Tärkein on jäänyt päivittämättä eli Just on astutettu 11. ja 12.4. uroksella Pilvipolun Hellehuippu "Huippu". Ultra on varattu 8.5., joten nyt jännätään.
Astutusviikko ja seuraavakin meni vähän sumussa, mutta tällä viikolla ollaan treenailtu peräti kolmesti. Tiistaina aamutreenit Mirvan & sukulaiskoirien kanssa. Laitoin mun koirien treenejä varten hallin täyteen kaikenlaisia häiriömerkkejä, palloja yms. Lyyti teki ensin ruudun keskikohtaa niin, että kävi aina hakemassa Mirvalta namit. Hyvän mielen treeni, jossa tosin mun pitäisi enemmän vaihdella omaa sijaintia. Nyt Lyyti teki täydellisiä paikkoja, kun itse olin tietyssä kohdassa, mutta kun siirryin, jäi liian eteen. Korjasi kyllä ilman lisäkäskyä ja tästä tehtiinkin sitten loppuosa. Sitten tehtiin liikkeellelähtöjä naksulla molemmin puolin. Ja voi kuinka hienosti pysyi kontakti oikeallakin 😍 Mirva kysyi, mikä mun kriteeri on oikean puolen seuraamiseen, kun Lyytin paikka vaihtelee niin paljon. On se hyvä, että aina joku joskus asiaa kysyy, niin saan itselleni samalla selvennettyä, että kriteeri on fiilis ja kontakti. Ne kun pysyvät hyvänä, niin kyllä me ne temput osataan. Viimeiseksi tehtiin seuraamista molemmin puolin ympäri häiriömerkkejä keskittyen erityisesti hitaaseen käyntiin oikealla kuten esim. pysäyttävältä kyltiltä pysäyttävälle lyhyessä välissä. Annikan huomio parin viikon takaa, että palkkaan aina reippaasta kävelystä, on osoittautunut kullanarvoiseksi. Lyytin oikean puolen seuraaminen on lähtenyt paranemaan jo ihan näistä muutamasta kerrasta, joina olen hidasta palkannut. Selvästi huomaa, että se on Lyytille vaikeaa ja "rankkaa", mutta kun hienosti tsemppaa, niin palkkakin on sen mukainen!
Just teki merkkimeressä rallyn avoimen juttuja. Ensin keskityttiin houkutukseen, mikä olikin aluksi todella vaikeaa - Just jäi aika pahasti maassa oleviin palloihin kiinni. Muutaman palkkauksen jälkeen kuitenkin sulki pallot niin tehokkaasti, että pyysin Mirvaa tuomaan suljetun palkkarasian lisähäiriöksi. Tässä vaiheessa Just oli luopunut houkutuksista jo niin hyvin, ettei rasiakaan tuottanut ongelmaa. Sen sijaan mun kävelyvauhti tuotti taas 😂 joten tehtiin sellaista, että Mirva sanoi palkkaushetkellä "älä kiihdytä, älä kiihdytä". Kaikenlaisia ongelmia sitä pitääkin olla... Lopuksi tehtiin avotemppuja peräkkäin ilman kylttejä ja kaikki taisi sujua ihan ok.
Keskiviikkona seuran rallymöllit. Ylempiä luokkia ei ollut, joten osallistuin Justin kanssa avoimeen. Rata alkoi spiraalilla oikealle. Alun seuraaminen oli oikein hyvää, mutta sitten käännyin spiraalin ympäri niin tiukasti, että yllätin koirani... 🙈 Ensimmäinen virhe oli -1 OV (rytmi). Toinen virhe saatiin liikkeestä maahan -kyltiltä, josta lähdettiin hieman eriaikaisesti liikkeelle (-1 OV). Istu-seiso -asennonvaihto meni hyvin, mutta sitten Just ei kestänyt paikallaan, kun kiersin sen. Mietin hetken, pitääkö tää uusia mutta en sitten uusinut. Olisi kannattanut, koska kyseessä oli 10 pisteen rintamasuuntavirhe (yli 90 astetta). Muita virheitä ei tullut, joten tulokseksi 88 pistettä. Tuomarin kommentti: "Tekninen osaaminen hyvä, keskittyminen ei parhaillaan." Mielestäni aiempien juoksujen jälkeen Just on ollut kuumempi toko-/ rallytreeneistä namien suhteen. Oiskohan se nyt niin rauhallinen, että voisi olettaa sen olevan oikeesti raskaana...?
Lyyti sai tehdä kisan jälkeen myös. Mummokoira olikin ihan fiiliksissään, ei haitannut hälinä eikä mikään - terapiaa! 😍 Tehtiin vähän tuota avon rataa, mutta vaihdettiin jossain vaiheessa puolta ja jatkettiin vähän hitaita kylttivälejä oikealla puolella.
Lauantaina treenattiin vielä Anun ja Ronjan kanssa rallya hallilla. Sillä oli n. 13 kylttiä pitkä rata, jossa ensin palkkailin hyvästä seuraamisesta ja lopuksi tehtiin kokonaan. Justin tekemistä leimaa "ihan kiva". Ei voi odottaa näyttävyyttä koiralta, joka ei oikeasti osaa seurata. Onneksi sen päälaji on agility 😁
Lyyti sen sijaan näytti nuoremmille sukulaisilleen oikein mallia. Pujottelussa kerran eksyi mun toiselle puolelle, mutta muuten onnistui kaikki, esim. ekalla yrityksellä merkki, edessä peruutus ja jopa oikealla peruutus!!!
sunnuntai 29. huhtikuuta 2018
lauantai 7. huhtikuuta 2018
RTK4 Lyytikäinen
Lyytikäinen on nyt sitten saavuttanut toisen loppuelämän tavoitteensa eli RTK4:n. Toinen haave on ollut TK3, mutta jotenkin rohkenen epäillä, ettei siihen koskaan päästä.
Meillä oli tän päivän tuplakisoihin varasijat, ja yhteen starttiin aukesikin kaksi viikkoa sitten paikka. Se rata oli ekana; tuomarina jo tuttu Pia Heikkinen. Radalla ei ollut meille mitään mahdottomia tehtäviä, mutta kiepin paikka todella ahtaassa välissä sekä käytösruutu seisten jännitti. Lyyti oli tosi iloisella mielellä, mutta ääntä lähti tänään enemmän kuin edellisissä kokeissa. Radan alku sopi meille hyvin, koska liikkeestä seisominen on varma ja spiraalissa pääsin kävelemään reippaasti. Tässä Lyytillä olikin hyvä asenne seuraamisessa. Seuraavalta eteentulokyltiltä tuli -1 vino. Eteentuloperuutus uusittiin, koska Lyyti kävi maassa ekalla yrityksellä. Tokalla kuitenkin onnistuttiin, mutta tässä vaiheessa alkoi haukkuja päästä. Sitten oli se haastavassa paikassa tehtävä pyörähdys oikealla, josta ei saatu virheitä! MUTTA videolta katsottuna hidastan siinä vauhtia, mistä viime kokeessa saatiin -3... Seuraava tehtävä oli 270 oikealle oikealla puolella, missä meinasi tulla väärinymmärrys, kun käsimerkki on niin lähellä kiepin käsimerkkiä. Lyyti siis meinasi lähteä kieppiin, mutta viime hetkellä pysyikin siinä sivulla. Tästä -1 kontr. Pujottelussa edestakaisin juosten oikealla puolella haukkuja tuli aika paljon, mutta ei saatu haukkuvirhettä. Sen sijaan saatiin normaali vauhti -kyltiltä -1 tvä... Peruutusaskeleista sivulla tuli vielä -3 tempo, oiskohan koiran askellus ollut epätasaista. Lisäksi saatiin ääntelystä kokonaisvaikutelmassa -5. Käytösruutu edessä seisten meni loistavasti! Hyvin toimii valmisteleva ele + hyvään asentoon jättäminen. Tuomarinkommentti: "Koira haukkuu ajoittain, hyvää yhteistyötä." Yhteispisteet 86 ja meidän toinen tulos. Kummasti radalta jäi mieleen vain ne kohdat, joissa Lyyti ei ollut kontaktissa, haukkui tai haahuili, mutta videolta katsottuna sillähän on suurimmaksi osaksi oikein hyvä kontakti, ja pitkät pätkät tehdään sitä meidän hienoa seuraamista!
Toiselle radalle saatiin paikka ihan viime hetkellä. Tässä oli tuomarina Iiris Harju, ja tämäkin rata näytti sopivalta vaikeustasoltaan. Rata alkoi taas hyvin: kontaktissa liikkeellelähtö ja peruutusaskeleista tuomari oli kirjoittanut erikoismaininnan "Hieno!" Sitten kolmelta peräkkäiseltä kyltiltä -1: tulppaanista tvä, liikkeestä seisomisesta as ja 2 x oikea täyskäännös tvä. Tässä kohtaa meni vähän kalasteluksi, mutta pujottelussa oli hetkittäin parempi kontakti. Tämän jälkeen vähän tuntui, että Lyyti otti häiriötä käytösruudun koirasta, kun vähän katteli muualle, vaikka tehtävät suorittikin. Vasemmalla puolella seuraaminen taas parani, ja istu -käännös vasempaan - istukin onnistui, joskin Lyyti ajatteli maahanmenoa. Puolenvaihdossa edessä en ihan kestänyt paikallani, mutta tästä ei tullut virhettä. Oikealla puolella taas huonompaa seuraamista, haukahdus pääsi ja liikkeestä maahanmeno epäonnistui. Uudella yrityksellä (-3) vielä -1 as. En tiedä, oliko Lyyti vain niin väsynyt, vai oliko kyseli hitaista kylttiväleistä oikealla puolella, mutta viimeiset 3 kylttiä oli melkoista tervanjuontia. Istu-täyskäännös oikeaan -istu oikealla -kyltistä tuli -1 vino ja tvä, sitten vielä viimeisestä askelkyltistä -1 vino. Käytösruutu oikealla istuen meni tosi hienosti, vain muutama vieno piip pääsi kolmen minuutin aikana. -4 ääntelystä. Tuomarinkommentti: "Vähennykset: häiritsevä ääntely radalla. Mukavan näköistä yhteistyötä." Yhteispisteet taas 86 ja se ois sit RTK4-koulari!
Olen tosi onnellinen, että saatiin koulari vain kuukauden sisällä ekasta mestarin kokeesta! Paljon hienoja juttuja: onnistuneet pyörähdys, käytösruudut ja peruskäännökset. Selvästi myös huomasi, mihin pitää nyt kiinnittää paljon huomiota: kontakti etenkin oikealla puolella hitaammassa vauhdissa. Kun kylttivälit on tiukat, niin etenkään pysäyttävien kylttien välillä ei ehditä "päästä vauhtiin". Hidas kävely oikealla puolella ei todellakaan suju; Lyyti menee epävarmaksi ja mä alan kalastella. Nyt kun tulospaineita ei ole (valiotuloksista ei pelkoa), täytyy vahvistaa oikean puolen seuraamista - ei vain harppomisvauhdissa. Balanssi innokkuuden ja ääntelyn välillä oli taas hukassa. Nämä temput sinällään ei sen sijaan tuntuneet enää vaikeilta!
Meillä oli tän päivän tuplakisoihin varasijat, ja yhteen starttiin aukesikin kaksi viikkoa sitten paikka. Se rata oli ekana; tuomarina jo tuttu Pia Heikkinen. Radalla ei ollut meille mitään mahdottomia tehtäviä, mutta kiepin paikka todella ahtaassa välissä sekä käytösruutu seisten jännitti. Lyyti oli tosi iloisella mielellä, mutta ääntä lähti tänään enemmän kuin edellisissä kokeissa. Radan alku sopi meille hyvin, koska liikkeestä seisominen on varma ja spiraalissa pääsin kävelemään reippaasti. Tässä Lyytillä olikin hyvä asenne seuraamisessa. Seuraavalta eteentulokyltiltä tuli -1 vino. Eteentuloperuutus uusittiin, koska Lyyti kävi maassa ekalla yrityksellä. Tokalla kuitenkin onnistuttiin, mutta tässä vaiheessa alkoi haukkuja päästä. Sitten oli se haastavassa paikassa tehtävä pyörähdys oikealla, josta ei saatu virheitä! MUTTA videolta katsottuna hidastan siinä vauhtia, mistä viime kokeessa saatiin -3... Seuraava tehtävä oli 270 oikealle oikealla puolella, missä meinasi tulla väärinymmärrys, kun käsimerkki on niin lähellä kiepin käsimerkkiä. Lyyti siis meinasi lähteä kieppiin, mutta viime hetkellä pysyikin siinä sivulla. Tästä -1 kontr. Pujottelussa edestakaisin juosten oikealla puolella haukkuja tuli aika paljon, mutta ei saatu haukkuvirhettä. Sen sijaan saatiin normaali vauhti -kyltiltä -1 tvä... Peruutusaskeleista sivulla tuli vielä -3 tempo, oiskohan koiran askellus ollut epätasaista. Lisäksi saatiin ääntelystä kokonaisvaikutelmassa -5. Käytösruutu edessä seisten meni loistavasti! Hyvin toimii valmisteleva ele + hyvään asentoon jättäminen. Tuomarinkommentti: "Koira haukkuu ajoittain, hyvää yhteistyötä." Yhteispisteet 86 ja meidän toinen tulos. Kummasti radalta jäi mieleen vain ne kohdat, joissa Lyyti ei ollut kontaktissa, haukkui tai haahuili, mutta videolta katsottuna sillähän on suurimmaksi osaksi oikein hyvä kontakti, ja pitkät pätkät tehdään sitä meidän hienoa seuraamista!
Toiselle radalle saatiin paikka ihan viime hetkellä. Tässä oli tuomarina Iiris Harju, ja tämäkin rata näytti sopivalta vaikeustasoltaan. Rata alkoi taas hyvin: kontaktissa liikkeellelähtö ja peruutusaskeleista tuomari oli kirjoittanut erikoismaininnan "Hieno!" Sitten kolmelta peräkkäiseltä kyltiltä -1: tulppaanista tvä, liikkeestä seisomisesta as ja 2 x oikea täyskäännös tvä. Tässä kohtaa meni vähän kalasteluksi, mutta pujottelussa oli hetkittäin parempi kontakti. Tämän jälkeen vähän tuntui, että Lyyti otti häiriötä käytösruudun koirasta, kun vähän katteli muualle, vaikka tehtävät suorittikin. Vasemmalla puolella seuraaminen taas parani, ja istu -käännös vasempaan - istukin onnistui, joskin Lyyti ajatteli maahanmenoa. Puolenvaihdossa edessä en ihan kestänyt paikallani, mutta tästä ei tullut virhettä. Oikealla puolella taas huonompaa seuraamista, haukahdus pääsi ja liikkeestä maahanmeno epäonnistui. Uudella yrityksellä (-3) vielä -1 as. En tiedä, oliko Lyyti vain niin väsynyt, vai oliko kyseli hitaista kylttiväleistä oikealla puolella, mutta viimeiset 3 kylttiä oli melkoista tervanjuontia. Istu-täyskäännös oikeaan -istu oikealla -kyltistä tuli -1 vino ja tvä, sitten vielä viimeisestä askelkyltistä -1 vino. Käytösruutu oikealla istuen meni tosi hienosti, vain muutama vieno piip pääsi kolmen minuutin aikana. -4 ääntelystä. Tuomarinkommentti: "Vähennykset: häiritsevä ääntely radalla. Mukavan näköistä yhteistyötä." Yhteispisteet taas 86 ja se ois sit RTK4-koulari!
Olen tosi onnellinen, että saatiin koulari vain kuukauden sisällä ekasta mestarin kokeesta! Paljon hienoja juttuja: onnistuneet pyörähdys, käytösruudut ja peruskäännökset. Selvästi myös huomasi, mihin pitää nyt kiinnittää paljon huomiota: kontakti etenkin oikealla puolella hitaammassa vauhdissa. Kun kylttivälit on tiukat, niin etenkään pysäyttävien kylttien välillä ei ehditä "päästä vauhtiin". Hidas kävely oikealla puolella ei todellakaan suju; Lyyti menee epävarmaksi ja mä alan kalastella. Nyt kun tulospaineita ei ole (valiotuloksista ei pelkoa), täytyy vahvistaa oikean puolen seuraamista - ei vain harppomisvauhdissa. Balanssi innokkuuden ja ääntelyn välillä oli taas hukassa. Nämä temput sinällään ei sen sijaan tuntuneet enää vaikeilta!
sunnuntai 1. huhtikuuta 2018
(Rally)tokoa
Maanantaina viimeiset treenit Hannan rallykurssia, jossa tehtiin mestarin rataa. Otin tällä kertaa molemmat koirat hommiin, kun Just oli sitä mieltä, että kukaan ei koskaan tee sen kanssa mitään (kun yhdet agitreenit jäi väliin ja olin Lyytin kanssa kerran reissussa). Olin toivonut tehotreeniä pyörähdykseen, ja se olikin radalla kumpaankin suuntaan. Nyt ei tullut yhtään sellaista, että Lyyti ei olisi lähtenyt kieppiin, mutta liikkeen onnistuminen vaatii: 1. Lyyti on skarppina, 2. aloitan kiepin tarpeeksi aikaisin, 3. käsimerkki on selkeä. Valmisteleva käsky tähän olisi hyvä, sitten itse kieppi-käskyn vahvistamista, ja superpalkalla pyörähdystreeniä yleisöä kohti. Oikealla puolella Lyyti pyörii vielä kömpelömmin, joten sitä vahvistetaan myös rallyn ulkopuolella jumppana. Puolenvaihdossa jalkojen välistä eli sanon ensin käskyn ja vasta seuraavalla askeleella avaan tien; tällöin Lyytillä on aikaa reagoida. Ehkä kieppiin voisi kokeilla samaa eli käsky askelta ennen käsimerkkiä.
Muut tehtävät Lyytillä meni hyvin. Selvästi joutui kyllä ajattelemaan, kun hirveä jano ja silmät seisoi päässä oman vuoron jälkeen 😃 Houkutuksessa (oik. puolella) näkyi hyvin, kun ensin jäi ihan kiinni mutta kun luopui, niin sitten seurasi tosi hienosti. Persjättökäännöksen teen vähän liian nopeesti, eikä koiralla ole oikein aikaa reagoida. Tähän varmaan voisi myös kokeilla samaa eli ensin uusi käsky, sitten käännös. Edessä peruutus meni hienosti, mutta mun pitää toteuttaa myös käytännössä palkkaussäännöt eli palkkaus koiralle asti sen vielä peruuttaessa. Omalla ajalla tehtiin käytösruutua, eteentuloja ja peruutuksia.
Justin vuoron aluksi sanoin, että voitaisiin hioa radan alkua ja sitten tehdä temppuina noita ylempien juttuja. Yllättäen myös tällä kertaa Justin seuraaminen oli erinomaista! Tosi hieno kontakti heti alusta asti! Palkkailin muutaman liikkeellelähdön / ekan kylttivälin ja sitten tehtiin muutama kyltti eteenpäin. Vasemmalle käännöksessä käyttää kyllä takapäätä mutta vähän viiveellä; pitänee ottaa frisbeen päällä pyöriminen taas ohjelmistoon. Sitten niitä temppuja. Puolenvaihto jalkojen välistä meni jo tosi näppärästi. Näytin Hannalle, kuinka tehdään lämppätemppuna kieppejä ja j-käännöksiä kumpaankin suuntaan ja yllättäen Just pyörii oikealle paremmin! Lopuksi treenailtiin houkutusta. Aluksi oli tooooodella vaikeeta, mutta tehtiin osissa eli vain kerran seuruutin läpi tai pysähdyin houkutuksen viereen ja sieltä se pikkuhiljaa alkoi löytyä. Lopetettiin siihen, kun Just seurasi reippaasti kontaktissa houkutuksen läpi.
Keskiviikkona Just alkoittikin odotetut juoksut, joten todella jäi agilitytauolle sertikisasta!
Perjantaina treenattiin pitkästä aikaa Maijan & Humun ja Napsun kanssa tokoa hallilla. Lyytille oli aika paljon kaikkea. Aloitettiin ohjatulla. Ja suorilta koemainen suoritus pitkän tauon jälkeen meni ihan täydellisesti! Tosi hyvä ilme ja vauhti! Sitten asentopeliä putkelta kuten rallyssa eli kaikki asennot kummaltakin puolelta mutta käsimerkit sallittu. Ei yhtään stipluja ja erityisen hienot maahanmenot! Tokavikalla kerralla Lyyti alkoi ennakoida, joten vikalla otin vain seuraamaan; nyt ei sit ennakoinutkaan. Kumpi huijaa kumpaa... Sitten Lyytin lempparitreeni eli luoksaripeli. Tällä kertaa muistin tehdä: suoria tuloja sivulle asti, pysähdys keskellä, alkumatkasta ja loppumatkasta, maahanmeno, mun ympäri kierto kummaltakin puolelta, seuraamaan tulo. Tämän jälkeen Lyyti oli niin pähkinöinä, että tuli möyrimään mun syliin ja siinä kelli hymyillen pitkän aikaa 😍 Tästä erinomaisella fiiliksellä jatkettiin tunnariin, jossa Maija laittoi 10 kapulaa A-kirjaimen muotoon. Oma oli poikkisakaralla, mutta mä en tiennyt sen paikkaa etukäteen. Lyyti meni laukalla, näytti siltä, että haluaisi mukeltaa mutta etsi sitten kuitenkin hienosti oman ja tähän sitten lopetettiinkin. Ihan huippua!
Justille tein uhillakin kiertoa, ja taas tokalla tai kolmannella kerralla muisti olla hiljaa. Täytyy kohta kiristää kriteeriä niin, että muistais jo ekalla! Sitten noutoa, jossa arvasin, ettei muistaisi istua, joten otettiin ensin sivulletuloa kapula suussa erikseen ja kokonaisessa noudossa autoin lopussa. Sitten asentopeli, jossa ei Justillekaan yhtään stiplua! Tehtiin sekä putkelta luoksarinstoppina että seuraamisesta. Tässä vaiheessa alkoi taas perusasento liikkeen alussa tökkiä ja meinasin lähteä taas kalasteluun ja hokemiseen. Maltoin mieleni ja menin johonkin ihan eri paikkaan ja siellä kutsuin Justin sivulle - ja sehän tuli. Tällä tyylillä nyt jatketaan. Olin suunnitellut treenaavani siirtymiä, mutta turhautti tuo äskeinen. Maijan tsemppauksella kokosin itseni ja ymmärsin, että jos joku juttu ei suju, niin tekee sit pienempinä palasina ja paremmalla palkalla. Näin saatiin tooodella hienoja kontaktisiirtymiä ja skarppeja lähtöperusasentoja. Lopuksi tehtiin siirtymä + hyppyliike + siirtymä ja tästä sitten loppupalkalle. Voittajafiilis!
Maanantaina treenattiin rallya Heidin ja Annikan kanssa. Kaikki teki mestarin rataa, josta nyt ei ole piirrosta. Treenin tavoitteena oli saada naksuja hyvästä seuraamisasenteesta ja ilmeestä. Me tehtiin rataa läpi ja Annika naksutti. Mielenkiintoista oli, että molemmilla kierroksilla naksut tuli suunnilleen samoihin kohtiin! Annika huomautti, että Lyyti tulee hyvään kontaktiin, kun mä lähden kävelemään reippaasti ja sitten palkkaan aina siitä. Eli nyt pitäisi kääntää koiran aivoihin ajatus, että hitaasti kylttien välin käveleminen oikeallakin puolella on ihan ok. Aloitettiinkin vähän tekemällä liikkeellelähtötreeniä naksulla oikealla sekä kävelemällä hitaasti kylttiväli -> palkka. Erittäin hyvä ja tarpeellinen treeni, jota nyt pitää tehdä PALJON. Lisäksi testasin uutta ajatusta eli ensin käsky, sitten käsimerkki ja suoritus. Näytti aika lupaavalta!
Muut tehtävät Lyytillä meni hyvin. Selvästi joutui kyllä ajattelemaan, kun hirveä jano ja silmät seisoi päässä oman vuoron jälkeen 😃 Houkutuksessa (oik. puolella) näkyi hyvin, kun ensin jäi ihan kiinni mutta kun luopui, niin sitten seurasi tosi hienosti. Persjättökäännöksen teen vähän liian nopeesti, eikä koiralla ole oikein aikaa reagoida. Tähän varmaan voisi myös kokeilla samaa eli ensin uusi käsky, sitten käännös. Edessä peruutus meni hienosti, mutta mun pitää toteuttaa myös käytännössä palkkaussäännöt eli palkkaus koiralle asti sen vielä peruuttaessa. Omalla ajalla tehtiin käytösruutua, eteentuloja ja peruutuksia.
Justin vuoron aluksi sanoin, että voitaisiin hioa radan alkua ja sitten tehdä temppuina noita ylempien juttuja. Yllättäen myös tällä kertaa Justin seuraaminen oli erinomaista! Tosi hieno kontakti heti alusta asti! Palkkailin muutaman liikkeellelähdön / ekan kylttivälin ja sitten tehtiin muutama kyltti eteenpäin. Vasemmalle käännöksessä käyttää kyllä takapäätä mutta vähän viiveellä; pitänee ottaa frisbeen päällä pyöriminen taas ohjelmistoon. Sitten niitä temppuja. Puolenvaihto jalkojen välistä meni jo tosi näppärästi. Näytin Hannalle, kuinka tehdään lämppätemppuna kieppejä ja j-käännöksiä kumpaankin suuntaan ja yllättäen Just pyörii oikealle paremmin! Lopuksi treenailtiin houkutusta. Aluksi oli tooooodella vaikeeta, mutta tehtiin osissa eli vain kerran seuruutin läpi tai pysähdyin houkutuksen viereen ja sieltä se pikkuhiljaa alkoi löytyä. Lopetettiin siihen, kun Just seurasi reippaasti kontaktissa houkutuksen läpi.
Keskiviikkona Just alkoittikin odotetut juoksut, joten todella jäi agilitytauolle sertikisasta!
Perjantaina treenattiin pitkästä aikaa Maijan & Humun ja Napsun kanssa tokoa hallilla. Lyytille oli aika paljon kaikkea. Aloitettiin ohjatulla. Ja suorilta koemainen suoritus pitkän tauon jälkeen meni ihan täydellisesti! Tosi hyvä ilme ja vauhti! Sitten asentopeliä putkelta kuten rallyssa eli kaikki asennot kummaltakin puolelta mutta käsimerkit sallittu. Ei yhtään stipluja ja erityisen hienot maahanmenot! Tokavikalla kerralla Lyyti alkoi ennakoida, joten vikalla otin vain seuraamaan; nyt ei sit ennakoinutkaan. Kumpi huijaa kumpaa... Sitten Lyytin lempparitreeni eli luoksaripeli. Tällä kertaa muistin tehdä: suoria tuloja sivulle asti, pysähdys keskellä, alkumatkasta ja loppumatkasta, maahanmeno, mun ympäri kierto kummaltakin puolelta, seuraamaan tulo. Tämän jälkeen Lyyti oli niin pähkinöinä, että tuli möyrimään mun syliin ja siinä kelli hymyillen pitkän aikaa 😍 Tästä erinomaisella fiiliksellä jatkettiin tunnariin, jossa Maija laittoi 10 kapulaa A-kirjaimen muotoon. Oma oli poikkisakaralla, mutta mä en tiennyt sen paikkaa etukäteen. Lyyti meni laukalla, näytti siltä, että haluaisi mukeltaa mutta etsi sitten kuitenkin hienosti oman ja tähän sitten lopetettiinkin. Ihan huippua!
Justille tein uhillakin kiertoa, ja taas tokalla tai kolmannella kerralla muisti olla hiljaa. Täytyy kohta kiristää kriteeriä niin, että muistais jo ekalla! Sitten noutoa, jossa arvasin, ettei muistaisi istua, joten otettiin ensin sivulletuloa kapula suussa erikseen ja kokonaisessa noudossa autoin lopussa. Sitten asentopeli, jossa ei Justillekaan yhtään stiplua! Tehtiin sekä putkelta luoksarinstoppina että seuraamisesta. Tässä vaiheessa alkoi taas perusasento liikkeen alussa tökkiä ja meinasin lähteä taas kalasteluun ja hokemiseen. Maltoin mieleni ja menin johonkin ihan eri paikkaan ja siellä kutsuin Justin sivulle - ja sehän tuli. Tällä tyylillä nyt jatketaan. Olin suunnitellut treenaavani siirtymiä, mutta turhautti tuo äskeinen. Maijan tsemppauksella kokosin itseni ja ymmärsin, että jos joku juttu ei suju, niin tekee sit pienempinä palasina ja paremmalla palkalla. Näin saatiin tooodella hienoja kontaktisiirtymiä ja skarppeja lähtöperusasentoja. Lopuksi tehtiin siirtymä + hyppyliike + siirtymä ja tästä sitten loppupalkalle. Voittajafiilis!
Maanantaina treenattiin rallya Heidin ja Annikan kanssa. Kaikki teki mestarin rataa, josta nyt ei ole piirrosta. Treenin tavoitteena oli saada naksuja hyvästä seuraamisasenteesta ja ilmeestä. Me tehtiin rataa läpi ja Annika naksutti. Mielenkiintoista oli, että molemmilla kierroksilla naksut tuli suunnilleen samoihin kohtiin! Annika huomautti, että Lyyti tulee hyvään kontaktiin, kun mä lähden kävelemään reippaasti ja sitten palkkaan aina siitä. Eli nyt pitäisi kääntää koiran aivoihin ajatus, että hitaasti kylttien välin käveleminen oikeallakin puolella on ihan ok. Aloitettiinkin vähän tekemällä liikkeellelähtötreeniä naksulla oikealla sekä kävelemällä hitaasti kylttiväli -> palkka. Erittäin hyvä ja tarpeellinen treeni, jota nyt pitää tehdä PALJON. Lisäksi testasin uutta ajatusta eli ensin käsky, sitten käsimerkki ja suoritus. Näytti aika lupaavalta!
Justin kanssa tehtiin ensin radan alkua, joka meni oikein hienosti. Sitten mestarin temppuja, joista Just osaa jollain tavalla häkellyttävän monta, esim. edessä peruutus sekä puolenvaihdot. Esim. puolenvaihto takaa meni pelkästä käskystä!! Oikealla puolella ei kyllä seuraa vaan puolenvaihdon jälkeen heti katoaa johonkin edelle, vähän kuin jossain agilitytreenien siirtymässä. Loppuun vielä pidempi pätkä, jossa vain vasemman puolen seuraamista ja tästä loppupalkaksi kana-luu-tikku.
maanantai 26. maaliskuuta 2018
RotuMestari-Lyyti
Viime viikolla ei maanantain jälkeen treenattu mitään, kun olin kuumeessa. Päätin kuitenkin jo 38,3-asteisena, että reissuun lappalaisten rotumestisrallya ei jätetä väliin. Ja niin me lähdettiinkin reissuun Lyytikäisen kanssa. Oltiin myöhään perjantai-iltana Kuopiossa, yövyttiin hostellissa keskustassa ja käveltiin kisapaikalle lauantaina päivällä. Lyyti sai vähän aikaa hengailla hallissa ja vähän aikaa ootella kavereiden autoissa. Kolmen jälkeen sitten päästiin hommiin. Mestarin rata näytti tältä:
Jo piirroksesta katoin, että ei näytä pahalta! Ei mitään meille erityisen vaikeaa; käytösruutukin istuen. Huvitti, kun avoimessa ja voittajassa viides tehtävä oli houkutus ja mestarissa putki, joka on meille paljon helpompi ja mukavampi 😁
Tehtiin siinä ulkona vähän seuraamista ja temppuja läpi ja meni oikein kivasti. Oltiin toisena suoritusvuorossa, joten tutustumisen jälkeen oli just sopivasti aikaa viritellä odottelukarsinassa. Ennen rataa psyykkasin Lyytiä ja itseäni, että kyllä me nää temput osataan. Rata alkoikin tällä kertaa oikein mukavasti. Kumma, mikä henkinen vaikutus on sillä, että ensimmäinen tehtävä onnistuu! (vrt viime koe)
Temponvaihdoksessa Lyyti oli hyvin kontaktissa mutta putkea lähestyessä ei kestänyt. Putken jälkeen nenä kävi maassa, mutta sain pelastettua seuraavaan eteentulotehtävään, joka sujuikin hyvin. Sarjahyppy + puolenvaihto läpi onnistui näppärästi. Yleisöä lähestyttäessä ei Lyyti taas pystynyt pitämään kontaktia, mutta onneksi temppuihin kykeni silti. Eteentulokyltistä saatiin -1 TVÄ ilmeisesti siitä, että Lyyti tekee ylimääräisen niskaliikkeen; taisi ymmärtää ohjaukseni ensin väärin.
Liikkeestä seisomisesta lähti taas seuraamaan hienosti, mutta myöhästyin vähän seuraavalle käännöskyltille ja Lyyti istui ihan mihin sattui. Tästä -1 vino. Puolenvaihto edestä onnistui ja sitä seuraavan 270-kyltin jälkeen kontakti taas parani. Askeleet eteenpäin oli oikein siistit, mutta taas kun käännyttiin yleisöön päin, ei kontakti kestänyt. Pyörähdyksellä ainoa, joka pyöri, oli mun käsi 😂 Uusittiin, ja nyt koira teki oikein, mutta mä sain vielä -3 OV:n askelluksen hidastamisesta. Maalissa kehuin taas aika railakkaasti, ja Lyytin vire nousi vähän liian korkealle käytösruutua ajatellen: piiiiiippppiipppp... Sain kuitenkin Lyytin komennettua hiljaiseksi ennen kuin aika alkoi ja itse 3 minuuttia menikin ihan täydellisesti. (Sivuhuomautus: videolta kuuluva viserrys ei ole kaikki Lyytin, osa siitä tulee toiselta mummoporokoiralta käytösruudusta.)
Radan jälkeen tuntui, että hyvin meni, mutta silti yllätyin, kun näin pisteet: 92!!! Viime kokeessa tuloskin tuntui kaukaiselta, nyt ei olleet valiopisteetkään kaukana 😍 Ja jos en ole väärässä, niin taisi olla lapinporokoirien korkeimmat pisteet mestarissa kautta aikain. Näillä pisteillä napattiin mestariluokan rotumestaruus (koko kisassa oltiin kai viidensiä). Lyyti on nyt kolmena vuonna peräkkäin voittanut rotumestaruuden: 2016 alokkaan, 2017 voittajan ja nyt mestarin. Tuomarinkommentti: "Tasapainoinen osaava suoritus. Miellyttävä ohjaus."
Olen tyytyväinen siihen, että jo toisella yrityksellä saatiin ehjä suoritus eikä ollut sellaista yliyrittämistä kuin viimeksi. Oltiin jo aika paljon lähempänä rentoa suoritusta kuin viimeksi. Kontaktin puute tietysti harmittaa; Lyytillä kun on niin näyttävä seuraaminen olemassa, niin matkalaukun kalastelu on ärsyttävää. Ajattelen kuitenkin, että kaikkea ei voi saada kerralla - niin se viimeinen voittajan koekin oli ilmeeltään parasta, eli eiköhän meidän paras seuraaminen löydy, kunhan saadaan vähän varmuutta mestariin. Varmaan vieras hallikin vaikutti, kun kontakti putoili nimenomaan yleisöä kohti mennessä, vaikka niin paljon ollaankin sitä treenattu.
Mutta tuo pyörähdys! Siitähän on tullut suorastaan meidän kompastuskivi! Jos tarkkaan laskee, niin siitä jäi meidän eka valiotulos kiinni. Piti ihan tutkia, mitä kaikkia virheitä on siinä tehty ja tällainen lista tuli: -3 OV liian iso apu, -10 TVÄ liian myöhään tehty, -1 OV liian aikaisin tehty, -3 OV liian myöhään tehty, HYL liian myöhään uusittu, -3 UUSI ja -3 OV ohjaaja hidasti. Avoimessa luokassa sen sijaan kieppi onnistui vielä. Johtuikohan se siitä, että suuremmat avut oli vielä sallittu? Vai sekoittaakohan Lyytiä se, että mulla on sama käsky J-käännöksissä - jääkö odottamaan, että mäkin käännyn? Ajoissa se pitää joka tapauksessa aloittaa... Kohta tässä käy niin, että mä alan jännittää kieppiä niin paljon, että Lyyti ei ainakaan lähde siihen 😂😂
Jo piirroksesta katoin, että ei näytä pahalta! Ei mitään meille erityisen vaikeaa; käytösruutukin istuen. Huvitti, kun avoimessa ja voittajassa viides tehtävä oli houkutus ja mestarissa putki, joka on meille paljon helpompi ja mukavampi 😁Tehtiin siinä ulkona vähän seuraamista ja temppuja läpi ja meni oikein kivasti. Oltiin toisena suoritusvuorossa, joten tutustumisen jälkeen oli just sopivasti aikaa viritellä odottelukarsinassa. Ennen rataa psyykkasin Lyytiä ja itseäni, että kyllä me nää temput osataan. Rata alkoikin tällä kertaa oikein mukavasti. Kumma, mikä henkinen vaikutus on sillä, että ensimmäinen tehtävä onnistuu! (vrt viime koe)
Temponvaihdoksessa Lyyti oli hyvin kontaktissa mutta putkea lähestyessä ei kestänyt. Putken jälkeen nenä kävi maassa, mutta sain pelastettua seuraavaan eteentulotehtävään, joka sujuikin hyvin. Sarjahyppy + puolenvaihto läpi onnistui näppärästi. Yleisöä lähestyttäessä ei Lyyti taas pystynyt pitämään kontaktia, mutta onneksi temppuihin kykeni silti. Eteentulokyltistä saatiin -1 TVÄ ilmeisesti siitä, että Lyyti tekee ylimääräisen niskaliikkeen; taisi ymmärtää ohjaukseni ensin väärin.
Liikkeestä seisomisesta lähti taas seuraamaan hienosti, mutta myöhästyin vähän seuraavalle käännöskyltille ja Lyyti istui ihan mihin sattui. Tästä -1 vino. Puolenvaihto edestä onnistui ja sitä seuraavan 270-kyltin jälkeen kontakti taas parani. Askeleet eteenpäin oli oikein siistit, mutta taas kun käännyttiin yleisöön päin, ei kontakti kestänyt. Pyörähdyksellä ainoa, joka pyöri, oli mun käsi 😂 Uusittiin, ja nyt koira teki oikein, mutta mä sain vielä -3 OV:n askelluksen hidastamisesta. Maalissa kehuin taas aika railakkaasti, ja Lyytin vire nousi vähän liian korkealle käytösruutua ajatellen: piiiiiippppiipppp... Sain kuitenkin Lyytin komennettua hiljaiseksi ennen kuin aika alkoi ja itse 3 minuuttia menikin ihan täydellisesti. (Sivuhuomautus: videolta kuuluva viserrys ei ole kaikki Lyytin, osa siitä tulee toiselta mummoporokoiralta käytösruudusta.)
Radan jälkeen tuntui, että hyvin meni, mutta silti yllätyin, kun näin pisteet: 92!!! Viime kokeessa tuloskin tuntui kaukaiselta, nyt ei olleet valiopisteetkään kaukana 😍 Ja jos en ole väärässä, niin taisi olla lapinporokoirien korkeimmat pisteet mestarissa kautta aikain. Näillä pisteillä napattiin mestariluokan rotumestaruus (koko kisassa oltiin kai viidensiä). Lyyti on nyt kolmena vuonna peräkkäin voittanut rotumestaruuden: 2016 alokkaan, 2017 voittajan ja nyt mestarin. Tuomarinkommentti: "Tasapainoinen osaava suoritus. Miellyttävä ohjaus."
Olen tyytyväinen siihen, että jo toisella yrityksellä saatiin ehjä suoritus eikä ollut sellaista yliyrittämistä kuin viimeksi. Oltiin jo aika paljon lähempänä rentoa suoritusta kuin viimeksi. Kontaktin puute tietysti harmittaa; Lyytillä kun on niin näyttävä seuraaminen olemassa, niin matkalaukun kalastelu on ärsyttävää. Ajattelen kuitenkin, että kaikkea ei voi saada kerralla - niin se viimeinen voittajan koekin oli ilmeeltään parasta, eli eiköhän meidän paras seuraaminen löydy, kunhan saadaan vähän varmuutta mestariin. Varmaan vieras hallikin vaikutti, kun kontakti putoili nimenomaan yleisöä kohti mennessä, vaikka niin paljon ollaankin sitä treenattu.
Mutta tuo pyörähdys! Siitähän on tullut suorastaan meidän kompastuskivi! Jos tarkkaan laskee, niin siitä jäi meidän eka valiotulos kiinni. Piti ihan tutkia, mitä kaikkia virheitä on siinä tehty ja tällainen lista tuli: -3 OV liian iso apu, -10 TVÄ liian myöhään tehty, -1 OV liian aikaisin tehty, -3 OV liian myöhään tehty, HYL liian myöhään uusittu, -3 UUSI ja -3 OV ohjaaja hidasti. Avoimessa luokassa sen sijaan kieppi onnistui vielä. Johtuikohan se siitä, että suuremmat avut oli vielä sallittu? Vai sekoittaakohan Lyytiä se, että mulla on sama käsky J-käännöksissä - jääkö odottamaan, että mäkin käännyn? Ajoissa se pitää joka tapauksessa aloittaa... Kohta tässä käy niin, että mä alan jännittää kieppiä niin paljon, että Lyyti ei ainakaan lähde siihen 😂😂
keskiviikko 21. maaliskuuta 2018
Niin siistit tokotreenit
Maanantain Päivin tokoon mennessä oli motivaatio aika alhaalla. Lyyti on treenannut vain rallya, Just agilitya, joten ollaan tokoiltu jotain yli kuukausi sitten viimeksi. Lisäksi Justilla oli kolmas harrastuspäivä peräkkäin (rally, agikisat ja nyt toko), joten mietin, oisko jättänyt sen kokonaan pois. No, en sit jaksanut alkaa säätää, ja mentiin treeneihin. Ja hyvä, että mentiin, oli nimittäin älyttömän kivat treenit!
Lyyti sai tehdä ensin. En tiennyt, mitä halusin tehdä, paitsi että ei seuraamista, kun sitä on rallyssa hinkattu. Aloitettiin sitten hyppynoudolla. Ensin tosin heitin kapulan agilitykeppien sekaan mutta kiltti kouluttaja antoi uusia heiton 😂 Lyytillä oli loistava motivaatio - meno ja paluu laukassa ja kunnon "rraaauh" kapulalle. Tästä palkka lennosta. Toisen kerran meno ja paluu myös laukassa mutta nyt malttoi olla hiljaa. Loppupersasento vähän eessä; tästä huomasi, että ei olla treenattu. Sitten ruutua. Hyvä motivaatio ja vauhti. Ensin jäi vähän etureunaan mutta korjasi itsensä keskelle ilman uutta käskyä. Toinen toisto otettiin ihan kokonaisena liikkeenä ja oli aika lähellä kympin suoritusta.
Sit Päivi halusi nähdä vähän meidän kaukoja, ja niissä kyllä treenaamattomuus näkyi. Maahanmenot oli unohtuneet kokonaan ja seiso-istu ei muistanut mennä taaksepäin. Seisomiset sen sijaan oli ihan hyviä. Otettiin sitten vähän lähempää ja siellä muistui tehtävä mieleen. Viimeiseksi otettiin vielä tunnari, jota ei olla tehty melkein kahteen kuukauteen!!! Muodostelma oli ylösalaisin oleva T. Lyyti meni kapuloille laukalla, rauhoittui hienosti haistelemaan, vaikka ei ihan heti löytänytkään omaa. Oman löydyttyään näytti sitä Päiville ja sitten toi hitaasti mulle. Naureskeltiin siinä, että kävikö se vain näyttämässä, että löytyi, vai katsoiko se Päivin peukusta varmistusta?! 😂
Just yllätti ihan totaalisesti olemalla innokas ja kontaktia pitävä tokokoira! Tehtiin ensin kiertoa, jossa parilla ekalla yrityksellä lipsahti haukku, mutta kun kärsivällisesti sanoin sille: "Ei kun sun piti olla hiljaa", niin tuli hiljainenkin kierto. Mutta ai että mä tykkään siitä, että se menee ihan samalla vauhdilla, vaikka ei saa palkkaa!! Ja nyt oli ihan jokainen kerta teknisesti aika lähellä täydellistä. Kartio myös löytyi ekasta yrityksestä ilman mitään epäröintejä, vaikka oli toinen koirakin siellä takana aika lähellä. Ruutuun mennessä ei tullut ääntä! Paikka ei ollut ihan täydellinen. Jollain kierroksella sanoin käskyn ihan erilaisella äänellä kuin yleensä (yritin, etten käyttäisi niin innostavaa käskyä, että Justilta pääsisi haukku); tällöin Just lähti ja sit pysähtyi parin metrin päähän kysymään, että saiko mennä vai ei. Normaalista käskystä lähti itsevarmasti ja vauhdikkaasti ja loppuosakin meni nappiin.
Päivi ehdotti Justillekin kaukoja, mutta en sanoin, että tehdään jotain muuta epämukavuusalueella, nimittäin seuraamista. Mutta yllättäen mulla olikin hommissa joku reippaasti ja kontaktissa seuraava Pätkis! Taikuri on itsekin hämmästynyt! Jopa kaikki liikkeellelähdöt oli hyviä, toisin kuin lauantaina. Häiritseeköhän sitä kuitenkin kyltit...? Päivi kiinnitti huomiota mun temponvaihteluihin. Kävelen tosi reippaasti normaalia käyntiä ja matelen hidasta. Päivi sanoi, että voisin kävellä vähän normaalimmin hidasta, koska ero on kuitenkin selvä. Hiottiin tätä sitten suoralla edestakaisin ja ehkä sain rytmistä kiinni. Katsottiin myös, onko eroa sillä, toistanko aina nopeudenmuutoksessa käskyn vai en. Ei ollut merkittävää eroa, joten kannattanee toistaa, kuten tähänkin asti olen tehnyt.
On se kumma, ettei koirat unohda oppimiaan asioita parissa kuukaudessa...
Lyyti sai tehdä ensin. En tiennyt, mitä halusin tehdä, paitsi että ei seuraamista, kun sitä on rallyssa hinkattu. Aloitettiin sitten hyppynoudolla. Ensin tosin heitin kapulan agilitykeppien sekaan mutta kiltti kouluttaja antoi uusia heiton 😂 Lyytillä oli loistava motivaatio - meno ja paluu laukassa ja kunnon "rraaauh" kapulalle. Tästä palkka lennosta. Toisen kerran meno ja paluu myös laukassa mutta nyt malttoi olla hiljaa. Loppupersasento vähän eessä; tästä huomasi, että ei olla treenattu. Sitten ruutua. Hyvä motivaatio ja vauhti. Ensin jäi vähän etureunaan mutta korjasi itsensä keskelle ilman uutta käskyä. Toinen toisto otettiin ihan kokonaisena liikkeenä ja oli aika lähellä kympin suoritusta.
Sit Päivi halusi nähdä vähän meidän kaukoja, ja niissä kyllä treenaamattomuus näkyi. Maahanmenot oli unohtuneet kokonaan ja seiso-istu ei muistanut mennä taaksepäin. Seisomiset sen sijaan oli ihan hyviä. Otettiin sitten vähän lähempää ja siellä muistui tehtävä mieleen. Viimeiseksi otettiin vielä tunnari, jota ei olla tehty melkein kahteen kuukauteen!!! Muodostelma oli ylösalaisin oleva T. Lyyti meni kapuloille laukalla, rauhoittui hienosti haistelemaan, vaikka ei ihan heti löytänytkään omaa. Oman löydyttyään näytti sitä Päiville ja sitten toi hitaasti mulle. Naureskeltiin siinä, että kävikö se vain näyttämässä, että löytyi, vai katsoiko se Päivin peukusta varmistusta?! 😂
Just yllätti ihan totaalisesti olemalla innokas ja kontaktia pitävä tokokoira! Tehtiin ensin kiertoa, jossa parilla ekalla yrityksellä lipsahti haukku, mutta kun kärsivällisesti sanoin sille: "Ei kun sun piti olla hiljaa", niin tuli hiljainenkin kierto. Mutta ai että mä tykkään siitä, että se menee ihan samalla vauhdilla, vaikka ei saa palkkaa!! Ja nyt oli ihan jokainen kerta teknisesti aika lähellä täydellistä. Kartio myös löytyi ekasta yrityksestä ilman mitään epäröintejä, vaikka oli toinen koirakin siellä takana aika lähellä. Ruutuun mennessä ei tullut ääntä! Paikka ei ollut ihan täydellinen. Jollain kierroksella sanoin käskyn ihan erilaisella äänellä kuin yleensä (yritin, etten käyttäisi niin innostavaa käskyä, että Justilta pääsisi haukku); tällöin Just lähti ja sit pysähtyi parin metrin päähän kysymään, että saiko mennä vai ei. Normaalista käskystä lähti itsevarmasti ja vauhdikkaasti ja loppuosakin meni nappiin.
Päivi ehdotti Justillekin kaukoja, mutta en sanoin, että tehdään jotain muuta epämukavuusalueella, nimittäin seuraamista. Mutta yllättäen mulla olikin hommissa joku reippaasti ja kontaktissa seuraava Pätkis! Taikuri on itsekin hämmästynyt! Jopa kaikki liikkeellelähdöt oli hyviä, toisin kuin lauantaina. Häiritseeköhän sitä kuitenkin kyltit...? Päivi kiinnitti huomiota mun temponvaihteluihin. Kävelen tosi reippaasti normaalia käyntiä ja matelen hidasta. Päivi sanoi, että voisin kävellä vähän normaalimmin hidasta, koska ero on kuitenkin selvä. Hiottiin tätä sitten suoralla edestakaisin ja ehkä sain rytmistä kiinni. Katsottiin myös, onko eroa sillä, toistanko aina nopeudenmuutoksessa käskyn vai en. Ei ollut merkittävää eroa, joten kannattanee toistaa, kuten tähänkin asti olen tehnyt.
On se kumma, ettei koirat unohda oppimiaan asioita parissa kuukaudessa...
sunnuntai 18. maaliskuuta 2018
Just paras!
Ekan radan tuomarina oli Sari Mikkilä, jolta saatiin ykkösissä 4 nollaa. Jatkettiin samaa linjaa ja tehtiin tältäkin radalta nolla! Rimat oli 45 cm. Rata tuntui vähän kummalliselta, erikoisia putkeen vientejä ja koko ajan joutui pitämään koiraa hanskassa. Vaikkei päästy kiihdyttelemään, niin ehdittiin taas Just sopivasti aikaan: -0,63. Tällä tuloksella sijoituttiin kakkoseksi. A:n kontakti videolta katsottuna aika hilkulla! Mutta uskotaan, että tuomari näki, kun vierestä katsoi.
En kuitenkaan jäänyt vellomaan tähän laamailuun vaan nostin vikalle radalle panoksia. Tämän radan tuomaroi Jari Suomalainen ja rimankorkeus oli 45 cm. Ja sisuuntuminen kannatti: tehtiin nimittäin radan ainoa nolla! Vain yksi tulos tuli meidän lisäksi. Radan alku pyöri ihan näppärästi, mutta ennen puomia hukkasin koiran, kun ohjasin sitä pois väärältä enkä oikealle. Onneksi Just pelasti ja valitsi puomin. Niin kiltisti otti puomin kontaktin! Sen jälkeen työnsin vähän liian pitkälle kaarteelle, mutta pikkujuttuja. Loppusuoralla taas hieno kiihdytys (kunpa se menis koko radan tuota vauhtia!) ja se kannatti, nimittäin jäätiin miinusajalle vain kolme kymmenystä! Ollaan me tarkkoja 😂
Radan jälkeen lähdettiin luppisystävien kanssa pitemmälle jäähkälenkille katsomatta edes, ehdittiinkö aikaan. Lenkiltä tullessa menin katsomaan tulostaulua ja taisi suusta päästä "oho" tai jotain, kun näin tekstin SERT-A. Isojen maksien aikaan en edes uskaltanut haaveilla serteistä mutta näköjään nyt pikkumakseissa ne on täysin mahdollisia.
Hyppärin hyytyminen harmitti, kun ei Just ikinä ole RAVANNUT radalla, paitsi sen kerran, kun oli säikähtänyt ja ahdistunut. Miten sitä nyt noin paljon harmitti pitkä takaakiertoon vienti. Mutta muuten olen kyllä erittäin tyytyväinen kumpaankin agilityrataan. Alkaa pysyä pakka kasassa koko radan ajan eikä tällä kertaa tullut hassuja pikkuvirheitä, kuten aiemmissa talven kisoissa. Putkijarrukohtia ei tänään ollut, mutta puomi ja keinu meni itsevarmasti, vaikka ei Ojangossa olla treenattu ikiaikoihin. Josko ois sekin kriisi taaksejäänyttä elämää? Toki noita -0,jotain aikoja voisi ajatella myös negatiivisen kautta, että joku pienenpieni lipsahdus, niin menee jo yliajan puolelle. Vaan ollaan onnellisia, että pysyttiin miinuksen puolella!
Nyt Justin sopis aloittaa juoksut vaikka heti huomenna. Tästä ois hyvä jäädä tauolle 😍
lauantai 17. maaliskuuta 2018
Ratatreeniä
Aloitettiin viikko reippaasti aamutreeneillä ShowHau Centerissä, jossa kaverini Hanna nykyään kouluttaa. Olin mukana suunnittelemassa näitä rallyn ja agilityn aamutreenejä, joten pitihän se päästä kokeilemaan! Molemmat sai vieraan paikan treenin; Lyytille oli voittajan tasoinen ratatreeni, jonka lopussa oli muutama mestarin kyltti. Justille oli teemana putkijarru. Lyytin kanssa aloitettiin seuruuttelemalla uudessa paikassa ja kehässä. Huomaa kyllä, että uudessa paikassa esim. seinän lähestyminen on pahempi kuin tutussa. Saatiin myös treeniä yleisöä kohti menemiseen, kun piti tehdä valkovuokko kolmen ihmisen ja kolmen koiran edessä. Myös kokeessa epäonnistuneita paikallakäännöksiä hiottiin; no nehän onnistuu kyllä, kun ei yliyritä! Eli sanoo koiralle "sivu" ja kääntyy 90 astetta ilman mitään käsiliikkeitä tai steppailuja. Temput meni taas hienosti, eli uskon, että kun saadaan varmuus ja rentous kisakehään, niin alkaa pisteetkin parantua debyytistä.
Justin kanssa tehtiin tosiaan erilaisista tilanteista putkijarruja. Saatiin virhe esille vasta ihan lopputreenistä; aluksi kaikki sujui kuin vettä vaan. Oliko Just sitten lopputreenistä herkempi väsymyksen takia (tuolla oli aika kuuma porokoiran juosta) vai mikä oli. Todettiin kuitenkin, että voisin kokeilla mennä pelkällä suhinalla - kropan kääntö ennen putkea saattaa olla liian voimakas ele, jos koira ei ole vielä lukinnut putkea satavarmasti.
Torstaina Justin agilitytreenit. Ennen niitä Lyytille viiden minuutin pikarallyt. Lyytikäinen oli harvinaisen liekeissä! Teki esim. puolenvaihdot takaa kunnon pompun kautta 😃 Tehtiin yhtä sun toista pientä mutta erityismaininnan ansaitsee ekasta yrityksestä onnistuneet peruutusaskeleet oikealla!
Justin kanssa tuntui, ettei oikein ollut meidän päivä. Ei ollut oikein normaalissa vauhdissa ja vähän sellaista väkisin vääntämistä. Toisaalta ei virheitäkään hirveesti tullut ja esim. terävästä kulmasta avokulmaan vienti kepeille onnistui joka kerta! Että ehkä kuitenkin enemmän kohtuulliset treenit kuin huonot.
Lauantaina taas ostopaikka kimpparallyyn. Ryhmässä oli aika vähän porukkaa, joten ehdin hyvin tehdä molempien koirien kanssa. Rata oli Tytti Lintenhoferin ratapohjasta muokattu niin, että sen pystyi tekemään joko mestarin tai avoimen tasoisena. Otin ensin Justin hommiin ja muistin taas, miksi agility on sen päälaji. Oon niin epämukavuusalueella, kun Justin kanssa yritän mennä! Vaikka se noi kaikki temput osaa erikseen, niin kun seuraaminen on niin heikko, niin eihän se kanna rataa.
Harjoiteltiin ensin lähtöjä ja tuota pyörähdystä. Tehdään kieppi seuraamisessa lämppätemppuja ennen joka agilitytreenejä, mutta se on vissiin neidin mielestä ihan eri asia, kun tässä ei meinannut onnistua millään. Myös houkutus aiheutti henkisiä jumeja 😁 Seisomaannousu oli kuitenkin ihan kohtuullinen. Kyllä se on nyt niin, että en ota sitä mukaan Kuopion rotumestiksiin, vaan vietetään Lyytin kanssa laatuaikareissu. Just saa treenata ja kisata agilitya, kun pystyy, ja agilitytauolla katsotaan sitten rallya tai tokoa uudestaan.
Lyytin kanssa myös ensin erikseen temppuja. Huomasin, että liikkeellelähdön kontakti oli vähän niin ja näin, joten otin taas naksuttimen käyttöön. A vot! Lyyti on ihan eri asennossakin, lähtee suoraan näyttävään seuraamiseensa, kun pitää lähdössä kontaktin. Liikkeellelähtöjen lisäksi erikseen tehtiin houkutusta, edessä peruutusta, paikallakäännöksiä ja merkkiä. Merkkiin tuli mielenkiintoinen havainto: Lyyti lähtee paremmin, kun näytän vastakkaisella kädellä. Siinä sit vaan tarkkana, että varpaat pysyy menosuuntaan vastoin agilitystä opittuja sääntöjä. Myöskään en saisi jäädä jankuttamaan sitä "missä merkki" - ihan sama kuin tokossa esim. ruudussa!
Sitten rataa. Ensin taas huono alku, mutta en hyväksynyt vaan uusittiin, kunnes lähti kontaktissa. Pyörähdyksessä Lyyti sovelsi ja päätyi mun oikealle puolelle kiepin jälkeen! "Pyörähdys itsensä ja ohjaajan ympäri" !? Muuten alku meni tosi hyvin, paitsi ennen puolenvaihtoa läpi Lyyti oli vähän liikaa edellä ja joutuin palaamaan vähän taemmas, että pystyi toteuttamaan tehtävän. Ja jossain paikallakäännöksessä oikealla puolella Lyyti istui vähän kaukana. Muuten menikin oikeestaan aika näppärästi; paikallakäännökset vasemmalla oli varmoja, kun tein ne rennosti ja merkkikin löytyi. Käytösruutukin tehtiin koko aika ja ilman välipalkkoja. Ei hitto toi 3 min tuntuu pitkältä! Aika hyvät treenit siis Lyytille, sopivasti haastetta mutta ei liian vaikeatakaan. Nyt vaan rentoutta ja itsevarmuutta etsimään!
Justin kanssa tehtiin tosiaan erilaisista tilanteista putkijarruja. Saatiin virhe esille vasta ihan lopputreenistä; aluksi kaikki sujui kuin vettä vaan. Oliko Just sitten lopputreenistä herkempi väsymyksen takia (tuolla oli aika kuuma porokoiran juosta) vai mikä oli. Todettiin kuitenkin, että voisin kokeilla mennä pelkällä suhinalla - kropan kääntö ennen putkea saattaa olla liian voimakas ele, jos koira ei ole vielä lukinnut putkea satavarmasti.
Torstaina Justin agilitytreenit. Ennen niitä Lyytille viiden minuutin pikarallyt. Lyytikäinen oli harvinaisen liekeissä! Teki esim. puolenvaihdot takaa kunnon pompun kautta 😃 Tehtiin yhtä sun toista pientä mutta erityismaininnan ansaitsee ekasta yrityksestä onnistuneet peruutusaskeleet oikealla!
Justin kanssa tuntui, ettei oikein ollut meidän päivä. Ei ollut oikein normaalissa vauhdissa ja vähän sellaista väkisin vääntämistä. Toisaalta ei virheitäkään hirveesti tullut ja esim. terävästä kulmasta avokulmaan vienti kepeille onnistui joka kerta! Että ehkä kuitenkin enemmän kohtuulliset treenit kuin huonot.
Lauantaina taas ostopaikka kimpparallyyn. Ryhmässä oli aika vähän porukkaa, joten ehdin hyvin tehdä molempien koirien kanssa. Rata oli Tytti Lintenhoferin ratapohjasta muokattu niin, että sen pystyi tekemään joko mestarin tai avoimen tasoisena. Otin ensin Justin hommiin ja muistin taas, miksi agility on sen päälaji. Oon niin epämukavuusalueella, kun Justin kanssa yritän mennä! Vaikka se noi kaikki temput osaa erikseen, niin kun seuraaminen on niin heikko, niin eihän se kanna rataa.Harjoiteltiin ensin lähtöjä ja tuota pyörähdystä. Tehdään kieppi seuraamisessa lämppätemppuja ennen joka agilitytreenejä, mutta se on vissiin neidin mielestä ihan eri asia, kun tässä ei meinannut onnistua millään. Myös houkutus aiheutti henkisiä jumeja 😁 Seisomaannousu oli kuitenkin ihan kohtuullinen. Kyllä se on nyt niin, että en ota sitä mukaan Kuopion rotumestiksiin, vaan vietetään Lyytin kanssa laatuaikareissu. Just saa treenata ja kisata agilitya, kun pystyy, ja agilitytauolla katsotaan sitten rallya tai tokoa uudestaan.
Lyytin kanssa myös ensin erikseen temppuja. Huomasin, että liikkeellelähdön kontakti oli vähän niin ja näin, joten otin taas naksuttimen käyttöön. A vot! Lyyti on ihan eri asennossakin, lähtee suoraan näyttävään seuraamiseensa, kun pitää lähdössä kontaktin. Liikkeellelähtöjen lisäksi erikseen tehtiin houkutusta, edessä peruutusta, paikallakäännöksiä ja merkkiä. Merkkiin tuli mielenkiintoinen havainto: Lyyti lähtee paremmin, kun näytän vastakkaisella kädellä. Siinä sit vaan tarkkana, että varpaat pysyy menosuuntaan vastoin agilitystä opittuja sääntöjä. Myöskään en saisi jäädä jankuttamaan sitä "missä merkki" - ihan sama kuin tokossa esim. ruudussa!
Sitten rataa. Ensin taas huono alku, mutta en hyväksynyt vaan uusittiin, kunnes lähti kontaktissa. Pyörähdyksessä Lyyti sovelsi ja päätyi mun oikealle puolelle kiepin jälkeen! "Pyörähdys itsensä ja ohjaajan ympäri" !? Muuten alku meni tosi hyvin, paitsi ennen puolenvaihtoa läpi Lyyti oli vähän liikaa edellä ja joutuin palaamaan vähän taemmas, että pystyi toteuttamaan tehtävän. Ja jossain paikallakäännöksessä oikealla puolella Lyyti istui vähän kaukana. Muuten menikin oikeestaan aika näppärästi; paikallakäännökset vasemmalla oli varmoja, kun tein ne rennosti ja merkkikin löytyi. Käytösruutukin tehtiin koko aika ja ilman välipalkkoja. Ei hitto toi 3 min tuntuu pitkältä! Aika hyvät treenit siis Lyytille, sopivasti haastetta mutta ei liian vaikeatakaan. Nyt vaan rentoutta ja itsevarmuutta etsimään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)