Kesäkausi avattu rytinällä

 Kesäkausi alkoikin vauhdikkaasti, kun heti ekalla viikolla oli kolmet seuratreenit. Maanantaina maaliskuulta siirtynyt Maijun toko. Meillä oli kaksi asiaa, joita halusin katsoa: paikkaistuminen ja kierto häiriöistä huolimatta ekalla yrityksellä. Olen tyytyväinen siitä, että vaikka ollaan pari vuotta tehty paikkaistumista kestämättömällä tavalla, niin ne muutokset, jotka ollaan jo tehty, ovat oikeaan suuntaan. Voi olla, että Just ei oikeasti ymmärrä tehtävää vaan on istunut vain sen takia, että ruoan päälle ei voi mennä nukkumaan. Tällaiset vinkit saatiin:

• Eri käsky eli ei "istu -paikka" vaan joko pelkkä "istu" tai ihan erillinen, esim. "istu - pysy"
• Palkkaus eri suunnista ja vauhdikkaastikin on ihan ok, jos onglema on se, että koira nukahtaa
• Pidemmissä ajoissa voisi kehua äänellä välissä
• Jos koira menee maahan, nostetaan se kauempaa eli ei mennä sen luokse

Toisena juttuna tosiaan kiertoa. Kerroin Maijulle, että yksissä treeneissä Just ei millään pystynyt luopumaan agilityrenkaasta, joten otettiin se toiselle puolelle ja toiselle pikkutötsiä. Ideana oli, että laitetaan Suomi-pallo valmiiksi merkin taakse ja jos Just lähtee väärälle kohteelle, Maiju pöllii lelun. Niinhän siinä kävi ekalla yrityksellä - tosin Just ei tainnut oikein tajuta Maijun pöllineen lelua, koska se oli jo kääntynyt muhun päin kutsusta. Tehtiin sitten niin, että Maiju vei palkkalelun kierron taakse Justin nähden. Nyt se lähti, haukahti paheksuvasti kohti rengasta, että sinäkin paska siinä 😂, ja jatkoi sitten matkaa kohti kiertoa, josta pallo löytyi. Tähän lopetettiin ja näillä jatketaan. 

Tiistaina alkoi rallykimppa. Teemana oli seuraaminen. Kyltit eivät olleet samoissa telineissä ja kylttivälit olivat pitkiä; tarkoituksena oli palkata koiraa, kun se keskittyy hyvään seuraamiseen kylttien välissä eikä odotusarvo kylttien kohdalla tuleviin temppuihin olisi liian iso. Just oli aivan ihana: seurasi koko ajan yhtä upeasti, suoritti temput täsmällisesti ja palasi aina välittömästi takaisin hyvään seuraamiseen. Alemmalla radalla palkkasin erityisesti temponmuutoksista, oikealle käännöksestä juosten koira oikealla. Ylemmällä radalla Justilla meinasi lähteä oikealla pyörimisissä vähän lapasesta, joten muutin niissä palkkausta rauhallisempaan suuntaan eli namipallosta pikkunamiin. Tällä saatiin oikeastaan heti vinkuminen pois - tätä pitää tutkia lisää. Olin laittanut tahallani pujottelun supervaikeasti nurkkaan, ja sinne menoa palkkasin myös erityisesti. Just tsemppasi kyllä hienosti. Jokulla sujui alempi rata oikein iloisesti. Ylemmällä oli vähän liikaa pyörimisiä, joten ei tehty sitä kuin ihan pikkuisen, ettei vaan sattuis mitään, kun alla oli sunnuntain iso stressi.

Torstaina kauden ekat agitreenit. Ja olipa mannaa sunnuntain järkytyksen jälkeen! Heti karsinasta tullessaan Joku ei meinannut maan pinnalla pysyä, kun oli niin siiiiiisstiiiiiii! Aluksi tehtiin ekaa kertaa täyskorkeaa puomia. Ensin mentiin kerran namin kanssa, toisen kerran Joku meni jo ilman avustusta ja kolmannella kerralla se karkasi niin, että mä jäin ihan lähtötelineisiin! Ja me kun aateltiin, että se varmaan jännittäisi korkeaa puomia tosi paljon! Kontakteista tokalla yrityksellä oli superhieno osuma, josta triplapalkka, vikalla osui mutta vähän yläreunaan. Oltiin kuitenkin tiukkoja itsellemme eikä otettu uutta toistoa. Sitten keinua. Kentän keinussa on löysemmät jouset kuin hallin keinussa, joten se rämähtää kovempaa. Epäilin, että Joku saattaisi jännittää mutta eikä mitä! Meni keinua niin rohkeasti kuin olla ja voi sekä vauhdista että yksittäisenä. Lopuksi otettiin vielä pieni ohjauspätkä, jossa Joku meni sellaisella vauhdilla ja itsenäisyydellä, että mä suunnilleen seisoin paikallani ja lähetin sitä kiertoradalle... Kui super voi olla!

Kouluttamisen jälkeen ja hetki ennenkin tehtiin Justin kanssa paikkaistumisia, jotka sujui hyvin. Sitten tehtiin kiertoa agikentällä Maijun ohjeiden mukaan. Tulipahan taas itse mokattua eeppisesti! Tehtiin ensin yksi toisto lelu valmiina kierron takana. Ja se onnistui! Jos ongelmana on se, että kierto ei onnistu ekalla yrityksellä ja jollain kerralla se onnistuu ekalla yrityksellä, niin miksi pitää olla niin tyhmä, että ottaa toisen toiston???!!! Sen jälkeen Just vaan valitsi hypyn, vaikka mitä tehtiin. Todettiin, että Just oli niin vahvasti agilitymoodissa, ettei lelu voittanut hyppyä. Ei enää tällaista; on aika epäreilua Justille, että se ensin katsoo 1,5 h, kun muut treenaa agilitya ja sitten se luulee pääsevänsä myös, mutta pitäisikin tehdä jotain paskaa kiertoa.

 Jatkossa:

• Jos saadaan yksi onnistunut toisto ekalla yrityksellä, niin lopetetaan siihen.
• Ei tokoilla agikentän puolella vaan parkkiksen puolella. 
• Kokeillaan voittajan kiertohyppyä takaperinketjuttamalla niin, että Just saa kiertämisestä "palkaksi" mennä hypylle.
• Kokeillaan kuuntelutreeniä niin, että ollaan eri kohteista (esim. kiertokartio, hyppy, ruutu ja kapula) muodostetun neliön sisällä ja sieltä pyydän Justia aina jollekin.

Perjantaina vielä kesältä tuntuvan illan kunniaksi nosetettiin Katrin kanssa yliopistonmäellä. Lyyti ja Just pääsi tällä kertaa mukaan. Olipas kivaa ja rentoa! Tällä kertaa tuulikin toimi koirien avuksi ja kaikki piilot löytyivät aika nopeasti. Erityishuomioita:

• Lyytin ilmaisusta jätetään istuminen pois. Sillä on niin selkeä kertova ilmaisu (kohdennus ja pään kääntö muhun päin), että istumisen vaatiminen on ihan turhaa.
• Justilta tuli pari nuolaisua mutta saatiin ne Anitan neuvoilla korjattua.
• Just ja Eeni käyttivät tuulta hyväkseen ja kipittivät suoraan alueen toiseen päähän kätkölle, kun taas Lyyti ja Exe etsivät järjestelmällisemmin koko alueen läpi.
• Kun teet kätköä koloon, tarkista, onko se ontto! Nyt Just kävi ilmaisemassa yhden kätkön seinän toiselta puolelta alueen ulkopuolelta, koska kolo oli ontto, mitä en ollut huomannut.
• Betoniseinällä kätkö tuntuu olevan pistemäinen. Tässä olisi hyvä harjoitella täsmäohjaamista, että ohjaaja näyttää "etsi tästä - etsi tästä" ja katsotaan, malttaako koira ilmaista vain sen, jossa kätkö todella on.
• Erikoisin hajukulkeuma oli tolpan ympäri! Kätkö oli kaiteessa toisella puolella ja useampi koira ilmaisi kaiteesta tolpan toiselta puolelta. Kyllä välillä aivot räjähtää näistä...

Rally- ja agiepikset

Vappupäivänä osallistuttiin belgien MM-kisajoukkueen tukiepiksiin. Oli tosi kivasti sekä agility että rallytoko ja molemmat aamupäivällä. Olin ilmoittanut Jokun agiin supermölleihin kahteen starttiin, Justin rallyyn mestariin yhdelle radalle ja kaksi kertaa lähtötreeniin. 

Jokun kanssa oli aika dramaattinen päivä. Kun tultiin halliin, se oli ihan superinnoissaan temppuilemaan ja leikkimään. Olin tullut halliin kuitenkin ihan liian aikaisin (olin jotenkin katsonut matalimman luokan koiramäärän väärin), ja jouduttiin odottamaan turhan kauan. Jossain vaiheessa jotain tapahtui, ja Joku ahdistui. En tiedä, sattuiko sitä vai säikähtikö se jotain, rähähtikö toinen koira sille vai ahdistiko pieni tila. Otin kuvankin siitä, tästä hyvin näkee, että se on tavallaan innoissaan, kun ollaan treenihallilla mutta kuitenkin silmät on ihan villit.

Käytiin kuitenkin juoksemassa rata, mutta eihän siitä meinannut tulla mitään. Lähdössä ensin tähysteli sinne ja tänne, sitten lähti kuitenkin mutta 4-putkelle pysähtyi katsomaan yleisöä. Loppurata mentiin yhdessä, mutta maalissa otti lelun vain pikaisesti suuhun ja pudotti melkein heti eikä pystynyt leikkimään. Radan jälkeen halusi hallista ulos. Jäähkälenkillä rauhoittui ja myöhemmin kävellessä ei halunnut enää takaisin sisään. Vein sen sitten jäähkän jälkeen autoon syömään kongia, kun aloin valmistautua Justin kanssa rallyyn ja kävin sanomassa, ettei tulla tokaan starttiin. Jäähkälenkillä sanoin Annikalle, että jos Jokusta olisi tarkoitus tulla kisakoira, niin tän kanssa pitäisi tehdä tosi paljon töitä. Mutta koska siitä ei erittäin todennäköisesti tule kisakoiraa, ei ole syytä sen kanssa kiertää epiksiäkään, vaikka se itselle olisi kivaa.

Se oli kisojen jälkeen kotonakin levoton - kuin olisi pissahätä. Iltalenkillä se oli aivan mahdottoman reaktiivinen ja haukkui kaikille ja kaikelle hirveillä kierroksilla. Tässä vaiheessa mä rupesin muistelemaan, olinko unohtanut antaa sille aamulääkkeet. Ja kyllä näin taisi olla. Nimittäin lenkin jälkeen kun annoin sille tavalliset iltalääkkeet + vielä extrana Rimadylin, se meni saman tien nukkumaan. Kaikki levottomuus loppui ja seuraavana aamuna lenkillä se oli kuin eri koira. Olin jopa vähän järkyttynyt, kuinka iso ero oli. On mulla joskus ennenkin käynyt niin, että aamulääkkeet on jääneet antamatta ja kyllä se on ehkä ollut vähän reaktiivinen illan tullen. Ehkä tässä oli nyt vielä kisojen aiheuttama stressitasojen nousu voimistamassa reaktioita. Mutta kun joskus olen miettinyt, voisiko lääkitystä vähentää, niin enää ei mieti. Ei voi. Onhan se kuitenkin hienoa, että lääkitys auttaa niin hyvin, koska jos Joku käyttäytyisi aina noin, niin pitäisi miettiä, voiko sitä pitää, kun on niin selvästi kipeä. Mutta oli kyllä silti aika karua.

Onneksi muulla porukalla meni loistavasti! Elsi teki kaksi nollaa agissa, Selma oli niin söpö, että voitti meille tuomarinpalkinnolla suklaata ja Justin kanssa meni ihan totaalisesti nappiin. Jo halliin tulo oli ihan täydellinen: Just vaan tarjosi seuraamista käytävällä kaikkien muiden koirakoiden ohitse. Yritin ottaa sen aika myöhään halliin, mutta koska aiemmat koirakot teki myös lähtötreenejä, niin jouduttiin kuitenkin odottelemaan aika kauan ennen omaa vuoroa. Sain kuitenkin laskettua virettä valmistautumista odotteluun ja nostettua takaisin kehävireeseen, joten erinomainen harjoitus tämäkin!

Ensin tehtiin lähtötreeni, jossa tultiin lähtöön, tuomari kysyi lähtökysymyksen, lähdettiin liikkeelle ja palkkasin, kun Just lähti loistavassa kontaktissa. Tuomari oli ihana, kun osallistui tähänkin, mikä kuuluu videollakin.

Sitten ulos kehästä ja uudelleen, nyt ratakierros. Taas upea lähtö! Ja muutenkin alkoi about perfect, kun saatiin neljästä ekasta kyltistä merkintä "hieno"! Puolenvaihdon jälkeen aavistuksen kontakti putosi, mikä ehkä johtui siitä, että ajoin Justin liian lähelle kylttiä, mutta Just tsemppasi uudelleen melkein heti. Liikkeestä kutsusta palkkasin, joten siitä otettiin tietoinen hylky. Siitä päästiin aika sujuvasti jatkamaan. Edessä peruutuksesta ei virheitä, mutta merkintä "tarkista mitta". Ainakin videolta katsottuna näytti riittävän pitkältä, joten eiköhän tuo ollut ihan ok. Sivulle paluussa Just haukahti pari kertaa, mikä tuntuu olevan aika yleistä - tuohon voisi yrittää kiinnittää huomiota. 

Hitaasti-kyltiltä saatiin -3 ov merkinnällä "katso suorituspaikka". Tätä en kyllä itse nähnyt videolta. Sen sijaan askelkäännöksestä tuomari oli laittanut "hieno"-merkinnän, mutta itse olen eri mieltä ja annan siitä itselleni virheen 😂 Nimittäin tein siinä pyörähdykseen valmistavan käsimerkin ja Just lähteekin jo irtoamaan, kun käskenkin sen sivulle. Näitä ei saisi tapahtua, tosi epäreilua koiralle. Tästä kuitenkin hieno liikkeellelähtö, josta olisi hyvin voinut palkata mutta ei riittänyt aivokapasiteetti. Puolenvaihdossa pari haukahdusta ja sen jälkeen hetki huonommassa kontaktissa, mutta sitten taas hypyn jälkeen jatkettiin hienosti. Seisomaan nousuun tarvittiin useampi käsky mutta muu liike ok. Merkki tosi hieno ja tuomarikin oli samaa mieltä! Kutsun jälkeen tultiinkin maaliin, ja kaivoin siitä lennossa palkkapurkin taskusta. -1 saatiin ääntelystä eli Just olisi taas vetänyt 96 pisteen radan! Ihan käsittämätöntä, miten suoritusvarmuus on noussut tuolle tasolle! Tuomarinkommentti oli: "Ihana yhteistyö, viet koiraa hyvin eteenpäin." 

Radan jälkeen luokan viimeisenä tehtiin vielä extralähtötreeni. Tällä kertaa otettiin lähtö, eka kyltti (sivulla peruutus), tokalle kyltille otin pysähdyksen ja liikkeellelähdön ja tästä sitten palkka. Justin mielestä nää oli ihan mahtavat treenit! Se olisi tehnyt varmaan vielä 10 lähtötreeniä, siihen malliin hinkui takaisin kisakehään. Täytyy kyllä myöntää, että itselle olisi tehnyt mieli osallistua kisaan, mutta onneksi pysyin tiukkana itseäni kohtaan ja palkkasin radalla. Miksi muuten osallistua epiksiin kisaavan koiran kanssa? Mitä hyötyä siitä olisi ollut - palkattomia ratoja tulee tehtyä virallisissa ihan tarpeeksi.

Sinkkutreenejä

 Leirin jälkeisellä viikolla oli kuin paluu kaksi vuotta taaksepäin: pitkät työpäivät, ei mitään ohjattuja tai kimppatreenejä, vain joka ilta sama lenkki keväisessä joenrannassa. Loppuviikosta olin jo ihan kyllästynyt, joten järjestin itse itselleni treenit. Torstaina nosetettiin kotona. Aloitettiin kylppäristä, jossa oli helppo lähikätkö saunan oven alasaranassa. No eipä Just napannut lähikätköä vaan etsi koko kylppärin läpi ensin. Sitten 150 cm korkea kätkö saunassa. Just hyppäsi heti reippaasti ylälauteelle. Kätkö oli "ikkunanpuitteessa" laudetta vastapäätä eli sille yletti joko sivusuunnassa ylimmältä lauteelta tai kurkottamalla nenällä keskilauteelta eli ihan saavutettava oli. Just ilmaisi ensinmainitulla tavalla. Seuraava alue oli rappu, jossa kaksi kätköä. Ensimmäinen ulko-ovessa ehkä n. 130 cm korkea. Täältä tulee tosi hyvin ilmavirrat, joten Just nappasi hajun kaukaa ja palkkasin heti kurotuksesta oikeaan pisteeseen. Toinen kätkö oli alimman rappusen alla keskellä eli koiran piti työntää kuono syvälle rappusen alle päästäkseen lähelle, mutta ihan siirrännäiseen asti ei päässyt. Just pyöri rappusta ympäri aika kauan ja yritti päästä kätköön kiinni. Palkkasin, kun kävi maahan ja työnsi kuononsa mahdollisimman pitkälle. Tokavika alue oli parveke, jossa kätkö kevythäkin sisällä roikkuvassa tukitangossa. Just ilmaisi tän häkin verkon läpi alle kymmenessä sekunnissa! Palkkasin tietysti tästä mutta sitten kävi vielä ilmaisemassa häkin sisältä. Tämän oli tarkoitus olla sellainen saavuttamaton kätkö, johon koira pääsee, kun kiertää toista kautta (häkin sisälle) mutta tukitanko roikkuikin sen verran lähelle verkkoa, että oli sitä kautta saavutettavissa.

Tämä olisi nyt ollut se kohta, johon olisi pitänyt lopettaa. Mutta koska olin tehnyt "viimeisen helpon" alueen makkariin, niin en edes ajatellut sen olevan se toisto, joka kannattaisi jättää tekemättä. No ei mitään katastrofia mutta Just etsi ja etsi ennen kuin löysi kätkön sängyn päätypuun kolosta. Tää oli siis ihan turha toisto. Paljon järkevämpää olisi ollut jättää partsin superonnistumiseen. Olipa oikein oppikirjaesimerkki!

Perjantaina treenikassi mukaan töihin ja töistä tullessa pysähdyttiin avaamaan ulkotreenikausi Ogelin kentällä ihan keskenämme. Olin luvannut yhdelle valkkurinkiläiselle kuvata esimerkkejä aktivoivasta palkkauksesta, joten Joku sai toimia esimerkkikoirana siinä. Oikein pätevästi toimikin - hyvä video saatiin aikaiseksi. Toisena juttuna treenattiin Jokun kanssa merkinkiertoa, joka sujui hienosti. Tässä vaiheessa muistin, että meillä oli kotiläksynä agitreeneistä namipallon asennus, joten tehtiin se tähän väliin. Joku pelasi pallolla yhden kerran, kunnes haistoi namin ja heti keksi, miten se toimii. Sen jälkeen käytti namipalloa kuin olisi aina sitä tehnyt! Sille ei vaan saa jättää palloa, kun se jyystää kaikki lelun rikki. Lisäksi Joku teki vähän noutoa, joka on kyllä melko lähellä valmista liikettä! Erityisen hienoa Jokun kanssa oli, että se oli 100 % tekemässä mun kanssa eikä tippaakaan skannaillut kentän takana olevaa nurmea ja metsänreunaa, jossa usein on hyppinyt rusakoita.

Justin kanssa oli tarkoitus treenata kaikkea vauhdikasta. Laitoin kiertomerkin juoksulinjan sivuun toiselle puolelle mun repun, toiselle treenikassin. No, eihän Just tietenkään ekalla kerralla mennyt kiertämään vaan kävi tsekkaamassa kassin. Tokalla yrityksellä onnistui. Sitten tehtiin luoksaria 35-40 metristä. Eka toisto sivulle asti, tokalla vapautin lelulle, kun juoksi ihan täyttä laukkaa. Noudossa sama juttu, pitkä matka ja yksi toisto kokonaisena, toisesta vauhtipalkkaus. Just oli edelleen aivan liekeissä, ja ajattelin, että nyt otan pitkän seuraamisen loppupalkalle. Ja NYT tuli mieleen, että ei, tämä on se toisto, joka kannattaa jättää ottamatta. Joten lähdin vain seurauttamaan kohti Jokua ja kamoja ja palkkasin melkein heti, kun Just oli superhyvä. No niin, nyt olen yhden kerran onnistunut jättämään riskialttiin toiston ottamatta!

Kempeleen valkkuleiri - sunnuntai

 Sunnuntaina oli vuorossa ulkotreenit. Aluksi käytiin teoriaa ajoneuvoetsinnästä ja suunniteltiin päivää. Mikäs siinä auringossa istuessa! 😎 Aika vaan meinasi mennä vähän tiukille, että minä ja Jenni ehdittiin junaan. Hajuina oli sekä eucalyptus että laakeri. Justin ilme oli vähän hämmentynyt, kun lähtöhajut olikin molemmissa purkeissa!

Ensimmäinen etsintä oli laatikot, joita ei varmaan ennen ole tehty ulkona. Sinänsä Justia ei pohja hajuineen haitannut mutta aika hidas etsintä kokonaisuudessaan. Kummatkin kätköt löytyivät kuitenkin, mutta taas Justin teki mieli kaataa laatikoita. Onneksi pahvilaatikoilla ei ole noin paha, mutta nää kannelliset muovilaatikot oli ihan vastustamattomia tassuille. Treenattiin sitten taas sitä, että Anita naksutti Justin tullessa nenä edellä laatikolle ja tästä saatiin hyviä onnistumisia ja toimintasuunnitelma vastaisuuden varalle.

Toinen alue kota, jossa myös kaksi kätköä.  Oltiin sovittu, että korkealla kätköllä Anita naksuttaa, kun Just kurottaa hyvin kohti hajulähdettä. Ensimmäinen olikin 130 cm korkea, ja sen Just paikansi melko nopeasti, mistä naksu ja kunnon palkkaus, vaikka oltiinkin 2-lk alueella. Toinen, matala kätkö seinälaudan oksankolossa olikin yllättävän vaikea! Kun 30 sekunnin varoitus tuli, otettiin strateginen aikalisä, jossa käytiin Anitan kanssa läpi Justin reaktioita tähän mennessä, mihin kannattaisi käyttää loppu aika. Tää oli ihan loistava juttu oman oppimisen kannalta ja tätä käytän ehdottomasti jatkossakin treeneissä. Kokeessakin ois toki ihan kiva mut tuomari ei taida suostua 😂 No, olin siis melko varma, että kätkö on tällä ikkunaseinustalla. Oikein. Just oli aika paljon haistellut ylöspäin ikkunanpuitteisiin. Kyllä mutta sääolosuhde? Aurinko paistoi suoraan seinään eli haju nousee ylös. Siispä etsitään alempaa reaktion kohdalta. Tälläkään ohjeella ei kätkö meinannut löytyä, kun siihen piti osua ihan Just kohdalle. Siispä käytettiin täsmäetsintätekniikkaa (ed. päivän listalla kohta 3) ja sieltähän se kätkö löytyi. Huh, miten kovan työn Just teki!

Kolmas alue musta ulkorakennus. Tässä rupesi näkymään, että Just oli jo tosi väsynyt - tarkennus oli vaikeaa ja talon alla olevat kaninkolot alkoivat kiinnostaa enemmän. Ohjaajan aivot alkoivat olla yhtä seis - taas olisi pitänyt huomioida koiran eka reaktio. Just nimittäin meni heti aluksi tuohon vasemman kätkön läheisyyteen mutta ei saanut tarkennettua. Käytiin sitten muu alue läpi ja palattiin tähän, mistä löytö. Kottarit käytiin myös haistelemassa ja Just oli hypännyt seinää vasten muutamassa kohdassa. Tässä oli kyllä vähän vaikeuksia tarkentaa korkeaa, kun alla oleva maa oli kalteva ja sillä oli huono seistä. Otettiin taas 30 sekunnin aikalisä, jossa analysoin, että päätyseinässä ja kottareissa ei ollut mitään reaktiota. Oikein, suljettiin ne pois. Koira on hyppinyt seinää vasten, joten toinen kätkö voisi olla korkea. Oikein. Anita kysyi, missä kohtaa Just oli hyppinyt seinälle - ja tähän en osannutkaan enää vastata. Oli autuaasti jo unohtunut 🙈 No kätköhän oli siinä, mihin Just oli heti ekalla kierroksella hypännyt.

Viimeinen seinä otettiin ilman kouluttajaa, kun Anita aloitti jo seuraavan kanssa. Tää oli ihan simppeli ykkösluokan alue yhdellä kuononkorkeudella olevalla kätköllä. Tässä haasteita tuotti lähinnä väsymys - pupunpapanat motivoi etsimiseen maasta. Saatiin kuitenkin löytö purkkiin ja sitten pakattiin reppu ja lähdettiin marssimaan kohti asemaa. Ajoneuvot jätettiin tarkoituksella väliin, koska Just ei olisi enää jaksanut tehdä huolellista työtä. Onneksi ei tehty yhtään enempää aluetta - Justilla oli nimittäin hirveä kakkahätä, vaikka oli tehnyt aamulenkillä. Ilmeisesti liikaa herkkuja tuli syötettyä viikonlopun aikana, kun seuraavana yönä oli sitten ripulia. Ei ihme, että etsinnän laatu oli niin paljon huonompi kuin lauantaina, kun väsymyksen lisäksi maha oli kipeä!

Kaiken kaikkiaan ulkoetsintä tuntui kyllä taas tosi haasteelliselta etenkin näin talven jälkeen. Pitää nyt siirtää etsintöjen painopistettä ulos, ja ottaa noita strategisia aikalisiä, josko joskus oppisin käyttämään 30 sekuntia hyödyllisesti.

Yksi iso oppi sunnuntailta, jota pitää alkaa hyödyntää kaikissa lajeissa: joskus paras treeni on se, joka jätetään tekemättä. Eli pitäisi päästä eroon siitä "vielä yksi toisto" -syndroomasta. Nosessa tämä korostuu siinä, että jos on tehnyt alueen, niin haluaahan ne käydä etsimässä. Mutta jos on takana jo monta superhienoa etsintää ja koira on tehnyt mahtavaa työtä, niin ei tarvii ottaa sitä "viimeistä helppoa" aluetta enää. Koska se voikin olla yllättävän vaikea olosuhteiden tai koiran väsymyksen takia. Tästä saatiin heti erinomainen esimerkki seuraavan viikon kotitreeneissä, mistä tarkemmin erillisessä postauksessa. Tää syndrooma on isoimpia ongelmia mun treenaamisessa ja siitä olisi erinomainen aika opetella pääsemään eroon esim. nyt.

Kempeleen valkkuleiri - lauantain iltapäivätreeni

 Iltapäivällä teemana oli ohjaajan toiminta - järkevä ja pöljä. Aluksi Anita kertoi vähän teoriassa, että hän pitää ohjauksessa 3 tasoa:

1. Ohjaaja antaa koiran työskennellä itse ja pitää vaan mielessään kirjaa, mitä on vielä etsimättä.
2. Ohjaaja lähettelee koiraa tarkistamaan paikkoja ja kohteita, jotka koira on skipannut ekalla kierroksella. Tällaisia voi olla vaikka huoneen kulmat. Anita neuvoi näihin lähetyksiin samanlaisen käsiliikkeen, kuin jos ohjaaja heittäisi jotain. 
3. Ohjaaja lähettää koiran tarkistamaan täsmäkohtia, esim. reikiä seinässä. Tällaista ohjausta pitäisi olla tosi vähän, ehkä 2-5 %.

Nenän pitää aina voittaa ohjaajan ehdotukset. Eli jos ohjaaja ehdottaa koiralle, että etsipä vasemmalta mutta koira saa juuri silloin hajun oikealta, koiran pitäisi (antaa) lähteä oikealle.

Ensimmäinen treeni oli kolme putkenpainoa. Niillä treenattiin ohjaajan epäloogista käytöstä. Tässä linkki videoon: https://photos.app.goo.gl/Z4CZhmj2djmSoTWH8 

Tässä meillä kävi eeppinen valmisteluvirhe. Oli tarkoitus tehdä tämä ilman hihnaa, joten olin päästänyt Justin vapaaksi. Sitten meni vielä hetki, kun Anita järjesteli painoja. Just ehti tällä välin ottaa toko-/rallymoodin eli oli vahvasti kontaktissa mun kanssa. Tuo hihnan irrotus ja sivulletuloista palkkaaminen tuntuu aika vahvalta vihjeeltä sille. Kun sitten lähetin sen etsimään seisten itse paikallani, se meni lähtötötsälle ja heitti siihen maahan. Kaikki repesivät nauramaan paitsi Just, joka nousi seisomaan - ilmeisesti mietti, että ai niin, merkillähän piti seistä eikä maata. Sitten otin kaksi askelta eteenpäin ja Justkin liikahti kohti putkenpainoja, sai hajun ja merkkasi kätkön, mistä Anita heti naksutti, että saatiin oikea moodi päälle. Seuraavaksi lähetin koiran etsimään kävellen itse tosi reippaasti. Tän Just selvitti hienosti ilmaisten varmasti mun häipymisestä välittämättä. 

Seuraavaksi kätköpaino laitettiin viimeiseksi, ja mun tehtävä oli kävellä soikiota kiinnittämättä koiraan mitään huomiota. Tää oli ihan mahtava: Just työskenteli täysin itsenäisesti tarvitsematta mua mihinkään 😂 Melkoiset naurut sai ryhmä! Sitten lisättiin vaikeustasoa ja mun piti tehdä jotain hassua ja rapistella taskuja. Tää oli Justille liikaa. Kun peruutin sen edessä kädet taskussa, se lähti tulemaan mun perässä ja unohti etsinnän, lopulta alkoi haukkua, kun ei enää tajunnut yhtään, mistä on kyse. Kun sanoin uuden käskyn, se teki viimeiselle painolle niin uskottavan valeilmaisun, että Anitankin piti tarkistaa, oliko kätkö nyt ihan varmasti kuitenkin keskimmäisessä. Just sinnikkäästi makasi viimeisen painon vieressä mutta ei tarjonnut tarkistusilmaisua. Aloitettiin alusta ja nyt se meni suorilta ekan painon viereen maahan melkein nuuskimatta ja jäi siihen vinkumaan: "Nyt meni hermot ja sen kyllä huomaa!"

Muutettiin kuviota niin, että otin koiran hihnaan ja lähdettiin perustyöskentelyllä etsimään paitsi että mun piti jatkaa liikettä koiran jäädessä tarkentamaan. Nyt Just lähti ihan eri moodissa etsimään ja haisteli tosi tarkkaan ekan painon, siirtyi tokalle ja tarkensi ihan vimmatusti työntäen koko päänsä painon alle. Siihen kerran jo kävi maassa mutta kun jatkoin kävelyä, Just kiersi painon toiselle puolelle, kun halusi vielä lähemmäs. Sieltä taas työnsi päänsä syvälle ja ilmaisi. Pienestä hihnapaineesta nousi ylös, inahti kerran, tarkensi uudestaan ja kävi hyvin päättäväisesti maahan, mistä tuli naksu ja palkkaus ja kaikki mahdollinen. 

Tää oli mulle itselle aika arvokas harjoitus siltä kantilta, että oppisin joskus toimimaan, kun Justilla menee hermot. Oli oikein oppikirjaesimerkki siitä, että kun Just alkaa väsyä, se alkaa luupata jotain virhettä pystymättä muuttamaan omaa toimintaansa. Tätä on nähty jo niin paljon, että mun pitäisi pikkuhiljaa oppia ennaltaehkäisemään tilanteet! Mutta sitä odotellessa hyvä, että opin keinoja purkaa turhautuminen. Koska näissä tilanteissa Just ei pysty itse tarjoamaan jotain muuta, täytyy meidän ihmisten muuttaa harjoitusta tai kuviota. Ei tarvii välttämättä ees helpottaa esim. näyttämällä, vaan voi lisätä kuvioon jonkin tutun ja turvallisen elementin (esim. tässä hihna), joka auttaa koiraa orientoitumaan kyseiseen tehtävään tai muuten vaan muuttaa tehtävää, vaikka vaikeustaso pysyisi samana. Tuo hihnankäyttöhän oli muuten se, joka avasi Justin kotitreenin motivaation. Vielä talvella se etsi tosi huonosti kotona, vaikka palkat ois yhtä hyvät, mutta kun rupesin treenaamaan hihnassa kotonakin, etsintä parani heti. Varmaan liittyy jotenkin nosemoodiin ja erottaa Justin mielessä nosen muista lajeista.

Päivän viimeinen treeni oli liinankäyttöharjoitus, joka meni Justilta aika nappiin. Tässä ohjaajan tehtävä oli häiritä koiraa mahdollisimman vähän; mieluiten kävellä ympyrän ulkokaarella ja antaa koiran työskennellä itsenäisesti, katsoa vain, ettei liina sotkeudu mihinkään. Ensimmäisenä oli lähikätkö tuossa kuljetuskopan oikeassa etureunassa matala kätkö. Just haistoi häkkiä ja lähintä siivekettä, kunnes alkoi tarkentaa kopan alareunaa ilmaisten 12 sekuntia aloituksesta! Eli taaskaan ei ohittanut lähikätköä!

Video: https://photos.app.goo.gl/y3FaLEaPR2Lff6xu6

Sitten jatkettiin. Just halusi kävellä mun kanssa ympyrän ulkokaarta, joten sen verran ottaa vinkkiä mun sijainnista. Siispä haisteli häkit ensin. Kopan kohdalla vaihdettiin suuntaa ja käveltiin puoli kierrosta takaisinpäin, minkä jälkeen Just leikkasi haistelemaan keskellä olevia siivekkeitä. Noin minuutti ekalta kätköltä lähtemisen jälkeen ilmaisi toisen. Ihan mahtavaa, että illan viimeinen harjoitus onnistui näin hienosti, ja Just pystyi kaivamaan itsestään vielä keskittyneen etsinnän pitkän päivän jälkeen!

Kempeleen valkkuleiri - lauantain aamutreeni

 Tän vuoden Lappalaiskoirien valmennusringin eka leiri pulkassa! Tänä vuonna ollaan siis nosessa, jota tällä ekalla Kempeleen leirillä koulutti Anita Pesola. Olikin oikein mukava kouluttaja, joka teki monentyylisiä harjoituksia, ainakin meille oli ihan uudenlaisia treenejä. Paljon käytettiin myös aikaa jutteluun ja teoriaan, mikä oli hyvä, sitä olin kaivannutkin. Koirat ei olisi jaksaneet yhtään enempää!

Lauantaiaamuna aloitettiin tarkkuusetsinnällä reikätiilistä. Just oli oikein mallioppilas; kätkö oli heti tiilen etureunassa ja Just pysähtyi siihen suorilta ja oli lyömässä maahan jo sinä aikana, kun Anita naksutti. Tähän heti huomio, että mähän kerran ite naksutin kotona nosea treenatessa ja Just meni siitä ihan sekaisin - mun silmiin näytti, että meni temppumoodiin ja alkoi vaan tarjota maahanmenoa. Nyt valkun naksuttaessa merkki toimi ihan tismalleen, kuten pitikin eli vahvisti oikean toiminnan hetkeä! Siispä voidaan käyttää tätä jatkossa, mikä on ihan loistojuttu. Toiselle toistolle vaihdettiin kätköllisen tiilen paikkaa rivistön keskelle. Just tuli henkselit paukkuen ja ilmaisi reteesti saman paikan kuin edellisellä toistolla. Itse jatkoin kävelyä rauhallisesti; Just ilmaisi uudestaan nenä auki tajuten, että eihän tässä ole hajua. Sitten lähti haistelemaan tiiliä kunnolla käyden ne tarkasti läpi, kunnes löysi ja ilmaisi oikean paikan. Tässäkin vähän mietin, että musta on tuntunut, että Just ei kestä noita siirtyviä kätköjä, vaan sillä menee hermot ja alkaa tehdä valeilmaisuja. Voisikohan olla, että olen vain itse tehnyt niistä liian ison numeron? Ihan kuin olisi maailmanloppu, jos koira tekee virheen. Tällä harjoituksella koira sai itse tajuta virheensä ja tarjota oikeaa toimintaa ohjaajan reagoimatta väärään mitenkään. 

Aamun toinen treeni oli laatikkoetsintä muovilaatikoilla, joiden kannessa oli mukava reikä. Tässä jonomuodostelmassa oli yhteensä kolme kätköä ja suunnitelmana oli palkata ekalta ja kolmannelta ja vetää toka löytö vain sosiaalisella palkalla. Ensimmäinen kätkö oli heti tokassa laatikossa; lähetin Justin taas kauempaa ja se oli hienosti nenä auki ekalta laatikolta lähtien ja ilmaisi toisen heti kohdalla. Siitä jatkoi hienosti, mutta ilmeisesti vähän sitten kierrokset nousi, kun toiselle kätkölle tullessa kaatoi laatikon tassulla ja halusi pyörittää sitä. Rauhallisesta ilmaisusta sitten sosiaalinen palkka ja jatkettiin matkaa. Palkattomuus ei ollut mikään ongelma tässä, mutta tassunkäyttö kyllä oli ja se toistui vielä viimeisellä laatikolla.

Olin laittanut yhdeksi toivomukseksi opetella tapa reagoimaan tassun- tai kielenkäyttöön ja tässähän me heti päästiin tähän ongelmaan kiinni. Toimittiin näin: Pyysin Justin pois laatikoilta vähän kauemmas ja rauhotuttiin siinä hetki. Sitten tultiin uudestaan laatikolle ja Anita naksutti heti, kun Just meni kuono edellä haistelemaan laatikkoa tassut maassa. Muutama palkkaus laatikon haistamisesta. Tässä vaiheessa Just meni itsenäisesti maahan, mistä palkkasin. Anitan palautetta kuunnellessa palkkasin vielä siitä, kun Just käytti nenäänsä laatikolla siististi tassut maassa. Tää tuntui ihan sopivalta tavalta treenata asiaa, koska homma pilkottiin ja koiralle luotiin onnistumisen mahdollisuus helpoksi, mistä päästiin palkkaamaan, mikä vahvisti oikeaa toimintaa. Eikä tullut sellaista vääntämisen makua, josta koira olisi turhautunut. Toki naksutuksen ajoituksen kanssa pitää olla tarkkana, mutta ainakin Anitalta ammattilaisena onnistui hyvin. 

Tauon jälkeen toinen treeni, joka oli aika hurja: 9 kätköä puolikkaan hallin alueella (7,5x15 m), aikaa 8 minuuttia! Eihän me olla ikinä tehty noin isoa aluetta yhtenä! Just on kyllä tehnyt pitkiä etsintöjä ja siinä se on hyvä - joskus on etsinyt jopa 7 minuuttia yhtä kätköä, joten mua ei sinänsä hirvittänyt tai jännittänyt, lähinnä kiinnosti nähdä, miten Just pystyy jättämään vanhat kätköt ja jatkamaan uudelleen ja uudelleen. Toki palkkasin joka kätköstä, osasta isommin, osasta pienemmin. Anita vähän naksutti kätköistä mutta Justin ilmaisut oli kyllä niin selviä, että olisin ne ilmoittanut ilman naksuakin.

Me oltiin neljäntenä vuorossa, ja Anita kertoi, että matto on ollut haastava monelle koiralle, sieltä löytyy myös pudonneita nameja. Anita antoi sellaisen vinkin, että jos treenin ympäristö on jännittävä tai muuten haastava, kannattaa ottaa ekaksi tosi helppo kätkö, josta pääsee nopeasti palkkaamaan koiran, niin koira saa jutun juonesta kiinni ja pääsee etsimisen makuun heti. Tätä käytettiin yhdellä koiralla, jota halli jännitti tosi paljon. Oli mahtavaa nähdä, kun koira sai ekan löydön ja palkan siitä ja sen koko olemus muuttui, unohti jännitykset heti ja oli ihan innoissaan pelaamassa ohjaajansa kanssa. Anita ilmaisi asian: "Koira veti supersankariviitan päälle" ja siltä se kieltämättä näytti!

Sanoin, että me treenataan myös tekonurmihallissa, joten maton itsessään ei pitäisi olla Justille vaikea alusta, namit siinä saattaa toki katkoa keskittymistä. Ohjeiden mukaan aloitettiin siis ekasta kätköstä, joka oli heti tuossa alussa siivekkeessä. Lähetin Justin taas kaukaa, ja se aloitti etsinnän siivekkeen ulkopuolelta, josta sujuvasti liukui sisäpuolelle, josta heti ilmaisu. Olin myös laittanut etukäteistoiveeksi lähikätköt ja hitto ne meni hienosti koko päivän! Just ei missannut ainuttakaan lähikätköä ekalla kierroksella etsiessään! Tuo kauempaa lähetys tuntuu tosi toimivalta ja etenkin se, että maltan itse odottaa koiran menemistä alueelle ja sitten vasta lähden perässä, etten painosta sitä heti sisääntulosta syvemmälle alueelle. Anita myös kertoi vinkin, että etsinnän voi aloittaa myös alueen ulkopuolelta, kunhan sanoo tästä etukäteen tuomarille ja ajanottajalle. Hän käyttää tätä tapaa paikkoja ja tiloja jännittävällä koiralla, mutta mä ajattelin, että voisi sopia myös lähikätköjä skippaavalle koiralle, koska koira olisi aloittanut etsinnän jo sisääntullessaan eikä "ryysäystä" ohi lähikätkön niin helposti tulisi.

Video löytyy googlekuvista: https://photos.app.goo.gl/s9zYueo45e9NZULB7 

Sitten jatkettiin sivuseinästä. Just etsi ensin nosto-ovesta, sitten valkoisesta hyllykölle, sitten palasi nosto-ovelle, josta ei ilmaisuja reaktioista huolimatta. Jatkettiin taas valkoiselle hyllykölle, jota vasten Just nousi ja sieltä hieno tarkennus ja ilmaisu ylätason reunaan. Tästä seinän saumakätkölle, jossa noin puolen minuutin tarkennuksen jälkeen ilmaisi tosi hienosti ja varmasti. Kulmahäkin tutki tarkkaan, tuolit ohitettiin ylimalkaisesti, mutta sitten löytyi johtoputkesta 120 cm korkea kätkö sauman sahaamisen jälkeen. Siitä jatkettiin pöydälle, jonka alta heti ilmaisu. Viisi kätköä löydetty! Tsekattiin siivekkeet, joista ei reaktioita. Mentiin puutarhatuoleille, jotka Just tutki tosi tarkkaan ja kävi jo melkein hajulla mutta ei ilmaisua. Yhden tuolin alla oli myös teippirulla häiriöhajuna. Tuoleilta käytiin tarkistamassa punainen pullakori, josta ei mitään reaktiota. Just palasi takaisin tutkimaan tuoleja mutta ei edelleen ilmaissut. Siitä puutarhapöydälle, jonka kulmasta nopea ilmaisu. Seuraavalla seinustalla oli hyviä korkean kätkön paikkoja; oltiin aiemmin menty siitä nenä matalalla ohi. Just kävi tsekkaamassa noi harmaat taukotasot mutta kätkö löytyikin peilin sivusaumasta ehkä 100-110 cm korkeudelta. Tää oli haastava tarkennettava ja annoinkin tästä purkkipalkan.

Kaksi kätköä ja kaksi minuuttia jäljellä. Palattiin takaisin nurkkaan, josta pyysin Justin tarkistamaan häkin ja tuolit. Häkistä ei edelleen reaktiota, vaikka mun mielestä se olisi ollut hyvä kätköpaikka, mutta tuoleilta tarkasti etsiessä kätkö löytyi tuolin takasaranasta, kun koira työntyi kunnolla tuolin alle. Tässä vaiheessa otettiin pieni tuumaustauko, jossa Anita kysyi multa, mistä vielä on tullut reaktioita mutta ei ilmaisua. Vastasin: "Nosto-ovesta ja puutarhatuoleista." Anita nyökkäili tyytyväisenä ja antoi meille minuutin aikaa ratkaista tämä. Mentiin ensin ovelle ja pyysin Justia etsimään ylempänä olevat metalliosat, joista taas mun mielestä olisi ollut hyviä kätköpaikkoja. Just oli kuitenkin eri mieltä eikä ilmaissut mitään. Mentiin sitten taas sahaamaan puutarhatuoleja ja aika loppuikin. Anita sanoi, että kätkö on pistemäinen ja koira löytää sen vain, kun osuu ihan kohdalle. Annoin Justin kuitenkin edelleen itsenäisesti selvittää tuoleja liikkuen vain itse lähemmäs viimeistä. Ja kyllähän se sen sitten selvittikin, kun lähti tarkkuusetsintään! Tuolit tuli varmaan käytyä neliösentin tarkkuudella.

Kahdeksan kätköä löydettiin siis ajan sisällä eikä viimeistäkään tarvinnut Justille näyttää. Me Anitan kanssa kilpaa hykerreltiin, kuinka hienosti Just selvitti sekä korkeat että kohteen alle työntymistä vaativat kätköt. Just oli vissiin sitä mieltä, että kerrankin oli tarpeeksi kätköjä! Kyllähän se väsyy, mutta on se uskomattoman sinnikäs ja pitkäjänteinen 😍 Just ei myöskään juurikaan haistellut mattoa, paitsi yhdessä kohdassa nappasi ihan ohimennen yhden lattialla olleen namin suuhun kuin kukaan ei huomaisi...

Sitten pizzalle ja loistofiiliksellä iltapäivän treeniin!

Talvikauden viimeiset

 Pääsiäissunnuntaina käytiin hallilla Hannan kanssa. Alunperin oli tarkoitus treenata agikoirat hallilla ja Just ulkona, mutta koska meidän jälkeen tuleva peruikin varauksensa, jäätiin vielä tokoilemaankin hallille. Jokulla treenasi ensin kahdella putkella ja kolmella hypyllä eteenmenoa ja palkan ohitusta. Ensin kävi kysymässä Hannalta, joko lelun saisi. Sitten otettiin vähän enemmän "yhteistä tekemistä" ennen lähtöä ja sitten sujui täydellisesti! Seuraavilla toistoilla yhden kerran Joku meni taas Hannan luo. Hanna sanoi, että hän oli nostanut pallokättään ylös, valmiina heittämään. Se oli ero, jonka Joku huomasi! Kyllä se on ajattelevainen ja huomaa kaiken vauhdissakin! Muilla toistoilla käänsi upeasti fokuksen eteenpäin eikä harkinnutkaan lintsaavansa. 

Toisena juttuna 90 cm korkeaa puomia. Tuo korkeus sujuu nyt oikein rennosti, joten seuraavaksi voidaan varmaan jo kokeilla täyskorkeaa. Aluksi tuli ihan ok osumia, sitten tuli kaksi loistavaa, joista annettiin triplapalkka: namia, leikkiä ja överikehuja. Teki mieli ahnehtia ja ottaa vielä edellinen harjoitus ennen puomia. Annoin Hannalle kanafileenpalan superosuman varalta. No, eipä sitten tullutkaan enää edes ok osumia... Huoh, pitikö taas ahnehtia... Mutta koska meillä on dreamteam, saadaan epäonnistumiset heti purettua eivätkä ne jää vaivaamaan. Siispä toimintasuunnitelma jatkoon: Superosumista triplapalkka. Kanafileet Hannan taskuun jo ENNEN ekaa toistoa eli ei teatraalisesti Jokun katsoessa. Parin loistavan osuman jälkeen lopetetaan, vaikka mikä ois. Aloitetaan vähän vaikeammasta eli ei nollatasosta vaan vaikka ykköstasosta jne, niin treenikertojen myötä tulee edistystä, ei toistomäärän.

Justin kanssa oli tosi hyvät suunnitelmat, mutta toteutus kusi niin pahasti, että hermo meinas mennä. Tarkoitus oli tehdä ensin kiertoa niin, että Hanna heittää yllätyspalkan piilopaikastaan putken takaa. No, lähtöpaikasta vasemmalle oli agilityrengas, jota Just jäi ihan totaalisesti luuppaamaan, ei yhtään pystynyt luopumaan siitä! En halunnut mennä lähelle kiertoa, koska silloin Just olisi nähnyt Hannan. Lopulta mua ärsytti jo niin paljon, että vein Justin ulos kentältä ja sitten takaisin yrittämään uudestaan. Ei, taas oli menossa renkaalle... No lopulta jollain keinolla saatiin Just kiertämään ja sieltähän se lelukin lensi. Huh huh, mikä vääntö! 

Sitten ruutua, jossa myös vääntöä - tällä kertaa Just meinasi mennä agikepeille! Mikähän agilitypäivä sillä oikein oli?! Ruutukaan ei mennyt kuin Römssöössä - ainakin tuli epävarma lähtö, huono palkkaus ja mitä vielä. No, tehtiin sitten vielä pari toistoa niin, että namipallo oli putkenpainon alla piilossa ruudun takana ja sitten saatiin pari loistavaa toistoa ja napakkaa stoppia. Treenin ohessa tehtiin myös pätkiä seuraamista ja jääviä, jotka meni hienosti. Lopuksi vielä testattiin paikkaistumista yllätyspalkoilla eli namit Hannalla, joka ensin seisoi, sitten käveli Justin ympärillä. Skarpista ja keskittyneestä istumisesta fokus muhun sai vapautuksen. Tää näytti tosi lupaavalta!

Keskiviikkona vapaapäivän kunniaksi aamutreenit vuorostaan Annikan kanssa. Joku teki agin ja hoopersin sekoitusta. Treenattiin vähän irtoamista, heittopalkkaa ja palkan ohitusta. Vähän tuli taas ongelmaksi se, kun en itse liikkunut.

Just teki tällä kertaa rallya ja oli loistava! Kyllä tuntui taas tutulta ja turvalliselta mennä rallya tokon jälkeen! Just oli kyllä ihan satasen tyttö tällä kertaa. Koko treenin läpi innostunut, keskittynyt, täsmällinen ja kontaktissa. Tehtiin viime Caritan valkusta lyhennettyä rataa. Keskityin itse sanomaan sivu-käskyn aina pysäyttävälle kyltille tullessa ja tää vaan toimii, kaikki säätö ja epävarmuus jää pois! Kääntävillä kylteillä harjoittelin sitä, että itse kävelen kohti kylttiä enkä näin aja koiraa kylttiä päin. Palkkauksen suhteen erityishuomio oli kontaktin pysymisessä seinää kohti mennessä - ja sehän pysyi, ei yhtään katkoa! 

Ensin tehtiin puoli rataa ilman välipalkkoja ja pysäyttävältä kyltiltä nurkkaa kohti seuraamisesta purkkipalkka. Sitten pari välipalkkaa ja loppurata taas ilman. Maaliin tultiin ihan takanurkkaan ja taas kontakti säilyi, mistä kanatikkupalkka. Rata alkoi pyörähdys - liikkeestä istu - liikkeestä kutsu - ohjaajan ympäri. Tässä palkkasin pyörähdystä ennakoivalla kädellä, joka on kyllä ollut meille ihan kullanarvoinen vinkki - ei yhtään virhettä eikä edes epävarmuutta treeneissä eikä kisoissa pyörähdellessä ole enää tullut. Liikkeestä kutsun palkkasin ohjaajankiertoon suoraan eli Just ns. jatkoi liikettä lennosta mun ympäri ja tää toimi myös kivasti. Lopussa oli sarjahyppy + peruutus oikealla. Se oli aika haastavaa mutta onnistui, kun linjasin tarkasti peruutuskyltille. Just on vähän etäällä hyppyjen jälkeen, ja siitä ei peruutukseen lähde, mutta kun otin sen kunnolla seuraamaan ja valmistelin huolellisesti, peruutus sujui hyvin. Jos tokossa tuntuu, että kisoihin ei oo asiaa, niin rallyssa tuntuu päinvastaiselta. Just mun tähtipelaaja 😍

Torstaina kauden viimeiset agitreenit. Hallissa oli tiistain valkkuryhmän rata, joka oli ihan painajaismainen hyppyviidakko! No ei se hyvin mennytkään - pitkästä aikaa tuntui, että Joku hölkyttelee. Muutaman yrityksen jälkeen pohdittiin Hannan kanssa asiaa ja todettiin, että radassa ei pääse oikein missään kohtaa kiihdyttämään. Otettiin sitten jotain etupalkalle ja kyllä se sieltä lähti mutta edelleen terävin kärki puuttui. Tauon jälkeen sama homma. Päätettiin sitten muuttaa suunnitelmaa ja ottaa keinua radan osana. Otin kanatikun käteen aikomuksenani palkata sillä ja pim - Joku lähti yksinään juoksemaan rataa tarjoten kaikkea mahdollista! En meinannut perässä pysyä, kun se otti musta salama -vaihteen päälle! Otettiin sitten pari keinua radan osana ja joka kerta oli yhtä vauhdikas. Hanna halusi vielä nähdä alkuradan herkkupalkalla ja siinäkin oli ihan eri vaihde päällä, joskin itse eksyin... 

Jokua on aina palkattu agilityssa lelulla. Oiskohan kerran tai kaksi se tehnyt paremmin namilla, ja silloin se johtui hormoneista. Olin ihan tosi hämmentynyt tästä. Toisaaltahan on hyvä, että on useampi toimiva palkka - jos jonain päivänä ei oo hyvä leikkifiilis, voi palkata namilla. Mietin myös, että voisin esitellä Jokulle namipallon ja pitää sitä sitten varavaihtoehtona, jos joskus tavallinen lelu ei nosta tarpeeksi. Kyllä vaan koirien kanssa treenaaminen on mielenkiintoista! Aina ne keksii jotain uusia juttuja, joita ei "koskaan ennen " oo tapahtunut... Siitä sitten pohditaan, miten siihen reagoida ja mitä muuttaa treenitavassa.