Justin superviikonloppu

 Toukokuun 23. päivä ajeltiin Lohjalle Lappalaiskoirien rallymestaruuksiin. Tuomarina oli Tarja Hiissa.

Valitettavasti toinen senioriluokan lappalainen joutui jäämään pois, joten tulos = senioriluokan mestaruus. Muunrotuisia oli 2 muuta. Putsattiin sit koko pöytä, kun 98 pisteellä lisäksi voitettiin luokka ja saatiin TP. Rata oli tosi meille sopiva ja meni suurimmaksi osaksi hienosti, mutta tokavikalla suoralla Just vähän hyytyi. Onneksi vire nousi sitten taas viimeiseen tehtävään ❤ 

Taru Pesonen oli ottanut ihania kuviakin Justista ❤ Oli kesän ensimmäinen hellepäivä mutta hallissa oli onneksi viileämpi. Tällä kertaa muistin myös laittaa viilennysloimen Justille heti päälle. Talkoilin avoimen luokan, joten otin koirat häkeissä sisään halliin odottelemaan.

Kompakuoriainen oli myös mukana maskottina. Se sai ensin tulla lounaalle eli kiivetä Kirsu-hallin portaat ylös 2. kerrokseen. Reippaasti meni. Sitten vähän leikittiin ja temppuiltiin.

Kompa odotteli häkissä yllättävän hyvin talkoilun ajan, oisko kerran vähän itkenyt. Oli toki nuolumatto ja puruluu viihdykkeenä. Myös Justin vuoron aikana oli hiljaa. Sitten pääsi leikkimään vielä uudelleen. Nyt mulle kirkastui se, että se todella katkoo keskittymistä enemmän nameilla kuin lelulla. Ilmeisesti uppoutuu leikkimiseen niin, ettei ehdi katsella muita koiria. Namin taas hotkaisee ja sitten ehtii taas tsiigailla kavereita.

Sunnuntaina 24.5. Just pokkasi viidennen valionarvonsa, kun Loviisan ryhmänäyttelystä napsahti viimeinen vetskuserti. Ainoana porokoirana ei ollut hirveä skaba 😂 mutta toki ERI ja SA pitää saada, vaikka kuinka olisi ainoa. Nyt on sitten tittelirivi FI MVA FI VMVA FI RTVA FI NW-L FI AVA TK2, joten nyt ei tarvii enää näyttelyihinkään mennä, ei edes ilmaiseksi.

Noseryhmän treenit 19.5.

 Nyt on niin paljon treenejä, ettei blogi meinaa mitenkään pysyä mukana 😂 19.5. oli mun noseryhmän treenit Ruslanian pihalla.

Laatikoilla 3-luokan sääntöjen mukainen alue, n. 45 kohdetta. Lähtö kuvan vasemmasta alareunasta ja eka kätkö heti tokana, litteä pahvilaatikko. Toinen kätkö ei ihan näy kuvassa, sinikantinen eväsrasia. Viimeinen alueen toisella reunalla namivyö. Pahvilaatikossa laakeri, eväsrasiassa euca ja vyössä muistaakseni laventeli. Laukkuja oli neljästä eri taloudesta, mikä mun mielestä oli hyödyllinen treeni. Ainakin Katrin reppujakkara oli mielenkiintoinen.

Autoilla 5 autoa, 3 kätköä: Iidan autossa rengaskätkö laakeria, Saaran autossa saumakätkö heti lokarin takana laventelia ja Heidin autossa rekkarikätkö laventelia.

Ulkoetsinnässä jatkamistreeni kuudella kätköllä: kolmosille Ellin vinkkaama kasvava sarja, Chilille ja Miimille palkkaa parin kätkön välein ja Ringan kanssa kokeiltiin uutta ajatusta pallon viemisestä kätkölle ilmaisun aikana. 

Eka kätkö laakeria, tää oli helppo kaikille. Toka laventelia sähköjohdon kiinnikkeessä. Tän ohi moni porhalsi mutta myös hienoja reaktioita ja reitin etsimisiä nähtiin. 

Toiset 2 valotolpan kivijalassa ja sähköpistokkeen tuen alla.

Viimeiset kaksi vierekkäisissä pistokesuojissa, 112 cm korkeutta. Viimeinen tolppa oli rajattu pois kontaminaation takia. Eenille ja Helville kokeiltiin mun ideaa siitä, että pistokesuojan läpän alla oli muovinen suljettu palkkapurkki. Kun koira ilmaisi (sylistä tai maasta), mä hiippailin paikalle ja taioin purkin läpän alta. Kummallakin koiralla silmät pyöri päässä tästä 😵‍💫😵‍💫

Mietittiin sit, uhka vai mahdollisuus. Ehkä kuitenkin enemmän uhka - Eeni ainakin tilttasi ihan kunnolla tolppaan. Eli ei ainakaan kovin usein jatkossa tehdä noin, josko vaik kerran-pari vuodessa?

28.5. olin yksin kouluttamassa agiryhmää. Tällä kertaa oltiin tehty erillinen numerointi radalle ilman kontakteja ja keppejä; kepit oli poistettu kokonaan Jokun ja Yeron vuorojen ajaksi. 

Rata meni "ihan hyvin" eli ei parasta suorittamista mutta ei huonokaan. Tuollainen pienessä tilassa pyöriminen ei oo kyllä yhtään meidän vahvuus. Kyllä Joku tekee mutta vauhti kärsii, kun ei päästä juoksemaan yhdessä. Tuollaiset on ihan ok tekniikkapätkiksi mutta ratatreeniin sit jatkossa yritetään välttää kieppumista.

Uusi tokoryhmä!

 Viikolla 20 olin lomalla ja vietettiinkin ti-la mökillä. Yhdet pikkunoset otettiin; Justin kanssa vahvistettiin korkeita kätköjä ja Joku sai tehdä helpommat Justin kätköistä. Kompa treenasi ohjaajahäiriötä videolle. Lisäksi Kompan kanssa todettiin dilemma, että se keksi tarjota istumista liian herkästi, koska sillähän palkan saa. Siispä otetaan nyt askel taaksepäin ja tehdään kuuri kiipeiltäviä ja vaikeasti tavoiteltavia ruokakätköjä, ennen kuin jatketaan ilmaisun kanssa. 

Sunnuntaina 17.5. viikon ainoat varsinaiset treenit: Kompan ekat tokotreenit Pihalla. Just oli myös mukana, ja sen kanssa käytiin odotellessa treenaamassa rallyn käännöksiä juosten ja hitaassa käynnissä. 

Uuden tokoryhmän kouluttaja on Korhosen Veera, joka on mulle tuttu aiempien koirien kanssa. Olin laittanut koko kauden toiveeksi sosiaaliseen palkkaukseen panostamisen, kun mä niin helposti sorrun pelaamaan palkkojen kanssa koko ajan. Ja sit toki pitää löytää myös tasapaino sos palkan riehakkuuteen, ettei ala tulla haukkua, kuten sen kerran, kun olen asiaa treenannut. Toinen yhtä tärkeä toive on koiran aktiivisuus ohjaajaa kohtaan - ei toisinpäin - ja lisäksi olisi kiva saada Kompa paremmin tarjoamaan sivullehakeutumista kuin mun aiemmat koirat 🥰

Veera pysyi kadehdittavan hienosti treeniaiheissa kiinni. Aloitettiin heti sosiaalisella palkalla. Kompa oli aika vauhdikkaalla tuulella ja ensimmäisestä "näytä, miten te ootte tehny" -kerrasta ei meinannut tulla mitään. Sitten Veera antoi mulle selkeät ohjeet, että nyt tee näin ja näin, ja sitten se onnistui ihan täydellisesti 😍 Eli siis mä omaa epävarmuuttani olin sählännyt, mutta heti, kun mulla oli selvät sävelet, pystyi pentukin toteuttamaan pyydetyt tehtävät. Ihme juttu. 

Olin sanonut muille ryhmäläisille, että meidän vuoron aikana saa mieluusti tulla muitakin koiria reunalle odottamaan. Koska oltiin sovittu, että ryhmätreeniosuus on meidän vuoron jälkeen, tuli kentän reunalle aidan taakse peräti neljä koiraa! Kompa aina kääntyi katsomaan, kun portti kävi, mutta sitten taas jatkoi yhteistyötä. Veera vinkkasi, että kun pyydän Kompan vaikka sivulle, suuntaisin sen poispäin katsomosta eli että ei istuisi mun vieressä suoraan kohti muita koiria, koska silloin huomio herkemmin herpaantuu. No selvähän se, mutta ei taas siinä touhutessa tullut mieleen.

Seuraaminen molemmin puolin näyttää hämmästyttävän hyvältä ottaen huomioon, että ollaan treenattu sitä n. 2 kertaa. Sen palkkaamisessa Veera kuitenkin huomasi, että Kompa herkästi kääntyy vähän vinoon. Siispä korjailtiin vähän mun käden asentoa, mikä suoristi koiran heti. Lisäksi harjoiteltiin sitä, että hidastan ennen pysähdystä, että Kompa saa jalkansa järjestykseen ennen perusasentoon istumista. Hämmentävin hetki oli kuitenkin se, että Veera ehdotti sivuaskeleiden kokeilemista - ja Kompa toteutti ne 😍 Kuka sille on sellaista opettanut?! 

Tässä vaiheessa Kompis alkoi olla jo aika väsynyt, silmät seisoi päässä. Todettiin, että nyt katotaan jotain temppujuttuja namin kanssa, ei tarvii enää keskittyä niin paljon. Olin valittanut Veeralle, etten oo saanut Kompalta yhtään maahanmenoa, johon oisin tyytyväinen: se ei "putoa" maahan vaan menee "hissillä". Siihen saatiin tukitaitotreeniksi käsikosketukseen hyppäämisen.

Yhteistreenin aikana Kompa enimmäkseen vain leikki, koska se ei käytännössä katko leikkiä ollenkaan, vaikka muut koirat tekisi mitä. Paikkisriviin kuitenkin laitoin sen vain tutustumismielessä ja hienosti meni! Ens kerralla sitten Kompalle kunnon tauko yhteistreenin ja oman vuoron välillä. Veera muistutti, että kun se jaksaa niin käsittämättömän pitkään keskittyä, niin on varmasti iso kiusaus tehdä liian pitkään ihan vahingossa. Pitää olla tarkkana tän asian kanssa.

Torstain agitreeneissä mulla oli pelkkä Joku mukana. Oltiin muutettu viikkorataa tosi paljon ja vielä paikan päällä muutettiin lisää, kun 7- ja 14-hypyt vaihdettiin suoritettavaksi edestä. Jokun versiossa mentiin A:n vieressä oleva putki keppien ja A:n asemesta. Koska tällä kertaa tehtiin viimeisenä, tehtiin sellainen radikaali veto, että poistettiin kepit kokonaan radalta. Tuli kummasti lisää tilaa ja esim. 11-12-väli oli mahdollinen. Kokeiltiin sitä veto+takaaleikkaus -vaihtoehdolla sekä persjätöllä. Kumpikaan ei ollut mitenkään erityisen paljon toista parempi. Rata oli loppujen lopuksi aika vaikea, ja treenien jälkeen mietittiin Hannan kanssa, että pitää ruveta laittamaan johonkin kohtaan rataa helpompi osuus, että möllikoiratkin voivat tehdä pidempää pätkää.

Agivalkku + uusi rallyryhmä

 Sunnuntaina 10.5. ajeltiin Espooseen, jossa Lappalaiskoirien järjestämä Maria Martinin agilityvalmennus Kompan kanssa. Olin heittänyt toiveeksi katsoa ihan vain perusjuttuja, mitä mahdollisesti en itse muistaisi / tulisi ajatelleeksi pentutreeneihin. 

Rataan tutustuttiin supertarkasti ja sieltä tulikin yksi isompi oivallus liittyen kauemmas lähettämisiin. Meidän halli on sen verran kapea, että tällaiset ei niinkään tule siellä esiin. "Tukilinja" eli koira irtoaa kauempana olevalle linjalle, kun ohjaaja liikkuu sisempänä samaa linjaa vaikka kuinka kaukana. Tämä joskus vaatii, että ohjaaja menee edellisessä kohdassa saattamaan tosi pitkälle, että pääsee sitten irrotuskohdassa liikkumaan tätä tukilinjaa. Sinänsä ihan tuttua logiikkaa mutta korostui esim. tummien numeroiden pätkällä 1-6, jossa ohjaajan kannatti saattaa kolmoselle, että koira irtosi vitoselle.

Kompa ei oo ennen treenannut agilitya muualla kuin omassa hallissa, joten aloitettiin ihan vain leikkimällä. No ei tuntunut olevan ongelmaa ja putkeenkin ehti. Aloitettiin sitten sellaisella, jota ei juurikaan ole tehty ainakaan tietoisesti eli kieputuslämmittelyillä. Tehtiin namilla sylkkäreitä ja poikkareita. Sylkkärissä Maria korjasi mun polvea, joka meinasi lähteä liikkeelle koiraa päin liian aikaisin. Jossain kohtaa menin ihan sekaisin ja ohjaajan piti ottaa keskittymishetki 😂 Lopuksi tehtiin sellaista, että heitin namin kauemmas, kutsuin Kompaa ja sitten tein sylkkärikäännöksen vauhdista.

Tän jälkeen vaihdettiin leluun ja tehtiin hypyn tarjoamista eestä ja takaa. Nää meni ihan kivasti, johan me oltiin niitä kerran aiemmin treenattu  😂 Maria muistutti mua, että lähtisin aina samoin päin koiran kanssa eli jos Kompa kääntyy mua vasten, niin ei ole syytä kiirehtiä tai hätäillä lähettämään uudelleen, vaan ihan rauhassa käännytään ensin molemmat menosuuntaan ja sitten uusi yritys. Näin oon tehnyt luontaisesti, mutta oli hyvä muistutus jatkoon. Oli kivat treenit, vaikka vähän lyhyeksi jäikin (muille oli 2 treeniä); ihan sopivan pituinen setti pennulle ja kun Kompalla oli vielä pentutreffit Pandan kanssa.

Espoon keikan jälkeen Kumpulaan vaihtamaan koiria, ja illalla sitten rallytreenit uudessa ryhmässä. Paikka on Kompan mutta otin ekalle kerralle Justin, ettei Kompalle ois toisia treenejä samana päivänä. Kouluttajana ryhmässä on Ulla Peltonen, joka oli tehnyt ekalle kerralle avo/mes-tasoisen radan. Me tehtiin ensin ratana vähän vaihdellen, kumpia kylttejä tehtiin. Viistoaskel koiran suuntaan ei ollut hyvä treenaamatta 🙈 Kutsuhyppy meni hienosti, mutta pyörähdykseen Just ei lähtenyt ekalla yrityksellä. Oikea rivi edestakaisin sujui erinomaisesti, mutta päädyn kolme pysäyttävää käännöstä peräkkäin alkoi vähän kypsyttää Justia. Onneksi mitään näistä ei oo sennuluokassa!  😂 Viimeisenä oli kartionkierto ja houkutus oikealla, ne meni tosi nätisti ja siitä oli hyvä antaa loppupalkka. Jostain erityisen hyvin menneestä jutusta olin kyllä välipalkannut. 

Loppuaika tehtiin uusia kylttejä yksittäin. Oli tosi kivaa ja piristävää! Ulla myös selitti ryhmälle juurta jaksaen uudet tehtävät ja muuttuneita juttuja, kuten että kartionkierron jälkeen koira ja ohjaaja voivat mennä kyltin eri puolelta tai että joitain kylttejä voi ohittaa oikealta tai että jo alossa voi olla 360 astetta vasemmalle juosten 🤯 Justille kokeeseen mennessä erityishuomiota pitää kiinnittää vasemmalle käännöksiin. Se ei enää ole niin näppärä niissä, niin pitää muistaa tehdä tarpeeksi hitaasti, että takapää pysyy mukana. Lisäksi mulle oli uusi tieto, että silmukka suoritetaan myös paikallaan; olin jostain syystä luullut, että ohjaajakin tekee silmukan.

Joku oli mulla myös mukana ja sai juosta Pihalla. Tehtiin pitkästä aikaa poiskutsuja ja onnistumisprosentti oli 100: jopa suoraan lentävästä pallosta kääntyi takaisin! 👌Lisäksi tehtiin paikallaistumista ja -makuuta niin, että mä kävelin edes takas ohi. Se on Jokulle vaikeaa mutta hyvin kesti ja sain palkattua.

Kevätkauden ekat

 Torstaina 7.5. alkoi kevätkauden agitreenit. Sama päivä, sama aika, sama konsepti ja lähes sama ryhmäkin. Nyt ekalla kerralla meillä oli estetreenit. Kompakin pääsi mukaan tuurauspaikalta. Tällä kertaa treenattiin putkea vihjesanan kanssa, takaakiertoja ja rengasta. Kierroissa vastapäivään meni superhienosti, myötäpäivään tuli muutama häslinki. Mikä toisaalta oli ihan hyvä, koska päästiin harjoittelemaan "pientä keskittymistä" ja sitten onnistui. Tää on kyl paljon parempi lelulla kuin namilla. Rengas tehtiin sit namilla ja hyvin Kompa osti tänkin treenin idean. Ei nyt ihan 100-prosenttista onnistumista mutta ehkä 90. Olin taas pyytänyt häiriköitä kentän laidalle, tällä kertaa oli Selman lisäksi Sulmu-labbis. Vinkulelun vinguttaminen sai aikaan katseen käännön, muuten Kompa keskittyi kyllä ihan kybällä.

Joku teki ensin putki-keinu-rengas-muuri -suoran. Sit tehtiin sama mutta muuri (matala) takaakiertona. Ekalla yrityksellä en irronnut keinulta tarpeeksi, joten meni vähän kilpajuoksuksi. Tokalla yrityksellä sujui hienosti. Sen jälkeen siirryttiin tekemään puomia. Ensin kaksi komeaa loikkaa. Sitten mietittiin, mitä voitais muuttaa, ja keksin pyytää Hannaa kyykkyyn. Ja sitten saatiin kaksi hienoa osumaa!! Oltiin molemmat ihan hämmentyneitä, että saatiin omalla toiminnallamme jotain eroa Jokun suorituksiin ja että miksi ei olla aiemmin käytetty tota. Jokun kriteerihän on "turvallinen suoritus" ja jos siihen tarvii apparin palkkaamaan kyykyssä, niin sitten tarvii. Ihan sikakivat treenit oli koko ryhmällä ja niin hyvä fiilis!!

Lauantaina ajelin Kärkölään, jossa vedin toisen treenipäivän Löytö ry:lle. Oli jo helpompi mennä, kun suurin osa porukasta oli tuttua. Just oli mukana ja sai testata muutaman alueen sekä demonstroida ohjaajahäiriötä. On kyllä kivaa hommaa, vaikka en jaksaisikaan työkseni tuota tehdä!

Ellin valkku 3.5.

 Koepäivien jälkeen oli Ellin valmennuspäivä Fallkullassa. Porukka oli jaettu kolmeen ryhmään, joista 3-lk ryhmä oli viimeisenä. Menin kuitenkin paikalle jo heti klo 10 auttelemaan alueiden valmistelussa, ja samalla Kompakuoriainen pääsi haistelemaan tunnelmaa. Ensin katseltiin vuohia ja lehmiä. Kompa oli tosi nätisti ja pussailikin yhden vuohen kanssa, mutta päin juossutta lasta vähän haukkui. Tää tuntui kyllä liittyvän siihen, että Kompa alkoi jo väsyä, eli ilmeisesti informaatiotulva meni jo käsittelykyvyn yli. Tunnin hengailun jälkeen Kompa nimittäin ihan mielellään meni autoon lepäämään. 

Otin sen sitten vielä hetken päästä toiselle kierrokselle ja tehtiin kolme ruoanetsintää. Eka oli "maitolaiturissa", johon piti kiivetä, kaksi muuta entisissä eläinsuojissa. Maitolaiturin ympärillä vilisi ihmisiä, ja eläinsuojissa oli aika erikoinen hajumaailma, mutta hienosti Kompa lähti heti orientoitumaan, vaikka ei ollut nähnyt, että vien rasioita. Etsintöjen jälkeen hengailtiin vielä hetki 1. ryhmän ohjaajien kanssa ja sitten lähdin kotiin vaihtamaan koiraa.

3-lk ryhmälle oli annettu yhteiseksi toiveeksi selvittää, miksi meidän koirat joskus jättää hajupilviä ja miten me ohjaajat saatais ajankäyttöä parannettua. Tehtiin iso 3-lk sisäetsintä ja sitten nopea laatikkokierros; ulkoetsinnät itsenäisesti. Meille kävi heti kättelyssä sellainen juttu, että yksi Fallkullan ohjaajista tuli tilaan sisään just, kun oltiin aloitettu etsintä. Mulla meni ihan pasmat sekaisin ja olin hetken ihan jäissä. Apua, ihminen!!! Siinä sitten parhaani mukaan estelin Justia tekemästä mitään järkevää, mutta se hienosti ryömi oma-aloitteisesti pöydän alle ja nappasi sieltä kätkön. Omat ajatukset oli kuitenkin ihan levällään ja ekan tila käytiin läpi oikeastaan vain puoliksi. Tuo tauluseinusta meni ihan nuuhkaisulla ja sen kätkön lähelläkään ei käyty. Tästä siis treeniaihe: häiriötreeni, josta ohjaaja ei tiedä sen olevan häiriötreeni.

Sitten kun musta tuntui, että pitäisi mennä seuraavaan tilaan, Elli vinkkasi, että siirtykää sinne etsien. Se olikin tosi hyvä vinkki sekä tilanteeseen että jatkoon - huoneiden rajalta löytyi kaappikätkö. Sitten mentiin 2. tilaan, joka oli käytävä. Just haisteli ovea tosi voimakkaasti, joten avasin sen ja päästin hissiaulaan. Sieltä Just nappasi hienosti nurkkakätkön, kääntyi paikallaan ja nappasi ovistopparin suuhunsa 😂 Sain sen sitten irrottamaan ja käytiin läpi, että ilmaisu on maahanmeno eikä nouto 😂 Sitten lähdettiin eteenpäin.

Käytävän perällä oli iso olohuone, jossa bilispöytä, sohvia ja paljon mielenkiintoista tutkittavaa. Just oli kiinnostunut yhdestä lokerikosta ja jatkoi sitten matkaa; kysyin Elliltä, onko tuolla saavuttamaton - ei, siellä oli kinkkukiusausta. Eli Just teki hienosti, kun jatkoi eteenpäin. Vähän oli kiinnostunut yhdestä kulmasta mutta ei mitään kohdennusajatuksia. Keräsin hetken rohkeutta ja sanoin, että nyt ois se kohta, kun todettais tää tyhjäksi ja jatkettais eteenpäin... oikein! 

Siispä takaisin käytävään, jossa isot reaktiot siihen samaiseen oveen kuin alussa sekä sen viereiseen hyllykköön. Hillottiin sitten hyllykköä, sen tavaroita ja sen seinustaa. Siellä oli yksi ea-kaappikin, johon Just jo meinasi ilmaista mutta jatkoi kuitenkin matkaa, kun en heti ostanut. Käännyttiin jo ympäri toiselle seinustalle, mutta ei se siinäkään ollut. Sitten otin Ellin kanssa keskusteluhetken: nyt on varmaan korkea kätkö, kyllä, eka reaktio tuli oveen, kyllä, oletin että haju tulee hissiaulasta, ei, mistä se silloin voi tulla... vasta siinä vaiheessa katsoin hieman vasemmalle ja ooh!! siellähän oli puolen metrin seinänpätkä, jossa oli korkean kätkön paikka. Välittömästi, kun ohjasin Justin haistelemaan sitä seinustaa, se nousi kerran seinää vasten ja ilmaisi. Oltiin Ellin kanssa sovittu, että hän kuittaa heti ilmaisun ja tähän saa lopettaa, joten sanoin suoraan löytö ja valmis ja palkkapurkki taiottiin esiin.

Alueella oli yhteensä 7 kätköä, joista yhtä ei kukaan löytänyt: se oli käytävän nurkassa bilishuoneen oven vieressä ihan tavallinen saranakätkö. Tästä siis tuli kaikille sokea piste. Tähän oli monta syytä: 

• Käytävän päässä ammotti iso huone, jonne jokainen koira halusi juosta
• Käytävän yksi ovi oli rajattu pois etsinnästä, koska sen takana oli Ellin koirat. Ohjaajat siis blokkasivat mielestään koko seinustan, vaikka tosiaan vain yksi ovi oli pois
• Jokainen koira teki samanlaiset reaktiot ja hinkkasi korkean kätkön nurkkaa pitkään. Tämän tilan kaikki huomio meni siis vastakkaiseen nurkkaan ja kun se saatiin selvitettyä, ei kapasiteettia enää riittänyt tsekata toista seinustaa.

Laatikoilla oli 2 kätköä, tässä saatiin esille kätkön jättäminen. Luulen, että Just harkitsi laatikon puremista ja sitten kun tajusi mun näkevän, jatkoi matkaa. Otin saman tien pois alueelta ja sitten uusi lähetys, nyt tuli hyvä ilmaisu. Toinen kätkö oli pikkupussukassa, jossa Just meinasi ensin räpätä tassulla, sitten puraista, mutta veti tassun pois ja veti henkeä ja ilmaisi nätisti 😂

Tässä vielä muutamia hajatuksia treenin kokonaisannista:

• Ruoskaradio hiljaa! Eli mitään negatiivista kommenttia ei koiran suuntaan saisi tulla etsinnän aikana, on se sitten tarkoitettu koiralle tai ohjaajalle. Jutun pitäisi olla tsemppaavaa. Ihan turhaa tuottaa koiraan epävarmuutta negatiivisella puheella, joka ei välttämättä ole edes totta.
• Alueen palstoitus: ei yritetäkään nuuskia tarkasti ihan jokaista kohdetta mutta yritetään jakaa alue palstoihin ja käydä jokainen palsta
• Analysoidaan paikat, joihin usein jää kätköjä, ja sitten muistetaan kokeessa tarkistaa tällaiset paikat erityisen tarkasti. Esim. lähdön läheltä, pois rajatun kohdan läheltä, toisen löydön vierestä jne
• 3-luokan koirien kanssa olisi hyvä palata kätköllä palkkaamiseen. Eli palkkasana, sosiaalinen palkka ja sitten vielä namit toimitetaan kätkön suuntaan. Myös uudelleenkohdennuksia ja niistä palkkaamisia kannattaa ottaa taas kuvaan mukaan. 
• Ennen treenejä mietittiin, että Just on viime aikoina saanut palkkaa joka löydöstä ja olikin sitten ryhmän ainoa koira, joka perjantain kokeessa ei jättänyt kätköjä. 
• Kasvava sarja palkkauksessa, esim. sosiaalinen - sosiaalinen - sos + pikkunami - sos +  isoja nameja - sos + paljon nameja - sos + purkkipalkka + leikki
• Monia koiria kiihdyttää fyysinen hallinta, ja ne laittavat vain enemmän painetta vastaan. Siispä jos tarvii ohjata, pyydä äänellä ja ohjaa kädellä mutta älä vedä liinasta.
• Jos koira menee jo löydetylle kätkölle, sanotaan jatkamisvihje, ei mitään pitkiä "hyvä, se löydettiin jo" -litanioita. Jos vieläkin tilttaa, niin jatkamisvihje vähän painokkaammin ja sen jälkeen sitten voi jo todeta, että nyt riittää.
• Jos tulee vääriä kokeessa, niin voisi harkita jopa sellaista, että seuraavalla alueella yhdestä oikeasta löydöstä kaivaisi palkan taskusta jo alueella, ottaisi 3 vp ja sitten lähtisi palkkaamaan. Eli nostaisi oikean löydön arvoa sillä, etät palkka taiotaan kätkön lähellä esiin, vaikka se tarjoillaankin vasta alueen ulkopuolella.
• Korkeilta kätköiltä palkan toimitus ylös. Nuori ja terve koira saa namit tavoitellen ylöspäin, Justille heitellään nameja korkealta ja pienille koirille appari tuo palkan kätkölle koiran ollessa sylissä. Mun idea tähän oli laittaa myös lisäksi palkkaa suljetussa muovipurkissa korkean kätkön viereen, jolloin kätkön arvo toivottavasti koiran mielessä kasvaisi. Tää ei tietenkään onnistu kuin isommilla korkeilla kohteilla, mutta joskus ainakin voisi kokeilla. 
• Ihan parasta viihdettä oli Janinan ja Kiran vuorolla käyty hillomieltymyskeskustelu. Janina jäi hilloamaan tyhjää huonetta oikein urakalla. Elli rupesi juttelemana mun kanssa: "Kummasta sä tykkäät enemmän, mansikasta vai vadelmasta?" Pari sekuntia meni, ennen kuin tajusin, mistä on kyse, ja sitten me käytiin oikein pitkät keskustelut siitä, kuinka hyvää puolukkahillo on lettujen kanssa 😂😂 ja lopulta Janinakin ymmärsi vinkin. 

KEK3 1.5.

 Huhtikuun viimeisellä viikolla ei ollut treenejä talkooviikon takia mutta sen sijaan koko vappuviikonloppu vietettiin nosen parissa. Elli Kinnunen oli kutsuttu meille pitämään kaksi koetta ja koulutuspäivän. Perjantaina aloitettiin KEK3-kokeella, joka oli seuranmestaruus kolmosluokassa. 

Koe alkoi vasta iltapäivällä, niin ehdin aamulla käydä pikkukoirien kanssa metsässä sekä Viskillä jätskillä. Sitten koiranvaihto ja Justin kanssa Pitskuun. Saatiin lähtönumeroksi 6. Sää oli aika yllättävä: kevään ensimmäinen +20 ja auringonpaiste. Just teki kivasti töitä, vaikka sillä oli kyllä tosi kuuma. Viilennysloimi oli kyllä mukana, mutta ei se repussa viilennä! Laitoin päälle vasta 1. kierroksen jälkeen - ois pitänyt laittaa heti paikalle tullessa.

Koe aloitettiin laatikkoetsinnästä, aikaa 3,5 min. Laatikot oli pitkässä jonossa koulun käytävällä. Arvasin, että varmaan on lähikätkö ja sieltähän se nousi heti tokasta läppärilaukusta. Alueen keskeltä jäi jotain haistelematta, lopusta nousi toinen löytö. Palattiin sitten vielä takaisin alueen keskiosaan; mä olin jo suunnittelemassa valmiin sanomista, kun Just yhtäkkiä ilmaisi pikkuisen namipussukan. Hetken siinä tuijotin häkeltyneenä, Just ilmaisi uudelleen ja mä sain änkytettyä "löytö ja valmis" ajassa 2:48.

Sisällä 8 minuuttia aikaa, 2 tilaa: koulun liikuntasali sekä näyttämö. Eka löytö nopeasti tolpan juuresta todella hienon paikallistamistyön jälkeen. Toka kätkö oli näyttämön alla ja se oli levinnyt tosi laajalle: Just reagoi ensin ylöspäin ja halusi näyttämölle, kun oltiin siellä hinkattu, Just halusikin takaisin alas ja sitten kätkö löytyi. Ois siellä ollut kolmaskin, mutta se jäi mulle sokeaksi pisteeksi eikä käyty siellä. Toisaalta se oli hankala korkea kätkö, jota kukaan muukaan ei ollut löytänyt, joten ei jäänyt yhtään harmittamaan. Salissa oli siis kiipeiltäviä köysiä, jotka tarkistettiin, mutta sen sijaan voimistelurenkaat jäi tsekkaamatta ja sinne jäi kätkö. 

Ajoneuvoilla 2 henkilöautoa ja kaksi peräkärryä, aikaa 3,5 min. Aloitettiin ekasta autosta, josta Just oli tosi kiinnostunut mutta ei ilmaisua. Kun oltiin jo vaihtamassa seuraavalle autolle, Just teki sellaisen hassun nytkäyksen auton keulassa, niin ajattelin, että tuo pitää vielä tarkistaa. Tokasta autosta löytö saumasta. Eka peräkärry oli niin pölyinen, että Just aivasteli varmaan 6 kertaa 😂 ja totesin, että tästä ei kyllä löydetä mitään. Siirryttiin sitten toiselle kärrylle, josta löytö. 30 sekunnin varoituksen kohdalla palattiin vielä ekalle autolle tarkistamaan yksi kohta keulasta, siinä ei ollut mitään. Siispä valmis-ilmoitus ajassa 3:18 ja täydet pisteet.

Ulkoetsinnässä 1 tila, pinta-alaltaan iso alue, aikaa 8 min. Arvasin, että täällä ois maksimit ja niinhän siellä oli. Isot reaktiot liukumäkeen, jota hillottiin, käytiin nostamassa muut kätköt kallionkolosta ja lipputangosta ja palattiin vielä hilloamaan - ihan syystä. Kätkö oli aikalailla liukumäen alapinnalla korkealla ja levinnyt laajalle. Justilla ei riittänyt itsevarmuus ilmaisuun eikä mulla arvaamiseen. Mehän tehtiin loppusyksystä korkeiden projekti ja ne meni silloin paremmin, mutta ei olla nyt päästy sokkona treenaamaan kuin kerran viime aikoina, niin ei ihme, ettei itsevarmuus riittänyt. Tällä alueella olisin kyllä voinut joko ilmoittaa valmiin tokasta löydöstä tai sitten arvasta sen liukumäen, olisi ollut parempi lopetus kokeelle, Elli ois sen hyväksynyt. Mutta mulla oli niin hyvä fiilis, ettei oikeastaan harmittanut mikään siinä päivän aikana. Odottelutkaan ei tuntuneet pitkiltä, vaikka en edes piirrellyt vihkoon enkä spekuloinut kovin paljon (vaikka arvasinkin pari kätkönpaikkaa 😉). Toki olisin voinut kerrata vähän enemmän toimintaohjeita itselle ihan sen kannalta, että sattui kevään eka lämmin päivä, ja siksi, että olisin paikannut Justia viimeisellä kätköllä.

Kokeessa parhaat pisteet oli 73/4 ja se tulos mekin saatiin. Parhaana ATD:läisenä pokattiin ATD:n seuranmestaruus. 

Parasta oli se, että meillä on Ellin valkkupäivä sunnuntaina ja kokeessa tuli hyvin esiin kaikkien etukäteiskysymykset, joita päästään heti tuoreeltaan purkamaan!

Kaksi koetta jäljellä ennen eläkepäiviä! 🥹