Tuplasunnuntai

14.6. pitkästä aikaa ison kentän treenit Ojangossa. Jokulla oli paikka ja Kompis pääsi 5 minuutiksi leikkimään.

Joku teki tätä versiota 1-23 mutta keppien tilalla meni putkeen ja wrapit 7, 12 ja 19 skipattiin. 

Rata meni oikeastaan aika loistavasti! Ekalla kierroksella tein leikkauksilla ja leijeröin kepit, kun Joku meni putkeen esteenä nro 21. Leikkaukset toimi hyvin, mutta leijeröinti oli huono vaihtoehto, koska jouduin odottamaan keppien alussa, että Joku irtosi. Näin ollen jäin aivan 6-0 putki-putki -kohdassa eikä mitään mahiksia ehtiä ohjaamaan takaakiertoa 23. Kokeiltiin sitten erikseen pätkä 13-23 ilman leijeröintiä ja tällä kierroksella ehdin takaakiertoon ihan helposti.

Toiselle yritykselle juomatauko väliin, palkan vaihto ja pari ohjausta vaihtui persjättöihin. Ja tää oli oikeestaan aika makee veto! Juoksin ihan saakelin lujaa ja ehdin joka paikkaan ja koirahan kulkee kuin unelma. Ainoastaan ihan viimeisellä takaakierrolla Joku ehti pikkuisen kysäistä mutta eihän sitä liian täydellinen saa olla 😁

Kompakuoriainen sai Jokun ajasta muutaman minuutin halliin tutustumiseen. Ensin meinasi vähän lähteä juoksemisen puolelle, kun samaan aikaan Pii poistui toisesta portista mutta onneksi Kompa tulee aina kutsusta! Kompa oli kyllä tosi innoissaan leikkimisestä eikä vierastanut uutta paikkaa ja esteitä. Homma meni ihan putkeen, mutta kun piti mennä putkesta putkeen, niin siinä iski Kompastuttaja. Meinasi jo olla vähän sekoilun makua, kunnes tajuttiin, että eihän eka putki syötä tokaan putkeen vaan kepeille! Ei Kompa parin treenikertansa jälkeen vielä niin hyvin osaa lukea rataa, että osaisi itse suunnistaa seuraavaan putkeen, joka on kaukana eikä linjalla. Takaperinketjutustoisto väliin ja sitten ekan putken alkuun, pieni keskittyminen, fokus etupalkkaan ja sit meni jo kivasti. Ja muistin jopa uuden palkkasanan!!

Ojangosta ajeltiin Agitokolandiaan, jossa Kompan tokotreenit. Pari koirakkoa oli poissa, joten aikaa oli vaikka hurumycket; tehtiin siis kahdessa setissä. Veera ehdotti, että ilakoitais aluksi ilman palkkaa ihan hetki yhteistyössä. Tää oli mun mielestä hyvä idea, josta voisi jalostaa tokoon virittelyn ajatuksella: virittely mallintaa suoritusta.

Jatkettiin  käsikosketuksen kertauksella, josta aivan äärimmäisen tärkeä ja mielenkiintoinen huomio. Tehtävänanto oli pyytää käsikosketusta Kompan pään yläpuolelta koiran istuessa. Kompa istui ja istui eikä todellakaan hypännyt käteen. Teki kyllä käsikosketuksen eri suunnasta ja vauhdista mutta ei istumasta. Sitten jossain vaiheessa sillä meni hermot ja se kävi kokeilemassa, pääsiskö lähimpään putkeen. Ei päässyt. Meinattiin jo, että nyt on liian vaikee, se on oppinut koskemaan vain vauhdista tai tietyssä kontekstissa. Kunnes Veera sai neronleimauksen ja kysyi, mikä mun käsimerkki odottamiseen on!!! No tietysti juuri tuo sama 🙈 Pentuparka siis luuli suorittavansa aivan oikeaa tehtävää "istu ja odota", ja mää häsläsin käteni kanssa koskemista 🙈  Kyllä oli taas vuoden koiranohjaaja -fiilis. Mutta olipahan havainnoillistava tapaus, kuinka Kompa varmasti yrittää parhaansa, jos vain ymmärtää, mitä siltä halutaan. Selkeys on jopa tärkeämpää kuin sopiva vaikeustaso!

Tässä vaiheessa Heidi ja Rin tulivat odottelualueelle, ja me siirryttiin vähän kauemmas. Veera keksi ehdottaa lelupalkkaa käsikosketuksesta. Se toimi aika kivasti! Vähän Kompalla tuntui tässä vaiheessa keskittyminen rakoilla enemmän kuin viime kerralla. Se oli aika korkeassa vireessä; varmaan agilitytreeneissä käyminen vähän pyöri vielä päässä. Mutta taas: selkeät tehtävät ja ohjaaja, joka tietää mitä tekee, auttavat koiran fokusta. Esim. nyt meinasin vähän unohtaa merkata spontaanit kontaktin käännöt häiriökoirakosta minuun päin.

Kolmantena juttuna ruutua valmiille lelulle. Tää meni ihan täydellisesti. Kompa juoksee kyl tosi hienosti ja varmasti kuolleelle lelulle ja osaa myös hyvin fokusoida. Veera muistutti, että virittely ei kuulostaisi vahingossakaan lähetyskäskyltä. Eli esim. "missä uutu" - "rrrruuuutuuun!"

Tauon jälkeen Veera näytti tällaisen leikin, että ensin jätetään yksi lelu taakse, sitten toinen lelu eteen ja sitten käännetään koira ja lähetetään sille ensimmäiselle. Tulee harjoiteltua lelun jättämistä, fokusointia ja kuuntelua. Vaikutti kivalta leikiltä! Viimeisenä juttuna tehtiin tokoluoksetulon esiastetta. Pyysin Kompan istumaan, Veera piti kevyesti valjaista. Kävelin matkan päähän ja tarkoituksena oli seistä tokoasennossa, kutsua ja matkan jälkeen jessata ja kaivaa lelu taskusta. Muuten meni täydellisesti paitsi että kuulemma mun käsi oli menossa taskulle ennen palkkasanaa 🙈 Eli tuohon pitää kiinnittää huomiota. Veera sanoi, että Kompa ei yhtään nykinyt tai ollut muuten lähdössä ennen lupaa vaan istui nakotti superkiltisti, vaikka Veera piti tyyliin yhdellä sormella. Kaarin mainitsi agitreeneissä starttien treenaamisen ja sama tuli ilmi tokotreeneissä. Eli nyt sitten odottaminen treenilistalle, kun Kompa näköjään luonnostaankin sitä tekee! 

Kivat treenit, mutta onhan tuplatreenit vielä vähän liikaa pennulle 😅

Justin eläkejuhlat

Jossain vaiheessa kevättä päätin, että Justin viimeiset kokeet on nosewiikolla ennen 13-vuotissynttäreitä. Mitä pidemmälle kevääseen ja kesään mentiin, sitä oikeammalta tää päätös alkoi tuntua. Edellisviikon perjantain Kompa törmäsi aamulla Justiin ja illan nosetreeneissä Just ei halunnut yhtään nousta korkeille kätköille. Tämä viimeistään sinetöi asian; jos en itse olisi tehnyt päätöstä, niin kohta joku tekisi sen mun puolesta. Omana päätöksenä eläkkeelle jääminen on juhlan arvoista, mutta loukkaantumisen tai lääkityksen takia ei olisi.

Saatiin vielä viimeiseksi kokeeksi pieni oman seuran #atdjärkkää iltakoe U2. Ja miten täydelliset eläkejuhlat meillä olikaan! Tarjottiin kavereille herkkuja ja oltiin oikein pukkeja kaalimaan vartijoina 😂 Justin mielestä oli varmaan parhaat kisat ikinä, kun koko kierrosten väli hengailtiin herkkupenkillä ja jokaisesta tuodusta pikkurisusta sai oikeaa namia palkaksi!!! 

Lähdin etsintöihin sillä asenteella, että annan Justin mennä ihan mihin se haluaa ja ohjaan vain sen verran, että alue tulee katettua. Yhtään ei tarvii padota tai keskittyä edes lähdössä. Sen verran kuitenkin tsemppasin, että ohjasin Justin tarkistamaan kohdat, joihin olisin itse laittanut kätköt (ja kolmessa niissä olikin kätkö 😂). Olin myös valmistautunut kuittaamaan löydöt korkeista maantasolta pointattuna, mutta Justin kroppa olikin paremmassa kunnossa ja nouseminen / hyppääminen onnistui. Saatiinkin hienot ilmaisut ihan joka kätkölle, ei mitään mulkaisuja tai muuta epämääräistä. 

1. alue, 1 kätkö, aikaa 3 min. Kätkö oli tolpassa ihan lähdön lähellä, mutta kukaan ei saanut sitä lähikätkönä; nopeimman aika 1:27. Mekin oltiin jo käyty koko alue, kun ihan yhtäkkiä Just nappasi kätkön ja taidettiin olla molemmat yhtä hölmistyneitä, että tossahan se oli. Aikaa meni 1:55 ja tämän löysi 5/8 koiraa.

2. alue, 2 kätköä, aikaa 3 min. Just kipitti aika lailla suoraan lähdöstä keskimmäisen tolpan juurella olevalle kätkölle, siinä ei montaa sekuntia nokka tuhissut. Sitten käytiin lähdön alue uudelleen, ei kiinnostusta. Siirryttiin takaseinustalle, jossa Just sanoi ”piip”, minkä rekisteröin. Tsekattiin seinusta vasemmalle reunalle asti ja sitten palattiin penkin luo. Just nousi vähän penkkiä vasten ja lähti jo tekemään puolittaista ilmaisua, mutta ei ollut yhtään tyytyväinen. Kysyin, haluaako se hypätä penkille ja sehän hyppäsi. Nyt kelpasi tarkennus: löytö ikkunalaudasta penkin yläpuolelta ajassa 1:50 ja tällä alueella täydet pisteet kuudelle koirakolle.

3. alue, 2 tilaa, 2 kätköä. Ekassa tilassa oli keinut ja puiset aidat. Just näytti tosi fokusoituneelta etsintäalueeseen, mutta kun sanoin ”okei”, se lähtikin moikkaamaan kellottaja-Annikaa . No ei siinä mitään, käänsin Justin takaisin alueelle päin ja sitten lähti etsintä käyntiin. 😂 Aattelin, et tää on varmaan tyhjä, täällä käytetään max minuutti. Ja niinhän se olikin, joten minuutin kohdalla siirryttiin toiseen tilaan. Sieltä melkein heti ilmaisu hiekkasäiliöstä. Sosiaalisen palkan jälkeen käänsin Justin haistelemaan portaikkoa. Just siirtyi alueen rajatötsän toiselle puolelle ja oli tosi kiinnostunut portaikon toisesta reunasta, joka ei enää kuulunut alueeseen. Siispä pitää ottaa tilan raja tarkasti! Sain Justin käännettyä ympäri ja jepjep, siellähän se kätkö oli heti merkkikartion toisella puolella. Toinen löytö ajassa 1:57 ja tän löysi 6 koiraa. 

4. alue, 2 kätköä, aikaa myös 3 min. Just käveli ja hölkkäsi aika lailla alueen läpi ihan viimeiseen nurkkaan ja ilmaisi sieltä kätkön n. puolen minuutin kohdalla. Lähdettiin sitten tulemaan takaisinpäin tarkemmalla nuuskutuksella ja 2 minuutin kohdalla oltiin palattu alkuun. Jos alueella olisi ollut toinen matalahko kätkö, se olisi kyllä jo löytynyt. Siispä vinkkiä koiralle, että etsisi ylempää. Haju oli levinnyt jo aika laajalle ja tarttunut esim. roskikseen. Sieltä Just lähti suunnistamaan kohti hajua. Olin jo tutustuessa katsonut, että tuossa olisi lukkopesä, johon saisi korkeahkon kätkön. 30 sekunnin varoituksen kohdalla Just alkoi hinkata oven saumoja ylös-alas. Mä siinä vedän henkeä ja yritän antaa koiralle työrauhan tarkennukseen valmiina arvaamaan lukkopesän, jos aika menee tiukille eikä ilmaisua kuulu. Mutta sitten Just nousi kuitenkin seinää vasten, tarkensi niin, että oli itse tyytyväinen ja laskeutui istualleen ajassa 2:42. Tämän toisen kätkön löysi vain puolet koirista. 

Päivin leipoma kakku

Euforioissa käveltiin tien yli leirikeskukselle, jossa odotti yllätys: vkt Päivi oli leiponut meille kakun 😭 Yhtäkkiä kenelläkään ei ollut yhtään kiire saada tuloksia, kun osallistujat, talkoilijat, tuomari ja vkt vietti koko porukalla yhdessä Justin eläkejuhlia. Just sai tietysti myös kakkua yhdeltä sun toiselta ja sai myös yksin nuolla kaikki lautaset. Seuraava yllätys tuli mun koulutettavilta, jotka oli hankkineet meille herkkujen lisäksi lahjakortin Murreen 😭 

Tulosten luvussa liikutukset vielä jatkui: Just sijoittui satasellaan toiseksi ja sai vielä lisäksi TP:n ❤ Mukaan lähti siis peräti 3 palkinto-/lahjakassia. 

Nyt on kaikki tehty ja kaikki realistiset tavoitteet saavutettu; tämän ulkokakkosen myötä Just on osallistunut kaikkiin Suomessa järjestettyihin koemuotoihin. Yhteensä 74 koetta tuli käytyä viiden vuoden aikana. Toivoin, että saadaan viettää kiva viimeinen koepäivä mutta saatiinkin täydellinen. Kiitos kaikille myötäelämisestä, oon vieläkin liikuttunut tästä kaikesta 🥹 

Kuningatar Justin eteen polvistuu tuomarikin!

Joku 8v: Kolmet agitreenit samaan viikkoon!

 Kesäkuun toka viikko on nosewiikko, mutta pikkukoirat pääsi kolme kertaa agitreeneihin sillä viikolla. Loogista? 

Tiistaina aloitettiin Koira-Tallilla, jonne Hanna oli kutsunut meidät tuurauspaikoille. Kiva halli, joskin pieni. Joku sai tehdä tätä rataa ja hienosti meni, vaikka tässä ei ollut oikein sille sopivia kiihdytyspätkiä. Sen kanssa suurin oivallus oli esteen 12 takaaleikkaus. Muutama kielto tuli ensin ja itsekin ymmärsin heti, että kyse oli ohjaajan väärästä sijoittumisesta. Ajauduin siis aivan liian lähelle "ajaen päälle". Kolmannella yrityksellä menin lähemmäs 11:tä ja sieltä sain liikkeen pysymään tasaisempana, jolloin koira teki heti oikein. 

Kompan kanssa oli äärimmäiset mielenkiintoiset ja opettavaiset treenit. Lähdettiin asenteella, että uusi paikka, pitää tehdä helpompaa. Kompa kuitenkin lähti heti juoksemaan putkia ja hyppyjä ihan villinä eikä näyttänyt pätkääkään siltä, että jännittäisi. No mehän sitten lähdettiin tekemään samaa juttua, mitä oltiin tehty edellisissä treeneissä omalla hallilla eli kahdeksikkoa esteillä 8 ja 9. Kompan keskittyminen alkoi rakoilla ja se jäi nuuskimaan mattoa esteiden väliin. Kun pyysin sitä takaisin hommiin, sen ilme meni ihan epävarmaksi ja reppanaksi. Nytkö se teini-ikä sit alkoi...? Hanna sanoi, että kyseisessä kohdassa on jotain tosi outoa, kuusi koiraa oli jäänyt jumiin siihen samaan kohtaan illan aikana. Vaihdettiin sitten vielä toisen kerran suunnitelmaa ja tehtiin vain etupalkalle juoksemista 14-15. Kun tää meni hyvällä fiiliksellä, vein Kompan tauolle.

Toisessa setissä otettiin kunnon leluriekkumiset, sitten hetsauksilla 8-9 etupalkalle. Kun tää saatiin 2-3 kertaa onnistumaan, leikitin Kompaa isoilla tehoilla sen hajukohdan lähellä, että saatiin tilanne nollattua. Lelumotivaatio kantoi jännän hajun yli, joten toivon, että päällimmäiseksi fiilikselle Kompalle jäi innostus. Oltiin Hannan kanssa tosi tyytyväisiä tähän treeniin. Ennen kaikkea siihen, että Kompa näytti, että nyt on liian vaikeaa. Ja toiseksi siihen, että osattiin itse muokata harjoitusta lennosta ja hoitaa homma maaliin.

Torstaina oli Jokun synttärit: 8 vuotta mittarissa! Joku juhli agilitytreenien merkeissä. Aiheena oli estetreeni, jossa oli tällainen mielenkiintoinen kuvio: suoralla hyppy ja pituus, sitten kaareva putki. Vuorotellen piti ohjata putken eri päihin ja eri kuvioilla. Jokun kanssa kaikki onnistui - ei yhtään stiplua!! Mutta joillekin koirille tää oli hämmentävän vaikea. Tämän jälkeen tehtiin vielä puomia ja keinua, jotka meni ihan kivasti.

Kompan kanssa tehtiin eteenmenoja hypyllä ja pituudella. Teemana oli palkkasanojen käyttö eli tsempattiin kovasti muistaaksemme, että etupalkan palkkasana on "jip" tai "jipii". Tein ensin niin, että stoppasin Kompan hypyn taakse ja fokusoin palkkaan. Lopuksi tehtiin pari toistoa niin, että vein namikuljetuksella Kompan lähtöön, käänsin siihen ja lähetin eteen. Ihan superhienosti meni! Välissä Kompa sai tehdä putki-putki  ja sitten viimeisenä juttuna tutustuttiin ekaa kertaa keinuun. Kompa ei yhtään jännittänyt sitä. Erityisti ihailua aiheutti se, että Kompa pystyi seisomaan kaikki tassut kontaktilla ihan pokkana. Meillä on ollut pari koipeliiniä pentua ryhmässä viimeisen 1,5 vuoden sisään ja niillä oli kyllä huomattavia vaikeuksia saada  tassut pysymään kontaktilla, joten tämä oli oikein tervetullutta vaihtelua.

Sunnuntain treeneistä erillinen postaus!

Tokavika nosekoe

 Justin toiseksi viimeinen nosekoe oli #atdjärkkää laatikkokolmonen Agitokolandiassa tuomarina Paula Korpela. 

Kaikilla alueilla 4 min enimmäisaika. Ensimmäiset kaksi aluetta oli Agitokolassa, n. 50 pahvilaatikkoa. Eka alue oli spiraalin muodossa. Just lähti hienosti järjestelmällisesti ulkokaarta pitkin oikealle, kunnes neljäsosakierroksen jälkeen poikkasi alueen keskiosiin. Keskimmäisestä laatikosta eka löytö. Sitten palattiin ulkokaarelle, että pysyisin kärryillä, mitä on käyty. Tässä kohtaa Just löysi itselleen välipalkkanameja matosta 😒 mutta jatkettiin siitä sitten. Alueen toiselta puolelta lähdön läheltä toinen löytö. Sitten lähdettiin toista sisäkaarta ja sieltä löytyi kolmaskin kätkö ajassa 2:32. Täydet pisteet puolelle koirakoista; Just oli toiseksi nopein.

Tokalla alueella laatikot jonkinlaisissa riveissä. Lähdettiin taas ulkoreunaa oikealle ja sieltä heti oikeasta etukulmasta huolellinen tarkennus ja ilmaisu. "Väärin, se on viereinen." Kysyin, saadaanko ottaa kätkö ja saatiin lupa. Pyysin Justia jatkamaan - ei minkäänlaista reaktiota viereisiin. Pyysin Justin vielä takaisinpäin, ei nenäkään värähtänyt. Tässä vaiheessa sanoin jo ääneen: "Nyt ei tuu kyllä mitään reaktioita..." Sihteeri sanoi tuomarille: "Olihan se se laatikko, jota Just ilmaisi", johon tuomari ihan järkyttyneenä: "Ääk! Anteeks!! Oikein!!" 

3. alue

Siinä sitten kysyin, että mitäs nyt saadaanko jatkaa ja myönteisestä vastauksesta änkytin Justille sosiaalista palkkaa. Just oli ihan turhautunut, että mitä ihmettä te sekoilette. Onneksi lähti siitä jatkamaan ja alueella oli toinenkin kätkö, jonka Just ilmaisi todella painokkaasti. Muita reaktioita ei tullut, joten ilmoitin valmiin ajassa 3:38, nopein aika, täysiä pisteitä myös 5/10. Mutta olipahan tilanne! Hauskintahan tässä oli se, että luotin ennemmin Justiin kuin tuomariin! Ja sekin oli hauskaa, että ollaan kerran treenattu tuota.

Tauon aikana yritin laskea kierroksia ja kääntää ajatuksia seuraaviin etsintöihin. Koska kätköjä oli löytynyt 3 ja 2, arvasin, että seuraavilla on 1 ja 3 😂 Eli jos kolmosalueelta löytyisi vain yksi kätkö, en hermostuisi yhtään. Ja niin sieltä löytyikin! 

Just lähti ensin alueen oikeaa reunustaa ja käytiin takaosasta kaikki. Sitten hiipparoitiin epämääräisesti keskiosaa pitkin lähemmäs lähtöä, ja jossain kohtaa alkusektorin vasenta reunaa löytyi reppukätkö. Sitten oli jäljellä vielä A-esteen lähellä olevat laatikot; tarkistettiin ne ja ilmoitin valmiin ajassa 3:25. Tässä neljälle täydet pisteet; muutama löysi oikean ja väärän. Justin aika oli nopein.

4. alue

4. alueella karkkirasioita. Ai hitto, että oli vaikea pysyä kartalla! Just tapansa mukaan hyppi rivejä ja sitten aina ihan yhtäkkiä ilmaisi. Yksi rasia tuli ilmaistua kahdesti; tästä varmistin tuomarilta, että on sama. Sitten tultiin viimeistä riviä, huomasin, että yksi laatikko jäi haistelematta ja meinasin pyytää Justin tarkistamaan, kun se ilmaisikin seuraavan. Löytö ja valmis ajassa 2:41, joka oli hitain aika tällä kertaa. Tällä alueella peräti 8 koiraa sai täydet pisteet, joten hieno lopetus kokeelle. 

Ensimmäistä kertaa kokeen aikana tiesin, että satanen tuli. Olipahan aika makee fiilis! Tulostenluvussa ei oikeastaan edes jännittänyt, niin varma olin tuloksesta. 73 koetta siis meni, että löysin itsevarmuuteni. Just on kyllä uskomattoman varma laatikoilla. Ei se sattumalta ole Suomen ainoa laatikkovalio! 

Tämän kokeen myötä Just on saanut satasen kaikista osallistumistaan laatikkokokeista, paitsi viime joulukuussa Kajaanissa, josta sielläkin löysi kaikki mutta jätti yhden kertomatta mulle.

Kisaturismia ja Justin vikat rallykisat

 7.6. oli tyhjää kalenterissa, joten lähdettiin Kompan kanssa kannustamaan ryhmäläisiäni agilitykisoihin Haun hallille. Oli sateinen päivä, joten mentiin halliin sisään kovimman kuuron ajaksi. Kompa oli ensin aika hupsistupsispimpelipompeli muista koirista, mutta kun hallissa otin lelun esiin, se ei enää nähnyt mitään muuta. Nyt on sitten leikitty ja menty putkea myös Haun hallissa hiekka-geopat-pohjalla. 

Agirata siirrettiin halliin ja tauon aikana hallissa ei ollut muita koiria kuin Kompa. Sen ajan Kompa hengaili ihan tosi rauhallisesti, istuskeli ja katseli. 

Joku oli myös mukana, joten kisojen jälkeen siirryttiin omalle hallille vapaavuorolle. Joku treenasi taas poiskutsuja ja odottamista mun liikkuessa. Kompa treenasi rallytreenien kotiläksyjä.

Sunnuntaina Justin kanssa omalla hallilla ATD:n historian ensimmäiset rallykisat. Olipa mahtavaa! Toivottavasti ei olleet viimeiset - oispa kiva, jos Kompakin pääsisi joskus starttaamaan omalla hallilla!

Oli taas oikein Aikataulu-Agopovin kisa:

14.45 sain kisapaikalta tiedon, että alo alkaa ihan ajallaan. Olin tällöin tulossa tallilta.

15.00 kotona, ruokaa suuhun, kamat kasaan ja menoks.

15.30 starttasin parkkikselta.

15.45 kurvaan hallin pihaan. Meitä odotelllaan jo.

15.53 rataantutustuminen

16.10 meidän vuoro.

16.25 palkintojenjako. Kisat oli siis ohi alle tunti siitä, kun lähdettiin kotoa!! Onneksi mun hermot kestää nopeaa toimintaa. Eipähän Justille ehtinyt tulla kuuma. Tällä kertaa muistin kuitenkin pukea viilennysloimen jo kotoa lähtiessä.

Rata meni tosi hyvin ja Just oli skarppi; vire oli erinomainen läpi suorituksen, jopa neljällä peräkkäisellä käännöskyltillä. Yhdessä kohtaa vähän törmättiin ja ilmeisesti siitä radan ainoa virhe. Tuloksena siis 97 pistettä, päivän nopein aika, luokkavoitto ja koulari RTK-S. Nyt on Just saavuttanut kaikki realistiset tittelit ja koularit.

Kisojen jälkeen Maija varasti mun koiran ja lähti temppuilemaan 😃 Kyllä Just vielä jotain kuulee, kun jonkin väärän käskyn kohdalla oli ihan kulmat kurtussa!

Agi + nose

 3.6. isoilla koirilla oli jäsenkorjaaja, joten 4.6. otin Kompan yksin agitreeneihin. 

Hieman hatarat muistikuvat, mutta tehtiin ainakin kahdeksikkoa valsseilla hypyillä 3 ja 10. Oiskohan mennyt peräti puhtaalla sarjalla! Sitten tehtiin etenemistä pätkällä 9-11. Tässä todettiin, että Kompa tarvitsee erillisen palkkasanan, kun palkka tulee apparilta. Nyt se kääntyi aina muhun päin, kun huikkasin "jes". Mikä on täysin ymmärrettävää, kun se luuli palkan tulevan multa.

Viimeisenä juttuna tehtiin persjättöä hypyllä 7. Lähtö naminheitolla poispäin, kutsu, persjättö ja nami kädestä uudelta ohjauspuolelta. Tää meni niin hienosti, että yhdistettiin siihen vielä hyppy 8 ja vaihdettiin palkka palloon. Ekalla yrityksellä myöhästyin pallonheiton kanssa, kun Kompa tuli odotettua kovempaa. Hanna mietti, oisko pitänyt jo muuttaa jotain, mutta mä sanoin, että mä heitän pallon nopeammin ens kerralla. Niin tein ja Kompishan suoritti ihan täydellisesti, joten tähän lopetettiin.

5.6. Justilla viimeiset Mervin treenit. Oltiin toivottu ulkokakkosta ja laatikkokolmosta ja sitä saatiin. Treeneissä oli kuitenkin myös dramatiikkaa mukana, koska Kompa oli törmännyt Justiin aamulla ja selkeästi Justilla oli kropassa jotain häikkää, kun ei halunnut yhtään nousta seiniä vasten. Lisäksi kun onnistuin heittämään pallon alamäkeen, Just vingahti syöksyessään sen perään. Tämä kyllä vahvisti mun ajatusta siitä, että nyt on oikea jäädä eläkkeelle. Jos mä en päätöstä tekis, niin kohta joku tekis sen mun puolesta.

Ulkoalueista ei tullut kuvia, mutta molemmilla Just nappasi määrätietoisesti ja itsenäisesti ekan kätkön. Toinen oli korkea ja koska Just ei tosiaan halunnut nousta, pääsin harjoittelemaan arvaamista. Tehtiin sitten niin, että heti kun Just vähän pointtasi ylöspäin, ilmoitin löydön ja jessasin välittömästi. Hyvä, että tuli tätä harjoiteltua, niin voin valmistautua samanlaiseen suorituksen seuraavan viikon koetta varten.

Laatikkoalue oli hauska: kaksi vierekkäistä kätköä, joiden vieressä Mervi istui. Just löysi ekan pahvilaatikosta aika nopsaan, mutta sosiaalisen palkan aikana liikuttiin takaisin alkuun, koska halusin tarkistaa pylvään taakse jääneen laatikon. Sitten käytiin aika lailla muu alue läpi, kunnes Just ilmaisi M&M-repun. Siitä ilmaisusta kysyin heti Merviltä, oliko viimeinen ja Mervin vahvistuksesta ilmoitin valmiin. Kaikki oli käyty 👌

Kompan ekat rallytreenit

j

 Justin näyttelypäivän jälkeen koiran vaihto ja pikkukoirien kanssa hallille. Kuvia tuli näköjään vain Jokusta pallo suussa Pihalla, söpö toki sekin.

Kompan rallytreenit meni ihan putkeen. Ainakin kolme kertaa. Ooh, tuolla on putki - sinne! Ärsykekontrolli siis hieman vaiheessa. Rallykyltit oli myös Kompan mielestä tosi mielenkiintoisia. No alku meni siinä vähän sählätessä mutta sitten päästiin pikkuhiljaa samalle aaltopituudelle ohjaaja, koira ja kouluttaja. 

Tehtiin niin, että mä näytin, mitä me on aloiteltu, ja Ulla vinkkasi siitä sitten jatkoa. Seuraaminen molemmin puolin meni niin hyvin, että Ullan mielestä voisin hyvin jo lisätä vihje-sanat. Tähän asti oon käyttänyt vain tässä-vihjettä, jolla saa tavoitella namia. Samoin kieppi oli niin sujuva, että tehtiin sitä jo seuraamisen yhteydessä. Ohjaajankiertoa tehtiin lelulla, kuten tähänkin asti, ja Kompalla nousi kyllä kierrokset aika korkealle. Yritin muistaa ottaa keskittymishetken toistojen väliin. Ehkä kuitenkin otan siihen eri vihjesanan kuin Justilla, koska Justin sana "kuu" on aika tyhmä.

Treenin lopuksi otettiin takapäänkäyttöä korokkeella. Tässä vaiheessa muutkin koirat tulivat kentälle tekemään mestarin uusia kylttejä. Tehtiin ensin korokejuttuja ja muita jumppatemppuja, sitten vielä pienet leikit. 

Tiistaina 2.6. sitten erityispäivä, kun Päivi oli kutsunut meidät Vuosaaren golfkuplahalliin treenaamaan. Olipahan erilainen paikka! Mä teetin yhden laatikkoetsinnän ja yhden kahden tilan sisäetsinnän.

Kompa sai tehdä vähän ruoanetsintää. Se oli ihan superreipas halliin tullessa, ylipaineinen pyöröovikaan ei aiheuttanut mitään jännityksiä. Vähän ehkä ois voinut paremmin orientoida - eka etsintä meni vähän ihmetellessä. Muut meni jo keskittyneemmin.

Laatikoilla 2 kätköä: heti lähdöstä eka muuttolaatikko ja sitten melko keskellä isojen laatikoiden keskellä pieni hygieniapussukka. 

Toimi oikein hyvin: muuttolaatikko oli mahdollista ottaa lähikätkönä ja pussukan haju oli levinnyt viereisiin laatikoihin.

Just teki alueet nollakoirana ja oli kyllä tosi pätevä, oikein oppikirjasuoritus 👌

Sisäetsintä, 2 tilaa: käytävä ja lounge. Aikaa 8 min, kello pysäytettiin välissä. Eka kätkö muurin raossa penkin yläpuolella heti lähdön lähellä.

Toinen kätkö ykköstilassa kivien välissä. Tää oli mun treenin vaikein kätkö tällä kertaa. Tai oikeastaan jakoi porukan: Chili, Eeni ja Miimi meinasi, että ei voi olla.

Ringa (kaikkein kokemattomin, nro 2) ja Kira (kokenein, viimeisenä) tarkensivat ja ilmaisivat hienosti. 

Loungessa kolme identtistä kätköä nojatuolien alapinnalla etureunalla eli vähän saavuttamattomia. Etenkin tuon ekan kuvan oikeanpuoleisen haju tuli voimakkaasti alueen keskelle ja Miimi ilmaisikin sieltä kautta. Yritti kuitenkin niin hienosti ryömiä tuolin alle, että en pyytänyt kiertämään kohdetta. 

Heidi bongasi Ringasta saman reaktion ja kuten ajoneuvoetsinnässä, osasi ohjata kiertämään toiselle puolelle. Ringa oli siihen mennessä tehnyt superhienot ilmaisut mutta viimeisellä kätköllä meinas vähän mennä hermot. Mietin jälkeenpäin, että ois ehkä pitänyt hyväksyä sen ensimmäinen ilmaisu toiselle puolelle nojatuolia.  Mutta 2. vuorolla en vielä hahmottanut, kuinka vahvasti haju leviää sinne puolelle, koska Chili oli ilmaissut kaikki etureunalta eli mahd. läheltä. 

Tää tila oli kyllä hauska ja toimiva! Lasse ainakin tykkää identtisistä kohteista ja Ellin ja Emmin kokeissa on myös ollut vastaavia.