Menneen kesän reenejä

Koko kesänä en ole päivittänyt treeniblogia niistä ehkä kolmista treeneistä, joissa ollaan käyty. Lyyti kävi kerran heinäkuussa yksinään tempputreeneissä. Uusina temppuina oli tassujen ristiminen ja ohjaajan ympäri peruutus. Tassujen ristimistäkään en ole koskaan osannut opettaa, mutta Saila vinkkasi kokeilla kosketusalustalla.  Ensin vahvistettiin vähän kosketusalustaa erikseen, sitten tassun antoa maassa ja sitten koira maahan ja kosketusalusta toisen tassun päälle. Pienen säädön jälkeen tassua alkoi tulla kosketusalustan päälle ja treenin kuluessa saatiinkin jo kokonaan tassut ristiin. Alustan häivyttämistä aloitettiin nyt menneenä viikonloppuna mökillä ja onnistuihan se!


Sunny osasi peruuttaa mun ympäri, mutta näille nykyisille en ole opettanut. Aloitettiin neljäsosakierroksilla. Aluksi tuntui ihan superhaastavalta, mutta taas kerran kun Lyyti sai ideasta kiinni, niin lähti etenemään ihan mukavasti. Tää vois olla kyllä helpompi vähän vauhdikkaammalla koiralla - saa nähdä, mitä Just tästä sanoo. Treenien jälkeen Lyytikäinen oli ihan poikki - on toi aika rupeama ilman toista koiraa, vaikka taukoja pidettiinkin. Sen sijaan kun sanoin kavereille, että ens kerralla mulla on ehkä 3 koiraa mukana, niin Lyytille tuli niin paha mieli! Ei saa ottaa pentua Lyytin treeneihin!

Lyytin toinen laatuaikatreeni oli ostopaikka Veeran ryhmään, joissa tehtiin rallyn merkkiä. Kysymyksenä se, että Lyyti löytää merkin tyhjältä kentältä ihan hyvin mutta ei osaa yhtään erotella. Näissä treeneissä Lyyti ei ollut erityisen innokas. Johtuiko hellepäivästä (treenien aikaan klo 21 oli vielä +27 astetta) vai siitä, että ei ollut kylttejä ja tein tehtäviä randomisti, mikä ei todellakaan sovi Lyytille. Joka tapauksessa saatiin ihan hyviä neuvoja: Ensinnäkin mun käsimerkki on huitaisu. Parempi olisi jättää se suuntakäsi paikalleen ja siitä lähettää. Treeneissä sitä voisi myös alleviivata antamalla merkin suunnasta namin. Sitten aika paljon voisi laittaa lelun valmiiksi merkin taakse piiloon vauhdin ja innon lisäämiseksi - kun kerran näin olen tehnyt tokon merkinkierrossa ja ruudussa. Valmista lelua voisi käyttää myös ratatreenissä eli tehdään rataa ihan normaalisti merkkiin asti, siitä lähetys ja sitten bileet. Ja sitten sama helmasynti kuin tokossakin - ei saa jankuttaa! Eli en saa kysellä monta kertaa "missä merkki", koska koiraa vaan alkaa turhauttaa.

Yhdet "tavalliset" treenit vedettiin Annikan kanssa pentujen vielä ollessa Kumpulassa. Tavattiin Käpylän urheilupuistossa, joka koko kesän oli ollut melkein tyhjänä. No eikös futiskausi ollut juuri alkanut ja joka kentällä pelit menossa. Vähän aikaa kerättiin rohkeutta, ennen kuin löydettiin meille sopiva paikka, jossa ehkä ei saatais palloja päähän. Just sai aloittaa, ja vaikka se olikin jo lenkeillä saanut vauhtiaan takaisin, niin treeneissä ei ollut niin innokas kuin olisi voinut kuvitella tauon jälkeen. Johtuiko tauosta vai häiriöiden määrästä, tiedä häntä. Sen kanssa oli tarkoitus tehdä vain perusmerkinkiertoa, mutta siitä tulikin erottelutreeni, koska ruutu veti. Ei se mitään, arvokas treeni tuokin ja tulipahan väännettyä rautalangasta, vaikka toki vauhtihan siinä vähän kärsi. Sitten seuraamista, jossa normaali ja hidas käynti ok mutta käännökset ja juoksu surkeita. Sitten Justille vähän ohjattua, jossa vauhtia Justiksi vähän - otettiin sitten viimeiseksi vauhtinouto.

Lyyti teki rallya, temppuja ja tokoa! Ekana rallyn merkkiä, jossa aluksi muistin vain osan Veeran ohjeista 🙈 mutta sitten onneksi muistin laittaa lelun sinne merkin taakse. Nyt taas tyhjältä kentältä merkki löytyi ihan hyvin ja lelulla saatiin muutama ihan vauhdikaskin meno. Ei mulla sillee väliä, meneekö ravia vai laukkaa, kunhan fiilis olisi hyvä ja itsevarma. Tempuista taidettiin harjoitella tassujen ristimistä. Tokojuttuna ohjattu, mutta ilmeisesti kapulat eivät oikein näkyneet punertavalta hiekalta, kun Lyyti lähti kahdesti väärälle. No, saatiin oikeakin, mutta vauhti oli kärsinyt, joten Lyytillekin lopuksi vauhtinouto.


Ai niin, ja liikahtihan se Justin tunnarikin eteenpäin pentujen synnyttyä! Päästiin siihen, että ei enää yrittänyt murtautua väärille ritilän alle vaan etsi oikein pätevästi oman piilosta. Ja toimi sisällä ja ulkona!

Paluu normaaliin (?) elämään

Tallin metsässä lenkillä

Viimeinenkin pentunen lähti viikko sitten uuteen kotiin. Perjantaina 10. päivä muutettiin takaisin Savelaan, josta luovutin Martan. Sen jälkeen ollaan totuteltu uuteen elämään ja päiväjärjestykseen. Lomat on lusittu, joten yksinolojakin oli luvassa. Oltiin niitä kyllä vähän harjoiteltu jo Kumpulassa kahden pennun kanssa. Olen tehnyt vähän lyhyempää työpäivää ja lisäksi äiti on käynyt vähän lyhentämässä lisää, joten pisin aika koirilla keskenään on toistaiseksi ollut n. 6 tuntia. Ihan yksin ilman muita koiria Joku on ollut vajaa tunnin pätkiä, kun ollaan Justin kanssa käyty juoksulenkeillä. Viikossa ei vielä ihmeitä ehdi, mutta ollaan käyty tallilla, hallilla, mummilla, Murren Murkinassa ja toki tutustuttu Savelan lenkkimaastoihin. Yksi hoitopäivä Kumpulassakin mahtui viikkoon ja lisäksi veljenpojan 1-v synttärit. Nyt viikonloppu vietettiin mökillä. Uudet koirakaverit on toistaiseksi yhden käden sormin laskettavissa. Toki pitäisi enemmän viedä sitä yksinään ilman äidin / lauman turvaa eikä vain pitää sitä joukon jatkona, mutta en nyt jaksa mitään huonoa omaatuntoa potea.

Aamu- ja iltahepulit on aivan hurjia! Muuten Joku on kyllä ollut tosi kiltti ja sopeutunut meidän (joskus vähän sekopäiseen) elämänmenoon. Käsittämättömintä on sen sisäsiisteys: ekan illan jälkeen ei oo pissannut sisälle muuta kuin yksinollessa! Ja kuuden tunnin työpäivänkin aikana on yleensä vain yhdet pissat. Ei vanhemmilla koirillakaan koskaan mitään ongelmia ollut, mutta ei ne kyllä ennen neljää kuukautta olleet millään lailla sisäsiistejä. Kohta laitan karvalankamatot takaisin lattialle!

Joku & Eppu

En ole oikein keksinyt, mitä sille opettaa ensin (paitsi toki nimi ja luoksetulo), niin ollaan harjoiteltu laumakäytösjuttuja. Eli toisten kupeille ei mennä, namin saa omalla vuorolla, toisten jumppatemppuihin ei saa mennä siihen hyppimään. Eilen harjoiteltiin vähän kontaktia ja samalla luopumista ja naksua. En tiedä, onko sillä mitään "mitattavia ominaisuuksia" mutta ihan sama, mulle se on maailman ihanin pentu.

Mummin ryömintäkoulussa

Joku on pätevä!

Joku valkkaa rataa

Luovutusikään asti päästy

Ehkä voisin tässä kohtaa kirjoittaa vähän pentujen luonne-eroista. Naiset ensin!


Kotiin jäävä pentu Joku Ninja on kuin Just pienenä paitsi että tulee luokse kutsusta! Jotenkin ihanaa, kun siihen on saanut jo kiintyä - kukaan ei tule sitä multa viemään. Sekin on niin mun koiraa. Kun tulen töistä, se kiipeilee mun sylissä minuuttitolkulla 😍 Se on myös vauhdikas ja leikkii hyvin, tykkää kiipeillä ja tekee puolen metrin Ninja-pomppuja! Aiemmin oli vähän huono syömään, mutta kun siirtyivät pelkälle kiinteälle, niin kummasti on ruoka ruvennut uppoamaan. Sen viralliseksi nimeksi tulee Poroporvarin Just Huippu Ropellihäntä.

Toinen tyttö Martta  (Poroporvarin Just Huippu Ja Tomera) on tosi jännä sekoitus luonteenpiirteitä. Se on tosi rauhallinen mutta ei silti nössö. Jos pojat tulee sitä kiusaamaan, sieltä tulee kunnon rähinäpainit vastaan. Se myös seikkailee yksinään ympäri pihaa tarvitsematta lauman turvaa. Tallilla oli kaikkein kiinnostunein hevosista. Se on alusta asti ollut paras syömään. Martta rakastaa masurapsutuksia ja tykkää muutenkin kellimisestä - jopa leikkiessään aina päätyy jossain vaiheessa selälleen. Martta viihtyy parhaiten sylissä ja siitä tulee varmasti vimpan päälle ihmisen koira. Martan tuleva koti on Lahdessa.

Jyrkistä (Poroporvarin Just Huippu Sälli) en aina ole ihan varma, onko se rohkea / piippari / ääniherkkä: Se tuli ekana pentulaatikosta. Kun ekan kerran kuuluu joku uusi ääni, se näyttää vähän huolestuneelta mutta seuraavalla kerralla on jo ihan ok. Kerran se on huutanut niin, että naapuritkin kuuli, mutta se onkin ollut ainoa kerta. Joskus piippaa väsyneenä, mutta sitten ei taas päiväkausiin sellaista tee. Ehkä siinä on sopivasti kaikkia ominaisuuksia. Ainakaan mun ei tarvitse huolehtia, pärjätäänkö sen kanssa, kun se muuttaa sellaiseen kotiin, ettei parempaa voisi toivoa. (Tuusulaan)

Ja sitten herra Laikku (nyk. Justus). Ihan vauvana oli aika ärsyttävä, kun käytti ääntään tissin ollessa hukassa ja sitten kävelemään opittuaan väsyneenä kiukutteli kuin pikkulapsi: käveli ympäriinsä ja sanoi "VÄH" viiden sekunnin välein... Sitten oli välivaihe, jolloin muiden jo nukahdettua hää juoksi vielä 7 kierrosta ympyrää ja sitten putosi. Rauhoittuminen on kyllä mennyt hurjasti eteenpäin eikä se enää ole oikeastaan yhtään ärsyttävä. Leikkii tosi hyvin ja kiinteälle siirryttyään ruokakin maistuu. Lisäksi se meillä ollessaan oli vähän väliä vesikupissa läträämässä ja uudet omistajat laittoivat jo ekana iltana videon vesileikeistä rannalla! Laikku on ehkä noista itsenäisin ja vähiten sylikoira. Sillä on ihan omanlaisensa pilke silmäkulmassa ja niin hyvä meininki, että annoin sille viralliseksi nimeksi Poroporvarin Just Huippu Asenne. Laikku on muuttanut uuteen kotiin Kajaaniin.

Viikon uudet kujeet

Viime viikolla sanoin, että kyllä tää 4 viikkoa on ihana ikä. Mutta itse asiassa tää 5 viikkoakin on aika kiva, kun ei nää tyypit huuda niin paljon kuin Lyytin pentue. Aika hyvin on siis mennyt jakeluun se, ettei huutamalla ja portissa roikkumalla saa mitään. Lyytin pennut nimittäin aloittivat konsertin 5.30 ja nämä ovat hiljaa vielä vähän vaille kahdeksan. Olen jopa välillä nukkunut 7 tuntia keskeytyksettä! Kyllähän ne yöllä touhuilee keskenään ja leikkii mutta hiljaa. 5 viikon ikäisenä niiden kanssa pystyy jo leikkimään ja keksimään niille kaikenlaista uutta virikettä. Tän viikon uusi hilavitkutin on aitauksen ovella olevat agilitysiivekkeet, joihin on kiinnitetty lakana (jonka läpi pitää puskea) ja leluja, joita voi kiskoa. Siinä vähän haastetta ja ongelmanratkaisua, kun haluaa pois tarhasta.

Pennut ovat siirtyneet nyt kokonaan kiinteälle ruoalle. Saivat nimittäin porttikiellon maitobaariin purtuaan Justia niin pahasti, että tissi oli ihan verillä. Saavat puolet lihaa ja puolet raksuja, kaikki uppoaa hyvin. Ja pikkuhiljaa niitä on myös pystynyt alkaa motivoimaan nameilla eli luoksetulotreenitkin on aloitettu.

Kevythäkki on jo ihan jees paikka nukkua (ja möpleerata).  Autossa ollaan nyt käyty pari kertaa - tarkoituksena olisi ensi viikolla päästä jo kunnolla ajelemaan. Ollaan jo saatu kutsu tallille, töissä ja agilitykentällä pitäisi käydä ja eläinlääkärintarkastuskin on ensi viikolla.

Kun kerran Justin puolelta tulee riskiä ääniherkkyyteen, teen toki kaikkeni, mihin pystyn vaikuttamaan, että pennuille ei se puhkeaisi. Tässä olen saanut apua yllättävältä taholta - kotikatumme Limingantiellä on jotain putkitöitä, joten jätkät repivät katua auki ja kaivinkoneet pörrää portin edessä kellon ympäri. Pihalla joudutaan siis kuuntelemaan työmaaääniä, sisällä olen käyttänyt keskuspölynimuria ja soittanut ilotulitusääniä koneelta. Ja kaikkia kodin ääniä olen tahallani vähän voimistanut, esim. paiskonut ovia kuin teini konsanaan 😂

Pennut 5 vko

Kaksi viikkoa sitten muutettiin vanhempieni luo Kumpulaan. Ekana iltana pennut olivat vähän levottomia, yö meni ihan hyvin ja seuraavana päivänä alkoivat kotiutua. Ovat saaneet ulkoilla päivittäin säistä riippuen enemmän ja vähemmän, ja liikkuminen on kehittynyt ihan älyttömästi! Kasvuvauhti on pysynyt edelleen 60-100 grammassa per päivä. Persoonallisuudet on alkaneet näkyä.

Erinäisten sattumusten seurauksena yksi urospentu, puolipitkätukkainen "Laikku" on vapaana. Se on aktiivinen ja vahva pentu, joka on myös ihanan sosiaalinen ihmisille. Vielä pienempänä ajattelin, että se on pentueen kiljukaula, kun sillä oli vähän haasteita rauhoittumisen kanssa; väsymyskiukutteli ääneen kuin pienet lapset. Tämä on onneksi mennyt reilusti parempaan päin. Aktiivisuutensa ja itseriittoisuutensa vuoksi Laikku tarvitsisi kokeneen kodin, jossa ymmärretään, mitä porokoirauros tarvitsee ja vaatii pentuna, teininä ja aikuisena. Uudessa kodissa saisi mieluusti olla koirakaveri ja/tai kiinnostusta harrastamiseen. Tavoitteellisesti ei tarvitse harrastaa eikä kisata, mutta koiran pitäisi saada riittävän liikunnan (myös vapaana juoksutusta) lisäksi päälle tekemistä. Silti kaikkein tärkeintä on se, että jokainen koirayksilö löytää kodin, jossa sitä rakastetaan ja hyväksytään sellaisena kuin se on - vertailematta aiempiin koiriin tai luomatta liian suuria odotuksia pennun varalle.  Perusluonnetta ei kuitenkaan voi muuttaa, vaikka käytöstä saa (ja pitääkin) muovata.

Laikku

Äiti ja Laikku

Vauvelit

Justin pennut syntyi 11.6. maanantaina: 2 poikaa ja 2 tyttöä. Eka pentu syntyi 4.45 ja viimeinen 7.30. Kaikki on mennyt oikeestaan tosi hyvin - Justilla ei ollut ollut edes ripulia. Kaikki pennut on mustia erilaisin merkein. Hauskasti joku pentu tulee selvästi Justiin, joku Huippuun ja joku vähän molempiin. Pennut on kasvaneet hurjaa vauhtia: 60-100 g päivässä! Silmät alkoivat raottua eilen ja nyt ne on jo ihan kirkkaat.

Toinen tytöistä jää mulle ja toinen on varattu, samoin kuin toinen uros. Toisen uroksen tilanne on vielä auki.

Masukuulumiset ja skitsofreenistä tokoilua

Masukuvat vuorokaudelta 50 (viime torstai):

Just on edelleen reipas iltaisin viileään aikaan, mutta päivällä on jo aika tukalat oltavat. Alkuviikosta Just oli porukoiden kanssa mökillä ja oli kuulemma kovin onnellinen. Sillä aikaa me Lyytin kanssa tokoiltiin: maanantaina Maijan kanssa, keskiviikkona temppuratatreeneissä. Maanantain treenit ei menneetkään niin hyvin kuin edelliskerralla. Otettiin ensin asentopeliä / L:ää ja taas Lyyti jäätyi, kun tuli yksi virhe, vaikka en mitenkään huomauttanut, otettiin vain uudestaan. Tämän jälkeen tunnari, jossa meni pomppulaukkaa ja toi kahdesti väärän. Sitten tarkoituksena oli tehdä seuraamista, jossa en kehuisi mutta palkkailisin tosi usein. Alkoikin ihan lupaavasti mutta sitten huononi ja huononi, Lyyti ei enää pitänyt kontaktia ja tarjosi jääviä. Toisessa setissä ruudun keskikohtaa niin, että vaihtelin itse paikkaa. Ei kovin montaa täydellistä. Sitten lisää seuraamista (ajatuksena vapauttaa loppupalkalle) ja edelleen oli painetta. Totesin, ettei se siitä parane ja vaihdettiin tehtävää vauhtinoutoon metallilla. Yllättäen tässä asenne oli erinomainen ja Lyyti kapulan napattuaan laukkasi peräti vauhdikkaasti mua kohti. Tästä sitten loppupalkka.

Keskiviikon temppurata sen sijaan meni erinomaisesti! Rata alkoi tunnarilla kesken seuraamista. Ensin Lyyti seurasi kapuloiden ohi mutta paluumatkalla rupesi etsimään ja löysi oman. Luoksari tehtiin niin, että ensin alkuosa seisomiseen asti, sitten ohjaaja käveli koirasta 90 astetta oikealle, kutsu maahanmenoon asti, taas kävely 90 astetta vasemmalle ja loppuosa. Lyyti tuli kaikki pätkät laukalla, teki hyvät stopit ja pysyi asennoissa. Eka seisomisessa oli vähän kulmat kurtussa mutta aukesi heti uudesta kutsusta 😍 Merkkiä ei tapansa mukaan löytänyt, vaikka tehtiin ihan läheltä, mutta merkillä tehdyt seiso-maahan-seiso -kaukot teki nätisti. Siitä kutsuin seuraamaan ja lennosta lähetys merkinkiertoon, jonka jälkeen maahanmeno. Muuten meni hyvin paitsi Lyyti vähän ennakoi pysähdystä merkillä. Ohjattuun lähti, vaikkei ollut nähnyt kapulan viemistä ja laukkapalautuksesta vapautin leluun. Erikseen tehtiin loppuosa eli sivulla kapulan kanssa istu-maahan-istu - se sujui hyvin. Neliöseuraamiset vasemmalle, oikealle ja takaperin onnistui myös, kunhan kehuin. Viimeinen tehtävä oli jalkojen välistä pujottelu, ja aina välistä menon jälkeen joku jäävä. Ensimmäinen maahanmeno epäonnistui, kun annoin käskyn huonolla hetkellä, mutta muut oli hyviä. Lopetettiin hitaaseen kävelyyn kohti muita ja siitä vapautin loppupalkalle.

Torstaina koulutin viimeisen kerran penturyhmää ja sen jälkeen pikatreenit omille koirille. Lyytin kanssa vauhtinouto metallilla nyt hypyn kanssa. Hyvin meni. Tokana tunnari, jossa etsi hyvin, mutta toi kuitenkin viereisen ekalla yrityksellä. Sitten oli tarkoitus ottaa vain lyhyt suora pätkä seuraamista ja vapauttaa siitä loppupalkalle, mutta ei hemmetti, kun jumitti! Aina, kun otin rallymaista, paransi, mutta tokoseuraamisesta jo kolmen askeleen jälkeen kontakti putosi tai pysähtyi seisomaan. Hetken päästä totesin, että se ei siitä parane, päinvastoin, joten vaihdoin tehtävää luoksariin. No, lähti ravilla, joten lennosta käskin putkeen ja siitä otin seuraamaan kehuen ja sieltä sitten sain hyvää seuraamista, mistä loppupalkka. Huh. Alkaa näyttää aika epätoivoiselta - Lyyti ei seuraa enää ollenkaan ilman kehuja. En niin lyhyttä pätkää ehdi tehdäkään (pl. liikkeellelähtötreeni), että ehtisin palkkaamaan kunnollisesta seuraamisesta. Kyllä tämä taas alkaa näyttää siltä, että voidaan unohtaa tokossa kisaaminen. Paras vaan kehua, ettei ala ahistaa niin paljon, että rallyseuraaminenkin huononee...

Justin kanssa ajattelin, että nyt se varmaan on tarpeeksi rauhallinen tunnaria varten, kun on 8. viikolla raskaana. Jep jep. Laitoin väärät verkon alle ja se yritti repiä ne verkon läpi. 🙈 Lisäksi tehtiin asentopeliä / jääviä, jossa intoa oli enemmän kuin tarkkuutta. Tulee vaan hullummaksi, kun vauvat on niin nälkäisiä.

Toisaalta ihan sairaan siistiä, kun ollaan nyt saatu kotona ihan raksupalkalla opeteltua monta uutta temppua: perjantaina metallinouto (2 minuutissa) ja lauantaina illalla kestoa nenäkosketukseen. Lauantaina aamulla taas onnistui se tunnarikin, kun oli Just herättyään tarpeeksi rauhallinen. Ei kertaakaan käynyt väärillä (ritilän alla) vaan joka kerta etsi nenällä oman piilosta!