Valkkuringin Jyväskylän leiri - lauantain aamutreenit

Vihdoin pääsin purkamaan leirimuistiinpanoja. Tän vuoden eka leiri oli siis 20.-21.4. Jyväskylässä. Nosea oli kouluttamassa Selina Saimala, joka nousi kevyesti mun top kolmoseen valmentajista, ehkä jopa suosikiksi. Leirikin oli ihan täydellinen yhdistelmä tekniikkaa ja etsintää, muiden treenien seuraamista ja omaan koiraan keskittymistä, haasteita ja itsevarmuusboostia. 

Oltiin kutsuttu meidän mökille kavereiksi Marianne & Manu, joiden kanssa sujui yhteiselo oikein mukavasti. Vähän kesärenkailla ajo lumipyryssä jännitti, mutta turvallisesti perillä pystyi sanomaan, että mökillä yöpyminen oli oikea ratkaisu. 

Lauantai aloitettiin lähtötreenillä. Tää oli ihan huikea. Joka huoneessa oli lähikätkö, ja koira päästettiin etsimään vasta, kun se nuuskutti oikein kuuluvasti. Tää oli ihan valtava ahaa-elämys mulle; Just usein näyttää lähdössä haistelevan näennäisesti, mutta en oo ikinä aiemmin kokenut tuollaista, että se kesken malttamattomuusvinkumisen alkaa nuuskuttaa ääneen. Tästä palkaksi päästettiin siis etsimään ja koirat tulivatkin suoraan kätkölle. 

Kätkö tuolissa

Ekalla kätköllä Just teki juuri tuon eli haisteli näennäisesti ja vapautuksesta ryntäsi tilaan. Otettiin lähtö uudestaan, mistä koiralla nousi vähän turhauma, mutta tässä ensimmäistä kertaa kuulin, kun vinkuminen vaihtui nuuskutukseen. Tästä sitten nopea löytö ja superpalkka. Sen jälkeen jatkoin Justin palkkailua ohjeita kuunnellessani, mutta jälkikäteen puhuttiin, että olisi voinut antaa koiran ekan löydön jälkeen mennä haistelemaan muun tilan loppuun, ettei löydöstä lopu etsiminen. 

Toisessa tilassa oli kaksi kätköä - ensimmäinen taas lähikätkö ja toinen huoneen perällä. Lähikätköstä tuli superpalkka JA sitten sai jatkaa, toisesta löydöstä sitten vähän pienempi palkka. Jos koira porhalsi huoneeseen, otettiin takaisin alkuun - lähikätkö piti ottaa ensin ja sitten pääsi toiselle piilolle.

Kolmannessa huoneessa oli heti alussa auki oleva metallihäkki, jonka sisällä oli kätkö. Koira siis saattoi luulla sitä saavuttamattomaksi mutta kiertämällä kohteen pääsi tarkkaan paikkaan. Tässä näkyi hauskasti eri koirien osaamistasot. Just ja ainakin Riimi lämäyttivät ilmaisun saavuttamattomana suoraan ovelle. Kokemattomammat ihmettelivät, miten tällaista hajupilveä käsitellään. Ja joillekin koirille oli käsittämätöntä, miten tuollainen ilmaistaan, kun häkin sisään ei pääse esim istumaan eli eivät tajunneet peruuttaa ja istua luukun ulkopuolelle. Justin kanssa oli suorastaan huvittavaa, että se ei kyllä yhtään yrittänyt pyrkiä kätkölle, kun totesi sen saavuttamattomaksi. Kun en reagoinut, se meni painokkaammin ja painokkaammin maahan. Sitten se lopulta kiersi huoneen ympäri aivojentuuletuskierroksen ja tuli häkin ovelle, josta kas kummaa pääsikin kätkölle.

Lauantain säätila

Viimeisessä huoneessa oli oikeasti saavuttamaton kätkö pulpetissa. Tällä Just teki oikein oppikirjailmaisun pyrkimällä joka suunnalta pulpettiin ja sitten vasta lukitsemalla vastauksen. Ja ovelta nuuskutus oli jo vakiintunut tässä vaiheessa.

Tän jälkeen ulkovaatteet päälle ja 3-luokan ajoneuvoetsintä seuraavana tehtävänä. Kuvan menopelien lisäksi oli vielä yksi iso auto (Caddy maxi). Lähtö oli kuvanottosuunnasta. Just porhalsi suoraan siniselle autolle, jonka keulasta nappasi ekan kätkön. Palkkasin pikkunamilla. Sitten siirryttiin peräkärryyn, jonka takalaidasta toinen löytö. Taas pikkunamipalkka. Kolmannesta autosta Just ensin ohitti vasemman kyljen, mutta auton perästä kääntyi ympäri ja sieltä suunnasta löytyikin saumakätkö. 

Kolmeen löytöön meni jotain 1,5 minuuttia palkkauksineen, aika jäätävää toimintaa. Myös maahanmenoilmaisut toimi lumihangesta huolimatta. Sen sijaan ohjaaja teki kardinaalimunauksen unohtamalla sanoa "valmis"!! Nyt oon tehnyt tän mokan jo treeneissä ja unessa, joten ei sitten enää kokeessa samaa kiitos! Palkkaus jäi vähän harmittamaan. Ensinnäkin mulla ei ollut keskikokoisia nameja helposti saatavilla, oli vain ihan pikkuisia ja sitten isoja palkkoja. Ois mieluummin kannattanut joko ottaa kunnon palkkaukset löydöistä tai sitten ainakin yhteen väliin sosiaalinen palkka. Nyt meni ihme sohlaamiseen turhaa kapasiteettia.  

Tää meni kaikilta aika hyvin, mutta peräkärrykätkössä oli sellainen erikoisuus, että ne, jotka kiersivät kärryn vastapäivään, ilmaisivat 5-10 cm sivuun. Just taas kiersi myötäpäivään ja sai helposti tarkan kohdan. 

Hyyde Caddy-kätköllä

Talvikauden päätös

 18.4. talvikauden viimeiset agitreenit. Sinänsä juuri mikään ei muutu kesäkaudelle, kun sama ryhmä jatkaa samana päivänä samaan aikaan. Mutta kauden päättäjäisissä otettiin viikkorata ja Hanna mukaili sitä vähän. Ainakin ihan loppu oli ilman mutkia ja me Jokun kanssa otettiin 16 etukautta, joten sen on täytynyt olla vähän lähempänä seinää.

Yllättäen ei oo enää kovin tarkkoja muistikuvia, miten meni... Sen ainakin muistan, että noudatettiin meidän uutta puomikriteeriä eli puomisuorituksen pitää olla rento ja turvallinen, mutta kontaktiosumasta ei ole niin väliksi. Puomin tekeminen radalla tuo kuitenkin tosi paljon lisää monipuolisuutta radan juoksemiseen, että jo sen takia oli kiva siirtyä tällaiseen kriteeriin. 

Alkua kokeiltiin parillakin eri ohjauksella ja paras oli sellainen, jossa heitin Jokun vain kakkoselle ja itse lähdin kipittämään eteenpäin. 

Just teki kyseisenä iltana kolme (!) 5-10 minuutin treeniä. Ensin lämppälenkillä yksi toisto tunnaria, Sitten jäähkälenkkllä luoksari + seuraaminen + tunnari. Kouluttamisen jälkeen vielä luoksarin stoppeja putkelta ja vissiin yhdet kaukot liikkuroituna.

Seuraavalla viikolla ei juuri treenattu, kun oli hevosen kanssa terveysongelmaa, klinikkareissua ja lääkesäätöä. Yhdet pikkutokot ehdittiin kuitenkin ottaa pienellä alueella hallissa. Tehtiin kisamaisena luoksari, L, kaukot ja seuraamisen aloitus. Itsellä oli ihan aivokapasiteetti nollilla, mutta Just teki tosi hienosti! Tosi hyvä asenne ja vire koko ajan. Tän setin jälkeen sanoin, että nyt oon järkevä ja lopetan tähän, mutta Just näytti niin pettyneeltä, että en raaskinut. Otettiin sitten pienen tilan ohjatun suuntia. Taisi mennä kaikki oikein! Etenkin yksi toisto lämmitti mieltä, kun Just oli jäänyt kiinni vasempaan kapulaan mutta silti käskystä toi oikean! 💪 Ja tän jälkeen Just oli sen verran tyytyväinen, että pystyttiin lopettamaan treeni.

Joku teki taas poiskutsuja ja kun oli juossut 15 kertaa hallin päästä päähän, niin sekin oli tyytyväinen.

Maanantaitokot

Maanantaina viimeiset Päivin treenit + kimppatreenit. Just aloitti luoksarilla, jonka lopussa päätyi ruutuun... Tajusi itsekin, että nyt meni pieleen ja tuli sitten sivulle. Otettiin sitten toiseen suuntaan ja nyt onnistui. Sitten lähdettiin hinkuttamaan ohjatun vasenta puolta. Tehtiin kokonaisena liikkeenä ja kahteen suuntaan hallissa ja kumpikin onnistui. Marika oli ihana, kun sanoi katsomosta, että Just oli oikein katsonut toista kapulaa, että toi on tuolla mutta mä haen tän. Eli todella ajatuksen kanssa valitsi! Päivin ehdotuksesta ei tehty enempää, ja se oli varmasti oikea päätös.

Seuraavaksi ällää liikkuroituna. Just lähti tosi hyvällä asenteella seuraamaan mutta otti väärän asennon - seisoi, kun olisi pitänyt istua. Sama toistui pari kertaa ja totesin, että jotain mä teen erilailla. Sitten aikalisä ja asentopeli väliin. Nyt löytyi kaikki asennot ja mäkin muistin, millä äänellä "istu" pitää sanoa. Uudella yrityksellä molemmat asennot istu ja seiso onnistui ja väliseuraamiset oli tosi hyvällä ja innokkaalla ilmeellä. Tässä vaiheessa aika oli loppumassa, niin otettiin vielä toisesta suunnasta yksi maahanmeno ja kun se onnistui ekalla yrityksellä, niin lopetettiin siihen.

Kimpparyhmässä aloitettiin paikkiksilla. Joku teki alokkaan paikkamakuun. Kokeilin tällä kertaa ilman etupalkkaa mutta olin itse lähempänä, ehkä 5 m päässä. Joku makasi tosi varmasti ja rauhallisesti. Just teki voittajan makuun, joka meni ihan nappiin. Täytin säästöpossun piilossa ja näytin sen Justille palatessani kehään. Paikkiksen lopussa vapautin Justin sinne ja nyt se löysikin oikeaan osoitteeseen.

Joku teki yleisiä häiriöjuttuja. Tällä kertaa tehtiin enemmän tokomaista kuin arkitottista. Joku ei juurikaan reagoinut ryhmän äänekkäisiin ja rajuihin koiriin enää. Erityisen makee juttu oli ruutu. Jokullahan on tähän asti aina ollut ruudussa targetti. Nyt kokeilin näyttöruudulla ja se meni ihan täydellisesti! Joku loikki ihan innoissaan ruutuun ja putosi käskystä maahan. 

Just teki ainakin kaukoja sekä alustalla että ilman. Alustalla liikkuroituna sujui hyvin. Ilman meni vähän vaihtelevasti - hetkittäin tuli reippaasti eteenpäin (nämä toki korjasin) mutta sitten taas teki tosi hienoja vaihtoja. Kaikkein hämmentävin huomio oli kuitenkin se, että mun koiran häntä heiluu kaukoissa! Kaukot on olleet Justille aina kaikkein tylsin liike. Eniten vauhtia siihen sai, kun teki kaukoja peruutuksen kautta. Mutta nyt se heiluttaa häntää ihan vain tehdessään kaukoja!!

Seuraavassa setissä otin yhden ruudusta kutsun. Nyt oli motivaatiota - nimittäin Just repäisi mun paidan hihasta suikaleen käydessään namiin kiinni! Sitten otin vähän seuraamisen peruutusta ja heti astuin Justin varpaille 🙈 Mä luulen, että vaihdan siihen kuitenkin nyt peruutuskäskyn sivu-vihjeen tilalle, kun Just ajattelee sivulletulossa liikaa peruutusta ja se on huono homma. Lopuksi vielä väsyneellä koiralla seuraamisen valmistelut ja seuraamisen alku superpalkalla.

Päivi oli tehnyt yhden nosekätkön pihalle. Käytiin nostamassa se ja otettiin vielä ihan viimeiseksi yksi tunnari. Sehän onnistui! Ollaan nyt siinä vaiheessa, että hallilla oli väärät nipuissa esillä ja oma piilossa, kotona kaikki esillä. 

Vikat rallykisat tätä erää

 

Rallyinnostuksessani olin ilmoittautunut vielä 13.4. I-HAHin rallykisoihin Vantaalle. Tuomarina oli Anna Klingenberg, jonka radoilla olen ollut vain kerran aiemmin ja silloinkin Lyytin kanssa.

Radalla oli kaikki meille haastavat asiat: kutsu+kieppi, molemmat tuplasaksalaiset, ohjaajan ympäri vastapäivään jne. En antanut tämän häiritä, keskityin vain opettelemaan radan mahdollisimman pitkälle ulkoa, että pystyisin keskittymään koiraan. Tää on kyllä niin toimiva asia! Ollaan ihan erilailla kuplassa kuin ennen, kun mun ei tarvii jatkuvasti vilkuilla kylttejä.

Ennen rataa latasin paljon arvoa kutsu + kieppi -yhdistelmään ja se onnistuikin!! Just istui heti ekasta käskystä, tuli laukalla sivulle, josta lähetinkin välittömästi kieppiin, niin ehdittiin tehdä se ajoissa. Kehuin tästä niin vuolaasti, että Just taisi jopa odottaa palkkaa ja paikallakäännöskyltillä  piti vähän tasata 😂

Sitten jatkettiin oikein sujuvasti ja kaikki kieputusyhdistelmät onnistui mun mielestä, ainakin Just lähti käännöksiin kohtuullisen itsevarmasti eikä tullut mitään väärinymmärryksiä. Erityisesti mieltä lämmitti ohjaajan ympäri vastapäivään + 2xoikea täyskäännös -yhdistelmän onnistuminen. Ainoastaan tulppaanissa tuli pieni katkos. Se on musta niin helppo kyltti, että onpa jäänyt sen treenaaminen vähiin, mikä heti kostautui. Tästä arvelin, että ehkä tuli virhe ja totta, -10 tuli.  Houkutuksessa oli noutokapula ja vati, Just ohitti ne hienosti. Väliseuraamiset oli läpi koko radan iloisia 😍 Istu-seiso-istu -kylttiä en muista, koska viimeksi oltaisiin treenattu, mutta se onnistui ihan kivasti. Muistan suunnilleen tässä ihmetelleeni, joko me ollaan tulossa maaliin. Justin vire oli niin hyvä, että oltaisiin ihan kevyesti voitu jatkaa vielä vaikka toinen rata putkeen  - yhtään ei tuntunut pitkältä tai raskaalta! 

Radan jälkeen laatuaikametsälenkille. Tää on kyllä ehdottomasti parasta rentoutusta Justille. Tyytyväisyys oikein huokui 💖 Hallille palattuani kävin katsomassa pistelistaa. Myönnän, että vähän yllätyin, kun näin meidän pisteet: 70. Vielä hämmentävämpää oli nähdä arvostelulappu. Saatiin koko radalta vain kolme virhettä, mutta ne oli kaikki kymppejä! Eipä olla ennen tuollaistakaan lappua saatu. Tuomarinkommenttia ei ollut. Tulppaanin lisäksi kympit napsahtivat kummastakin tuplasaksalaisesta eriaikaisuuden takia. Tää tuomari oli siis erityisen tarkka ja tiukka eriaikaisuuksista, ja vaikka musta tuplasaksalaiset tuntui sujuvilta, niin ei sitten olleet tarpeeksi hyvät kuitenkaan.

No, onneksi meillä on vain fiilistavoitteita ja ne kyllä täyttyi. Jotenkin tuntuu vain paranevan rata radalta yhteinen kupla. Pääsinpähän kerrankin sanomaan, että mieluummin otan huonot pisteet hyvällä fiiliksellä kuin toisinpäin! Yleensä nää asiat menee meillä käsi kädessä eli jos fiilis on huono, niin pisteetkin on huonot. 

Riitan valkku

 Viime tiistaina Sannan kanssa taas Riitan valkku. Viime kerrasta viisastuneena ENSIN kerroin Riitalle treeniaiheet ja sitten vasta otin koiran viriteltäväksi enkä yrittänyt sählätä näitä asioita yhtaikaa. Ensiksi lesosin, että nyt on sopiva koe tähtäimessä ja aika pistää homma pakettiin. Riitta kysyi, olenko miettinyt, mitkä on eniten huomiota vaativimmat liikkeidenosat ja vastasin, että joo, koko viikon olen miettinyt 😂 Olin ajatellut treenata treenilistan kohtaa "seuraamisen kesto" mutta kun mietin, miten asian muotoilisin Riitalle, tajusin, että ongelma ei olekaan itse seuraamisen kesto vaan se, jos kyseinen liike on loppupäässä kehää ja Just alkaa olla jo vähän väsynyt. Olipa mielenkiintoista tajuta jokin asia miettimällä, miten selittäisi sen valmentajalle!

Aloitettiin ruudulla kokonaisena liikkeenä. Ai että mitä mannaa! Laukalla ihan keskelle, nopeat stop ja maahan ja säihkysilmäinen koira seuraamaan tullessa 😍 On se kyllä mahtavaa, että on edes yksi liike, josta voi aina olla varma. Seuraavaksi jatkettiin ohjatun parissa. Otettiin ilman alkuosaa. Kun oli tarkoitus noutaa vasen, Just kääntyi kyllä vasemman kautta ympäri mutta jatkoi käännöstä vähän yli ja meinasi noutaa silti oikean! Lähdettiin sitten tästä pohtimaan, mistä kiikastaa. Riitan ensimmäinen kysymys oli, onko vasen puoli Justille vaikeampi vai oliko kyse siitä, että vasen kapula oli nurkassa ja oikea keskemmällä kenttää? Jäin ihan miettimään, onko sillä puolieroa ja todettiin, että tarkistan muistiinpanoista. Löysin, että kerran on tehnyt tällaisen samanlaisen suorituksen mutta ei selvää kuviota. Sitten mietin, että Justillahan on oikea laukka vahvempi, mutta olen ajatellut, että sen takia vasemman kapulan nouto olisi helpompi. Mutta nyt tajusin, että sehän kun lähtee kääntymään oikeassa laukassa, niin vauhtiin päästyään jatkaa vain matkaa... Riitta sanoi, että voisin myös pysäyttää Justin ja tehdä korjausohjauksen. Sanoin, että se toimii kohtuullisen hyvin, mutta haluaisin, että homma menisi alusta asti oikein, kun Just on niin hyvä ketjuttamaan. Riitta nyökytteli, että oikein ajateltu, kunhan korjaus on työkalupakissa.

Sitten ruvettiin miettimään, miten auttaa Justia treenatessa. Vasen kapula voisi olla lähempänä eli Just "törmää" siihen heti, kun kääntyy oikeaan suuntaan. Omassa kapeassa hallissa voisi olla molemmat kapulat nurkassa. Lisäksi lähdettiin ajamaan sisään katseapua. Just vastasi siihen tosi hyvin, mutta mulla oli haasteita ajoituksessa. Tarkoitus oli vapauttaa kapulalle, kun koiran ajatus kääntyy sinne, mutta mä kehuin ja sitten Justin fokus kääntyikin aina minuun. Kun ajoitus saatiin kohdalleen, tuli myös hyviä toistoja. Palkkasin vaihtelevasti vauhtinoutona ja sivulletulosta mutta ennen kapulan ottamista Just ei kestänyt kehua. Paluuvauhtia voisi myös vielä vähän nopeuttaa, mutta siihen ei nyt puututtu, koska ei voi änkeä kaikkea samaan treeniin.

Tässä vaiheessa oltiin treenattu n. 20 min, joten todettiin, että olisi sopiva aika ottaa seuraamista. Just lähti seuraamaan iloisena ja siitä näki, että tsemppasi kovasti. Mutta olihan se myös sen näköinen, että huh huh, aika rankkaa. Tää oikeastaan ilahdutti mua, koska olin analysoinut asian ytimen oikein ja toisaalta koira kuitenkin oli edelleen yritteliäs, vaikka väsytti. Väsyminen on kuitenkin ihan luonnollista. Riitta jäi pohtimaan, saisiko jollain välivalmisteluilla ja virittelyillä Justin virettä boostattua niin, että jaksaisi. Ensimmäisenä ehdotin, josko edellisessä liikkeenvälissä pyytäisin Justia pomppimaan mun käteen. Kokeiltiin ja ensimmäisestä käsi-vihjeestä Just vain katsoi mua, että ootko ihan tosissas. Toisesta pomppasi ja kolmannesta innostui. Eli selvästi fyysinen aktiivisuus nosti henkistä aktiivisuutta. No, seuraavaksi Riitta kiinnitti huomiota siihen, että mun virittelysana seuraamiseen on vain "nyt sivulla", joka tekee Justista keskittyneen mutta ei nosta virettä. Riitta ehdotti, että ottaisin tähän uuden virittelysanan ja lähtisin lataamaan siihen arvoa, minkä tuloksena toivottavasti olisi henkisen jaksamisen boostaus sen verran, että Just jaksaisi tsempata koko pitkän seuraamisen. Siispä nyt lähdetään ajamaan näitä sisään, sitten tehdään seuraamista treenin loppupuolella (ajatuksella "tsemppaa vielä vähän, superpalkka tulossa") ja lisäksi tehdään virkeällä koiralla ja superpalkalla itse kestoa eli pidempää seuraamista.

Vielä oli muutama minuutti aikaa, niin katsottiin kaukojen tilanne. Kerroin, että pari kertaa on tullut s-i-vaihdossa väärä asento ja s-m-vaihdossa Just liikkuu ehkä 5 cm. Nyt onnistui kaikki s-i-vaihdot aivan täydellisesti! 😍 Palkkasin ne. Liikkumisesta Riitta muistutti mulle, että itse olen sitä hokenut, että riittävän hyvä riittää ja täydellistä tekniikkaa tärkeämpää on koiran hyvä asenne. Jos Just liikkuu kokonaisuudessaan 5 cm mutta tekee hyvällä ilmeellä, niin hyvä on. Ai että tuli jotenkin hyvä mieli tästä! Kun tietää, että Riitalla itsellään ja suurimmalla osalla hänen muita valmennettaviaan on vähän toiset tavoitteet ja kriteerit, niin on aina yhtä lohdullista kuulla, että meidän tavoitteisiin nähden tämä suoritustapa on tarpeeksi hyvä. Arvostan sitä, että Riitta ymmärtää erilaisten koirien ja tavoitteiden päälle ja osaa suhteuttaa priorisoitavat asiat niiden mukaan.

Kuvia treenistä ei tullut, joten laitan videon meidän tunnariprojektin etenemisestä. Näyttää aika hyvältä, eikös vain?!

Ninan toko

Viikko sitten löysin Virkusta vihdoin meille sopivan koepäivän, joten meillä on nyt 23.5. Vantaan tokokoe tähtäimessä. Treenimotivaatio nousi välittömästi pilviin 😂 Rupesin tekemään prioriteettilistaa, mikä liike kaipaa mitäkin erityishuomiota ja tällainen tuli. Ja ei kun tuumasta toimeen. Sunnuntaina Ninan treeneihin otin aiheiksi

ohjatun, luoksarin lopun ja ruudun kutsun. Aluksi oli paikkis, joka tehtiin nyt ihan kisamaisena ilman välipalkkoja ja säästöpossuja. Meni kyllä ihan moitteetta. 

Iida oli tehnyt pari ajoneuvokätköä hallin parkkikselle, joten käytiin nuuskimassa ne omaa vuoroa odotellessa. Eka auto oli tyhjä, jonka totesin, kun oltiin käyty se läpi kumpaankin suuntaan. Tokasta autosta löytyi hyvin. Kolmas oli valtava säiliövaunu tai jokin sellainen, jossa kätköpaikkoja oli oikeastaan vain aisassa ja renkaissa. Just aloitti aisasta mutta ei heti saanut hajusta kiinni - ehkä liittyi tuuleen. Mulle jäi kuitenkin fiilis, että kannattaa palata sinne. Käytiin muu auto ympäri eikä tullut mitään reaktioita. Nyt toisesta suunnasta lähestyessä Just nappasi kätkön aisan sähköpistokkeesta ja teki maahanmenoilmaisun lätäköstä huolimatta!!! 👌

Kuten aina, Ninan treeneissä saa seuraava koirakko treenata reunalla edellisen vuorolla. Mä tein sitten tunnarin suoraan nosen jälkeen. Yhden kerran Just harkitsi väärää mutta korjasi ja etsi hienosti oikean. Toisena juttuna odotusalueella tehtiin kaukot liikkuroituna n. 7 metristä. Yksi virhe tuli asennoissa (seisomisesta istumisessa Just meni maahan) ja s-m-vaihdossa Just liikkui n. 5 cm. Veera antoi mulle erinomaisen vinkin maahanmenon käsimerkistä luopumiskätenä - täytyy kokeilla!

Justin kanssa oli tarkoitus aloittaa kutsuilla, mutta koska edellinen koirakko oli tehnyt kiertohässäkkää, mäkin päätin ottaa sitä pari toistoa. Ensin tehtiin koko liike. Just kiersi ihan superhienosti mutta yllättäen maahan-käskystä pysähtyikin seisomaan ja selvästi hämmentyneen näköisenä. Todettiin, että se taisi odottaa liikaa vapautusta lelulle kierrosta! Eli nyt täytynee vähän enemmän vaihdella toistojen järjestystä, että esim. ensin ottaisi koko liikkeen, sitten palkkaisi kierrosta / stopista / lopusta eikä ensin palasina, sitten kokonaan. Kokeessahan se on vain kokonaisena!

Sitten kutsuja. Nina neuvoi sellaisen, että ohjaaja ottaa ison lelun kainaloon ja kun liike päättyy koiran tultua sivulle ohjaaja tekeekin jännitteen ja sitten lähtee juoksemaan vapauttaen koiran lelulle. Olin valmistautunut tähän treeniin ottamalla 4 parasta lelua mukaan 😂  Yksi käytettiin kiertohässäkässä, loput kullakin toistolla kutsuissa. Ensin kerroin Ninalle mun ajatuksesta vaihtaa käsky ruudusta kutsuun rallytokosta tuttuun "nopee"-vihjesanaan. Tää toimi ihan uskomattoman hyvin!!! Just lähti juoksemaan kuin tykinsuusta ja vaikka toki hidasti sivulletullessaan, mun näkökenttään ilmestyi säihkyvät silmät 😍 Tästä ilahduin niin kovasti, että unohdin koko jännitteen. Jatkossa nyt sitten ladataan tähän arvoa, niin toivottavasti ongelma on tällä ratkaistu.

Seuraavana tehtävänä luoksarin loppu. Selostin, että Just on nyt kahdesti tullut mun oikealle sivulle ja harkitsen, pitäisikö se kuitenkin vaihtaa tulemaan etukautta sivulle nimenomaan luoksarissa. Kokeiltiin suoraa luoksaria, ja kyllä, taas koira ilmestyi mun oikealle puolelle. Toinen yritys "sivulle"-kutsulla ja nyt tuli tosi hyvällä ilmeellä vasemmalle sivulle, josta jännite, liikkeelle ja leikkimään. Eli Just päätti haluavansa tulla etukautta, joten tätä ruvetaan vahvistamaan.

Ohjattu otettiin ensin kerran kumpaankin suuntaan namipalloille. Sen jälkeen mä harjoittelin sylkkäriohjausta lähetykseen. Siinä oli vielä vähän tekemistä... 🙈 Ainakin se pitää muistaa, etten jätä käsimerkkiä päälle liian pitkäksi aikaa ja että Justin pitää katsoa mun kättä ennen kuin lähden tekemään ohjausta. Annoin Justin nyt katsoa kapuloiden viennin ja kyllä se siitä jonkin verran kuumuu, vinkumista ja levottomuutta tuli huomattavasti enemmän. Jollain kerralla jäi myös katsomaan liikkuria. Tähän Nina sanoi, että pitää muistaa treenata myös sitä, että liikkuri kävelee ohjaajan tasolta asti koko kierroksen tai että liikkuri jatkaa kävelemistä vielä, kun koirakko lähtee seuraamaan.

Jokulla oli myös oma vuoro. Se sai tehdä paikkaistumisen Siri-tervun ja Chili-labbiksen kanssa. Jokullahan on joku henkinen ongelma labbisten kanssa - varmaan ne on sen mielestä liian iloisia 🙈 Olin Justin kanssa kentällä, kun Chili tuli sisään, niin en ehtinyt ennakoida ja Joku alkoi haukkua sille häkistä. Oli kuitenkin hienoa nähdä, että välittömästi kun ruvettiin hommiin, ei ollut mitään vaikeuksia olla vaikka parin metrin päässä Chilistä eikä paikkiksessa ollut mitään pälyilyä.

Jokun vuorolla tehtiin ensin suuntakäskyjä poispäin ohjaajasta eli kuten lenkillä, että osaisi käskystä kääntyä / kaartaa oikeaan suuntaan. Oon käyttänyt näitä kyllä lenkkeillessä, mutta koska Joku ei ole vastannut pelkästään tähän kovin hyvin,  ajattelin tehdä näitä temppuna. Vähän aikaa Ninan kanssa pohdittiin, miten tän toteuttaisi ja päädyttiin sellaiseen, että lähetän Jokun jalkojeni välistä tai vähän mun edestä left / right hakemaan apparilta namia. Jatkettiin tätä vielä niin, että heitin ensin namin vähän eteen ja siitä sitten annoin suuntakäskyn. Onnistumisprosentti oli aika hyvä mutta ei 100. Tässä vaiheessa todettiin, että ei palkkaa, jos Joku menee ensin väärään suuntaan, koska silloinhan se ei ole kuunnellut vaan päättelee. En tiedä, kuvittelenko, mutta mun mielestä Joku on tän treenin jälkeen tehnyt ainakin vasemmalle käännöksiä paremmin... 

Toisena treeninä Jokun kanssa poiskutsut. Kerroin Ninalle, että ollaan tehty luoksaripelinä apparin kanssa ja pallonheitosta yksin. Aloitettiin luoksaripelillä. Aika huonosti toimi aluksi! Mutta ekan onnistumisen ja palkkauksen jälkeen onnistumisprosentti nousi niin paljon, että Nina ehdotti houkuttimen vaihtamista enemmän pupumaiseksi. Otettiin sitten Ninalle kiva karvalelu käteen ja päästin Jokun leikkimään. Se innostuikin tosi kivasti Ninan kanssa leikkimisestä! Sitten otettiin poiskutsuja. Jostain ekasta se ei kääntynyt, mutta nyt en muista, oliko se eka toisto vai eka käsky. No, kuitenkin todettiin, että "jätä"-käsky on vahvempi kuin "tule", joten viimeisellä kerralla huusin "JÄTÄ!" ja sain vielä ääneeni oikein aitoa paniikinpoikasta, joka tositilanteessa on myös siellä. Ja tadaa - Joku kääntyi ja tuli! 💖 Ei tehty enempää, mutta Ninalla oli erinomaisia ideoita seuraaviksi vaiheiksi. Nythän hän käveli lelun kanssa poispäin. Seuraavaksi appari voisi juosta lelun kanssa tai lähteä jostain piilosta. Sitten viimeinen vaihe olisi: "Hanna e-K menee puskaan piiloon ja sinkoaa sieltä lelun kanssa juoksemaan." 😂 Tässä vaiheessa pitää Jokun kyllä olla liinassa siltä varalta, että Hanna nostaa sieltä ihan oikeankin pupun liikkeelle 😂 Mutta sikahyviä ajatuksia Ninalla on kyllä hallinnankin rakentamisesta. Nyt on taas Jokulle hyvä treenilista! Arvostan tosi paljon, että voin tulla tokotreeneihin ja olla treenaamatta varsinaisia tokoliikkeitä, ja silti saan tasavertaisen panostuksen kouluttajalta!

Agi + nosevalkku

 Torstaina agilityssa toivetreenit. Pyysin Hannaa toivomaan mun puolesta 😂 Tehtiinkin Jokun kanssa sellaista hyppytekniikkatreeniä, jota ei ennen olla tehty: laukanvaihtoharjoitusta. Ensin meni pari toistoa, että Joku ymmärsi, mistä kuuluu mennä. Mutta sitten kun tajusi reitin, oli aivan super! Oli tosi makeen näköinen, kun lähti oikein kiihdyttämään lähtöluvasta ja kääntyili kuin musta pantteri. Lisäksi tehtiin ainakin keinua mutta en kyllä kuollaksenikaan muista enää, tehtiinkö vielä jotain.

Just oli tällä kertaa mukana. Sen kanssa treenattiin hallissa, koska talvi oli palannut. Ensin Annika liikkuroi meille kaukot 10 metristä targetilla ja näyttötaulun kanssa. Menee huomattavasti paremmin, kun tiedän vaihtojen järjestyksen enkä joudu katsomaan näyttötaulua, riittää, kun näen sivusilmällä vaihdon. Muuten meni hyvin, mutta seisomasta istumisessa Just meni maahan. Lisäksi tehtiin kiertohässäkkää 3 toistoa. Tässä muistaakseni myös yksi stiplu hypyn ohituksesta. Kiertoon lähtö on kyllä lyönyt läpi, se alkaa olla tosi varma. Kolmantena juttuna tunnari, josta yksi tärkeä huomio: se sujuu paremmin nosetreenien yhteydessä kuin tokotreenien. Eli nosemoodi tuntuu Justilla olevan avain hyvään haisteluun (yllätys yllätys).

Perjantaina Mervin treenit. Janinan & Kiran kolmosiin nousun ja lumimyrskyn kunniaksi tehtiin kolmosluokan sisäetsintää. Eka alue 1 tila eli max 3 kätköä, aikaa 2,5 min. Tässä oltiin vielä molemmat vähän unessa. Just aloitti etsinnän jotenkin tosi nihkeästi ja kulutettiin tärkeitä sekunteja siihen, että mä yritin saada Justin aloittamaan haistelun edes jostain ja Just halusi surffailla alueen rajoilla. No, seinäkoukusta löytyi eka kätkö, n. 110 cm korkea melko pian tehokkaan haistelun aloittamisen jälkeen. Toinen kätkö oli pöydällä punaisessa radiossa ja tää me missattiin ajan puitteissa. Luulin, että oltiin käyty koko alue läpi mutta näköjään ei. Sanoin "valmis" kuitenkin ajassa 2:29, joten jonkinlainen saavutus sekin!

Tokalle kierrokselle oltiin paremmin hereillä. 2 tilaa eli max 3+3 kätköä, aikaa 5 min. Just sai etsiä vapaana ja aloitti tästä toimistohuoneesta. Vasemmalla olevan valkoisen hyllykön alta löytyi ensimmäinen kätkö mukavasti. Ohjasin sitten Justin haistelemaan oviaukon kaappia ja olisin jatkanut siitä toiselle puolelle huonetta, kun Just häipyi ja jätti mut haistelemaan ihan yksinäni!!!

Yritin vielä pari kertaa naksauttaa kieltäni, kunnes totesin, että kai Justilla on haju, kun se noin päättäväisesti jyräsi ohjauksen yli ja lähdin perään. Tämähän oikeastaan oli sitä, mitä olen kaivannutkin!

Toisesta tilasta löytyi nopeasti myös n. 100-110 cm korkea kätkö reikätiilestä ikkunalaudalta. Siitä jatkettiin ja Just alkoi välittömästi reagoida puiseen kelaan - siellä oli saavuttamaton kätkö! Just teki hienot pyrkimykset ja vinkui lisäksi.

Toinen saavuttamaton löytyi hyppysiivekkeistä rakennetun häkkyrän sisältä. Taas tuli pyrkimykset ja vinkumista. Maksimimäärä per tila oli löydetty, joten palattiin pikkuhuoneeseen. Aikaa oli mennyt n. 3 minuuttia. Nyt Just kävi vähän kiipeilemässä nojatuolilla ja haisteli pöydän päällä olevia kohteita ja sen sellaista, kunnes pari kertaa katsoi mua ja vinkui. 

Tässä kohtaa aloin epäillä, että nyt alkaa olla kaikki löydetty. Tämä ajatus ei liikkunut kuitenkaan toiminnan tasolla tarpeeksi nopeasti, joten Just katsoi mua vielä kerran ja sitten oikein teatraalisesti ravisteli. Eipä voi koira enää selkeämmin kommunikoida! Nyt minäkin ymmärsin ja totesin "jaahas, valmis" ja sehän oli ihan oikein! 

Tiedostan kyllä tyhjän ilmaisemisen riskit, mutta ai että, miten makeeta oli tuo Justin tiedonvälitys! En ole esim. noita ravistuksia nähnyt ikiaikoihin eli siis en ole hinkuttanut liian pitkään. 

Merviä huvitti, kuinka erilaiset vinkuäänet Justilla on, kun pyrkii saavuttamattomalle vrt. kun tila on tyhjä / etsitty. Saavuttamattomaan liittyy vinkumisen lisäksi pyrkimys kohti jotain, tyhjän ilmaisuun Just kääntyy katsomaan mua vinkuessaan. Olipahan taas makeeta!!! Kyllä nää kolmosen alueet vain sytyttää mut kerta toisensa jälkeen!