Agi + rally

 Viikko sitten torstaina ratatreeni. Hyppy 12 oli vähän ylempänä, että sieltä pääsi keinulla. Homma meni vähän putkeen 😂 ensin esteellä nro 13 Joku meinasi mennä 7-putkeen mutta kääntyikin viime hetkellä takaisin. Sitten putken 15 sijaan meni 20:n. Ja lopuksi vielä 20:n jälkeen juoksi suoraan päätyyn "eteen"-käskystä. Se on siis oppinut, että "eteen" tarkoittaa: juokse suoraan palkalle. Keinun unohdin ottaa ensin erikseen, niin keskeytin ekan kierroksen palkaten keinun ja sitten vasta jatkettiin. Toisella kierroksella olin tarkempi ja ohjasin putkiin napakasti näyttäen, ja nyt löytyi oikeat suut. Lopuksi otettiin vielä 17-21, että sain Jokun juoksemaan muurille sen sijaan, että juoksisi suoraan katsomoon.

Ohjausvalinnoista erityisesti mieltä lämmitti se, että kasin jälkeen lähdin kunnolla liikkeelle ja persjätöllä vaihdoin seinän puolelle 10-putken ajaksi, jolloin 11:lle tuli sujuva wrap-linja. Se oli myös siistiä, että kun olin selittänyt ryhmälle, että 3-4-väliin ehtii helposti persjättöön, kun lähettää koiran suorittamaan itsenäisesti 1-3, niin se toimi Jokun kanssa kuin unelma.

Agin jälkeen Justille pikarallyt. Päivän pääasia oli siirtyvä merkki. Tää olikin hyvä treeni: 3/4 toistosta onnistui täydellisesti. Lisäksi hinkattiin pyörityksiä.

Lauantaina tuplatreenit. Ensin Jokulle käyttäytymisneuvonta Mustissa&Mirrissä. Pyysin vinkkejä liukkaan lattian ja jännän paikan yhdistelmästä eli Pasilan aseman läpi kulkemiseen. Ihan hyviä ideoita tulikin. En ole koskaan käyttänyt kosketuskeppiä missään, mutta nyt tein Jokulle hammasharjasta ja pöllönpäästä kosketuskepin, josta toivon toimivaa välinettä vaikeisiin paikkoihin. Aloitettiin sen harjoittelu hallilla, kriteerinä koskeminen kuonolla tai hampailla. Lisäksi treenataan työpaikan aulassa ja eläintarvikekaupoissa, koska siellä Joku liikkuu tosi kivasti lattiasta huolimatta.

M&M:ltä siirryttiin hallille, jossa tuurauspaikalla Ullan rallytreenit. Hieman oli vaikea keskittyä rallytokoon ennen aloitusta mutta itse treeni meni yllättävän hyvin. Olin katsonut, kun kaikki ryhmän muut koirat olivat hienosti ohittaneet houkutuksen seuratessaan mutta ohjaajan huomion herpaantuessa käyneet pöllimässä sieltä namia. Just oli ainoa, joka ei sitä tehnyt! Tästä otin pisteet itselleni, että en päästänyt koiraa huitelemaan. Oli kyllä huvittavaa, kun ennen houkutusta oli molemmat vasempaan täyskäännös, jota Just lähti suorittamaan mutta kesken kaiken nenä meinasi karata houkutuksen suuntaan 😂 Uusinnalla onnistui. Lopuksi hinkattiin vielä ohjaajan ympäri vastapäivään + tuplasaksalainen oikealla.

Tärkeitä huomioita tältä radalta:

• Tällä kertaa yritin muistaa palkata väliseuraamisesta, ei vain tempuista.
• Mun vauhti kiihtyy, kun tehdään spiraalia koira ulkokaarella. Kun kävelin yhtä rauhallisesti (mun rauhallisesti), Just vähensi ääntelyä n. 70 %.
• Kaksi paikallakäännöstä peräkkäin on vähän vaikeita; Just saattaa jumittaa toisen liikkeellelähdössä tai perusasennossa. Koetin sitten tehdä nämä oikein reippaasti ja palkata railakkaasti. Jotain ihmeellistä mä teen polvellani, että Just olettaa, että lähdetään peruuttamaan. Kisoissa lienee parasta sanoa varmuuden vuoksi vielä "istu", kun tullaan pysäyttävälle kyltille koira oikealla.
• Ohjaajan ympäri vastapäivään parani hurjasti, kun sanoin vihjesanankin askelta ennen pysähdystä. Ennakoiva käsimerkki ei siis riittänyt, mutta ennakoiva käsimerkki JA ennakoiva käsky auttoi Justia valmistautumaan tehtävään, ja kiertämisestä tuli huomattavasti sujuvampi.

Näillä eväillä sitten rotumestiksiin!

2 x nosetreenit

 Maanantaina mun ryhmän nosetreenit hallilla. Oli ilmaisupainotteiset treenit - neljä vaihtoehtoa, joista jokainen sai valita kaksi: purkkirata, "laatikkorata", hajulla pysymistreeni sekä korkeat kätköt roikkuvilla mukeilla. Lisäksi oli kimppatreeninä iso laatikkoalue, vissiin 42 laatikkoa, joilla maksimissaan 5 kätköä mutta ohjeena lopettaa hyvään.

Terhi Jyllilän meille Seinäjoen leirillä neuvoma hajulla pysymistreeni on kyllä hämmästyttävä. Oon nyt neljällä koiralla sen nähnyt ja kaikilla on toiminut. Siinä siis ohjaaja vaan heittää namia hajupurkin päälle ja sitten toistojen myötä koira jää tuijottamaan hajua. Näin se toimi Almalla ja Rinilläkin, vaikka heittäjänä olin minä, joka ekaa kertaa kokeilin tätä treeniä.

Korkeat kätköt roikkuvilla mukeilla ei toiminut kovin hyvin. Chili innostui liikaa niillä pelaamisesta ja osan mielestä niillä oli muuten vain liian hauskaa, että olisi jaksanut käydä niitä haistellen läpi. Positiivista oli kuitenkin se, että ainakin Rin ja Eeni paransivat toistojen myötä ja viimeiset ilmaisut oli tosi hienoja.

Laatikkoradalla saatiin hyviä onnistumisia ja sitten myös esiin uusia ongelmia, hoh hoijaa. Purkkirataa tehtiin Ikean muovisilla matalilla laatikoilla, joissa isot reiät kannessa, koska hallin varsinaisen purkkiradan purkit oli liian lähekkäin tähän tarkoitukseen. Tää oli eka kerta, kun treenaan tätä vuoden 2022 Hartolan leirin jälkeen, jossa Miikka Ounila tän näytti ja neuvoi. Piti käydä muistiinpanot pariinkin kertaan läpi ennen treeniä 😂 Kaikenlaista hienoa mullakin on tallessa! Tässä oli merkillepantavaa, että kokemattomammat koirat tekivät tätä ihan uskomattoman hienosti ja todella korkealla onnistumisprosentilla! 😍 Myös tyhjät radat sujui ilman valeilmaisuja. Kun taas Just ensin ilmaisi hienosti ekan laatikon (superpalkka), tokalla kierroksella ilmaisi taas ekan laatikon (kätkö oli kolmannessa), tyhjällä radalla ilmaisi ekan laatikon ja voi hyvänen aika. Sitten totesi, ettei kätkö ole ekassa laatikossa ja lähti haistelemaan seinää. Sitten saatiin pari onnistunutta tyhjää, joista palkkasin pienesti. Viimeisellä kierroksella kätkö oli 4. laatikossa ja nyt tuli hieno suoritus, niin siihen lopetettiin. Huh, kun tää tarvii ohjaajalta hermoja! Ei yksin tehtävä treeni siis!

Lopuksi Just pääsi tekemään ison laatikkoalueen. Voi vain ajatella, mikä on lopputulos, kun olen ryhmälle antanut ohjeeksi lopettaa hyvään löytöön. Teinkö itse niin? No en tietenkään 🙈 Maksimimäärä oli 5. Eka löytö hyvä, toka löytö hyvä, kolmas löytö hyvä. Tässä kohtaa sanoin jo valmis, johon Heidi sanoi, että kaikkia ei oo löydetty. Eihän Heidi tarkoittanut, että mä en olisi saanut jättää tähän! Totta kai olisin saanut jättää tähän, sehän tässä oli ideana! No, tällä aikaa Just oli löytänyt neljännen kätkön. Enkä mä vieläkään tajunnut lopettaa!!! Pakko oli vääntää siihen huonoon löytöön asti, että pääsi lopettamaan huonoon, arrgghh! Viimeinen kätkölaatikko oli nimittäin sen verran tiivis, ettei haju tullut sieltä kunnolla ulos. Just haisteli sen tarkasti ympäri, oli lähdössä pois ja meni maahan. Tästäkin olisi voinut jo palkata, koska ilmaisukäytös. Mutta ilmaisu oli sen verran outo tuon poispäin lähtemisen takia, että kysyin jotain "ootko varma". Just meni uudelleen tarkentamaan ja kun ei löytänyt hajulähdettä, lähti haistelemaan viereisiä. Tässä vaiheessa kysyin Heidiltä, onko kätkö tässä ja vastaus oli kyllä. Mutta Just ei sitten halunnut ilmaista sitä enää ja meni ihan vääntämiseksi loppu. Ai että mua ärsytti oma toiminta tän jälkeen, taas piti puoli yötä velloa omaa tyhmyyttä.

Perjantaina sitten Mervin nosevalkku. Olin laittanut toiveeksi ilmaisutreenin. Keskusteltiin palkkauksesta ja siitä, miten parhaiten kertoa Justille, että suunkäyttö tarkentaessa ei ole suotavaa. Mervi ehdotti sellaista, että laitetaan kätkö sellaiseen paikkaan, että se putoaa, jos Just tulee siihen liian rajusti. Kokeiltiin tätä: Mervi laittoi metallipurkin kannen kumollaan olevan jakkaran päälle. Kun Just jyräsi siihen, kansi putosi ja kätkö "katosi". Vein Justin pois ja voivoteltiin sivummalla sen aikaa, kun Mervi vaihtoi kätkön paikan. Eli alkuun tuli uusi etsintä myös. Onnistumisesta superpalkka. Onnistumisprosentti ei toistaiseksi päätä huimannut (2/5) MUTTA Just tuntui kuitenkin ymmärtävän, mistä kiikastaa, koska jo tokalla yrityksellä vetäytyi kätköltä välittömästi sen löydettyään. Viimeisellä toistolla purkki vähän heilahti mutta ei pudonnut, niin todettiin, että tämä oli kriteerin pitävä suoritus. Kokeillaan nyt tällä vähän aikaa. Mahdollisia vaaranpaikkoja:

• Silmillä etsiminen noin selkeällä ja näkyvällä kohteella
• liian kauas jääminen eli Just ei tarkenna loppuun, kun on kiire vetäytyä ilmaisemaan

Ja nyt viikkoa myöhemmin voin todeta, että tää toimi ihan uskomattoman hyvin! Just tuntui jo kolmannessa treenissä ymmärtävän, mistä kiikastaa eli vetäytyy tosi voimakkaasti taaksepäin kätkön löydettyään. Joo, etsi silmillä, kun kätkö oli näkyvä purkki, mutta heti etsii nenällä, kun kätkö ei erotu kaukaa. Kerran myös kokeili ilmaista liian kaukaa mutta kun en reagoinut, ymmärsi kyllä, että kyseessä oli tarkennusvirhe ja kävi vielä lähempänä!

Jos jotain huonoa, niin mua alkoi turhauttaa, ettei se opi tunnaria, kun oppi noin nopeasti uuden toimintatavan nosekontekstissa... taidan ottaa seuraavan oljenkorren käyttöön.

Rallykisat pitkästä aikaa!

Viikon päästä on rallyn rotumestikset, joten kuten todettu, ollaan kaiveltu rallya naftaliinista nyt keväällä. Olin ilmoittautunut 3.3. sunnuntaina Ojankoon kisoihin ihan sillä mielellä, että olisi yksi kisa alla ennen rotumestiksiä. Olikin oikein kivat iltakisat. Tuomarina oli uusi tuttavuus Mikaela Lindqvist.

Onnittelin itseäni ratapiirroksen nähtyäni hyvästä valmistautumisesta: kaikki (!) viime viikolla treenatut kyltit olivat mukana tässä radassa! Tai ehkä kävi vain hyvä tuuri. 

Tein kehääntulon koira oikealla. Itse sisääntulo portin läpi meni hienosti kontaktissa, samoin hihnanirrotus. Mutta sitten meni aika hankalaksi, kun olin tullut vain pari metriä lähdön viereen ja siitä yritin jonkin ihme manööverin kautta päätyä lähtöön. Parempi ois ollut vain pyytää koiraa vaihtamaan puolta ja ottaa itse askel lähtöön eikä kääntyä päinvastaiseen suuntaan. Eli jatkossa pitää miettiä tarkemmin, onko radan alku sellainen, että kannattaa tulla sisään koira oikealla vai onko vain helpompi tulla suoraan vasemmalla.

Lähtökysymys ja liikkeellelähtö meni kuitenkin tosi hienosti alun säädöstä huolimatta. Ekalta kyltiltä, tuplasaksalaiselta -3 tvä. Sitten eka suora meni oikein hienosti ja paikallakäännös myös. 90 asteen käännöksessä Just aivasti ja sen takia jäi aavistuksen, mutta siitä ei virheitä. Heti käännöksen jälkeen tehty pyörähdys oikealla onnistui myös! 360 oikeaan alkoi hyvin mutta puolenvälin jälkeen Just vilkaisi vieressä seisseitä tuomaria ja sihteeriä. Jatkoi kyllä heti sen jälkeen pyörimistä mutta tämä pieni katkos aiheutti -1 vino -virheen, kun oltiin hetkellisesti eri rintamasuunnassa. 

Seuraavalla kyltillä (tuplasaksalainen oikealla) tulikin radan eeppisin ohjaajavirhe: sanoin väärän käskyn! Just lähti tekemään väärää liikettä, mutta jotenkin sain kalastettua sen oikeaan suuntaan ja itse pyörittyä tarpeeksi hitaasti, että saatiin vain -3 tvä eikä kymppiä. Onneksi en lähtenyt uusimaan. Tämän jälkeen oma ohjaus jotenkin muuttui, taisin lähteä kävelemään vähän reippaammin 😂 Justilla taas tuli enemmän ääntelyä eli aika selkeä reaktio epäselvyyteen. No valkovuokko meni tosi hienosti ja homma sujui muutenkin, kunnes paikallakäännöksen ekassa sivulletulossa Just ajatteli peruutusta ja säädöstä saatiin -3 tvä. Se lukee jotenkin mun polvesta, että pitää lähteä peruuttamaan ja siksi tarjoaa sitä. Ollaanhan me peruutusta paljon treenattu tokoa varten.

Seuraava suora meni muuten hienosti paitsi liikkeestä seiso & liikkeestä maahan - kierrä koira -kylteiltä saatiin -1 as. En tullut kysyneeksi, mistä nämä tuli. Viimeisenä tehtävänä oli ohjaajan ympäri myötäpäivään ja tämä oli kaukana sujuvasta. Just teki taas sellaisen hitaan ja kulmikkaan kierroksen ja äänteli vielä koko ajan. Mä taas nojasin niin paljon taaksepäin, että sain -3 ov. Maaliin tultiin kuitenkin iloisella seuraamisella ja hyvällä kontaktilla. Oikeastaan läpi radan oli aika hyvä kontakti. Ainoa katkos yllä mainittujen virheiden lisäksi oli askelkäännöksen tokassa istumisessa, jossa Just vilkaisi kameraan päin. Aavistuksen treenejä taempana se seuraa hetkittäin mutta ei kuitenkaan niin takana, että mulla olisi fiilis sen jätättävän.

Pisteitä jäi kasaan 85, tuomarinkommenttina: "Sujuva rata." Kaiken kaikkiaan olin oikein tyytyväinen tähän, sekä suoritukseen että tulokseen, 10 kk kisatauko huomioon ottaen 😍

Talviloma + nosekoe

 Talviloman aika! Melko vaikeaa oli lähteä, kun haluaisin aina lähteä niin, että osastoni on järjestyksessä ja nyt piti lähteä niin, että työt jäi ihan kaaoksen valtaan. Mutta lähdettiin kuitenkin, ja olinhan mä sen tarpeessa. Teki kyllä hyvää tehdä pitkiä lenkkejä ja lukea kirjaa kaiket päivät. Käytiin laatuaikalenkeillä sekä torstaina että perjantaina. Koko päivän siihen saa kulumaan, mutta on se sen arvoista!

Koska aina pitää natsata mökkiviikonloput nosekokeisiin, niin tällä kertaa olin saanut paikan Tikkakoskelta sisä2-kokeesta. Tuomarina oli taas Emmi Salenius. Tykkään kyllä Emmin kokeista, monipuoliset alueet ja hajut liikkuu hyvin, tuomitsee osallistujan eduksi mutta haasteita riittää silti. Satasia tuli 3 kpl ja kaikilla alueilla 2-3 koirakoilta jäi jotain löytymättä. Paikka oli varmasti hienoin, jossa ollaan koskaan nosetettu: Ilmavoimamuseo. 

Lentokonehallin puolella lattia oli vähän liukas, arkistossa ja huoltotiloissa ei yhtään. Päätin, että kokeillaan mennä ilman tossuja mutta otin ne ekalle kierrokselle varmuuden vuoksi taskuun.

1. alue, 2 kätköä, aikaa 4 minuuttia. Just lähti jotenkin ihmeellisen rauhallisesti etsimään! Oikein lähdöstä alkaen kävi tarkkaan aluetta läpi, ei yhtään surffaillut eikä kipitellyt ympäriinsä. Tämä oli siis erittäin hyvä asia, koska Just ei myöskään liukastellut yhtään. Nopeasti saikin ekasta hajupilvestä kiinni ja tarkensi lenkokonepelkkien tukijalan alle. Siitä eka löytö. Sitten jatkettiin alueen keskiosa ympäri, ei reaktioita. Siirryttiin sitten takaseinustalle, josta meillä oli paljon etsimättä. Siellä heti pikkupöydän ympärillä alkoi reaktiot ja Just nousikin pöytää vasten kurottaen sillä oleville kirjoille. Hetken siinä pyörittyään Just selvästi mietti, mitenköhän tämä pitäisi ilmaista ja haukkasi kirjan koko kulman suuhunsa! Sitten se muisti, että eihän näitä kuulunut ilmaista noutamalla, ja meni maahan. Hieman huvittuneena ilmoitin löydön ajassa 2:15,2, joka oli toiseksi nopein aika - rauhallinen tyyli oli yllättävän tehokas. 1 virhepiste saatiin kätkön haukkaamisesta. Täytyy kyllä kehittää itselle jokin toimintasuunnitelma, mitä teen koetilanteessa, jos tulee tuollaisia ilmaisuja.

2. alue, 1 kätkö, aikaa 2 minuuttia. Alueella oli aika vähän etsittävää.  Heti lähdöstä oikealla oli ovisyvennys, jonka Just ohitti porhaltaessaan alueelle - ihan erilainen lähtö kuin 1. alueella. Just kipitti suoraan takanurkkaan, jonka haisteli mutta ei ilmaisua. Siirryttiin sitten lasikaapille ja keskellä olevalle esittelypöydälle, jota Just kiersi monta kertaa ympäri. Mietin vähän, olisiko siellä alla voinut olla saavuttamaton kätkö. Tässä vaiheessa tuli 30 sekunnin varoitus, joten ohjasin Justin kohti ovisyvennystä, joka oli jäänyt alussa etsimättä. Ei mitään reaktioita siellä. Lähdettiin sitten infotauluja pitkin takaisin kohti takanurkkaa, kun aika loppui. 

Kätkö hittolainen oli siellä takanurkassa, johon Justilla tuli eka reaktio! Ja nyt kun päästin Justin sinne, se ilmaisi heti. Kätkö oli peitettyjen tikkaiden takana saavuttamaton. Miksi Just ei jäänyt tarkentamaan ja ilmaisemaan sitä ekalla kerralla, keksin pari mahdollista vaihtoehtoa: Joko se ei todella saanut hajusta kiinni ekalla kerralla, kun haisteli maan tasolta oikealta puolelta tikkaita vaan vasta sitten, kun hyppäsi seinää vasten vasemmalta puolelta. Tai sitten se suoranaisesti jätti hajupilven ja kävi tsekkaamassa, löytyisikö muulta alueelta helpompaa. Mun mielestä se ei kuitenkaan näyttänyt siltä, että olisi löytänyt kätkön ja tietoisesti päättänyt jättää sen mutta vaikeahan se on muistaa joka sekuntia, kun ei ole videota. Tämän skenaarion kannalta olikin hyvä, että alueella oli vain yksi kätkö, eikä Just saanut mitään vahvistetta, kunnes oli tarkentanut ja ilmaissut kätkön loppuun asti. 

Tämän alueen jälkeen sillee semisti harmitti... mutta sitten ajattelin, että ei oikeastaan voi harmittaa, koska toimin ihan järkevästi 30 sekunnin varoituksen kohdalla. Kahdessa aiemmassa kokeessa nimittäin kätkö on löytynyt sieltä, mikä oli jäänyt vielä etsimättä. Tällä kertaa se oli väärä vaihtoehto, ja tällaista tämä on. Vähän toki hillottiin keskellä olevaa pöytää MUTTA jos saavuttamaton kätkö olisi ollut siellä alla, niin Justin toiminta olisi ollut juuri tuollaista.

3. alueelle Just tulikin sitten ihan erilaisella energialla. Olisi kyllä mielenkiintoista päästä oman koiran pään sisälle ja ymmärtää, mitä siellä tapahtuu kokeen edetessä. 3. alue oli arkistohuone, jossa 2 kätköä ja 3 min aikaa. Tehtiin vapaana, kun lattia ei ollut liukas. Just meni suoraan lähdöstä huoneen vasemmalle sivulle ja sieltä sai heti hajupilvestä kiinni ja lähti tarkentelemaan pöydän alle. Yritin epätoivoisesti nähdä jotain mutta kun pääsin sen verran kauas, että näin, Just oli jo ilmaisemassa. Löytö oikein. Sitten jatkettiin ja Just kipitti huoneen toiseen päätyyn. Siellä tarkensi laatikoston alareunaan mutta ei ilmaissut vaan kääntyi tuijottamaan minua "mitä helvettiä" -ilmeellä. Odotin vähän, olisiko se tehnyt uudelleenkohdennuksen mutta ei tehnyt. Pyysin sitten näyttämään uudestaan ja Just tarkensi samaan paikkaan ja nyt meni maahan. Hieman epävarmana ilmoitin löydön ja se hyväksyttiin ajassa 1:06. Tämä oli saavuttamaton kätkö lipaston ylälaatikossa, mutta kuulemma vain yksi koira ilmaisi sinne ylös, kaikki muut ilmaisi alareunaan eli haju tuli voimakkaimmin ulos sieltä. Tää kuitenkin selittää Justin "mitä helvettiä" -ilmeen - se löysi vahvimman hajun mutta ei siirrännäistä.

4. alueella 2 tilaa, 2 kätköä, aikaa 3 min. 1. tila oli käytävä, jossa uloke, 2. tila pieni huone. Just aloitti hölkkäämällä käytävän päätyyn, jossa oli kukkaruukkuja, joita ei pitänyt etsiä. Sieltä kääntyi määrätietoisesti takaisinpäin ja oikein näki, että nyt on hajulla. Käytävällä oli kopiokone, jonka vieressä ovi. Just aloitti haistelemalla oven saumat, kahvat ja lukkopesän, sitten siirtyi kopiokoneeseen, haisteli sen ympäri, siirtyi viereiselle lipastolle ja alkoi pyöriä sitä ympäri joka puolelta. Haisteli ihan varmasti kaikki saumat, reiät ja yläpuolella olevan ikkunalaudan eikä ollut mihinkään tyytyväinen. Lopulta lukitsi vastauksen lipaston ja kopiokoneen välistä lipaston taakse näyttäen. Siitä löytö. Oltiin sopivasti pikkuhuoneen ovella, joten ohjasin Justin sinne. Se hölkkäsi senkin kerran ympäri vastapäivään, kunnes löysi vasemmalta hyllyn alta kätkön, jonka ilmaisi ajassa 1:22, joka oli toiseksi nopein aika. Lipastokätkö oli siis sekin saavuttamaton eli 3 saavuttamatonta samassa kokeessa! 

4. alueen pikkuhuone

 Justin kokonaisaika 6:43 oli myös 2. nopein eli tehokasta työtä se teki 2. aluetta lukuunottamatta. Toisen kierroksen jälkeen ei harmittanut enää yhtään - oon tosi tyytyväinen kokonaisuuteen. Nyt sitten voi spekuloida, että saiko Just 2. alueen saavuttamattoman ilmaisusta ja palkasta sellaisen itsevarmuusboostin, että jäi sinnikkäästi tarkentamaan ja pyrkimään saavuttamattomille kätköille 3. ja 4. alueilla. Mehän ollaan pidetty nyt vähän taukoa saavuttamattomista, koska vuodenvaihteessa tuntui, että tarkkuus on kärsinyt, mutta ehkä tarkkuuden puute johtui vain tossuista. Tosin tällä hetkellä tuntuu, ettei meidän treeneissä ole muutenkaan ollut mitään järkeä viime aikoina... 

Maanantaitreenit

 Yllättävän maanantai-illan tyhjän hallin kunniaksi kaveritreenit Annikan kanssa. Joku teki luoksetuloja poiskutsuina, kun olin saanut hyviä ideoita Perusasento-podin luoksetuloluennosta. Annikan viedessä Elsiä autoon tehtiin "sinkkuversiota" eli heitin Jokulle palloa ja keskimäärin joka kolmannella kerralla kutsuin kesken pois. Pallo oli pieni vinkupallo ja palkkana multa vetoleikit Jokun uudella spesiaalimetsälenkkilelulla eli taskullisella patukalla, jonka sisällä on kuivattu kananjalka. Tää toimi ihan uskomattoman hienosti!  

Annikan tultua sisään näytin vielä yhden kierroksen näitä mutta olin hukannut vinkupallon, joten heitin Justin Suomi-palloa. Tämä olikin jo huomattavasti vaikeampi. Ensinnäkin se ei lennä ihan niin kauas kuin vinkupallo ja toiseksi on Jokulle houkuttelevampi kun se ei yleensä saa sillä leikkiä (koska purisi sen kuitenkin poikki...) Jatkamme siis harjoituksia pikkupallolla, kunnes se sujuu virheittä.

Toisena harjoituksena sama apparin ja namien kanssa. Eli Annikalta sai namia ja keskimäärin joka kolmas kerta kutsuin kesken pois. Joku ei kääntynyt ihan välittömästi mutta kääntyi kuitenkin ennen Annikaa. Ehkä tähän voisi lisätä vähän meidän välistä matkaa, että olisi enemmän variaatiota kutsupaikassa. Aivan erinomaiset treenit joka tapauksessa, ja Jokulle teki hyvää saada juosta ja paljon, nyt kun on olleet niin liukkaat kelit. 

Justille rallyhommia. Tarkoitus tehdä nyt ihan rataa vain satunnaispalkalla. Olin katsonut meidän seuraavan kisan tuomarin Mikaela Lindqvistin ratoja ja sieltä aika selkeästi nousi esille erotteluteema. Otin yhdestä radasta alun ja sovitin sen meidän halliin ja minimirakentamiselle ja sain hiomisen jälkeen aikaan tällaisen 15 kyltin pätkän, josta en halunnut jättää enää mitään pois.

Just oli aivan upealla fiiliksellä liikkeellä 😍 Ai että olen onnellinen siitä, että vihdoin käsimerkit ovat niin selkeät, että koira pystyy tekemään virheittä tuollaisen erottelupätkän! Vinkumista tuli kyllä mutta mun mielestä se ei ollut sellaista epävarmuus- /huono mielentila -vinkumista vaan ihan korkeaa virettä, koska se väheni, kun tehtiin enemmän ja koira tasaantui. Annika otti pitemmät pätkät videollekin.

Lämppäkierroksella Selman tehdessä palkkasin noita erottelutehtäviä. Ekalla pätkällä kehääntulo portilta asti hihnanirrotuksineen kaikkineen. Kehuvalla äänellä sanottu "valmis" toimii kyllä parhaana lähtövastauksena, mitä oon vuosien saatossa käyttänyt. Mun mielestä ohjaajanympäripyörimiset sujuu nyt paremmin eivätkä ole niin kömpelöitä ja kulmikkaita kuin ennen. Ennakoiva käsimerkki ja oma takakeno on helpottanut. Oikean pyörähdyksen Just teki tällä kertaa suorastaan piruettina! Se ei kyllä ole sille mitenkään suositeltavaa fyysiseltä kannalta, mutta kertoo kuitenkin jotain viretilasta. Ekassa setissä ainoat varsinaiset virheet oli puuttuva istuminen paikallakäännöksessä ja peruutuksen kääntyminen vinoon viimeisellä askeleella. Liikkeestä kutsu lämmitti erityisesti mieltä, kun Just lähti silmin nähden tuottamaan vauhtia tällä parin metrin matkalla!

Tokalla kierroksella pientä säätöä paikallakäännöksen ekassa istumisessa - Just lähti ajattelemaan peruutusta. Liikahdan jollain tietyllä tavalla tossa... Muuten meni yhtä hyvin kuin eka. Tokalle kierrokselle lähtiessäni keskityin oikein kävelemään rauhallisesti ja kyllähän se onnistui! Oma vauhti oli tasainen läpi radan, ei kiihtynyt välillä. Kumma juttu, että koirakin tasaantui!

Lopussa vielä hinkattiin vielä vähän pujottelua, kun en ollut ihan tyytyväinen Justin itsevarmuuteen kaarroksissa. Sovittelin vähän linjoja ja käännöskäskyjä ja lopulta saatiin täydellinen kontakti läpi pujottelun, niin siihen sitten lopetettiin. Nyt voisi sanoa, että ruosteet on karistettu ja ollaan valmiina kisaradoille!

Ainoa miinus tässä treenissä oli Justin yksi kovaääninen vingahdus tilanteessa, jossa se juoksi namin perässä ja otti namin suuhun. Ei aavistustakaan, mikä sattui ja mihin, koska Just oli ihan normaali heti tämän jälkeen, vaikka ääni oli säikäyttänyt mut ja pahasti. 

Rallya Ojangossa + agitreenit

 Viime viikon keskiviikkona aamutreffit Katin &Swiitin + Maijan & Nalan kanssa Ojangossa. Olin suunnitellut tällaisen alokkaan radan. Justin kanssa tavoitteena tehdä kisamainen aloitus ja sitten palkata. 

No, kehääntulo, lähtökysymys ja liikkeellelähtö menivätkin hienosti, mutta heti ekalla kyltillä, spiraalissa, alkoi ongelmat. Just ei ollut jotenkin käännöksissä mukana vaan kontakti meinasi putoilla ja liikkuminen näytti epämääräiseltä. Keskeytin sitten homman siihen tarkistaakseni, onko kaikki kunnossa, liikkuuko Just normaalisti. Oli ok. Sitten tajusin kokeilla käännöskäskyä "vasen" kaarteissa ja a vot - koira paransi heti seuraamista, kun tiesi odottaa mun kääntyvän kohti. Voi myös olla, että takajalat oli vielä vähän unessa, vaikka oltiin kyllä käyty kunnon lämppälenkki vapaana ennen treenejä. Ehkä pitäisi ottaa lämmittelyyn mukaan enemmän hitaita käännöksiä namin perässä. 

Tehtiin 2 kierrosta, mutta en oikein muista, kummalla kierroksella tehtiin mitä. Jossain vaiheessa kuitenkin vaihdoin täyskäännöskyltillä valkovuokolla puolta ja tehtiin loput kyltit koira oikealla. Ja kerran otettiin koko rata ilman välipalkkaa. Muuten meni ihan ok, mutta jollain kerralla sekoilin itse valmistelevissa käsimerkeissä ja Just teki väärän liikkeen. 

Olin pyytänyt treenikavereita seisomaan spiraalin takana ja tuijottamaan, kuten tuomari ja sihteeri, mutta se ei tuntunut häiritsevän. Olin myös pyytänyt muistuttamaan mua, että malttaisin kävellä rauhallisesti. He kyllä muistuttivat asiasta, mutta mä en totellut! 🙈 Mitä ihmeen järkeä on pyytää kavereita sanomaan jotain, jos viisveisaa siitä?! Tästä varmaan myös treenien tärkein oivallus: Mä osaan lietsoa itseni oikeaan mielentilaan ja saattaa koiran sinne, mutta en saa molempia pysymään siellä. Joko unohdan itseni tai sitten koiran. Yleensä itseni, kun keskityn niin paljon koiraan. Esim. kun olen lähdössä rallyradalle, niin psyykkaan kyllä itseni oikeaan mielentilaan, mutta sitten kun alan valmistella koiraa ja menen radalle, niin en todellakaan ole varma ja rauhallinen ohjaaja. Tämä on nyt varmaankin asia, johon pitäisi keskittyä joka treenissä, että saisin sen joskus kantamaan kisaradallekin. Tai no, onhan se ainakin kerran onnistunut, 8.6. tokokokeessa, josta saatiin 298 pistettä.

Justin vuoron jälkeen vielä avustamisen (luen kyltit ääneen) testausta Katin & Swiitin kanssa. Pikku-Swiitiä ei häirinnyt yhtään mun pölinät, keskittyi niin hienosti 😍 Katsotaan, koska Kati uskaltaa aloittaa kisat, niin pääsen mukaan tähänkin tiimiin.

Torstaina agissa toivetreenit. Just jäi Kumpulaan huilimaan ja odottelemaan perjantaista fyssaria, kun vähän se spiraalin jäykkyys mietitytti. Otin Jokun kanssa toiveeksi jatkaa putkijarruteemaa ja hallissa olikin sopivasti kolme putkea rinnakkain. Tehtiin sitten sellaista, että vuorotellen vauhdikas eteneminen putkesta putkeen ja vuorotellen tiukka käännös putken jälkeen. Ja kuinka ollakaan - jo tuon kahden treenin jälkeen suhina oli vakiintunut Jokun mielessä putkijarruvihjeeksi niin vahvasti, että joka toisto onnistui! 😍 Erottelu sujui ihan viimeisen päälle! Oon tän vissiin ennenkin todennut, mutta vaikka Jokulla on kaikenlaisia haasteita, niin oppimiskyky sillä on kyllä erinomainen. Ja samaan hengenvetoon hehkutan vielä meidän treenitapaa - vaikka koiralla ei ole kisatavoitteita, niin jestas se edistyy hienosti, kun treenataan teemoittain ja aina pari kertaa putkeen samaa juttua eri variaatioilla. Lopputreenistä vielä vähän keinua. Tää oli sellainen "kaikki onnistuu" -päivä!

Rallyhommia

 Rallykisat lähestyy, joten lajipainotus siihen suuntaan. Maanantaina toinen kerta Caritan treeneissä. Mulla oli 1,5 paikkaa eli 27 minuuttia treeniaikaa. Olin opiskellut ratapiirroksen ajan kanssa etukäteen ja bongannut kolme erityistä haastekohtaa: merkki ekalla yrityksellä, liikkeestä kutsu ja pujottelu suoraan yleisön edessä ja käännössuma radan keskellä. Näihin siis erityishuomio ja -palkkaukset. 

No, merkki ei onnistunut ekalla yrityksellä. Tällä kertaa Just kyllä lähti ihan oikeaan suuntaan mutta jatkoi käännössuman kylteille. Mun mielestä Just katsoi kyllä oikeaan suuntaan ja bongasi kartion hyvin, mutta mietittiin Caritan kanssa, turhautuiko se siitä, että pyysin bongaamaan uudelleen. Kokeessa jos noin tapahtuisi, niin sitten vain stoppikäsky aikaisemmin. Tällä kertaa en palkannut enkä ohjannut merkille, kutsuin vain pois ja aloitettiin alusta. Nyt löytyi merkki ja siitä sit palloleikit palkaksi.

Kutsu + sivulla peruutus onkin meille erityisen hankala kylttiyhdistelmä, tosi vaikea saada askeleet sopimaan ja rintamasuunta suoristettua. Yllättäen liikkeestä istu + kutsu kohti yleisöä ei aiheuttanutkaan mitään ongelmia! Pujottelun takana oli siis lämppäalue, jossa oli meidän vuoron aikana 1 koira ja 2 ihmistä, joista toista oli pyydetty tuijottamaan. Just sulki heidät upeasti! Kaikenlaista muuta sählinkiä tuolla suoralla kyllä oli. Kerran lähetin hypylle niin myöhään, että Just pudotti riman. Puolenvaihto edestä oli vaikea ajoittaa hypyn jälkeen ja istumaan pyysin Justin aivan liian myöhään, vasta ihan kyltin kohdalla. Eli ajoitukset on ruosteessa. Pujottelussa myös ihan ihme epävarmuutta; jotenkin en saanut kaartelua sulavaksi, en sitten millään.

Paikallakäännökset koira oikealla sujui tällä kertaa kaikki tosi kivalla ilmeellä! Seuraava yllätys oli se, että käännössuma onnistui edes jotenkuten! Kyllähän sitä hetki hiottiin, että saatiin sujumaan varmasti, mutta ei ollut sellainen ahdistus kuin oletin. Liikkeestä seisomisessa taisi tulla kerran väärä asento, uusin ja Just lähti uusintaan niin hyvällä asenteella, että palkkasin siitä. Sen jälkeen seisominenkin onnistui. Valkovuokon jälkeen Carita sanoi, että Just kääntyy sen verran leveästi, että palaa vähän väljästi seuraamaan, aavistuksen poikittain. Tähän treenattiin sivulla seisomisesta valkovuokko ja uudestaan seiso. Justin oli vähän vaikea hahmottaa, että piti jäädä seisomaan, mutta ainakin sain itse ajatuksesta kiinni. Tällaista en ollut huomannutkaan.

Toinen asia, josta Carita sanoi tässä kohtaa, oli se, että mun vauhti lähtee kiihtymään heti, kun on vähän pidempi kylttiväli. Tämän huomasin kyllä itsekin. Kuulemma käännössuman maltan kävellä rauhallisemmin, mutta sitten lähdin taas hiihtelemään. Joo, reipas käveleminen radalla on meidän tyyli, mutta siinäkin on eroa, kävelenkö "rennosti reippaasti" (Shrek-kävely") vai pikakävelyä. Pyysin seuraavan keskiviikon treenikavereita muistuttamaan mulle rauhallisesta kävelystä ja sitten viisveisasin heidän muistutukset 🙈

Joku pääsi tekemään viimeiselle 5 minuutille + lämpät. Yritin kysyä Caritalta vinkkiä, mitä Jokun kanssa treenaisin. Sen kanssa kun ei tuu treenattua kunnolla, kun ei oo koskaan kisoja tulossa. Carita vinkkasi, että opettaisin sille jotain ihan uusia juttuja tai uusilla tavoilla, joita ei välttämättä Justin kanssa viitsi kokeilla. Ja muuten sitten ihan vain se, että oikeesti tekisi samat treenit / radat kuin Justkin, vain tason mukaan sovellettuna. Näissä treeneissä muuten huomasin, ettei Joku tarvii käsikosketusta istumasta seisomaan nousussa!