK1-treenissä sisäalueella. Siirtymähajua Just olisi jäänyt hinkkaamaan neliösentin tarkkuudella ilmaisematta ja kohdehajua olisi jäänyt tarkentamaan, kunnes ilmaisee. Jos taas kätkö olisi saavuttamaton, Justilla olisi pyrkimys johonkin suuntaan. Siispä tästä treenistä kaksi tärkeää koiranlukuoppia: tyhjän tilan kommunikointi ja häiriöhajuihin reagointi.

Sitten jatkettiin ulkoetsintään. Tässä haastetta osalle koirista tuotti se, että ulkoetsintäalue alkoi suoraan hallin ovelta eli koirat eivät ehtineet "kalibroida" itseään sisätilasta ulkotilaan. Tämä myös treenilistalle. Mä ohjasin Justin aloittamaan sisäpuolelta, että ottaisi alueen etunurkan tarkasti. No, Just ei ollut tippaakaan kiinnostunut siitä eivätkä itse asiassa muutkaan olleet. Ohjaajia tämä vähän turhautti, kun yritettiin niin kovasti ottaa alku tarkasti. Mutta eipä siellä kätköäkään ollut, joten koirat olivat taas kerran oikeassa. 

Me tehtiin tää kolmosluokan alueena eli en tiennyt kätköjen määrää. Aamulla oli satanut, ja tuuli vähän vaihteli suuntaa. Ensimmäinen kätkö oli seinien kulmassa. Just käy siinä kerran mutta kätkö oli aika vaikeasti tarkennettava ja osui nenään vain tietystä suunnasta, mikä selittää sen, ettei Just ankkuroitunut siihen. Sitten jatkettiin seinusta alueen rajalle asti, josta käänsin Justin takaisin palkintopalleille. Se hyppäsikin reteesti pronssipallille ja ilmaisi siihen! Tähän oli mennyt noin minuutti. Sitten käytiin kahvion ovensuu ja kohteet läpi, aidanvierustaa takaisin. Pöytäryhmän Just haisteli tosi tarkkaan mutta ei ilmaissut: siirtymähajua. Videolta oikein näkyy, kun mä käännyn ympäri ja katson, mitä takana on sellaista, johon voisi Justin ohjata. Ohjaan sen kulmalla olevalle rännille, mikä oli ihan oikea ratkaisu: sieltä alkaa pikkuhiljaa tulla reaktiota. Haju oli selvästi noussut ylöspäin, kun Just hyppäsi muutaman kerran seinälle parin metrin säteellä kätköstä. Upeasti kuitenkin ratkaisi kuumenee-kylmenee -tyylillä, mistä haju tulee ja ilmaisi oikeaan paikkaan melko tarkalleen kolmen minuutin kohdalla. Palkkasin molemmat löydöt, koska takana tyhjän etsintä. 

Päivin piirtämä kaaviokuva hajun kulkeutumisesta

Sitten oli vielä n. 45 sekuntia aikaa. Just reagoi selkeästi ylöspäin ja hyppi vielä muutaman kerran seinälle ikkunalautojen kohdalla. Mutta ei ilmaissut. Mutisin siinä, että tässä jossain voisi olla korkea... mutta kun kello näytti 3:55, täräytin "valmis" enkä ilmoittanut löytöjä, koska koira ei ilmaissut. Ja tämä oli ihan oikein! Haju, johon Just oli reagoinut, oli siirtymähajua. Tämä taas vahvistaa meidän diiliä siitä, että Justin vastuulla on ilmaisu ja mä ilmoitan löydön vasta, kun se ilmaisee. Tästä siis meidän kannattaa pitää kiinni, koska muuten löytäisin alueelta varmasti enemmän kätköjä kuin mitä niitä onkaan. Nimittäin tälläkin kertaa kätköjä oli alueella vain meidän löytämät 2 eli täydet pisteet tuli! 

Keskiviikkotreenit + Päivin toko

 Loman jälkeen torstaina koirilla oli fyssari, joten torstain agit jäi väliin. Sen sijaan käytiin keskiviikkona treenailemassa Annikan kanssa, kun he valmistautuivat ekaan kokeeseen Elsin kanssa. Katri sattui myös paikalle shelttiensä kanssa, joten saatiin hyvät treenit aikaiseksi. Joku sai tehdä ensin paikkiksen Elsin ja Eenin kanssa. Muuten meni hyvin, paitsi että kun liikkuroin sivullenousut muille ja Annika sanoi Elsille "up", niin Joku kävi pöllimässä etupalkkansa 😂 noh, kyllähän se kuulostaa vähän samalta kuin "vapaa"... 😇 Muuten Jokun kanssa tehtiin ihan perusjuttuja. Palkkailin odottamisesta ja luoksetulosta, sitten mentiin putkeen ja sellaista.

Just sai Agitokomaalla tehdä kiertohässäkkää namipurkillepalkalla. Ai että tää toimii! Vitsit mikä voittajafiilis, kun vuoden etsinnän jälkeen ollaan löydetty toimiva palkkaus! Yhden kerran pitkästä matkasta Justin itsehillintä petti ja se oikaisi suoraan namipurkille. Mutta eihän siinä mitään, purkki on kiinni, joten vahvistetta ei tullut. Seuraavalla toistolla kiersi varmasti. Parasta oli se, että millään toistolla se ei harkinnut hyppäävänsä! Se kyllä juoksi aavistuksen kiemurrellen eli katsoi hyppyä, luopui siitä, katsoi purkkia, luopui siitäkin ja kiersi. Mutta tämähän vain tarkoittaa, että se oikeesti ajattelee eikä vain juokse sokeasti.

Sitten siirryttiin Sirkuskentälle, jossa oli Sirken treenit tuurauspaikalla. Tehtiin ensin tunnaria, josta ei tullut yhtään mitään... Pari hyvää ideaa ja pointtia saatiin kuitenkin: Hyvä yleismuistutus oli, että jos koira tekee virheitä, todennäköisesti joko se ei osaa tai motivaatio ei ole tarpeeksi hyvä. Voi myös olla, että tehtävä on liian tylsä, jolloin kannattaa kokeilla lisätä haastetta. Voisin kokeilla tunnaria nosen laatikkoetsinnän tyylisesti eli pitkä jono tunnarikapuloita ja etsitään hihnassa järjestelmällisesti. Jos koira tuo väärän, Sirke menee itse kapuloiden lähelle "etsimään" - tämä ei myöskään toiminut Justille yhtään, sitä ärsytti, kun sen työtilaan tultiin. Eli Justille parempi, että kapulat on kauempana. Kun koira tuo oikean, sitä voisi kehua ja hyvitellä, kun kapula on vielä suussa eikä kiirehtiä ottamaan sitä siltä. Kapulat ja muut esineet ei tuntuneet sopivan Justille. Sitten totesin, että olen tainnut jättää yhden välivaiheen väliin, kun olen treenannut metsässä lojuneilla kapuloilla ja sitten teen uusilla kapuloilla kentällä. Siispä nyt ottamaan uusia kapuloita lenkille mukaan ja laitetaan niitä metsässä lojuneiden sekaan; toisaalta metsässä lojuneet voisi vaihtaa ja tehdä niillä tunnaria kentillä. Samoin liikkurin käyttö pitää laskea välivaiheeksi eli kapulat mukaan kaverilenkeille tai treenien ohessa täytyy pyytää kaveri tekemään tunnari hallin lähimetsään.

Toisena juttuna ajattelin, että otan härkää sarvista, ja aletaan treenata yskähäiriötä. Sirkellä on nimittäin juuri sellainen kamalan kuuloinen tupakkayskä, jota Just pelkää. Sirkellä oli idea, että tehtäisiin meidän luoksaripeliä yskähäiriöllä ja se kuulosti tosi hyvältä, koska se on Justin suosikkipeli. Mutta lopputulos oli ihan katastrofaalinen. Parin keuhkoyskäisyn jälkeen Just ei halunnut mennä hakemaan Sirkeltä namia, koska olisi joutunut yksin menemään suoraan kohti pelottavaa kohdetta. Justin ilme rupesi menemään vääränlaiseksi, joten vihelsin pelin poikki, kun oltiin jo siinä rajalla, että vahvistetaan väärää mielentilaa. Joten ei, tähän ei saatu mitään käyttökelpoista vinkkiä. Sen sijaan rupesin saamaan näkemystä siitä, että oikea ratkaisu tähän on vahvistaa meidän kuplaa. Tuli mieleen Noora Heikkisen Rovaniemen leirillä heittämä malli "Häiriöihin suhtautumisessa on kaksi yleistä tapaa: joko siedättää koiraa niihin tai sitten opettaa niin vahvan kuplan, ettei koira ehdi huomata häiriötä." Otan tämän asian puheeksi vielä jossain tulevassa valmennuksessa, jossa on valmentaja, joka osaa vähän paremmin toimia arkuuksien kanssa ja lukea tällaista koiraa.

Viikonloppuna oli valkkuleiri, josta teen omat postaukset. Maanantaina Just jäi huilimaan (=mököttämään) ja otin Jokun Päivin treeneihin. Treenit oli tällä kertaa hallissa, mikä oli mukavaa, kun heti treenien alkuun tuli hirveä kaatosade. Halusin tehdä Jokun kanssa tällä kertaa ihan tokojuttuja, vähän tyyliin kaikki läpi, koska en ikinä tiedä, mitä sen kanssa treenata, vaikka se osaa paljon kaikenlaista. Tehtiin sitten ruutua, kiertoa, kierto + paluuhyppy, nouto, kapulanpito, jäävät, alo-hyppy jne. Osaahan se! Pidettiin sitten tauko ja tauon jälkeen vielä vähän seuraamista, jossa kysyin Päiviltä, miten saisin Jokulle itsevarmuutta käännöksiin. Usein, kun tehdään käännöksiä, se katoaa ihan täysin, vaihtaa puolta tai päätyy mun jalkojen väliin 😂 Tehtiin sitten niin, että ennen käännöstä muistutin "Joku, sivu" ja sitten heti käännöksestä palkkasin namilla. Joku tapansa mukaan vastasi heti tähän ja ilmekin kirkastui, kun se tajusi, mitä sen on tarkoitus tehdä. On kyllä hauskaa, miten se osaa niin paljon, vaikkei sen kanssa ole treenattu!? 

Loma loppu, yhyy

Fiilikset, kun sanoin, että loma on loppu

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, myös loma. Viimeisen päivän kunniaksi ajeltiin Jyväskylään Motivaatiolle Poppareiden ilmaiselle vapaavuorolle. Paikalla oli kolme muuta ohjaajaa, ja koska kaikki halusivat tokoilla, tehtiin kaksi tokokehää. Me saatiin pariksi Marika & Rhona-belgi, joiden kanssa hommat pelasivat hyvin yhteen. Liikkuroin ensin heille, sitten tein Jokun kanssa perusjuttuja. Sillä ei ole kyllä mitään vaikeuksia tehdä vieraassa hallissa vieraiden koirien häiriössä, vaikka möllikisat on olleet sille liikaa. Eli jotain tilannejännitystä siinä on, kun tällaisessa rennossa tilanteessa on iloinen ja vapautunut.

Justin kanssa aloitettiin kisamaisella pätkällä kierto - putkeen - ruutu - putkeen - kaukot - putkeen. Kierto oli hauska, kun Just lähti vähän keinuheppalaukkaa, hidasti taas vilkaistakseen, onko palkkaa siellä mutta teki päätöksen lähteä kiertää ja lähteä takaisinpäin, mistä vapautin putkeen. Ruutu oli ihan täydellinen. Putki välissä tuo mukavasti lisää virettä eikä välinepalkkaa tule yhtään ikävä, mutta huono puoli siinä on se, että kirvoittaa haukkua tosi paljon. Tän tokan putken jälkeen Just haukkui jo tosi paljon, kun yritin virittää sitä kaukoihin, ja sitten kun käskin olla hiljaa, sille tuli paha mieli eikä noussut kaukojen ekaa vaihtoa. Otin riskin ja kävin huomauttamassa, että hei, sun piti istua, ja sitten otettiin uudestaan. Nyt istui, wuhuu! Taisin ottaa kaksi vaihtoa eli i-m-i ja toisesta istumisesta vapautus putkeen, minkä jälkeen kunnon leikkipalkka. Voisin kyllä kuvitella meneväni Motivaatiolle kokeeseen, kun Just on siellä näin hyvällä mielellä, vaikka oli ihan täysin vieras liikkurikin.

Tauon jälkeen otettiin vähän kehäänmenoa ja perusasentojen tarjoamista. Sitten kiertohässäkkää taas suljettu namipurkki palkkana. Otin ensin n. kolmesta metristä mutta Justilla oli vähän konflikti mielessä eikä oikein saanut lähdettyä ollenkaan. Eli siis pitää vielä aloittaa pelkästään lennosta kierto + purkki. Ekan palkkauksen jälkeen toimi jokainen toisto ja lopulta ihan kisamatkasta! Tää viimeinen oli hieno, kun Just mennessään katsoi hyppyä ja katsoi purkkia ja silti kiersi! 😍 Ihan huikeeta, kun on vihdoin löytynyt oikea palkkausmetodi tälle liikkeelle. Ja tätä tehdessä Rhona touhuili omia juttujaan meidän takana eikä Just häiriintynyt yhtään.

Lopuksi vielä paikkaistuminen Rhonan kanssa. En palkannut välissä mutta kehuin. Viimeisenä juttuna tein kehäänmenon toiseen kehään mutta Just alkoi olla jo vähän väsynyt ja kuumissaan, joten mitään superlaadukasta ei saatu aikaan.

Illalla vielä vähän nosea, hajuna edelleen uusi laventeli. Ensin tallipihalla kaksi ajoneuvokätköä. Eka heppatraikkuun, se löytyi helposti ja jatkettiin pelkällä sosiaalisella palkalla. Toisena kokeilin Noora Heikkisen ovelaa Skodan lokarikätköä, josta mulla jäi traumat Askolan kokeesta. Jujuna siis se, että auton rengas on kääntyneenä vasemmalle, jolloin se blokkaa tuulen. No, nyt ei tuullut, joten sikäli ei sama tilanne. Kierrettiin auto vastapäivään eli Just tuli keulastapäin kätkölle. Ohitti jo kätkön ja oli lähdössä haistelemaan saumaa, kun teki aivan oppikirjamaisen nenäankkurin ja kääntyi ympäri tarkentamaan ja siihen nätti ilmaisu.

Hämärtyvään iltaan vielä pihatreeneinä yksi tunnari. Oltiin aiemmin viikolla tehty yksi, jossa oma oli ollut jonon loppupäässä. Nyt se oli ihan alussa toisin kuin Just oletti. Just aloitti lopusta ihan henkselit paukkuen ja meinasi jo ottaa yhden suuhun. Sitten laittoi silminnähden kulmat kurttuun ja rupesi etsimään. Joutui jopa tekemään hetken töitä, ennen kuin löysi oman kasvin juuresta. Super!

Sitten neljä ulkokätköä. Ensin kaksi seinustalla. Aloitettiin etsimällä koko kuvasta vasemmalla oleva seinusta. Kulman kohdalla Just harhautui, ja otin sen "valssilla" takaisin pari metriä. Siitä jatkoi ja nyt löytyi kulmakätkö hienosti. Tästä sosiaalisella palkalla jatkettiin. Toinen kätkö ihan maantasossa tikkaiden alla. Just löysi hajupilven, mutta tarkennuksessa oli haastetta. Haisteli ensin tikkaita ylempää ja sitten tsekkasi vieressä olevat kohteet, ennen kuin sai kohdennettua kätkön oikeaan paikkaan. 

Kolmas kätkö n. 115 cm korkea. Sain siis pidettyä kiinni siitä, että joka toinen korkea on saavutettava. Tää oli mielenkiintoinen! Just sai hajun kulman toiselta puolelta eli kiipesi tohon ovitasanteelle ja yritti sieltä kautta ilmaista kuten saavuttamatonta. Oli itsekin vähän hämmentyneen näköinen ja epäröi lukita vastausta. Ohjasin sen sitten maan tasolle ja toiselle seinustalle, josta nopeasti pääsi kiinni hajupilveen, hyppäsi seinustalle ja sai tarkennettua ihan tismalleen. 

Viimeinen oli kuormalavojen keskellä. Tän oli tarkoitus olla saavuttamaton mutta Just olikin niin näppärä, että kiersi lavat ojan puolelta ja sieltä käsin kätkö olikin saavutettava! Mutta niin viistoon maahan ei saanut tehtyä normaalia ilmaisua, joten teki vain katsomisilmaisun. Palkkasin siitä ja kutsuin sitten pihan puolelle, josta Just kiipesi lavojen päälle ja teki erittäin huolellisen kohdennuksen eri suunnasta, kunnes istui lavan päälle. Yllättävän hyvät kätköt sain tehtyä, näissähän oli ihan ideaa!

Jokukin sai etsiä ekat 2 kätköä ja kyllä tää uusi tyyli leikkipalkkauksineen vaan näyttää lupaavalta!

Lomanosea

 Aika monta päivää meni, ettei huvittanut treenata mitään, mutta nousihan innostus sieltä taas. Keskiviikkona kävin hyödyntämässä Korpilahden Harrastushaukkujen jäsenetuani ilmaisten nosetreenien merkeissä Nelospirtillä. Siellä oli 1-luokan tasoisia kätköjä ja tehtiin sokkona. Otin taas tavoitteeksi saada koiralle hyviä onnistumisia ja perusetsintää ilman hirmuista aivokapasiteettia, itselleni koiran lukemisen treenausta.

Ensimmäinen tehtävä oli ajoneuvoetsintä koirakärrystä. En muista, että koskaan oltaisiin tällaisella tehty! Tässä oli kaksi haastetta: paljon liian korkeaa haisteltavaa ja penkit seinustalla tosi lähellä. Aika monta kertaa pyörittiin kärry ympäri, ennen kuin Just bongasi kätkön ihan kulmassa ja ilmaisi melko väkivaltaisesti. Otettiin sitten ilmaisu uudelleen ja saatiin nätti. Tästä muistiin kulmat! Harvoin ajoneuvoilla on suoria kulmia, joten sellaista ei ole tullut treenattua.

Toinen rasti oli vene kumollaan. Eipä olla koskaan veneestäkään etsitty! Tästä Justille suoraan lähdöstä hieno löytö, täydellinen lähikätkön nappaaminen.

"Laatikkoetsintä" oli ämpäreillä. Kätkö oli ämpärin ulkopuolella sangassa. En tiedä, hämäsikö se Justia ja muutamaa muutakin koiraa, koska Just kävi melkein heti haistamassa oikean ämpärin kannen rakoa mutta sitten tarkisti vielä muutaman muunkin ämpärin ennen kuin palasi ilmaisemaan. Tästä pohdintaan, että jos laatikkoetsinnän treenikätkö on saavutettava, pitäisikö vaatia koiralta ilmaisua tarkasta kohdasta vai pelkästään oikealta laatikolta. 

Ulkoalueella kätkö oli n. 95 cm korkeudessa metalliputkessa. Tää oli mielenkiintoinen, koska Just sai hajun kaukaa mutta tarkensi putken vieressä olevaa tuolia. Kun se oli varmasti käyty joka puolelta ja Just oli myös hypännyt sille, ajattelin, että ahaa, varmaan siirtymähaju. Jee, oikea tulkinta! Just käväisi viereisellä ovella ja sieltä sitten bongasi kätkön ja ilmaisi varmasti.

Sisäalue oli myös ihan mielenkiintoinen. Kätkö oli "seisovan pöydän" kahden osan saumassa. Just sai hajun pöydän kauemmasta päästä ja sahasi sitä eestaas hetken. Meinasi käydä muuallakin mutta palasi heti hienosti. Itse osasin tulkita reaktion oikein ja ohjata haistelemaan tarjoilupöytää laajemmalta, jee, toinen oikein jo samassa treenissä!

Joku sai tehdä myös kaikki paitsi sisäalueen. Otin tavoitteeksi mahdollisimman motivoituneen etsinnän, että meillä olisi tosi tosi kivaa. Palkkasin ensin namilla kätköltä ja sitten vielä lelulla. Tää toimi tosi hyvin, ja treenikaverin oli vaikea uskoa, että Jokulla olisi jotain motivaatiohaastetta. Tärkeää oli sen tuomainen alueelle jo korkeammassa vireessä ja yhteistyössä. Tätä lisää!

Aiemmin Just on mökillä tehnyt huonompia etsintöjä kuin muualla. Olen epäillyt, että osasyynä voi olla se, että mulla on yleensä mökillä melko vanha hydrolaatti. Nyt tein testin, että otin lomalle mukaan avaamattoman laventelipullon. Perjantaina illalla otettiin ensimmäinen testi ja huh, miten iso ero! Just etsi ihan supermotivoituneesti ja löydöt oli nopeita! Olipahan taas hyvä muistutus itselle.

Tehtiin kaikki etsinnät koira vapaana. Kuvat on päivältä mutta etsittiin illalla lähes pimeässä. Aluksi kahden kätkön ulkoalue. Ensimmäinen kätkö suppilossa hiekkalaatikossa, toinen pihakeinun alareunassa, koska tällainen kätkö oli ollut kaverilla kokeessa vaikea. Just löysi nää molemmat tyyliin heti eikä palkattomuuskaan aiheuttanut mitään.

Seuraavaksi oli lähikätkö mökin alla tuohien joukossa maan tasossa. Löytyi heti. Sitten testasin kykyäni tehdä mahdollisimman helppo yli 120 cm korkea kätkö. Laitoin sen mökin taakse sähkökaapista lähtevän metalliputken päähän: selkeä kohde, hyvä pohja, hyvä pinta nousta vasten, hajulla mahdollisuus laskeutua, vahva hydrolaatti. Ja kyllä se toimi! Just etsi ensin seinustan alhaalta mutta melko nopeasti lähti nenä nousemaan ylöspäin. Annoin Justin ihan itse ratkaista tehtävän ja odottelin vain passiivisena n. 3 metrin päässä. Se teki aivan oikeaoppisen kohdennuksen ja oikein kurkotti kohti kätköä, kunnes lukitsi vastauksen ja istui. Kätköllä oli korkeutta jotain 125-130 cm.

Viimeisen rastin oli tarkoitus olla labyrintti mutta se olikin häiriöhajutreeni. Tuoreet halot nimittäin tuoksuivat alueella tosi voimakkaasti. Kätkö oli lasten kottarin raudassa ja ajattelin, että Just olisi voinut saada hajun sahapukin oikealta puolelta mutta joutuisi kiertämään kaikki pöntöt päästäkseen kätkölle. No ei se saanut hajua sieltäpäin vaan vasta lähelle osuttuaan. Ilmaisu oli nätti, vaikka siirrännäinen oli ihan pinnassa. Otin vielä muutaman uusintanäytön ihan sillä, että Just kävisi kiertämässä tiensä kätkölle harjoituksen vuoksi. Kivahan mökillä on nosettaa, kun koira löytääkin eikä vain etsi hajuttomia hydrolaatteja...

Jokun kanssa tehtiin myös nää korkeata lukuunottamatta samanlaisella palkkaustyylillä kuin keskiviikkona. Näyttää lupaavalta!

Tuplanoset Motivaatiolla

Kesäloman huipennus: 10 päivän mökkiloma heppa mukana 😍 Tultiin mökille perjantaina. Lauantaina rehu- ja kauppaostosten siivellä ajelin Jyväskylään Motivaatiolle, josta olin ostanut kahdet nosetreenit vetäjänä Selina Saimala. Tykkäsin tosi paljon Selinan tyylistä; ihanasti kaikessa oli päätavoitteena reiluus koiraa kohtaan. Ensin oli KEK1-treenit, joihin otin tavoitteeksi, että itse keskityn alueisiin ja omaan tonttiini, koiralle halusin "ihan tavallisia etsintöjä", kun nyt ollaan jouduttu ajattelemaan niin hurjasti. (Mikä toki on hyvä asia, mutta välillä pitää saada vain paukutella etsintää.)

Aloitettiin ajoneuvoetsinnällä, josta Just nappasi hajun suoraan lähdöstä ja ilmaisi 9 sekunnissa peräkärryn aisan pikkupyörästä. Kohdennus oli vähän erikoinen, kun Just kurkotti kätkölle yläkautta, aisan välistä (kuvanottopuolelta). Hetken mietin, olisiko se pitänyt ohjata näyttämään toiselta puolelta, mutta kuittasin kuitenkin löydön, koska koira teki ihan oikein. Selinakin sanoi, että ihan oikea ratkaisu, keskikokoiset ja isot koirat ovat saaneet löydön yläkautta, vain pienten on täytynyt kiertää toiselle puolelle. Superpalkkasin tämän täydellisestä lähikätköstä.

Sisäetsintä oli hallissa. Kätkö takanurkassa wc-kopin saumassa ehkä 100-110 cm korkeudessa.

Selinan kannustuksesta Just sai etsiä vapaana. Ensin se teki selkeän reaktion wc-kopin viereiseen tuoliin mutta ei saanut kohdennettua. Sitten kiersi muun alueen ympäri ja teki reaktion vasemmassa takanurkassa olevan häkin renkaaseen. Tästä tuhahti ja jatkoi matkaa. Sitten Just etsi keskellä olevat kohteet ja harhautui lähtöalueelle, josta ohjasin vasemmalle seinustalle. Sitten olisin halunnut, että se olisi käynyt häkit ja niiden takana olevan pikkunurkan, mutta Just oli eri mieltä eikä viitsinyt enää turhia tarkistella. Selina totesi tästä, että en ollut sanonut ohjaukseentulovihjettä! Siksi Just oli viisveisannut mun ohjaukset, kun en kerran pidä säännöistä kiinni 😂 Tästä siirryttiin takaisin tuolin lähelle ja nyt Just nappasi wc-kopin saumasta hajupilven, tarkensi ja ilmaisi. Superpalkkasin tämänkin korkean kätkön paikantamisesta. Aikaa meni vähän alle 2 min, ja siellä häkin renkaassa oli siis jokin häiriöhaju.

Ulkoetsinnässä kätkö oli alueen keskivaiheilla luudassa. Tän Just selvitti muistaakseni 17 sekunnissa: meni lähdöltä kuormalavalle, siitä eteni ekalle harjalle, sitten tokalle, tarkisti pikaisesti, tarkensi ja ilmaisi. Tässä Just nuolaisi huuliaan ilmaistessaan, mutta oli jo tullut irti kätköltä. Tästä keskusteltiin Selinan kanssa, että tuollaiseen refleksitoimintaan ei voi oikein puuttua, kun märkää luutaa tarkennettuaan totta kai koira nuolaisee huuliaan. Tämä ei ollut Justilta tahallista toimintaa, se ei nuollut kätköä ja oli jo irti. Tää oli mun mielestä tosi hyvin ja koiralähtöisesti ajateltu!

Laatikot oli hallissa, ihanasti kahdessa rivissä. Tein taas koira vapaana ja aivan ihmeellisesti Just kävi laatikot järjestelmällisesti läpi! Ensin koko vasemman jonon, sitten oikeaa jonoa pitkin kunnes osui oikealle ja ilmaisi. Tässä kyllä tarkennuksessa oli parantamisen varaa: Just yritti työntää kuononsa laatikon sisälle. Palkkasin kuitenkin tosi hyvin, koska olin niin haltioitunut systemaattisesta etsinnästä vapaana. Siispä tehtiin toimintasuunnitelma ei-nättien ilmaisujen varalta laatikkoextraan.

Kokonaisuutena treenin tavoite täyttyi erinomaisesti: Just sai kolme nopeaa löytöä ja yhden korkean kätkön. Ja mulle tuntui varmalta ja helpolta kaikkien 2- ja 3-luokan treenien jälkeen. Kunnon itsevarmuusboosti! Erityismaininta hyvästä mielentilasta ja täydellisistä lähdöistä joka alueella!

1,5 tunnin tauon jälkeen puolen tunnin laatikkoextra, jossa oltiin ryhmän ainoa koira eli saatiin peräti yksityistunti tavallisen treenin hinnalla. Ekalla alueella oli pieniä voidepurkkeja. Just lähti lähdöstä (kuvan vastakkaisella reunalla) suoraan rivistöä, reagoi heti kätköpurkkiin mutta sen verran hämmentyi sitä, että tarkisti viereisen pahvilaatikon, kunnes palasi ilmaisemaan purkkia. Justin tarkentaessa purkki nousi pystyyn ja tarkistin Selinalta, hyväksytäänkö me tää nätiksi ilmaisuksi. Selina sanoi, että joo hyväksytään. Tää ei ollut koiralta tahallista toimintaa, purkki kääntyi haistelun sivuvaikutuksena. Eli taas kriteeri ja rajanveto tahalliseen toimintaan.

Seuraava muodostelma oli kaksi sisäkkäistä ympyrää, ulompana muovilaatikot, sisempänä pahvilaatikot. Just kävi ensin läpi oikean puoliskon pahvilaatikoita, sitten siirtyi ulommalle kehälle. Tässä oli hetki, kun se jäi haistelemaan mattoa, jossa oli varmastikin joku namimuru. Tästä riitti, kun toistin etsimiskäskyn "piilo" ja Just jatkoi heti muovilaatikkojen haistelua. Oikealla seinustalla vaihtoi sisäetsintään ja taas niin makeesti vaihtoi takaisin laatikoille, kun vain naksutin kieltäni. Ja kätkökin löytyi melkein saman tien. Musta on ihan käsittämätöntä, miten Just voi osata vaihtaa laatikoille, kun naksutan kieltäni... ei me olla sitä mitenkään erityisesti harjoiteltu. Etsimättä jäi vasemman puoliskon pahvilaatikot. Tästä myös vinkkinä treenata tietoisesti erilaisia kuvioita laatikoilla.

Viimeinen alue saatiin tehdä kolmosluokan tyyliin - jännää! 1-3 kätköä, 4 minuuttia aikaa. Mun oma sekkari ei toiminut, ja totesin, että tarviin sen kyllä; en yhtään osannut arvioida aikaa enkä ajoittaa sektoreita. Lisäksi mokasin siinä, etten ollut ottanut Justille vesikuppia halliin mukaan - se olisi tarvinnut juomatauon kahden ekan alueen jälkeen. Selitin Selinalle mun haasteesta, että en osaa ohjata tarkoituksenmukaisesti ja että sanoo sitten, jos homma menee ihan pelleilyksi. 

Just aloitti lähdöstä alueen vasenta puolta eli laukkuja. Reagoi vähän heti ekaan matkalaukkuun mutta ei ilmaissut. Siitä sitten eteni haistellen ja käytiin alueen takareuna hyvin läpi. 

Sitten taidettiin käydä keskiosaa ja vasenta reunaa, kunnes päädyttiin pahvilaatikoille, joita käytiin pari riviä ja Just siirtyi taas laukkujen puolelle. Toinenkaan kierros ei tuottanut löytöä. Sitten ohjasin Justin käymään pahvilaatikoiden sektoria kokonaan läpi ja se palkittiin löydöllä takanurkasta. Mutta sen jälkeen tuli jo 30 sek varoitus! Tässä kohtaa Just jumitti taas johonkin namimuruun matossa eikä jatkanut "piilo"-vihjeestä etsintää. Tää olikin hyvä oppi, koska "jätä"-vihjeestä tuli heti. Eli jos näin kävis jatkossa, niin tietäisin, mitä tekisin.

Ohjasin Justin käymään laatikoiden sisimmän rivin ja sitten oltiin siirtymässä takaisin laukuille, koska ainakin yksi sininen reppu oli etsimättä. Ja sitten yhtäkkiä aika loppui! Olin siis aivan totaalisesti menettänyt ajantajuni siinä kohtaa, kun Just oli jäänyt haistelemaan mattoa. Selina sanoi, että siinä oli mennyt 12 sekuntia! 🙈 Eli mä todella tarvitsen sekkarin omaan kaulaan 3-luokan etsintöjä tehdessä, että on edes mahdollisuus sanoa "valmis" oikeaan aikaan. No, meillä tosiaan oli ainakin yksi sininen reppu etsimättä ja siellähän se kätkön pirulainen olikin. Selina sanoi, ettei Just ollut kertaakaan jättänyt kätköä eikä näyttänyt mitenkään väistävänkään sitä - ei vain ollut osunut sille. Ja tän hajulähde oli aika pistemäinen, joten löytyi vasta kohdalla. Ja sitten olikin helppo sanoa valmis. 

Palkatessani Justia mietiskelin ääneen, että olisinko voinut tuon napata koiran reaktioiden perusteella. Selina oli ihana, kun sanoi, että tää oli niitä huonon tuurin missauksia. Totta kai aina voi tehdä paremmin, mutta tässä lajissa tuurillakin on aika iso vaikutus. Joskus kaikki muut laatikot tulee etsittyä mutta yhdestä mennään ohi. Tää oli jotenkin tosi lohdullista. Huomaa, että Selina on 3-luokan ohjaaja ja heillä on tietynlaista fatalismia - joskus ei vain löydy!  

Kokonaisuutena Selina oli sitä mieltä, että Justin kannattaa aina antaa etsiä vapaana, kun siihen on mahdollisuus - niin hienosti se tekee itsenäistä työtä. 3-luokan laatikkoetsinnästä en oo kyl vielä ihan varma 😂 Mutta tähän Selina esitti kysymyksen, että kuinkas monta 3-luokan laatikkoetsintää ootte tehneet? Ööööö, olikohan tää toka? Eli siis kokemusta on vielä liian vähän sekä koiralla että ohjaajalla. Siispä talven kimppatreenikaverit - valmistautukaa isoihin laatikkoalueisiin!