Huippuvalmennuksessa osa 1

Olikin sattumalta oikein valkkuviikko. Maanantaina Caritan rallytreenit. Kerroin maksalaatikkoepisodista ja toiseksi teemaksi ajattelin ääntelyä tietyillä kylteillä, ohjaajankierroissa ja edessä peruutuksesta paluussa. Otettiin ensin lähtö, joka meni upeasti. Sitten lähdöstä houkutukseen asti, jossa hyvin tuli ilmi kaikki, mistä olin puhunut. Liikkeestä istumisessa Carita kiinnitti huomiota siihen, että mä annan käskyn ihan viime tipassa. Jos koira reagoisi vähän hitaasti, ei olisi enää mitään tehtävissä. Käskytystä ajoissa on paljon treenattu pyörähdyksen suhteen, mutta istumisessa en ole ajatellut asiaa ollenkaan! Eteentulossa tuli paljonkin ääntä, Just kohteliaasti demonstroi, mistä olin puhunut. Houkutuksessa oli leluja; se meni ihan ok, oli vähän hankala kävellä, kun houkutus oli ihan nurkassa aidan vieressä, mutta Just teki sen, minkä pystyi.

Sitten ruvettiin miettimään, mikä ohjaajankierrossa kiihdyttää. Kerroin, että olen yleensä palkannut siitä namipallolla, joka on aika kiihdyttävä palkka. Kerroin myös, että olen päässyt siihen asti, että jos teen luopumisen namilla ja palkkaan pikkunamilla, niin Just hiljenee. Taas tunsin vähän ylpeyttä itsestäni, että olin vähän niin kuin oikeilla jäljillä, samoin kuin paikkisasiasta puhuessa Maijun kanssa. Tästä nyt sitten Carita viisaana antoi tällaiset ohjeet: Ennen kiertoa luopuminen namista. Kiertämisestä ei heti palkkaa vaan liikkeelle ja palkka joko seuraamisesta vai sitten seuraavasta perusasennosta, jossa pitää vielä kerran luopua. Sama siirretään tehtäväksi ilman namia eli luopuminen tyhjästä kädestä ja lopussa palkka tulee taskusta. Edessä peruutuksessa sama tyyli: peruutus, "jätä", "tule sivulle", seuraamista, ja palkka vielä yhdestä tehtävästä luopumisen kautta. Ainakin kaikilla testikierroksilla toimi täydellisesti, eikä Just päästänyt ääntäkään!

Yleisesti pohdittiin kokonaisuutena palkanodotusasiaa. Just on vissiin kuolemassa nälkään koko ajan, kun palkanodotukset on nousseet niin korkealle. Ensimmäisenä Carita kysyi, pitääkö sitä palkata niin paljon siitä, että se on söpö 😂 Mun tekee mieli koko ajan pelata namilla, laittaa kättä taskuun tai pitää Justia hallinnassa palkalla. Sanoin, että mulla on niin syvässä porokoiraharrastajan trauma, että koira ei tee mun kanssa. Carita kysyi, onko kyse tästä koirasta, johon vastasin, että ei kun mun ekasta koirasta, joka on ollut haudassakin jo kohta 7 vuotta 😂

Carita on kiinnittänyt huomiota siihen, että mä teen (tapani mukaan 🙈) kaikki tai ei mitään; joko palkkaan 1-2 kyltin välein tai sit koko radasta. Tää kyllä kiehuttaa Justia aika paljon. Kerroin, että teen nykyään yleensä pitkän radan alkutreenistä, kun Justilla on vielä suurin into; ennen tein usein toisinpäin eli ensin palkatun kierroksen ja sitten kisakierroksen, kun koira oli jo väsyneempi. Carita esitti tähän erittäin osuvan kysymyksen: teenkö ratatreenissä yhtä pitkän odotteluverkan kuin kisoissa? Olen kyllä ajatellut sitä ja yrittänyt tehdä aina vähän lämmittelyä pienessä tilassa, kuten kisassakin voisin tehdä odottelualueella, mutta ajat on kyllä väkisinkin vähän lyhyemmät kuin kisoissa. Pitäis varmaan ihan katsoa kellosta, että tulisi tehtyä se 7-10 minuuttia alle ennen palkatonta ratatreeniä. Ja sit niitä eripituisia pätkiä!!! Eli ei palkka joka kyltin välein tai vasta radan lopuksi, vaan vaihtelevasti kaikkea 1-20 kyltin väliltä! Mulla on ollut se ongelmana, että jos olen suunnitellut palkkaavani jostain ja se meneekin pieleen, niin palkkaussuunnitelmakin menee pieleen. Siispä olen palkannut kaikesta, joka onnistuu erityisen hyvin. No tämähän on toiminut, koska koira on tehnyt niin paljon kylttejä erityisen hyvin, että on ansainnut niistä palkkaa. Mutta koska kisataan ja mestarissa, niin olisihan se reilua, etten olisi treeneissä namiautomaatti. Tajunnanräjäyttävä vinkki: voihan niistä superhyvin menneistä kylteistä kehua superisti ihan palkkaa ja vapautusta 🙈

Torstaina agitreenit, jossa ratatreenipäivä. Jokun kanssa oli tarkoitus tehdä 1-7, 11 (hyppy)-23 eli puomi ja keinu mukana radassa, A ja kepit ei. No ihan ei mennyt nollalla läpi 😂 Joku lähti ihan sata lasissa ja alkurata meni täydellisesti upeilla kiihdytyksillä, jotka Hanna palkkasi muistaakseni kutosen jälkeen. Toisella yrityksellä tuli vähän hämminkiä alkukierroksessa, sitten säädettiin takaaleikkauksessa esteellä 11 ja Joku meni väärään päähän putkeen. Sitten säädettiin lisää seuraavalla leikkauksella 14, minkä seurauksena olin väärin asemoitunut esteelle 15, jonka Joku hyppäsi molempiin suuntiin. Ja sitten olin niin kaukana edellä keinulla, että Jokulle iski ramppikuume, ja se hyppäsi alas keinulta. Kun mentiin yhdessä, uskalsi hyvin.

Tässä on nyt vähän dilemma, jota en osaa ratkaista. Toisaalta olisi hyvä ratatreenipäivänä vetää ekalla kierroksella koko rata, koska koiran vauhti on ihan erilainen ekalla vedolla kuin treenin lopuksi. Toisaalta taas olisi erittäin arvokasta ja hyödyllistä yllätyspalkata sitä kesken radan täydellisestä menosta ja vrooom-kiihdytyksistä. 

Nytkin se antoi itsestään niin kaiken ekoilla vedoilla, että sitten korjauskierrosten jälkeen ei enää lähde samanlaista vauhtia, mikä tekee rytmittämisen vaikeaksi, kun ei tiedä, mihin ehtii. Kun kokeiltiin, ehdinkö persjättöön 7-8, niin se ei irronnutkaan 1-4 niin hyvin kuin ekalla kerralla eikä tilanne ollut enää sama. 13-14-väliin ehdin ihan hyvin, mutta Joku kiersi sen joka kerta takaa! Sillehän ei ole asennettu in-inniä, pitäisi varmaankin! Muuten tuo kohta olisi loistava takaaleikkauskohta. Loppurataa ei sitten enää otettu, kun saatiin 12-16 toimimaan.

Voihan maksalaatikko!

 

Viime sunnuntaina rallykisat Kirkkonummella, tuomarina Riikka Timonen. Nyt yritin keskittyä mielentilaan ja fiilikseen ilman mitään tulospaineita. No eipä me saatukaan tulosta 😂 Lähtö oli taas loistava ja alkurata meni oikein hyvin. Ite otin tyhmän -3 ov:n liikkeestä istumisessa hidastamalla. Hitaasta saatiin hieno-merkintä. Istu-käännös vasemmalle -istu -kyltiltä saatiin -1 tvä, siinä oli jotain hämminkiä istumisten / askelluksen kanssa. Sitten pari kylttiä meni hyvin, kunnes tuli aivan vastustamaton houkutus - maksalaatikko! Se oli vielä kylttitelineen takana, eli koira ei nähnyt sitä lähestyessään, vain haistoi. Just pystyi kyllä luopumaan siitä, kun näki sen, mutta haju meinasi olla liikaa 😂 Itse houkutuksesta saatiin -1 ov ja -1 tvä mutta siitä virherivi sitten alkoi. 270 vasempaan -3 ov, eteentulosta -3 hau, täyskäännöksestä -1 tvä, pujottelusta -3 hau. Kun pujottelussa tultiin taas kohti houkutusta ja maksalaatikon sulotuoksuja, Justin aivot meni ihan lopullisesti solmuun ja saatiin kaikilta kylteiltä 16-20 virhe. Ensin Just kävi mun takana, niin uusin 270 oikeaan eli -3 uusi ja -3 hau. Sivuaskeleesta -3 ov, käännöksestä -3 ov ja toisesta sivuaskeleesta -3 tvä. Loppupisteet oli sopivasti 69 ja tuomarinkommenttina lakoninen: "Hyvä suoritus."

Huh, eipä oo suoritus tolla lailla räjähtänyt varmaan ikinä! Oli taas hyvä opetus sille, että eläinten kanssa ei ikinä voi tietää, mitä tapahtuu. Muistin kuitenkin kerran houkutusta treenata alle, mutta on ihan eri asia, onko siellä jotain leluja ja perusnameja kuin tuollainen haiseva superherkku. Uskon siis, että nimenomaan haju sekoitti Justin pään. Kun oltiin siinä vieressä ja se näki maksalaatikkopurkin, se pystyi kyllä ohittamaan sen. On tuollaisen houkutuksen kanssa kyllä aika vaikea kilpailla omana itseään ilman palkkoja. Haiseva houkutus on nyt suurin yksittäinen asia treenilistalle.

Sinänsä hupaisaa, että tämä oli Justin ensimmäinen alle 70 pisteen suoritus. Hyvä valioitua ensin ja sitten mokailla! Sekin aika hassua, ettei lapussa ollut yhtään kymppiä vaan kaikki 31 virhepistettä oli -1 ja -3. Kolme hau-virhettä kertoo jotain mielentilasta... Kokonaisvaikutelmasta ei kuitenkaan vähennetty mitään. En jaksa olla mitenkään pettynyt tai hajalla tästä, lähinnä vain huvittaa. Tietääpähän taas, mitä treenata!

Torstaitreenit

 Tällä viikolla treenit vain torstaina, kun tosiaan tultiin mökiltä vasta keskiviikkona. Olin suunnitellut ohjaustreenin, jonka teemana oli estelukitus. Koira piti saada lukittumaan takaakiertoon (2), päätyhypylle (4), suoran päähän (6), päällejuoksuun (8) ja putkeen (11). Pituus oli kuvasta poiketen suorassa linjassa.

Joku oli taas ihan liekeissä! Aloitettiin pätkällä 1-4 ja ekalla yrityksellä Joku luki 2-hypyn sylkkärinä. Tätä korjattiin lähtöpaikkaa muuttamalla niin, että mun ohjauslinja oli kohti kakkosen vasenta siivekettä enkä vahingossa vetänyt Jokua liikaa oikealle. Tällä pätkä 1-4 oli täydellinen! Nyt Joku lukitsi sekä takaakierron että 4-päätyhypyn kaukaa. Myös 6-muurin lukitus oli hyvä ja ehdin sujuvasti persjättöön 7-8 väliin. Tehtiin tällä kertaa treeni kahdessa osassa ja tähän kohtaan Hanna viisaana ehdotti taukoa.

Tauon jälkeen yritettiin saada Joku putkeen nro 11 mutta Joku oli eri mieltä 😂 Sen mielestä olisi ehdottomasti pitänyt mennä puomi miljoona kertaa, mikä on toki ihan hauskaa. Tää pitää ottaa vielä erityisteemaksi jollain kerralla, että saadaan putken motivaatiota kasvatettua lähemmäs puomin tasoa. Oli tarkoitus mennä vain 10-11 mutta kerran kävi niin, että Joku jäi tuohon 7:n ja 8:n väliin mietiskelemään, mitä palkan sijainti tarkoittaa ja miten Hannalta voisi saada karkit. Sitten se itse lähti 8-10 mutta olisi kyllä silti mennyt puomin. Mutta voi luoja, kuinka koomisen näköinen se oli aivojen raksuttaessa 😂 

Just oli mukana ja teki parin minsan slotissa ennen koulutusvuoron alkamista paikkaistumista, jossa kaikki onnistui! Aikaa edelleen alle puoli minuuttia. Kouluttamisen jälkeen yksi ruutu, jossa lelu oli valmiina "vallihaudassa" eli Just ei nähnyt sitä lähetyspaikalle. Tää oli ihan täydellinen: Just juoksi ihan tismalleen keskelle, sanoin "jes", se kääntyi muhun päin, sanoin "missä pallo", se kääntyi poispäin ja bongasi pallon. Tässä välissä yksi kierto, joka oli ruudun vieressä, toisella puolella tuoli ja kartion takana pallo, jonka vein Justin nähden. Onnistui, jee! Enkä ottanut toista toistoa, jee! Sitten kartio pois ja palattiin ruudulle. Yksi lähetys tyhjään ruutuun, palkkasin heittämällä pallon. Tän jälkeen tehtiin "korjauksia" eli jätin Justin johonkin seisomaan tai heitin namin poispäin ruudusta ja käskin siitä suoraan ruutuun. Nää meni ihan kivasti, mutta jossain vaiheessa Justin ilme muuttui vähän huonommaksi. Tässä on 2 vaihtoehtoa: joko Justilla tuli paha mieli, koska se hukkasi namin tai sitten sitä on alkanut häiritä mun naksuttimen ääni. Oon ollut huomaavinani tällaista kahdesti aiemmin mutta kumpikaan ei ollut rallytreeneissä. Pitää alkaa harkita, että ostaisin hiljaisemman naksun. 

Muutos Justissa oli sellainen, että se lakkasi tarjoamasta tekemistä ja muuttui passiivisemmaksi. Sitten kuitenkin, kun pyysin sivulle, se jatkoi yhtä innokkaasti ja iloisella ilmeellä. Tehtiin lopuksi vielä houkutus molemmin puolin seuraten, koska sitä ei oo pitkään aikaan ollut. Ja Just seurasi tosi kivasti eikä mitenkään varonut tai jumittanut. Joten oletan ja toivon, ettei ollut mitään indikaatiota mistään fyysisestä ongelmasta. 

Nollailemassa nosessa

 Kun Korpilahdella järjestetään nosekoe mun ollessa lomalla, niin eihän sinne voi jättää menemättä. Koska kyseessä oli sisäetsintä ja meillä on jo luokkanousu sisäetsinnästä, ilmoittauduin sitten nollakoirakoksi. Ja olipa taas mielenkiintoista ja opettavaista! Oli ihan eri näkökulma mennä nollakoiraksi nyt, kun ollaan kisattu jo enemmän kuin silloin, kun mentiin ekaa kertaa. Mitään paineita ei juurikaan ole, mutta toisaalta haju ei ole ehtinyt vielä levitä, joten koiran pitää osua ihan kohdalle löytääkseen, ohjaaja ei tutustu alueisiin kunnolla eikä ehdi miettiä niitä etukäteen ja etsinnät tehdään nopeasti peräkkäin. Koe oli Suojakalliolla, samassa talossa kuin silloin helmikuussa, ja tuomarina oli tällä kertaa Mari Laasanen, oikein mukava uusi tuttavuus.

1. alueen Just kiersi ensin kerran ympäri, sitten hyppäsi oikealla olevaa pöytää vasten ja haisteli ylöspäin. Siinä tarkisti mahdolliset kätköpaikat, hyppäsi alas, kiersi pöydän ja hyppäsi uudestaan. Kätkö löytyi tuon luukun kulmasta ajassa 1:31. Tuomari kehui kovasti Justin tarkkuutta, että sen ei tarvitse samaa paikkaa tarkistaa kahta kertaa, kun käy aluetta läpi. Tosi hienosti myös ratkaisi, miten pääsee tarpeeksi lähelle kätköä, vaikka sai hajun toiselta puolelta. Mielenkiintoista kyllä, kaikki muutkin koirat kiersivät alueen samoin päin ja saivat hajun samasta paikasta! Tähän laitettiin enimmäisajaksi 3 minuuttia.

Toinen alue oli keittiö. Tuolla takareunalla hellan vieressä lattialla oli reikätiiliä, joista Just riemastui aivan mahdottomasti. Se haisteli ne läpi reikä reiältä ja osaa imppasi ihan huolella 😂 Sitten selvästi harmissaan, ettei sieltä löytynyt hajua, jatkoi kuvan vasenta reunaa tarkistaen arkut. Kätkö löytyi tuosta etualan halkokorista ajassa 1:15. Just oli jopa vähän hämmästynyt ilmaistessaan: "Oho, tässähän se oli!" Aikaa tähän laitettiin 2:30.

3. alue oli Justin makuun, tosi iso. Se lähti ihan hoploppimeiningillä ja surffattiin aluetta läpi pitkään ja hartaasti. Aina välillä se kiinnostui jostain mutta ei ilmaisuja. Meidän alueeseen kuului siis myös tuo vasemmalla oleva pöytäryhmä ja kuvan ulkopuolella oleva vasen seinusta ja nurkka. Aika pitkään etsittyämme päädyttiin tuonne takaseinälle, jossa Just oli tosi kiinnostunut takanurkassa olevasta kukkatelineestä ylhäältä. Tästä aloin epäillä, että kyseessä voisi olla saumakätkö. Just haisteli myös seinustalla olevien tuolien kohdalla ylöspäin ja hetken mietin, pitäiskö pyytää sitä hyppäämään. Mentiin kuitenkin takaisin ovensuuhun ja lähdettiin sieltä vasemmalle, jossa Just pääsi hajupilveen. Nyt hyppäsi tuolia vasten ja ilmaisi seinän ruskeasta poikkilaudasta saumakätkön ajassa 5:53. Tuomari ja talkoolaiset ihastelivat, kuinka sitkeästi se jaksoi tehdä töitä tuon koko pitkän ajan vailla juuri minkäänlaista turhautumista tai avun kyselemistä. Tuomari kertoi, että kohdat, joihin se oli reagoinut, oli niitä, joihin hän oli koskenut. Tästä olin tosi ylpeä, ettei Just tehnyt mihinkään näistä valeilmaisua! Olin sopivasti edellisenä iltana kuunnellut Sporttirakista luentoa, jossa painotettiin, että omaa fiilistä pitäisi kuunnella. Jatkossa siis, jos mietin, pitäisikö Justin pyytää hyppäämään johonkin, niin pyydän. Justin etsinnän jälkeen alueesta rajattiin vasen pöytäryhmä ja seinusta pois ja enimmäisajaksi laitettiin 5 minuuttia.

Viimeinen alue olikin kaikkein vaikein ja mielenkiintoisin; kätkön löysi vain 3 koiraa kymmenestä. Tässä tein itse monta virhettä. Ensinnäkin olisi ehdottomasti pitänyt tarjota Justille vettä tosi pitkän 3. etsinnän jälkeen. Todella harvoin näkee sen väsyvän etsinnöistä mutta nyt oli sellainen kerta - silmät seisoi päässä eikä se oikein pystynyt etsimään huolellisesti ja järjestelmällisesti jääden vähän hinkkaamaan samoja alueita. Tässä tosin vaikutti myös se, että me tehtiin etsinnät kaikki putkeen. Toinen iso ohjausvirhe oli se, että en katsonut aluetta tarpeeksi tarkkaan ennen etsinnän aloittamista. Kolmas oli se, että en ottanut huomioon, että todella tuulinen sää voi vaikuttaa sisäetsinnässäkin, jos talon seinät on harvat, kuten Suojakalliolla on - sisällä veti todella paljon. Neljäs oli se, että annoin koiran mennä alueelle väärässä tunnetilassa. Näin siitä, että se on ihan hupsistupsispimpelipompeli; yritin vähän rauhoittaa ennen lähtölupaa mutta en odottanut, että se todella rauhoittuisi - se vinkui vielä lupaa antaessani. Yritin paikata tätä sillä, että lähetin kauempaa portaiden alapäästä (kuvassa vasen alareuna) mutta ei auttanut - Just kaahasi alueelle. Tässä kävi kyllä mielessä, että tuolla vauhdilla jää lähikätköt löytämättä. JA SILTIKÄÄN en osannut myöhemmin palata lähtölinjan tuntumaan.

Kuvassa vasemmalla näyttämön reunassa olevien tuolien selkänojat eivät kuuluneet alueeseen, mutta Just oli tosi kiinnostunut niistä ja vähän vetikin niille. Kutsuin sen aina pois sieltä, jottei tuhlattaisi aikaa siihen, mikä ei kuulu alueeseen. Mutta jos olisin ottanut olosuhteet huomioon, olisin voinut tajuta, että kuvanottopaikan takana olevista ikkunoista veti todella paljon, eli alueen etualalla oleva haju tarttui kankaaseen eli tuolien selkänojiin. Jälkikäteen ajateltuna ihan itsestäänselvää! Mutta ei tullut yhtään mieleen, koska en ollut ottanut näitä asioita huomioon. Kun vielä koira oli väsynyt, se ei pystynyt tekemään täysin itsenäistä työtä ja olisi tarvinnut sen, että ohjaaja olisi älynnyt ajatella, mitä on vielä käymättä. JA tässä taas se fiilisjuttu - jollain aivojen osallani tiedostin, että tuo ihan etureunassa oleva 30 sentin seinän pätkä oli katsomassa mutta en sitten ohjannut sinne! Pitkän aikaa tusattiin sivuseinällä (jossa ei oikeastaan ollut kätköpaikkoja, mutta ilmaisesti haju painui sinnekin) ja takaseinällä, josta Just ei kyllä esittänyt mitään reaktioita. Tuomari kehoitti meitä etsimään lähempää lähtölinjaa ja käytiin vielä nuo lähimmät tuolit läpi, kunnes ohjasin Justin vasemmalle seinäpätkälle. Sieltä kätkö löytyi toinen lauta alhaalta heti, kun vaan ohjasin! Meillä tässä oli kyllä myös tuo verho edessä eli se ehkä vähän hämäsi. Meillä meni tähän aikaa 5:01. Enimmäisajaksi laitettiin 3:30 ja tosiaan tuo verho nostettiin pois. Tämä oli kuitenkin hämmentävä kätkö, koska tosiaan kolme koiraa löysi sen hienosti mutta monet muut eivät ilmaisseet, vaikka sitä näytettiinkin! Oli myös ensimmäinen mun näkemäni koekätkö, jonka pystyi ihmissilmin näkemään, jos onnistui katsomaan oikeasta kulmasta. 

Just sai kovasti kehuja siitä, ettei edelleenkään valeilmaissut mitään, vaikka etsi 5 minuuttia ihan pellit kiinni. Kaikki ilmaisut oli tällä kertaa ihan ok - ylähuuli saattoi nousta jollain mutta nuolaisuja ei tullut. Olin etukäteen nauranut, että toivottavasti Just ei löydä kaikkia kätköjä alle 15 sekunnin, ettei tuomari sit laita liian tiukkoja enimmäisaikoja. No ei ollut se vaarana - päinvastoin! Tuomari Marilla oli kyllä kiva ajatus siitä, että hän tykkää laittaa isoja alueita ja pitkiä aikoja, koska haluaa nähdä etsintää enemmän kuin rakettilöytöjä. Kerrankin Justkin sai etsiä tarpeekseen ja oli jopa väsynyt etsintöjen jälkeen. Olipa kiva ja mielenkiintoinen ilta! Mutta on se kumma, että aina pitää itse mokailla, että voi oppia jotain! Aina tää laji onnistuu yllättämään.

Kesäkausi avattu rytinällä

 Kesäkausi alkoikin vauhdikkaasti, kun heti ekalla viikolla oli kolmet seuratreenit. Maanantaina maaliskuulta siirtynyt Maijun toko. Meillä oli kaksi asiaa, joita halusin katsoa: paikkaistuminen ja kierto häiriöistä huolimatta ekalla yrityksellä. Olen tyytyväinen siitä, että vaikka ollaan pari vuotta tehty paikkaistumista kestämättömällä tavalla, niin ne muutokset, jotka ollaan jo tehty, ovat oikeaan suuntaan. Voi olla, että Just ei oikeasti ymmärrä tehtävää vaan on istunut vain sen takia, että ruoan päälle ei voi mennä nukkumaan. Tällaiset vinkit saatiin:

• Eri käsky eli ei "istu -paikka" vaan joko pelkkä "istu" tai ihan erillinen, esim. "istu - pysy"
• Palkkaus eri suunnista ja vauhdikkaastikin on ihan ok, jos onglema on se, että koira nukahtaa
• Pidemmissä ajoissa voisi kehua äänellä välissä
• Jos koira menee maahan, nostetaan se kauempaa eli ei mennä sen luokse

Toisena juttuna tosiaan kiertoa. Kerroin Maijulle, että yksissä treeneissä Just ei millään pystynyt luopumaan agilityrenkaasta, joten otettiin se toiselle puolelle ja toiselle pikkutötsiä. Ideana oli, että laitetaan Suomi-pallo valmiiksi merkin taakse ja jos Just lähtee väärälle kohteelle, Maiju pöllii lelun. Niinhän siinä kävi ekalla yrityksellä - tosin Just ei tainnut oikein tajuta Maijun pöllineen lelua, koska se oli jo kääntynyt muhun päin kutsusta. Tehtiin sitten niin, että Maiju vei palkkalelun kierron taakse Justin nähden. Nyt se lähti, haukahti paheksuvasti kohti rengasta, että sinäkin paska siinä 😂, ja jatkoi sitten matkaa kohti kiertoa, josta pallo löytyi. Tähän lopetettiin ja näillä jatketaan. 

Tiistaina alkoi rallykimppa. Teemana oli seuraaminen. Kyltit eivät olleet samoissa telineissä ja kylttivälit olivat pitkiä; tarkoituksena oli palkata koiraa, kun se keskittyy hyvään seuraamiseen kylttien välissä eikä odotusarvo kylttien kohdalla tuleviin temppuihin olisi liian iso. Just oli aivan ihana: seurasi koko ajan yhtä upeasti, suoritti temput täsmällisesti ja palasi aina välittömästi takaisin hyvään seuraamiseen. Alemmalla radalla palkkasin erityisesti temponmuutoksista, oikealle käännöksestä juosten koira oikealla. Ylemmällä radalla Justilla meinasi lähteä oikealla pyörimisissä vähän lapasesta, joten muutin niissä palkkausta rauhallisempaan suuntaan eli namipallosta pikkunamiin. Tällä saatiin oikeastaan heti vinkuminen pois - tätä pitää tutkia lisää. Olin laittanut tahallani pujottelun supervaikeasti nurkkaan, ja sinne menoa palkkasin myös erityisesti. Just tsemppasi kyllä hienosti. Jokulla sujui alempi rata oikein iloisesti. Ylemmällä oli vähän liikaa pyörimisiä, joten ei tehty sitä kuin ihan pikkuisen, ettei vaan sattuis mitään, kun alla oli sunnuntain iso stressi.

Torstaina kauden ekat agitreenit. Ja olipa mannaa sunnuntain järkytyksen jälkeen! Heti karsinasta tullessaan Joku ei meinannut maan pinnalla pysyä, kun oli niin siiiiiisstiiiiiii! Aluksi tehtiin ekaa kertaa täyskorkeaa puomia. Ensin mentiin kerran namin kanssa, toisen kerran Joku meni jo ilman avustusta ja kolmannella kerralla se karkasi niin, että mä jäin ihan lähtötelineisiin! Ja me kun aateltiin, että se varmaan jännittäisi korkeaa puomia tosi paljon! Kontakteista tokalla yrityksellä oli superhieno osuma, josta triplapalkka, vikalla osui mutta vähän yläreunaan. Oltiin kuitenkin tiukkoja itsellemme eikä otettu uutta toistoa. Sitten keinua. Kentän keinussa on löysemmät jouset kuin hallin keinussa, joten se rämähtää kovempaa. Epäilin, että Joku saattaisi jännittää mutta eikä mitä! Meni keinua niin rohkeasti kuin olla ja voi sekä vauhdista että yksittäisenä. Lopuksi otettiin vielä pieni ohjauspätkä, jossa Joku meni sellaisella vauhdilla ja itsenäisyydellä, että mä suunnilleen seisoin paikallani ja lähetin sitä kiertoradalle... Kui super voi olla!

Kouluttamisen jälkeen ja hetki ennenkin tehtiin Justin kanssa paikkaistumisia, jotka sujui hyvin. Sitten tehtiin kiertoa agikentällä Maijun ohjeiden mukaan. Tulipahan taas itse mokattua eeppisesti! Tehtiin ensin yksi toisto lelu valmiina kierron takana. Ja se onnistui! Jos ongelmana on se, että kierto ei onnistu ekalla yrityksellä ja jollain kerralla se onnistuu ekalla yrityksellä, niin miksi pitää olla niin tyhmä, että ottaa toisen toiston???!!! Sen jälkeen Just vaan valitsi hypyn, vaikka mitä tehtiin. Todettiin, että Just oli niin vahvasti agilitymoodissa, ettei lelu voittanut hyppyä. Ei enää tällaista; on aika epäreilua Justille, että se ensin katsoo 1,5 h, kun muut treenaa agilitya ja sitten se luulee pääsevänsä myös, mutta pitäisikin tehdä jotain paskaa kiertoa.

 Jatkossa:

• Jos saadaan yksi onnistunut toisto ekalla yrityksellä, niin lopetetaan siihen.
• Ei tokoilla agikentän puolella vaan parkkiksen puolella. 
• Kokeillaan voittajan kiertohyppyä takaperinketjuttamalla niin, että Just saa kiertämisestä "palkaksi" mennä hypylle.
• Kokeillaan kuuntelutreeniä niin, että ollaan eri kohteista (esim. kiertokartio, hyppy, ruutu ja kapula) muodostetun neliön sisällä ja sieltä pyydän Justia aina jollekin.

Perjantaina vielä kesältä tuntuvan illan kunniaksi nosetettiin Katrin kanssa yliopistonmäellä. Lyyti ja Just pääsi tällä kertaa mukaan. Olipas kivaa ja rentoa! Tällä kertaa tuulikin toimi koirien avuksi ja kaikki piilot löytyivät aika nopeasti. Erityishuomioita:

• Lyytin ilmaisusta jätetään istuminen pois. Sillä on niin selkeä kertova ilmaisu (kohdennus ja pään kääntö muhun päin), että istumisen vaatiminen on ihan turhaa.
• Justilta tuli pari nuolaisua mutta saatiin ne Anitan neuvoilla korjattua.
• Just ja Eeni käyttivät tuulta hyväkseen ja kipittivät suoraan alueen toiseen päähän kätkölle, kun taas Lyyti ja Exe etsivät järjestelmällisemmin koko alueen läpi.
• Kun teet kätköä koloon, tarkista, onko se ontto! Nyt Just kävi ilmaisemassa yhden kätkön seinän toiselta puolelta alueen ulkopuolelta, koska kolo oli ontto, mitä en ollut huomannut.
• Betoniseinällä kätkö tuntuu olevan pistemäinen. Tässä olisi hyvä harjoitella täsmäohjaamista, että ohjaaja näyttää "etsi tästä - etsi tästä" ja katsotaan, malttaako koira ilmaista vain sen, jossa kätkö todella on.
• Erikoisin hajukulkeuma oli tolpan ympäri! Kätkö oli kaiteessa toisella puolella ja useampi koira ilmaisi kaiteesta tolpan toiselta puolelta. Kyllä välillä aivot räjähtää näistä...

Rally- ja agiepikset

Vappupäivänä osallistuttiin belgien MM-kisajoukkueen tukiepiksiin. Oli tosi kivasti sekä agility että rallytoko ja molemmat aamupäivällä. Olin ilmoittanut Jokun agiin supermölleihin kahteen starttiin, Justin rallyyn mestariin yhdelle radalle ja kaksi kertaa lähtötreeniin. 

Jokun kanssa oli aika dramaattinen päivä. Kun tultiin halliin, se oli ihan superinnoissaan temppuilemaan ja leikkimään. Olin tullut halliin kuitenkin ihan liian aikaisin (olin jotenkin katsonut matalimman luokan koiramäärän väärin), ja jouduttiin odottamaan turhan kauan. Jossain vaiheessa jotain tapahtui, ja Joku ahdistui. En tiedä, sattuiko sitä vai säikähtikö se jotain, rähähtikö toinen koira sille vai ahdistiko pieni tila. Otin kuvankin siitä, tästä hyvin näkee, että se on tavallaan innoissaan, kun ollaan treenihallilla mutta kuitenkin silmät on ihan villit.

Käytiin kuitenkin juoksemassa rata, mutta eihän siitä meinannut tulla mitään. Lähdössä ensin tähysteli sinne ja tänne, sitten lähti kuitenkin mutta 4-putkelle pysähtyi katsomaan yleisöä. Loppurata mentiin yhdessä, mutta maalissa otti lelun vain pikaisesti suuhun ja pudotti melkein heti eikä pystynyt leikkimään. Radan jälkeen halusi hallista ulos. Jäähkälenkillä rauhoittui ja myöhemmin kävellessä ei halunnut enää takaisin sisään. Vein sen sitten jäähkän jälkeen autoon syömään kongia, kun aloin valmistautua Justin kanssa rallyyn ja kävin sanomassa, ettei tulla tokaan starttiin. Jäähkälenkillä sanoin Annikalle, että jos Jokusta olisi tarkoitus tulla kisakoira, niin tän kanssa pitäisi tehdä tosi paljon töitä. Mutta koska siitä ei erittäin todennäköisesti tule kisakoiraa, ei ole syytä sen kanssa kiertää epiksiäkään, vaikka se itselle olisi kivaa.

Se oli kisojen jälkeen kotonakin levoton - kuin olisi pissahätä. Iltalenkillä se oli aivan mahdottoman reaktiivinen ja haukkui kaikille ja kaikelle hirveillä kierroksilla. Tässä vaiheessa mä rupesin muistelemaan, olinko unohtanut antaa sille aamulääkkeet. Ja kyllä näin taisi olla. Nimittäin lenkin jälkeen kun annoin sille tavalliset iltalääkkeet + vielä extrana Rimadylin, se meni saman tien nukkumaan. Kaikki levottomuus loppui ja seuraavana aamuna lenkillä se oli kuin eri koira. Olin jopa vähän järkyttynyt, kuinka iso ero oli. On mulla joskus ennenkin käynyt niin, että aamulääkkeet on jääneet antamatta ja kyllä se on ehkä ollut vähän reaktiivinen illan tullen. Ehkä tässä oli nyt vielä kisojen aiheuttama stressitasojen nousu voimistamassa reaktioita. Mutta kun joskus olen miettinyt, voisiko lääkitystä vähentää, niin enää ei mieti. Ei voi. Onhan se kuitenkin hienoa, että lääkitys auttaa niin hyvin, koska jos Joku käyttäytyisi aina noin, niin pitäisi miettiä, voiko sitä pitää, kun on niin selvästi kipeä. Mutta oli kyllä silti aika karua.

Onneksi muulla porukalla meni loistavasti! Elsi teki kaksi nollaa agissa, Selma oli niin söpö, että voitti meille tuomarinpalkinnolla suklaata ja Justin kanssa meni ihan totaalisesti nappiin. Jo halliin tulo oli ihan täydellinen: Just vaan tarjosi seuraamista käytävällä kaikkien muiden koirakoiden ohitse. Yritin ottaa sen aika myöhään halliin, mutta koska aiemmat koirakot teki myös lähtötreenejä, niin jouduttiin kuitenkin odottelemaan aika kauan ennen omaa vuoroa. Sain kuitenkin laskettua virettä valmistautumista odotteluun ja nostettua takaisin kehävireeseen, joten erinomainen harjoitus tämäkin!

Ensin tehtiin lähtötreeni, jossa tultiin lähtöön, tuomari kysyi lähtökysymyksen, lähdettiin liikkeelle ja palkkasin, kun Just lähti loistavassa kontaktissa. Tuomari oli ihana, kun osallistui tähänkin, mikä kuuluu videollakin.

Sitten ulos kehästä ja uudelleen, nyt ratakierros. Taas upea lähtö! Ja muutenkin alkoi about perfect, kun saatiin neljästä ekasta kyltistä merkintä "hieno"! Puolenvaihdon jälkeen aavistuksen kontakti putosi, mikä ehkä johtui siitä, että ajoin Justin liian lähelle kylttiä, mutta Just tsemppasi uudelleen melkein heti. Liikkeestä kutsusta palkkasin, joten siitä otettiin tietoinen hylky. Siitä päästiin aika sujuvasti jatkamaan. Edessä peruutuksesta ei virheitä, mutta merkintä "tarkista mitta". Ainakin videolta katsottuna näytti riittävän pitkältä, joten eiköhän tuo ollut ihan ok. Sivulle paluussa Just haukahti pari kertaa, mikä tuntuu olevan aika yleistä - tuohon voisi yrittää kiinnittää huomiota. 

Hitaasti-kyltiltä saatiin -3 ov merkinnällä "katso suorituspaikka". Tätä en kyllä itse nähnyt videolta. Sen sijaan askelkäännöksestä tuomari oli laittanut "hieno"-merkinnän, mutta itse olen eri mieltä ja annan siitä itselleni virheen 😂 Nimittäin tein siinä pyörähdykseen valmistavan käsimerkin ja Just lähteekin jo irtoamaan, kun käskenkin sen sivulle. Näitä ei saisi tapahtua, tosi epäreilua koiralle. Tästä kuitenkin hieno liikkeellelähtö, josta olisi hyvin voinut palkata mutta ei riittänyt aivokapasiteetti. Puolenvaihdossa pari haukahdusta ja sen jälkeen hetki huonommassa kontaktissa, mutta sitten taas hypyn jälkeen jatkettiin hienosti. Seisomaan nousuun tarvittiin useampi käsky mutta muu liike ok. Merkki tosi hieno ja tuomarikin oli samaa mieltä! Kutsun jälkeen tultiinkin maaliin, ja kaivoin siitä lennossa palkkapurkin taskusta. -1 saatiin ääntelystä eli Just olisi taas vetänyt 96 pisteen radan! Ihan käsittämätöntä, miten suoritusvarmuus on noussut tuolle tasolle! Tuomarinkommentti oli: "Ihana yhteistyö, viet koiraa hyvin eteenpäin." 

Radan jälkeen luokan viimeisenä tehtiin vielä extralähtötreeni. Tällä kertaa otettiin lähtö, eka kyltti (sivulla peruutus), tokalle kyltille otin pysähdyksen ja liikkeellelähdön ja tästä sitten palkka. Justin mielestä nää oli ihan mahtavat treenit! Se olisi tehnyt varmaan vielä 10 lähtötreeniä, siihen malliin hinkui takaisin kisakehään. Täytyy kyllä myöntää, että itselle olisi tehnyt mieli osallistua kisaan, mutta onneksi pysyin tiukkana itseäni kohtaan ja palkkasin radalla. Miksi muuten osallistua epiksiin kisaavan koiran kanssa? Mitä hyötyä siitä olisi ollut - palkattomia ratoja tulee tehtyä virallisissa ihan tarpeeksi.

Sinkkutreenejä

 Leirin jälkeisellä viikolla oli kuin paluu kaksi vuotta taaksepäin: pitkät työpäivät, ei mitään ohjattuja tai kimppatreenejä, vain joka ilta sama lenkki keväisessä joenrannassa. Loppuviikosta olin jo ihan kyllästynyt, joten järjestin itse itselleni treenit. Torstaina nosetettiin kotona. Aloitettiin kylppäristä, jossa oli helppo lähikätkö saunan oven alasaranassa. No eipä Just napannut lähikätköä vaan etsi koko kylppärin läpi ensin. Sitten 150 cm korkea kätkö saunassa. Just hyppäsi heti reippaasti ylälauteelle. Kätkö oli "ikkunanpuitteessa" laudetta vastapäätä eli sille yletti joko sivusuunnassa ylimmältä lauteelta tai kurkottamalla nenällä keskilauteelta eli ihan saavutettava oli. Just ilmaisi ensinmainitulla tavalla. Seuraava alue oli rappu, jossa kaksi kätköä. Ensimmäinen ulko-ovessa ehkä n. 130 cm korkea. Täältä tulee tosi hyvin ilmavirrat, joten Just nappasi hajun kaukaa ja palkkasin heti kurotuksesta oikeaan pisteeseen. Toinen kätkö oli alimman rappusen alla keskellä eli koiran piti työntää kuono syvälle rappusen alle päästäkseen lähelle, mutta ihan siirrännäiseen asti ei päässyt. Just pyöri rappusta ympäri aika kauan ja yritti päästä kätköön kiinni. Palkkasin, kun kävi maahan ja työnsi kuononsa mahdollisimman pitkälle. Tokavika alue oli parveke, jossa kätkö kevythäkin sisällä roikkuvassa tukitangossa. Just ilmaisi tän häkin verkon läpi alle kymmenessä sekunnissa! Palkkasin tietysti tästä mutta sitten kävi vielä ilmaisemassa häkin sisältä. Tämän oli tarkoitus olla sellainen saavuttamaton kätkö, johon koira pääsee, kun kiertää toista kautta (häkin sisälle) mutta tukitanko roikkuikin sen verran lähelle verkkoa, että oli sitä kautta saavutettavissa.

Tämä olisi nyt ollut se kohta, johon olisi pitänyt lopettaa. Mutta koska olin tehnyt "viimeisen helpon" alueen makkariin, niin en edes ajatellut sen olevan se toisto, joka kannattaisi jättää tekemättä. No ei mitään katastrofia mutta Just etsi ja etsi ennen kuin löysi kätkön sängyn päätypuun kolosta. Tää oli siis ihan turha toisto. Paljon järkevämpää olisi ollut jättää partsin superonnistumiseen. Olipa oikein oppikirjaesimerkki!

Perjantaina treenikassi mukaan töihin ja töistä tullessa pysähdyttiin avaamaan ulkotreenikausi Ogelin kentällä ihan keskenämme. Olin luvannut yhdelle valkkurinkiläiselle kuvata esimerkkejä aktivoivasta palkkauksesta, joten Joku sai toimia esimerkkikoirana siinä. Oikein pätevästi toimikin - hyvä video saatiin aikaiseksi. Toisena juttuna treenattiin Jokun kanssa merkinkiertoa, joka sujui hienosti. Tässä vaiheessa muistin, että meillä oli kotiläksynä agitreeneistä namipallon asennus, joten tehtiin se tähän väliin. Joku pelasi pallolla yhden kerran, kunnes haistoi namin ja heti keksi, miten se toimii. Sen jälkeen käytti namipalloa kuin olisi aina sitä tehnyt! Sille ei vaan saa jättää palloa, kun se jyystää kaikki lelun rikki. Lisäksi Joku teki vähän noutoa, joka on kyllä melko lähellä valmista liikettä! Erityisen hienoa Jokun kanssa oli, että se oli 100 % tekemässä mun kanssa eikä tippaakaan skannaillut kentän takana olevaa nurmea ja metsänreunaa, jossa usein on hyppinyt rusakoita.

Justin kanssa oli tarkoitus treenata kaikkea vauhdikasta. Laitoin kiertomerkin juoksulinjan sivuun toiselle puolelle mun repun, toiselle treenikassin. No, eihän Just tietenkään ekalla kerralla mennyt kiertämään vaan kävi tsekkaamassa kassin. Tokalla yrityksellä onnistui. Sitten tehtiin luoksaria 35-40 metristä. Eka toisto sivulle asti, tokalla vapautin lelulle, kun juoksi ihan täyttä laukkaa. Noudossa sama juttu, pitkä matka ja yksi toisto kokonaisena, toisesta vauhtipalkkaus. Just oli edelleen aivan liekeissä, ja ajattelin, että nyt otan pitkän seuraamisen loppupalkalle. Ja NYT tuli mieleen, että ei, tämä on se toisto, joka kannattaa jättää ottamatta. Joten lähdin vain seurauttamaan kohti Jokua ja kamoja ja palkkasin melkein heti, kun Just oli superhyvä. No niin, nyt olen yhden kerran onnistunut jättämään riskialttiin toiston ottamatta!