Ollaan varasijalla 4.11. Ojangon kokeeseen. Olettaisin, että aika hyvät mahikset saada peruutuspaikka, kun on iso koe, joten valmistaudutaan sen mukaan. Tiistaina treenailtiin Annikan kanssa Ogelissa. Joku teki ensin luoksareita ja muuta sellaista. On kyllä hämmästyttävää, miten hyvin se keskittyy, niin kauan kuin tehdään. Sitten jos tulee "tyhjä hetki", niin bongailee esim. ohikulkevia koiria ihan eri lailla. Palaa kyllä kuplaan heti pyynnöstä ja pysyy siellä niin kauan kuin minäkin olen siellä.
Justin kanssa tehtiin kolme liikeparia, joista aina tokana oli kaukot. Ensin ruutu + kaukot. Ekalla yrityksellä Just otti varaslähdön! En muista sen juuri ikinä varastaneen ruutuun. Sitten mulla meni sen verran pasmat sekaisin, etten antanut selkeitä käskyjä ja se lopulta tuli takaisin. Otettiin sitten uusi yritys ja nyt meni kuin Römssöössä. Sitten kaukojen eka istuminen, joka oli hyvä ja tästä leikkipalkka. Toinen pari oli kierto + kaukot. Kierto oli varma, joskin tuli muutama haukku, mikä ei ole mikään ihme, kun Just oli niin korkeassa vireessä. Tällä kertaa taidettiin ottaa kaukojen vaihdot m-i-m-i. Nääkin onnistui ekoilla käskyillä. Viimeinen pari oli seuraaminen + kaukot kokonaisena. Seuraaminen oli "ihan kiva", mutta viimeinen terä jäi puuttumaan ja Justin ilme oli vähän levoton. En ainakaan muista, että kaukoissa olisi ollut mitään vikaa, joten todettiin tämä onnistuneeksi treeniksi.
Seuraavaksi otettiin tunnari liikkuroituna kentän reunanurtsille. Just nosti väärää mutta toi oman. Viimeisenä juttuna otettiin vielä ruutua toisesta suunnasta niin, että palkkasin osista. Tää ei ollut mitenkään ihan täydellinen, ainakin Just jäi kääntyessään vähän vasempaan reunaan. Ihan ok kuitenkin, joten lopetettiin tähän.
Torstaina Jokun agitreeneissä leijeröintiteemainen rata. Joku teki valkoisilla neliöillä paitsi että kympin jälkeen otettiin mustien numeroiden 22, 23, 18-21 ja siitä jatkettiin taas irtonumeroilla 11:sta alkaen. Leijeröintikohdat 6-7 ja 11-12 meni joka kerta upeasti! Ekalla toistolla vaan Joku luikahti seiskan jälkeen putkeen nro 16 mun edestä. Seuraavalla yrityksellä irrotin 6-putkeen vähän kauempaa ja ehdinkin hyvin tuuppaamaan kasille. Tällä kertaa Joku teki itsenäisesti 8-9 mun ollessa putken toisella puolella. Tämä ei kuitenkaan onnistunut enää lopputreenistä; Joku ei enää irtoa niin hyvin, kun on väsynyt. Keinulla tuli ramppikuume ekalla yrityksellä, mutta kun mentiin kerran yhdessä, niin sitten taas sujui, eli olisi pitänyt ottaa yksi keinu alle erillisenä. Sitten loppusuoralla kävi vielä sellainen fiba, että kun sanoin "eteen", Joku laittoi turbobuustin päälle ja juoksi hyppysuoraa pitkin päädyssä seisovan Hannan luo. Tämä toistui kahdesti ja korjaantui sillä, että sanoin "eteen"-vihjeen sijaan vain "putkeen putkeen". Suklaat jäi siis tienaamatta tällä kertaa mutta olipa makee treeni ja koiran eteneminen ja estelukitukset 10+! Ite kun suunnittelee, niin saa sitten itselleen kiroilla, kun joutuu juoksemaan monta kertaa hallin päästä päähän.
Just teki kaksi minitreeniä ennen perjantaita ja Riitan valkkua. Ensin jäähkälenkillä vähän seuraamista, palkkasin asenteesta ja peruutuksista. Sitten tunnari, joka meni tällä kertaa ihan pieleen, mutta olen jo edistynyt henkisesti niin paljon, etten hermostu siitä, keräsin vain välineet pois ja jatkettiin elämää. Agitreenien jälkeen mietin, pitäiskö vielä treenata vai ei, kun tosiaan aamulla heti tulossa rankat treenit. Mikaela ystävällisesti punnitsi mun kanssa plussia ja miinuksia aiheesta. Sitten kävelin pari askelta väliaidan viereen ja tuli ratkaiseva argumentti: Justin ilme. Se nimittäin makasi häkissä näyttäen siltä, että "kohta on mun vuoro, nyt varmaan on jo mun vuoro, eikös jo ois mun vuoro, tuleehan tänään varmasti mun vuoro". En kerta kaikkiaan voinut lähteä vain kotiin, joten sovittiin, että otan 2 toistoa kiertohässäkkää, Mikaela kuvaa niin, että mulla on aamulla näyttää Riitalle todistusaineistoa. Ja pidettiinkin tästä kiinni! Eka toisto hyppyjen tasolta kierrä + maahan. Toka toisto kisamatkasta kierrosta suoraan vapautus purkille. Meni muuten täydellisesti, paitsi että Just kävi niin kuumana, että vinkui ja haukkui varmaan puoli minuuttia ennen tokaa lähetystä! Onpahan ainakin motivaatio kiertoa kohtaan kasvanut! Ja sitten Just oli unohtanut stopin seisomaan eli meni vain maahan millä tahansa käskyllä. Koska olin luvannut tehdä vain 2 toistoa ja se on siinä, niin laitettiin stopit treenilistalle ens kerralle.
Kuten jo viime postauksessa kerroin, saatiin äkkilähtöpaikka Laukaaseen KEK2-kokeeseen viime sunnuntaina. Tuomarina oli Emmi Salenius, joka on ollut vasta muutaman viikon tuomarina mutta on mulle tuttu Poppareiden aiemmista kokeista vkt:nä; lisäksi ollaan kerran oltu Emmin treeneissä. Olipa tosi kivat, isot alueet ja reilut etsintäajat - kaikin puolin mukava koe!
Saatiin kahdeksas suoritusvuoro yhteenä 14 koirasta. Koepaikka oli Savion lava kauniilla paikalla järven rannalla mutta huh, miten kylmä tuuli puhalsi suoraan parkkikselle ja ajoneuvoalueelle! Oli lisävaatekerrokset tarpeen. Etsinnät tehtiin perinteiseen tapaan kahtena kierroksena. Kaikilla alueilla oli 2 kätköä eli 8 kätköä oli yhteensä. Justilla olikin oikein mökkiläisen palkat, kun tilipussissa oli lettuja ja kalannahkapala!
Aloitettiin ajoneuvoetsinnällä, jossa 3 henkilöautoa, 2 kätköä, aikaa 3 min. Lähtö kuvassa vastakkaisesta suunnasta eli Fordin takaa, tuuli kuvanottosuunnasta. Just lähti haistelemaan Fordia ja näyttikin jo siltä, että saa hajun mutta sitten vaihtoi Mazdalle ja sen perästä napattiin eka kätkö. Sitten käytiin kuvan valkoinen auto ympäri, ei selkeitä reaktioita, mutta aika monta kertaa Just irtosi autolta, eli huomasi, kuinka tuuli pyöritti. Sitten palattiin takaisin Fordille ja kierrettiin se vastapäivään ympäri. Meinasin jo vaihtaa suuntaa, kun Just lähti etenemään määrätietoisesti vasenta kylkeä ja ilmaisi toisen kätkön ajassa 1:17. Tällä alueella melkein kaikki löysivät molemmat kätköt ja Just oli 4. nopein. Oon melkein varma, että Just nuolaisi ekaa kätköä, mutta ilmeisesti tuomari ei nähnyt, kun ei saatu virheitä.
Ulkoetsintä, 2 tilaa, 2 kätköä, aikaa peräti 5,5 minuuttia. Lähtö kuvassa oikealta ja seinät blokkasivat tuulen hyvin. Just kipitti ensin ihan perimmäiseen nurkkaan ja siellä kyllä reagoi vähän ympäriinsä eli ilmeisesti siirtymähajua oli jonkin verran. Upeasti se selvitti tän itsenäisesti liikkuen tuohon tilojen väliin ja sieltä tolpasta löytyikin matala kätkö ihan lattianrajasta.
Ulkoetsinnän toinen tila. Ekan löydön jälkeen noustiin tuonne korokkeelle. Just reagoi aika selkeästi ja melko nopeasti lähti nostelemaan nenäänsä ja nousemaan seinää vasten eli selkeästi näytti, että täällä on korkea kätkö. Tässä kohtaa vähän sydän hakkasi, että nyt odota, odota, anna koiran työstää... ja kun oli tarpeeksi moneen kohtaan hypännyt, löysi tarkan kohdan ilmoitustaulun alareunasta ja ilmaisi siihen varmasti. Tällä kätköllä oli korkeutta 120 cm tasan. Tää tuntui ihan superonnistumiselta kesän korkeiden kätköjen treenin jälkeen 🥰 Justin aika 1:40 oli toiseksi nopein. Tällä alueella 9/14 koiraa löysi molemmat kätköt.
Laatikkoetsintä, 2 kätköä, aikaa 2min15sek. Kätköt oli yhdessä ämpärissä oikealla reunalla ja yhdessä pikkulaatikossa keskellä. Musta ois ollut hirveän kiva käydä nää järjestelmällisesti läpi, mutta annoin sitten kuitenkin Justin päättää. Se olikin hyvä strategia, kun eka ämpärikätkö löytyi aika nopeasti. Sitten mentiin päätyyn ja käytiin siellä melkein kaikki läpi, kun Just lähti määrätietoisesti keskelle. Reagoi selkeästi yhteen laatikkoon mutta ei ilmaissut. Taas hengittelin, että nyt rauhassa tarkistetaan viereiset... ja sieltä heti viereisestä laatikosta löytyikin toinen kätkö ajassa 0:49. Tällä alueella molemmat kätköt löysi 9 koiraa ja Justin aika oli neljäs.
Sisäetsintä, 2 tilaa, 2 kätköä, aikaa 4:30 minuuttia. Kätköjen välissä oli siirtymätila (käytävä), jossa ei ollut kätköä. Tämä tila oli lähinnä lähtöä, joten aloitettiin siitä. Meinasi hiki nousta, kun Just haisteli tosi tarkkaan kaikki paikat eikä mitään löytynyt... Oltaiskohan jotain 2 minuuttia hillottu täällä, kun tein päätöksen siirtyä toiseen tilaan.
... ja se oli täysin oikea päätös! Just reagoi ensin takanurkassa olevaan laatikkoon mutta ei ihan ilmaissut. Sitten kiipesi portaille, kunnes hyppäsi sohvalle ja sieltä nappasi kätkön käsipaperitelineestä. Sitten palattiin oikealle seinustalle ja nyt Just teki ilmaisun laatikolle. Ilmaisu oli vähän hämärä, mistä totesin, että tää ois nyt varmaan saavuttamaton.
Koska tässä kohtaa pulssi löi varmaan kahtasataa, kun oli viimeisestä kätköstä kiinni, odotin vähän enkä heti ilmoittanut löytöä. Just teki uuden kohdennuksen ja ilmaisun, joten nostin tärisevän käteni ja ilmoitin löydön epävarmempana kuin yhdelläkään aiemmalla kätköllä. Kyllä riemu repesi, kun tuomari-Emmi sanoi: "Oikein!" 🤩
Justin aika oli 3:14. Tämänkin löysi 9 koirakkoa ja Justin aika oli 8.
Olin saanut perheeltä ultimatumin, että viimeistään kolmelta pitää olla takaisin mökillä. Vielä kahdelta odotettiin vuoroa, kun matka kestää tunnin... joten vikoille alueille mennessä ajattelin, että nyt meidän täytyy napata satanen, että mamman rähjäämiset ei tuntuis missään 🤣 Tällaisella rangaistuksen uhalla tein järkeviä päätöksiä etsinnässä ja se palkittiin täysin pistein. No ei sitten saatu rähjäyksiä, kun perhekin oli otettu Justin suorituksesta.
Oltiin jo kotimatkalla mökiltä Helsinkiin, kun sain viestin, että Just oli voittanut koko kokeen. Kolme koiraa meidän lisäksi sai 100 p. Tosi sopiva vaikeustaso mun mielestä ja kivasti kaikilla alueilla oli eri koirakko nopein. Just ei ollut millään alueella nopein mutta oli tasaisen tehokas, koska lopputuloksissa oli aivan kirkkaasti nopein kaikista. Millään alueella ei edes ehtinyt tulla 30 sekunnin varoitusta.
Kun kilpailukielto alkoi, velloin 1,5 viikkoa asiaa. Sitten totesin, että tää ei voi jatkua, mä myrkytän elämäni ja koira haluaa treenata. Ei ollut Justin vika, Justin ei pitäisi joutua kärsimään siitä, että mä olen huonolla tuulella. Joten tein silloin päätöksen, että me käytetään tämä aika hyväksemme, treenataan nosen 3-luokan juttuja ja tokon voittajan juttuja ja onnistuttiin tässä. Kaikki kesällä treenatut jutut kantoivat tähän kokeeseen. Just oli aivan liekeissä ja keskittyi alueilla ihan kympillä, vaikka lämppäalueiden purkkiradat olivat ihan hutilointia.
Ai että mä olin kaivannut näitä adrenaliineja ja yhteistyötä Justin kanssa koeolosuhteissa 🥰 No ehkä odotteluaikaa koepaikalla en oo kaivannut mutta kaikkea muuta koepäivään kuuluvaa kyllä. Ihan mahtavat fiilikset ja lisää on tulossa!
Viikko sitten perjantaina tuli vihdoin Kennelliitosta odotettu sähköposti. Taidettiin selvitä minimituomiolla: kilpailukieltoa ei jatketa enkä joudu maksamaan testauskuluja, vain koeviikonlopun tulokset mitätöidään. Toki mitätöivät tulokset on tietysti kolme satasta... Testi otettiin 14.1., tulos tuli 18.7., päätös tehtiin 5.10. ja mä sain tiedon 13.10. Lähes yhdeksän kuukautta meni siis testin otosta tuomioon ja melkein kolme kuukautta ehdittiin olla kilpailukiellossa. Koomista tässä on se, että tulokset hävisivät koiranetistä parissa tunnissa 😂 Myös tuo sanamuoto "ei todennäköisesti ole ollut vaikutusta koiran suorituskykyyn" aiheuttaa hieman kulmien kohotteluja. Aika paljon aikaa, rahaa ja stressiä on mennyt tähän asiaan, jolla ei sitten ole ollut kuitenkaan vaikutusta. Toisaalta tämä oli myös helpottava tieto, että pitoisuus todellakin oli matala. Kyllähän tässä on mielessä ehtinyt käydä sellainenkin, että mitä jos mä olinkin erehtynyt, mitä jos Just olikin jossain kohtaa vahingossa saanut kokonaisen lääkeannoksen? Mutta ei, jäämistä oli kyse, kuten olin ajatellutkin.
Täytyy sanoa, että aika paljon jännitti avata kyseinen sähköposti. Sellainen 5-10 minuuttia hengittelin ja tärisin työpaikan keittiössä ennen kuin toivuin stressin purkautumisesta. Onneksi mun työhön kuuluu myös mekaaninen ja fyysinen puoli, joten ei tarvinnut käyttää aivoja vähään aikaan. Kyllä nyt helpottaa! Ei tulosten mitätöinti tunnu missään - me päästään kisaamaan! Eikä koirakaan ehtinyt eläkkeelle 😂
Koska aikataulu-Agopov ei aikaile, bongasin heti äkkilähtöpaikan Laukaan KEK2-kokeeseen sunnuntaille. Oltiin joka tapauksessa mökillä viikonloppu, joten pienen miettimisen ja perheen pehmittelyn jälkeen varasin meille koepaikan. Ajattelin, että oon 3 kk odottanut tätä mahdollisuutta ja se tarjoillaan mulle tarjottimella, oon 70 km päässä ja edellisenä päivänä vielä on tilaa - hulluhan olisin, jos jättäisin tän käyttämättä. Koska treenaamisen painotukset aina vähän muuttuu, kun koe lähenee, otettiin lauantaina mökkipihalla "muistuttelutreenit" laventelilla. Mukana oli:
peräkärryllä kätkö sellaisessa syvennyksessä, että sen bongaaminen vaati tarkkaa läpikäymistä.
N. 120 cm korkea kätkö aitan seinäsaumassa
Saavuttamaton kätkö aitan sohvan alla
matala kätkö maanrajassa putkessa vajan ulkoseinustalla
siitä jatkaminen ilman välipalkkaa kätkölle, joka oli mun huoneen ulko-oven saumassa n. 60 cm korkeudessa
Kaikki meni oikeastaan aika hyvin ja pääsin vahvistamaan niitä asioita, joita oli tarkoituskin. Siispä hyvillä mielin sunnuntain kokeeseen 😍
Tällä kertaa muistin ottaa Jokun ja se sai tehdä peräkärryn sekä kaksi viimeistä ulkokätköä. Oli iloinen ja tarkka 😍
Sunnuntaina tehtiinkin sitten enemmän etsintöjä ja sokkoja. Ensimmäinen oli tosi hyvä ja hyödyllinen tehtävä: porukka jaettiin puoliksi ja tehtiin toisillemme alueet. Meillä käytössä oli jonkinlainen käsityö- ja askartelutila, jonne laitettiin kolme kätköä. Kaksi niistä oli onnistuneita mutta kolmas täysin epäonnistunut. Laitettiin lähikätkö metalliseen venttiiliin ajatellen, että haju tarttuu siihen hyvin ja olisi mahdollista napata suoraan lähdöstä. Mutta se olikin poistoilmaventtiili! Eli veti kaiken hajun sisäänsä ja putkea pitkin pois. Vain Heksu edes kunnolla reagoi kätköön, ja Jenni kokeneena ohjaajana arvasi paikan. Kun muut kaksi koiraa eivät edes reagoineet, todettiin toisen kätkön jälkeen, että anna koiralle loppupalkka, kolmas kätkö ei nouse. Eli oppina tästä: älä luota venttiileihin!
Sitten päästiin tekemään Jennin, Paulan ja Mariannen tekemää aluetta. Sekin oli luokkahuone. Tässä etsinnässä taas hyvää ja huonoa. Hyvää se, että käytiin koko alue läpi ja esim. kohteet (kuten tuolit) totesin tyhjiksi varmasti. Huonoa oli se, että Just yritti 2,5 minuuttia kertoa mulle, että kaapin alla on saavuttamaton kätkö mutta mä en ymmärtänyt asiaa. Marianne oli kuitenkin sanonut mulle, että 2-luokan tasoinen alue, eli tästä olisi jo voinut päätellä, että saattaa olla saavuttamattomia. Just etsi koko kaapiston kaikki saumat tosi tarkkaan, pyrki kaappien alle mahtumatta sinne ja reagoi voimakkaasti koko kaapiston alueelle - mutta ei tehnyt ilmaisua kuin vasta 4,5 minuutin kohdalla (ei näy videolla). Ensin mietin puoli päivää, että yhyy, mä oon paska ohjaaja - koira yrittää kaikin tavoin kertoa mulle mutta mä olen urpo. Kun pääsin tästä yli, ajattelin, että hei, meillähän on Justin kanssa diili, että ilmoitan löydön vasta kun se ilmaisee enkä arvaile käytöksen perusteella. Eli siis tämän kätkön missaaminen ei johtunut siitä, että mä olen paska ohjaaja, vaan siitä, että saavuttamattomat kätköt on ruosteessa! Eikä se ole mikään ihme, kun niitä on viimeksi treenattu 3-4 kk sitten! Mutta tärkeä ajatuskuvio taas henkisesti. Vaikka ohjaaja onkin tyhmä, niin vellominen ei auta vaan analyysi ja johtopäätökset.
Tauon jälkeen päästiin viikonlopun jännittävimpään antiin. Terhi oli tehnyt meille 3-luokan sisä- ja laatikkoalueet. Sisällä olikin monta tilaa, mutta oli sovittu, ettei korkeita kätköjä ole liukkaan pohjan takia. Sain itse päättää enimmäisajan ja valitsin 7,5 minuuttia monitilaiseen alueeseen ja 2,5 minuuttia erilliseen huoneeseen. Ihan ylimitoitettu! 5,5 min olisi hyvin riittänyt ekaan osioon. Just hiippaili ensin käytävän läpi ja valitsi perällä naisten pukkarin + suihkun. Sieltä ei mitään reaktioita, joten totesin sen puolessa minuutissa tyhjäksi. Sitten jatkettiin miesten pukkariin, jossa selkeitä reaktioita eli luin, että täällä on kätkö. Se oli oikein. Just haisteli patteria tosi tarkasti ja nousi siinä myös ylöspäin - patteri oli päällä eli ilmavirrat nousi ylöspäin. Kun patterista ei mistään tullut ilmaisua, ohjasin Justin huoneen toiselle reunalle lokerikoille. Siellä oli vaikeasti tarkennettava kätkö saumassa sisäpuolella, ja sen Just ilmaisi 2 minuutin kohdalla. Tää oli yhteistyöllä selvitetty kätkö!
Seuraavat 2,5 minuuttia käytiin aluetta läpi ja Justkin selkeästi alkoi lisätä etsinnän tarkkuusastetta. Käytiin mm. siinä pukkarissa, jonka olin jo kerran todennut tyhjäksi... 4,5 minuutin kohdalla löytyi kätkö vessan ovensuusta. Just oli kerran käynyt siellä vessassa mutta ilmeisesti hämääntyi hetkellisesti vessanpöntön häiriöhajuista, kun ei haistellut ovensuuta tarkasti. Just ilmaisi saranapuolelle, kun kätkö oli sisäpuolen listassa. Terhi sanoi, että tästä olisi voinut tulla väärä löytö. Puolen minuutin neuvottelun jälkeen sain Justin vessan puolelle ja sieltä ilmaisi tarkan paikan. Mutta kaikki muutkin koirat ilmaisivat samalle puolelle kuin Just eli koirat olivat selkeästi sitä mieltä, että haju tuli sinne. Joten todettiin, että tämä on asia, joka on tuomarista kiinni. MUTTA ei kuitenkaan poista sitä, että tuollainen olisi hyvä treenikohde tarkkuuteen! Eli samaan tyyliin kuin edellispäivän treeneissä. Kerroin Terhillekin meidän diilistä, että uskon Justin ilmaisuja. Diiliin kuuluu se, että otan sen riskin, että joskus kokeessa tulee väärä löytö.
Tämän jälkeen käytiin vielä n 40 sek läpi alueen alkuosaa nurkkineen. Ei mitään reaktioita, joten ilmoitin valmiiksi. Ja kyllä - oltiin löydetty kaikki! Sitten siirryttiin erilliseen huoneeseen. Sieltä ei löydetty kahdessa minuutissa mitään, joten palkattiin tyhjästä. Siellä oli kyllä kätkö! Mutta se oli korkea, ja mä oletin, että "ei korkeita" koskee myös tätä tilaa, vaikka tässä oli pitävä matto, jonka takia Terhi oli korkean laittanutkin. Katsoin aluetta siis eri silmin. Just reagoi sivuoven suuhun mutta sieltä ei löytynyt mitään - siellä oli siis siirtymähajua. Olisin kyllä voinut tajuta ohjata Justin avoimelle oviaukolle eli sinne, josta haju olisi voinut siirtyä. Kätkö nimittäin oli heti ovesta vasemmalle korkealla taulun kulmalla. Just ei kyllä oikeastaan yhtään reagoinut siinä kohdilla. Seinän toisella reunalla nousi kyllä mutta ei kätkön kohdalla. Parin minuutin kohdalla Terhi totesi, että voitais jättää tähän ja mä olin samaa mieltä. Tää ei jäänyt oikeastaan kaivelemaan, koska tehtävänanto muuttui mun tietämättä enkä olisi voinut ohjata toisin.
Tän jälkeen oltiin molemmat ihan poikki! Silmät vaan tuijotti tyhjää ja mentiin käymään lenkillä ja tuijottamaan koskea. Sen jälkeen Just autoon huilimaan ja mä menin avustamaan muita koirakoita sisäalueelle. Just sai vielä päivän viimeisenä tehdä laatikkoetsinnän, joka oli pitkällä käytävällä. Kätköjä 1-4. Tää oli mahdollista tehdä järjestelmällisesti ja osittain tehtiinkin. Just vain poikkasi kolmannelta laatikolta toiselle puolelle, joten vaadin, että se käy myös sen puolen kolme ensimmäistä läpi. Sieltä ei löytynyt mitään, joten jatkettiin käytävän oikeaa seinustaa. Sieltä löytyi ensin pahvilaatikosta kätkö ja sitten heti perään viereisestä muovipurkista! Olin hämmentynyt, että kätköt oli viereisissä mutta uskoin Justia ja ilmoitin löydön. Videolta kuuluu, kun sanon "Tää oli kompa!" Olipa hyvä treeni! Sitten jatkettiin edelleen oikeaa reunaa päätyyn asti, josta vaihdettiin vasempaan reunaan, josta kolmas löytö. Löydön jälkeen Just vaihtoi taas oikeaan reunaan, mutta ohjasin sen vasemmalle ja lähdettiin sitä etenemään. Jonon keskellä Just poikkasi taas toiseen reunaan ekojen kätköjen kohdalla. Kuittasin vaan, että ne sä löysit jo ja ohjasin takaisin vasempaan reunaan. Ja sieltä nousikin vielä lavuaarin kohdalta muovilaatikosta viimeinen kätkö, joten pääsin sanomaan "löytö ja valmis". Palkkasin joka kätkön ja silti aikaa meni vain 2 minuuttia! Olipa makeeta päättää viikonloppu tällaiseen superonnistumiseen ja erityisen upeeta oli se, kuinka hienosti Just jaksoi keskittyä, vaikka päivän muut alueet oli olleet aika kuormittavia.
Tässä vielä erillisiä asioita viikonlopulta ja loppupalaverista:
Sokko on aina ohjaajan treeni. Siinä ei saisi olla sellaista, mitä koira ei osaa.
Eri materiaalin laatikoilla vertailutehtävä: esim. 3-4 laatikkoa, joista osassa on todennäköisesti siirtymähajua, mutta oikea vastaus on lähellä
Pörri-pennun namietsintä:
Itse olen aina heittänyt ison määrän namia koirille etsittäväksi viihdytysmielessä, mikä on tietysti hyvä juttu.
Pörri treenasi ihan etsintää namilla eli alueella oli yksi nami, sinne lähetettiin ja namin löytämisestä vielä palkattiin erikseen. Eli käytännössä kaikki rutiinit tulevat pennulle tutuksi, vaikka haju on helppo ja suorapalkka.
Just liukasteli nyt niin paljon, että ihan pahaa teki. Nyt on pakko totuttaa se tossujen käyttöön.
Loppupalaverissa käytiin läpi kolmosluokassa tarvittavia taitoja ja todettiin, että kolmosluokan pitäminen mörkönä ei ole kovin hedelmällistä. Hyödyllisempää olisi miettiä kolmosen taitoja jatkumona alemmista luokista. Pohjiahan siellä luodaan melkein kaikkiin kolmosen juttuihin:
Paitsi toki kätköjen määrä ja lopettaminen ei löydöstä.
Hyvät naurut saatiin siitä, miksi laventeli on taidoista helpoin: koska se on koiran taito eikä ohjaajan 😂
Tyhjiä tulee jo 1-luokassa ajoneuvoilla. Tämä on todettu oman ryhmän kanssa, että on erikseen harjoiteltava asia!
Usein kolmosissakin on vain 1-3 kätkön alueita. Joskus toki voi olla 6-7:kin kätköä ja tällöin jatkaminen ilman välipalkkaa nousee isompaan merkitykseen.
Alueiden koko vaihtelee kaikissa luokissa
Saavuttamattomat tulee jo 2-luokassa. Pikkukoirille korkeat on saavuttamattomia jo ykkösluokassa.
Korkeutta tulee lisää, mutta harvoin kokeissa on ihan tappikorkeuksia
Se, mitä kukaan meistä ei keksinyt, mutta joka Terhin mielestä oli kaikkein tärkein asia, oli fyysinen kestävyys. 3-luokan koepäivät ovat pidempiä, etsittävät alueet suurempia ja haisteluun käytettävä aika moninkertainen esim. ykkösluokkaan verrattuna, kiipeilyä voi olla enemmän jne. Tietysti olosuhteet, esim. lämmin päivä, vielä lisäävät fyysistä kuormitusta. Täytyy kyllä myöntää, että tämä on asia, jota en itse ollut tullut ainakaan kovin aktiivisesti ajatelleeksi. Vielä kun koirallakin alkaa olla jo ikää, niin täytyy kyllä miettiä tätä asiaa, jos joskus kolomosiin päästään.
Tauolla oltiin puhuttu esimerkiksi jatkamisesta. Mä olin valittanut, että meidän jatkaminen on ruosteessa. Terhi oli sitä mieltä, että olen todennäköisesti tehnyt liikaa treenejä ilman välipalkkaa, mutta tässä tapauksessa ei ole siitä kyse: Ollaan tehty viimeiset kuukaudet joko ykkösluokan tai kolmosluokan treenejä. Silloin kun käytiin kakkosen kokeissa, jatkaminen oli paljon sujuvampaa. Kovin montaa välipalkatonta jatkamista ei tullut viikonlopun aikana, mutta loppupäätelmä oli, että ei meillä ole mitään ongelmaa 😂 Näin sosiaalisessa palkassani siis kaksi ongelmaa: 1. Justin huomio kääntyy liikaa minuun ja siitä menee hetki, että fokus kääntyy taas täydellisesti itsenäiseen toimintaan, 2. pomppuja ei voi tehdä liukkailla pohjilla. Terhi kertoi, että hän sanoo koiralleen vain "hyvä, jatka". Mä oon ajatellut, että sosiaalisen palkan pitää olla tosi hyvä, että se kantaa, mutta nyt en ole ihan varma... joskus nosessa Just näyttää siltä, että mitäs siinä heilut, päästä mut töihin. Joten mä taidan tehdä videoidun tutkimuksen eri variaatioista ja katsoa, mikä niistä näyttää parhaalta.
Lounaan jälkeen siirryttiin toiselle puolelle käytävää kirjastoon. Kirjastotreenissä osa koirakoista teki sokkona, me myös. Taas tehtiin "ajoneuvoetsintää" kirjavaunuilla. Mä tein heti ensin kardinaalimunauksen ajattelematta yhtään, että vieressä on toinen alue. Lopputulos oli se, että Just oli löytämässä toisen alueen kätkön, kun vedin sen pois sieltä ja sitten sille tuli paha mieli eikä haistellut alkua tarkasti. Näin missattiin lähikätkö ekasta kärrystä. Sitten Just ohitti tokan kärryn aika nopeasti ja jäi hinkkaamaan viimeistä kärryä. Sieltä ikkunan puolelta kärryn alapinnalta saatiin löytö. Sitten siirryttiin takaisin tokalle kärrylle. Just haisteli sen niin tarkasti, että uskalsin sanoa ääneen, että aika siirtyä ekalle kärrylle. Sieltä löytyikin renkaasta kätkö, jota Just nuoli oikein antaumuksella 🙈
Toi lähtötilanteen moka oli kyllä sen laatuinen, ettei toista kertaa saa vastaavaa käydä. Kokeessa ei tällainen tietysti olisi mahdollista mutta treeneissä kyllä. Justista huomasi, kuinka se oli turhautunut ja huonossa mielentilassa. Hyvää tässä treenissä oli taas se, että luin Justista, että vikassa kärryssä on kätkö ja keskimmäisessä ei. Erityisesti positiivisena nostettiin esille se, että uskalsin todeta keskimmäisen kärryn ääneen tyhjäksi. Tästä itse asiassa käytiin paljonkin keskustelua vielä loppupalaverissakin. Jenni totesi, että kun sanon ääneen, oon aika varma asiasta ja/tai ilmapiiri on niin turvallinen, että uskallan arvata väärän vastauksenkin pelossa. Tätähän ollaan aloiteltu omissa treeneissä, että ajoneuvo todetaan tyhjäksi ääneen, ja se on kyllä ollut tosi hyvä homma.
Esitin loppupalaverissa tästä asiasta sellaisen vertauksen, että äiti näytti mulle sen jotain 55 vuotta vanhaa luokkakuvaa ja pyysi mua bongaamaan sen kaverit sieltä. Ensin tuijotin kuvaa enkä ollut varma, niin en kehdannut arvata mitään. Sitten kysyin: "Saako vastata väärin?", johon äiti totesi, että totta kai. Mitä ihmettä? Miksi mä edes mietin sellaista? Kyse oli täysin turvallisesta tilanteesta, jossa ei ollut mitään panoksia, eli mua ei palkita oikeasta vastauksesta eikä rangaista väärästä. Sehän on ihan sama, mitä mä tuollaiseen kysymykseen vastaan! Samaa voi vallan hyvin soveltaa koiratreeneihin. Jos vastaa väärin, niin mitä sitten? Sitten vain mietitään, miksi mä tulkitsin niin ja mikä tulkinnassa meni pieleen. Ja toivottavasti opin lisää.
Toinen kirjaston treeni oli edelleen matalia kätköjä, joten niille tuli hyvin tehokuuria viikonlopun aikana, kuten olin toivonutkin. Nyt Just sai napata jo edellisen treenin alussa löytämänsä hyllykätkön ja sai siitä hyvän palkan. Toinenkin kätkö löytyi hienosti ja siihen lopetettiin.
Louhi tarjoaa purkin tuijottamista
Louhille ja Itulle tehtiin erillinen ilmaisutreeni, joka oli erittäin mielenkiintoinen. Treenin tavoitteena oli hajulle jääminen ja treeni oli niinkin yksinkertainen, että ohjaaja tykitti namia matalaa hajupurkkia kohti. Oli ihan maagista, kuinka koirat vastasivat tähän! Tyyliin kolmannessa setissä koirat alkoivat spontaanisti tuijottaa purkkia, koska sinnehän namit ilmestyivät. Tuijottaminen ei siis ollut mitenkään kriteerinä tai vaatimuksena tässä vaan koirat tekivät sen itse. Tää menee heti käyttöön muutamalle mun ryhmäläiselle.
Viimeisenä huomiona lauantain treeneistä oli insinöörimies Murrin vaatimus tarkkuudesta. Jos oikein kuulin ja ymmärsin, Murrille on niin tärkeää tehdä oikein, että jos se ei omasta mielestään ole tarpeeksi tarkka, ei se palkkaannu samalla tavalla. Tää oli tosi silmiä avaava huomio, kun ite aina vaan palkkaa pahan mielen ehkäisykeinona. Mutta on siis koiria, jotka kokee tällaisen "huijauksena" ja tyhjästä kehumisena.
Tän vuoden viimeinen leiri pidettiin Seinäjoella. Noseryhmä treenasi Törnävän koululla ja valmentajana oli ammattikouluttaja Terhi Jyllillä HaunPaikasta Kauhajoelta. Terhi painotti paljon perusasioita ja koiran kouluttamista. Lauantaina tehtiin enimmäkseen tekniikkaa ja hyvin vähän etsintää, mikä oli hyvä. Sää oli aika karmea, joten oltiin sisällä koko viikonloppu. Tilat oli tosi makeet ja saatiin tehtyä monipuoliset treenit. Ainoa miinus oli liukas lattia, jonka takia päätettiin, ettei tehdä korkeita kätköjä ollenkaan.
Aamu aloitettiin tarkkuustreenillä, jossa Terhi laittoi hajupurkin reikämaton reikiin. Käytännössä siis sama treeni kuin Rovaniemellä pullokoreilla mutta nyt siirrettiin purkkia eikä käännelty alustaa. Tällä kokemuksella alustan kääntely ja purkin pitäminen paikallaan on mun mielestä parempi vaihtoehto, koska hajua ei jää ylimääräisiin reikiin niin paljon. Tässä treenissä nähtiin koirilta hyvää ajattelua ja oivallusta mutta myös ihan hirveesti nuolemista. Jotenkin nuo syvät reiät oikein provosoivat koiria nuolemaan, mikä oli mielenkiintoinen havainto. Justilla tuli reikämattotreenissä yksi stiplu eli kerran ilmaisi siihen, missä kätkö oli äsken ollut. Ei kuitenkaan jäänyt siihen jumiin vaan jatkoi heti, kun ei saanut multa reaktiota. Itse asiassa videolta katsottuna ilmaisu ei ole kovin täsmällinen vaan näyttää siltä, että Just heittää maihin, kun ajattelee olevansa "tarpeeksi lähellä". Hienosti Just jatkoi siitä ja teki ihan supertarkan analyysin kyseisestä matosta, kunnes siirtyi itsenäisesti seuraavalle, josta löysi kätkön. Viimeisellä kierroksella reikämatot olivat edelleen paikallaan, mutta kätkö siirrettiin patteriin mattojen viereen. Tämän koirat hokasivat aika hyvin eivätkä jääneet liikaa kiinni mattoihin. Just teki tämän ihan superhienosti: haistoi ekaa laattaa, sitten tokaa laattaa vähän tarkemmin, sai hajun patterista, tarkensi ja ilmaisi; tähän kaikkeen meni n. 20 sek. Eli oppimista tapahtui!
Välipalaverissa käytiin läpi sitä, miten ilmaisuun puuttua. Terhi piirsi flappitaululle hienon kuvion, jossa hän havainnoillisti sitä, kuinka tärkeää on pitää huolta onnistuneiden toistojen massasta ennen kuin jättää palkkaamatta nuolemisesta. Jos hyviä toistoja ei ole tarpeeksi alla, tulee koira helposti epävarmaksi ja herkkä koira voi lakata yrittämästä lainkaan. Tällaisille koirille kannattaa tehdä onnistumisten massaa esim. kiilaamalla eli naksuttamalla ennen kuin koira on ilmaissut. Tässä kohtaa keskusteltiin siitä, mikä tuo kullekin koiralle esim. nuolemista. Reikämatto oli esimerkki tästä.
Just varasti shown palaverissa
Mä sanoin, että Justille näkyvillä olevat siirrännäiset provosoi kielenkäyttöä. Pohdiskeltiin sitten ratkaisua tähän: Onko se pitää siirrännäiset piilossa vai treenata niin kauan, että Just malttaa ilmaista nätisti myös näkyvät siirrännäiset? No, kokeessahan siirrännäiset on piilossa eli aina voi kyseenalaistaa, tarvitaanko me tällaista taitoa? Tai että kuinka paljon olen valmis käyttämään siihen aikaa ja energiaa? En ehkä kovin paljon ottaen huomioon, että koiralla on ikää 10v4kk ja tähän mennessä nuolemisvirheitä on tullut muistaakseni 8 kaikista kokeista, joissa koskaan on käyty. Jos kuitenkin haluaisi käydä prosessin läpi, kannattaisi ensin tehdä tarpeeksi paljon treeniä, jossa siirrännäinen ei ole pinnassa ja sitten siirtyä siihen, että siirrännäinen olisi esim. osittain pinnassa. Tässä korostuu mielentilan vaikutus eli koiran pitää olla tarpeeksi rauhallisessa mielentilassa ennen kuin tällaista vaikeutusta lähdetään lisäämään. Mistä tuli mieleen, että voisinkohan treenata näkyviä siirrännäisiä odotteluaikana seuraavissa Mervin treeneissä...
Toisessa treenissä ennen lounasta jatkettiin ilmaisuteemaa, joka kummasti nousi tapetille ekassa treenissä. Ensimmäinen aivot räjähtää -hetki oli, kun treenattiin ajoneuvoetsintää sisällä huonekaluilla! Ensimmäisenä oli matala kaappi, jonka edessä oli jakkara. Ei jestas sentään, ei ole tullut tällainen mieleenkään! Kätkö pysyi aina matalalla, ja tällä opetettiin koiria kiertämään kohdetta tarkasti ympäri. Kätköä siirrettiin toistojen välillä, jotta koirat oppisivat tarkentamaan nimenomaan kätköön, ei siirtymähajuun tai hajujäämään. Ajatuksena oli myös, että kun koira tajuaa, että tästä ei tullut palkkaa, oikea vastaus olisi lähellä. Mä en ehkä ollut tästäkään ihan samaa mieltä 😂 Tai siis mua vähän sattui sieluun, kun koirat ilmaisivat niin monta kertaa niitä kohtia, joissa kätkö oli ollut hajujäämän takia. Tää ois ehkä parempi tehdä magneettipurkilla kuin huopatassulla.
Hieno "ajoneuvo"
Justin kanssa ei tehty tätä vaan purkeilla ilmaisutreeniä. Kerroin, että joskus ollaan Mervin treeneissä istuttu odottelemassa purkkiradan vieressä ja Just on käynyt tekemässä 10 kertaa ilmaisun ihan vain ajanvietteeksi ja tienaamiseksi. Ja tällöin tekee lähes poikkeuksetta nättejä ilmaisuja. Mielentilalla on varmasti isoin vaikutus; kun ei olla "hommissa", niin Just on matalassa vireessä eikä tällöin innostu nuolemaankaan. Tehtiin muutama tällainen toisto, ja ilmaisut oli nättejä. Sitten tuli ilmi se, että joskus Just lähtee tekemään ilmaisua jo ekalle purkille, vaikka jalat jatkaa matkaa ja loppujen lopuksi päätyy makaamaan tokan purkin eteen. En oo juuri ennen päässyt näyttämään tätä kenellekään, joten oli hyvä, että se tuli nyt näytettyä. Terhi kysyi multa, kumpaa purkkia Just ilmaisee ja mä sanoin ihan varmaksi, että ekaa.
Sitten kokeiltiin sellaista, että tyhjän purkin päälle laitettiin puhdas huopatassu. Just ilmaisi siihen. Tää oli ihan superhyvä huomio! Tästä tuli heti mieleen työpaikan pihalla tehdyt häiriöhajutreenit kuukausi sitten. Siellähän Just jäi ihan kiinni tyhjään huopatassuun, joka oli laitettu reunapellin kulmaan, johon Justilla on aika vahvat odotusarvot. Oikea kätkö oli melko lähellä mutta tosi matala pistemäinen kätkö eli vaikea tarkentaa. Tyhjät huopatassut on Justille hyvä treeni MUTTA oikean vastauksen pitäisi olla helposti ja lähellä saatavilla, eli kun se malttaa luopua tyhjästä, se saisi nopeasti vahvistuksen oikeasta. Näitä voisi ensin tehdä ei-sokkona, kunnes Just saa lisää varmuutta. Tämän jälkeen olikin lounasaika.
Viime lauantaina osallistuttiin Päivin Kokon kokoonkutsumiin nosetreeneihin Espoossa. Olikin yllättävän iso porukka: 7 ohjaajaa, joista muutamalla useampi koira. Teemana oli hajujen kulkeutuminen tuulisessa säässä rakennuksen kulmissa. Kuvat on nyt vähän huonoja, mutta erityisesti mieleen jäi:
Ulkokuntosalilaitteet oli tosi vaikeet oikeastaan kaikille koirille. Itse kätkö oli aika pistemäinen mutta levinnyt vähän kaikkialle. Parhaiten tää löytyi ajoneuvoetsintätyyliin ohjaamalla. Seuraava alue oli rakennuksen ovisyvennys, jossa kätkö hiekotushiekkasäiliössä. Tää taas monelle helppo, ja koirat saivat hajun tästä tosi kaukaa. Tästä muistiin havainto, että pieni ja selkeän näköinen alue voi olla huomattavasti vaikeampi kuin iso!
Kolmas alue oli iso sisäpiha, kätkö metallisessa säiliössä, vähän saavuttamaton. Just ilmaisi sen eri puolelta kuin muut 😁 Tässä oli hauska seurata, kun lähes kaikki koirat toimivat eri lailla hajua seuratessaan. Esim. yhden koiran kohdalla tuuli pyöritti lehtiä ja tämä koira pyöri ihan samaan tapaan keskellä pihaa hajua etsiessään!
Neljäs alue oli kahden piilon alue. Eka oli lähikätkö hyvin tyrkyllä ja Just nappasikin sen sujuvasti. Sitten jatkettiin ja Just hölkkäsi tyhjän seinän vierustaa ihan samalla tavalla kuin Kero ennen sitä. Aika hyvin voisi siis luottaa, että jos ei ole mitään reaktioita, niin sitten ei ole. Toinen kätkö oli ihan alueen takareunassa kuormalavojen välissä. Just sai tämän ihan mukavasti, kiinnittyi hajupilveen ja kiersi lavaa, kunnes lukitsi vastauksen. Tästä jäi mieleen, että kun mun pitää tehdä kätkö johonkin isoon tilaan / alueeseen, tekee mieli tehdä useampi kätkö nätisti sommiteltuna. Mutta pitäisi myös treenata sellaista, että on tosi iso alue ja siellä on vain yksi kätkö.
Tauon jälkeen vielä viimeiset kaksi aluetta. Eka matala portaiden yläpäässä peltireunuksessa. Tästä muistiin, että tuollaisia portaikkoja pitäisi treenata niin, että niissä on kätkö, koska Just ja moni muu vain juoksi sen läpi. Viimeinen kätkö oli n. 120 cm korkea postilaatikossa. Just selvitti tän niin hienosti! Jäi hyvin pyörimään oikean pylvään kohdalle ja tuo olisi ollut sen verran selkeä, että olisin toivottavasti tajunnut ohjatakin sitä nousemaan. Nyt kun tiesin kätkön, annoin Justin itse työskennellä ja se asiaa hetken analysoituaan nousikin pylvästä vasten ja kurotti tarkasti oikean kohdan, ennen kuin laskeutui ilmaisemaan!
Muina arkipäivinä ei treenattukaan mitään, kun oli taas aika vauhdikas työviikko. Torstaina sitten agilityssa estetreenit, joissa sattui olemaan sellainen pohja, että Joku pääsi treenaamaan leijeröintiä 😍 Se on niin siistii! Ja meni tosi hyvin! Tai alussa oli ongelmia, kun Joku lähti sellaiselle kiertoradalle, ettei osunut muuriin. Sitten kun muutin omaa juoksulinjaani ankkuroituen puomin pään viereen, niin kummasti koirakin korjasi omaa tekemistään ja sen jälkeen menikin täydellisesti. Tehtiin kolme eri vaihtoehtoa:
13-16 niin, että tein muurin jälkeen valssin ja juoksin puomin vasenta puolta (kuvassa)
sama suunta niin, että juoksin puomin oikeaa puolta ja tein persjätön putkien väliin (tässä jäin kerran ihailemaan, kuinka upeasti Joku lähti tekemään itsenäistä työtä ja sitten tuli kiire 😂)
toisinpäin eli 19-22 itse juosten puomin oikeaa puolta (ensin Hanna palkkasi, sitten palkka valmiina muurin takana Jokun näkemättä)
Näiden jälkeen tehtiin puomia, jota ei yrityksistä huolimatta saatu tukevaksi. Tuli ehkä yksi täydellinen osuma, pari loikkaa ja yksi comme ci, comme ca. Todettiin, ettei tulla saamaan parempia ja luovutettiin. Lopuksi vielä keinua, jolla ei pienintäkään ongelmaa edes kovasta vauhdista lähestyessä. Treeniaikaa oli hulppeat 15 minuuttia eikä tällä kertaa Joku oikeastaan väsynyt ollenkaan!
Justin treenit kutistui ihan minimiin. Ensin Sirkuskentällä oli varattu vuoro, joten ei päästy sinne jäähkälenkillä. Tehtiin sen sijaan Annikan liikkuroimana tunnari hallin viereisellä kalliolla. Oma löytyi hienosti ja sen puolesta nappisuoritus, mutta kapuloita alkaa jo olla siellä aika vähän, joten seuraava homma on tuoda sinne uusi satsi kapuloita. Se on kuitenkin helppo paikka tehdä liikkurin kanssa. Kouluttamisen jälkeen mun oikeastaan piti lähteä heti hakemaan Lyytiä hoidosta, mutta kun Hannalla oli namimaatti kentällä, niin oli pakko testata uutta kaukojuttua namimaatin kanssa. Just kävi aika paljon kuumempana kuin kotona, mikä ei tietenkään ole yllättävää. Vähän meinasi kääntyä vinoon ajatellessaan namimaattia liikaa. Joten ens kerralla pitää "aloittaa alusta" eli tehdä ensin ihan läheltä niin, että Just ymmärtää, että kriteeriin kuuluu tasapainotyynyllä pysyminen. Tää oli tosi vain testi ja vielä vähän "juosten kustu" mutta hyvä kuitenkin, että kokeiltiin; nyt mulla on parempi näkemys, miten hommaa kannattaa tehdä. Tässä video kaukojutusta kotona tehtynä. Erona hallin treeniin ainakin koiran mielentila ja se, että kotona tasapainotyynyt on vinossa namimaattiin nähden.
