Viime sunnuntaina superkivat treenit Katrin ja shelttien kanssa; kaikilla meni tosi hyvin :) Justin kanssa oli tarkoituksenakin tehdä hyppytekniikan taipumista, mutta perussarjaa siihen alle rakentaen, kuten edellisilläkin kerroilla. Hallissa sattui kuitenkin olemaan suora putki siinä, joten päätettiin lennosta ottaakin se taipuminen suoralta putkelta. Ensin kerran kumpikin puoli pelkästään, sitten kumpikin puoli putken kautta, sitten vielä ennen putkea yksi hyppy. Sekä Justin että Exen mielestä tää oli sairaan kivaa :) Eikä itsellekään tullut sellaista hinkkaamisen fiilistä. Just tuli sarjaan sisään aika isolla loikalla mutta tasapainoitti hyvin keskellä, askeleet ei seonneet kertaakaan. Ristilaukkaa menee kyllä molempiin suuntiin mutta ei näyttänyt haittaavan; hyvin pysyi sisäkaarteessa. Lyytin vuoroon jälkeen vielä tokon puolta: kehäänmeno - hyppy - siirtymä, meni ihan kivasti, kympin liike.
Lyytille neljä liikettä palkatta: luoksetulo, ohjattu, seuraaminen, ruutu. Annoin Katrin päättää liikejärjestyksen; Katri myös ansiokkaasti laittoi häiriömerkkejä ja valmisteli kehää meidän odottaessa. Hermostuminen kolkutteli jo mun mielessä, kunnes tajusin, että täähän just on se, mitä meidän pitää harjoitella: jännitteen pitäminen kehään mennessä ja liikkeiden välissä. Ja voin muuten sanoa, että onnistui viimeisen päälle! Oon nyt pari kertaa tehnyt kehäänmenoa niin, että jätän Lyytin istumaan noin metrin päähän ja siitä "olen karkaamassa", mistä näyttäis tulevan aika hyvä jännite. Lyyti nimittäin suorastaan pomppasi mukaan seuraamaan käskystä. Kehäänmeno oli niin hieno, että annoin siitä ylimääräisen namin, vaikka tarkoituksena olikin tehdä palkattomuustreeni.
Luoksari oli oikein mallikas, hyvä stoppi ja laukkasikin ihan viimeisille metreille asti. Ohjatun virittelyt epäonnistui, ja Lyyti piti niin hyvää kontaktia, ettei nähnyt kapulan laittoa... Valmisteleva seuraaminen + seis hyvä, mutta siitä ei lähtenyt noutamaan vaan tuli luokse. Uudesta lähetyksestä kapulakin löytyi; loppuun vaadin kunnollisen perusasennon. Eikä minkäänlaista vireen laskua seurannut vaan edelleen palkkautui kehuista ja siirryttiin ihanalla ilmeellä. Seuraaminen aika kiva, ihan muutama pikainen kontaktirikko ja peruutuksessa viidennellä askeleella levisi. Oli taas tosi varma olo seuruutella. Ruutua ei tällä kertaa bongannut; ilmeisesti tein valmistelut liian hätäisesti, eikä Lyyti kerennyt tarkentaa, mitkä merkkiviidakosta kuuluu ruutuun. Toisella yrityksellä lähti mutta ei päätynyt ihan ruutuun, lisäkäskyillä löysi ruutuun ja maahanmeno hyvä. Ei otettu loppuosaa vaan vapautin siitä ja lähdettiin tekemään vielä yhtä siirtymää, josta vapautus palkalle. Vielä kun sitä löytäisi jonkun logiikan näistä huippuvireen kisamaisista ja osaisi luoda oikeisiinkin kokeisiin samanlaisen fiiliksen...
Tunnareiden kanssa ollaan edetty niin, että ollaan tehty isolla määrällä uusilla pohjilla eli hallissa ja nurmella, toisaalta kisamäärällä helpolla pohjalla mutta lisäten kehäänmenon ennen tunnaria ja siirtymän sen jälkeen. Uudet pohjat aiheuttivat Lyytille päänvaivaa, ekalla ei onnistunut, merkkasi kyllä oman mutta toi kuitenkin väärän. Tokalla yrityksellä merkkailujen ja varmistelujen jälkeen toi oman mutta vähän kysyväisen näköisenä. Aika hyvin kuitenkin, kun edellinen kerta hallissa oli mallia "tuo mikä vaan". Sen sijaan nämä kisamäärän suoritukset ovat olleet super! Ja kehäänmenot ja siirtymät on tuntuneet yllättäen vain parantavan suoritusta! Olenkohan taas tehnyt ongelman sinne, missä sitä ei ole ;-) Etenkin Lyytin palkkautuminen kehuista tunnaritikku kädessä nostaa omankin mielialan <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti